Astetta henkilökohtaisempaa

Mä olen ihan hirveän surullinen siitä, miten yksinäinen mä oikeasti olen. Mä olen nykyään lähinnä vaan päivät pitkät yksin Avan kanssa kotona. Käydään vauvakahvilassa se kaksi tuntia keskiviikkona ja tullaan kotiin. Ennen oli koko ajan niitä ihania vauvatreffejä sillä porukalla, jonka oikeastaan minä kokosin, kun otin missiokseni tutustua nuoriin äiteihin tällä alueella. Nyt ei sitten oo enää niitäkään. Tai siis, muut kyllä tapaa edelleen, mutta mä en ole mukana. Ensi kuussa alkaa se nuorten äitien ryhmä, mutta jotenkin mua pelottaa mennä sinnekkään. Kun tulin raskaaksi, masennuin tosi paljon siitä, että menetin kaikki mun vanhat ystävät. Mun parhaita ystäviäkään ei enää näkynyt, he liikkui vaan yhdessä, mutta mua ei enää pyydetty ikinä mihinkään. Sitten olin tosi onnellinen, että löysin aika paljon äitikavereita. Oli samat jutut, samat ongelmat ja samat onnen aiheet. Nyt mulla ei enää ole kauheasti niitäkään. Mä olin ennen aina hirveän sosiaalinen ja otin oikein tehtäväkseni tutustua jatkuvasti uusiin ihmisiin, vaikka sisältäpäin olinkin hirveän ujo. Mutta nyt kun olen niin monta kertaa jäänyt porukan ulkopuolelle, mä en enää uskalla edes yrittää hankkia ystäviä, koska pelkään vaan, että oon sitten pian taas samassa tilanteessa. Jotenkin mun pitäisi vaan saada itseni taas ylös täältä alakuloisuuden syövereistä.

Onko kellään muulla ollut saman tyyppistä fiilistä? Miten olette hoitaneet asian?

Ps. Ava voi jo ihan hyvin

Kommentit

72 kommenttia
Avatar

juu tuttu fiilis täälläkin,tosin kaverit jäi kun muutettiin yli 80km päähän sieltä missä olin asunut. käydään perhekahviossa,muut äidit asuvat lähestöllä kaikkien kanssa tulen toimeen,mutta ei niin ei silti pihalla leikitään yksin tai kotona… jotenkin vaan ei saa yhteyttä muihin yrittää ehdotella tapaamisia..ei tunnu kiinnostavan…ei ole helppoa!

Avatar

MÄ TIIÄN MITE HOIDETAAN ASIA: Me tullaan Topiaksen ja Sofian kans sinne ja me muutetaa johku kommuuniin minä, sinä, Ava, Sofia ja Topias x 2 ja vietetää semmost frendit-tyyppistä elämää eiks ni!

Mut joo tiiän mul on sama…..

Avatar

RATKAISU LÖYTYI!!

Avatar

MÄ TIIÄN MITE HOIDETAAN ASIA: Me tullaan Topiaksen ja Sofian kans sinne ja me muutetaa johku kommuuniin minä, sinä, Ava, Sofia ja Topias x 2 ja vietetää semmost frendit-tyyppistä elämää eiks ni!

Mut joo tiiän mul on sama…..

Avatar

RATKAISU LÖYTYI!!

Avatar

Voi kun kuulostaa liian tutulta. Itsellä on hirveän vaikea puhua asioista puhelimitse ja aina on tullut muutettua kauemmas niistä ihanista ihmisistä joihin just on oppinu luottaan ja saanu kerrottua niille kaikki.
Masennuin aloittaessani seurustelun nykyisen mieheni kanssa. Suurin syy tähän oli nämä meidän katkerat exät, joiden kanssa kävin samaa koulua. Sulkeuduin silloin totaalisesti omaan kuoreen josta olen pikku hiljaa päässyt eroon. Muutimme kaksi kertaa ja aloitin uuden koulun. Aikaa meni paljon ennen kuin aloin saada taas itseluottamusta ja tutustuin luokkakavereihin paremmin. Sekin oli jo suuri saavutus.
Sain puhuttua pahasta olostani viimein miehelleni ja hän patisti minua soittamaan kavereilleni vaikka vain kuulumisia ja lopulta myös pyytämään kavereita kylään. Vaikeaa se on vieläkin ja koen ettei minulla ole sellaista ystävää jolle uskoisin aivan kaiken.
Itsellä on auttanut paljon miehen tuki ja oma päättäväisyys ottaa härkää sarvista. Muuta vaihtoehtoa minun kohdalla ei kai olisi ollutkaan 🙂

Avatar

Voi kun kuulostaa liian tutulta. Itsellä on hirveän vaikea puhua asioista puhelimitse ja aina on tullut muutettua kauemmas niistä ihanista ihmisistä joihin just on oppinu luottaan ja saanu kerrottua niille kaikki.
Masennuin aloittaessani seurustelun nykyisen mieheni kanssa. Suurin syy tähän oli nämä meidän katkerat exät, joiden kanssa kävin samaa koulua. Sulkeuduin silloin totaalisesti omaan kuoreen josta olen pikku hiljaa päässyt eroon. Muutimme kaksi kertaa ja aloitin uuden koulun. Aikaa meni paljon ennen kuin aloin saada taas itseluottamusta ja tutustuin luokkakavereihin paremmin. Sekin oli jo suuri saavutus.
Sain puhuttua pahasta olostani viimein miehelleni ja hän patisti minua soittamaan kavereilleni vaikka vain kuulumisia ja lopulta myös pyytämään kavereita kylään. Vaikeaa se on vieläkin ja koen ettei minulla ole sellaista ystävää jolle uskoisin aivan kaiken.
Itsellä on auttanut paljon miehen tuki ja oma päättäväisyys ottaa härkää sarvista. Muuta vaihtoehtoa minun kohdalla ei kai olisi ollutkaan 🙂

Avatar

Onneksi sulla on ollut sun miehestä paljon apua 🙂 Toivottavasti säkin löytäisin lisää ihania ystäviä ♥

Avatar

Mulla on toi iha sama probleema!! Sillonku tuli raskaaks kaikki kaverit oli niin innoissaa ja halus nähä mutta siitä pari viikkoo niistä ei enää ruvennu kuuluumaan, soittelin ite niille ja aina niillä oli muuta menoo tai lupas soittaa mutta ei koskaan soittanu 🙁 ärsyttää hirveesti kun luulin ettei raskaus mitenkää muuttaisi ihmisiä mutta ei mulla enää kukaan soittele. Onneksi on sentään maailman ihanin kihlattu joka jaksaa kuunnella mua ja jaksaa olla mun kanssa 🙂

Avatar

Mulla on toi iha sama probleema!! Sillonku tuli raskaaks kaikki kaverit oli niin innoissaa ja halus nähä mutta siitä pari viikkoo niistä ei enää ruvennu kuuluumaan, soittelin ite niille ja aina niillä oli muuta menoo tai lupas soittaa mutta ei koskaan soittanu 🙁 ärsyttää hirveesti kun luulin ettei raskaus mitenkää muuttaisi ihmisiä mutta ei mulla enää kukaan soittele. Onneksi on sentään maailman ihanin kihlattu joka jaksaa kuunnella mua ja jaksaa olla mun kanssa 🙂

Avatar

tä tuntuu olevan aika yleistä… 🙁

Avatar

Todellakin tiedän tunteen. Itte kokoot jonkun kaveriporukan ja kohta huomaat, ettet kuulu siihen enää. Mä oon ohittanut ton masis-vaiheen, nyt oon tässä mun hällä väliä-vaiheessa ja toivon, että joskus saan parempia ystäviä ympärilleni!

Avatar

Voih 🙁 toivottavasti me molemmat saadaan! ♥

Avatar

Todellakin tiedän tunteen. Itte kokoot jonkun kaveriporukan ja kohta huomaat, ettet kuulu siihen enää. Mä oon ohittanut ton masis-vaiheen, nyt oon tässä mun hällä väliä-vaiheessa ja toivon, että joskus saan parempia ystäviä ympärilleni!

Avatar

Ootko muuten siihen tyttöjen talon ryhmään menossa vai ymmärränkö ihan väärin? Mä ilmottauduin sinne ja nyt jännään en uskallanko koskaan ees ilmestyä paikalle, mut ehkäpä. Mulla on ihan samat fiilikset, mut mitään ratkaisua en oo keksinyt. Pitäis varmaan vaan yrittää tunkea kaikkiin äitien tapahtumiin.. pelkään vaan etten oo tarpeeks sosiaalinen niihin. Nooh, ehkä tää tästä, rupeen sit ahdistelee hiekkalaatikolla muita äitejä, harmi vaan ku tota 4kk ikäistä palleroa ei sinne voi vielä viedä 😀

Jaksamisia sulle, oot niin mukavan oloinen persoona ni kyllä sä ystäviä löydät:)

Avatar

joo just siihen 🙂 mä nyt tässä vähän oon tosiaan arponut että meenkö vai enkö mut kyllä mä taidan sinne nyt mennä

Avatar

Mullaki samoja fiiliksiä!
Eipä mulla sen kummempaa sanottavaa oo.. Täysin samat jutut ku mitä sä jo sanoit!
Varsinki toi ulkopuoliseks jääminen..
Mutta joo, mäki nyt aion mennä sinne tyttöjen talolle ni saa nähä mitä tapahtuu! 😀
Must on tosi outoo et sulle käy noin koska oot just sellainen tosi hyvä ihminen ja sun kaverit on onnekkaita ku niillä on noin hyvä kaveri, mitä nyt tällee netin kautta on saanu käsityksen! 🙂

Avatar

Mullaki samoja fiiliksiä!
Eipä mulla sen kummempaa sanottavaa oo.. Täysin samat jutut ku mitä sä jo sanoit!
Varsinki toi ulkopuoliseks jääminen..
Mutta joo, mäki nyt aion mennä sinne tyttöjen talolle ni saa nähä mitä tapahtuu! 😀
Must on tosi outoo et sulle käy noin koska oot just sellainen tosi hyvä ihminen ja sun kaverit on onnekkaita ku niillä on noin hyvä kaveri, mitä nyt tällee netin kautta on saanu käsityksen! 🙂

Avatar

Voi kiitos ♥ Ja mee ihmeessä!

Avatar

Paljon jaksamisia tilanteeseen ♥ Tiedän kokemuksesta, mitä on olla kaiket päivät vaan yksin. Ja sitä tuntee ittensä ihan eristäytyneeksi kaikesta. Toivottavasti löydät sellaisen ystävän, jonka kanssa saisit viettää aikaa. Ja komppaan ylläolevaa; ”oot niin mukavan oloinen persoona ni kyllä sä ystäviä löydät:)”
Todella sosiaaliselta vaikuta meinaan ♥

Avatar

Kiitos ♥ 🙂

Avatar

Mulla kans on samanlaiset fiilikset. Muutettiin n. kuukausi sitten uudelle paikkakunnalle poikaystävän opiskelujen perässä. Nyt Sami on aloittanut koulun ja minä olen päivät Linnean, 7kk, kanssa kotona. En siis ennestään tunne ketään tästä kaupungista.
Kerran rohkaisin itseä, että menisin leikkipuistoon. Mutta en koskaan mennytkään, koska kaikki siellä olleet äidit katsoivat nenän vartta pitkin. Mikä on outoa, sillä muuten milteinpä kaikki ovat olleet niin mukavia. Varmaan yritän uskaltaa mennä joskus uudelleen, mutta jäihän siitä aika huonot fiilikset.
Mut oikeasti on vaikea löytää itsensä ikäisiä nuoria äitejä, vaikka tukea ja kaveria tarviski.

Avatar

Mulla on joskus tullut kanssa tota samaa muiden äitien kanssa.. :/ ja totta, se on aika vaikeaa. Mä oon löytänyt mun tän hetken parhaat tukiverkostot kaksplussan palstan kautta 🙂

Avatar

Niinku muutkin on jo sanonukkin niin sanonpa minäkin, ihan samassa tilanteessa ollaan täälläkin. Nyt varsinkin muutamaan kertaan muuttaneena ja ei minkään lyhyen matkan säteellä on ikävä kyllä ne kaikki vähätkin kaverit jääneet pelkäksi päivittäin puhelimessa höpöttelyksi.. Mä en ole keksiny mitään ratkasua vaikka samaa itkeskelen lähes joka päivä.. Mä en edes kyllä tykkää mihinkään ryhmiin mennä koska mä en oo mistään kovin puheliaimmasta päästä ni mä jäisin vaan sellaseks seinä kukkaseks sellasissa.. Jos keksit jonkun ratkasun tähän ongelmaan niin kerro ihmeessä mullekkin :):)

Avatar

Surullisen yleistä 🙁

Avatar

Kuules Emilia murunen! <3 ON SULLA MUT ja mä en aijo koskaan jättää sua yksin! Varsinkin, kun synnytän tän vauvelin niin toivon, et nähdään astetta useemmin ja ku Joni pääsee kokonaan pois armeijasta tiedät mikä sen jäljeen TOIVON MUKAAN odottaa <3 et oo yksin!

Avatar

Mulla on sut ♥

Avatar

Kuules Emilia murunen! <3 ON SULLA MUT ja mä en aijo koskaan jättää sua yksin! Varsinkin, kun synnytän tän vauvelin niin toivon, et nähdään astetta useemmin ja ku Joni pääsee kokonaan pois armeijasta tiedät mikä sen jäljeen TOIVON MUKAAN odottaa <3 et oo yksin!

Avatar

Ihan tuttua. Mulla ei täällä meidän paikkakunnalla ole sellasia kavereita, kenen kanssa voisin päivällä olla. :/ viikonloppusin ei oikeastaan kukaan pyydä mua minnekkään ja jos mä kysyn jotain, niin aina kaikki on suunnitellut menevänsä juomaan.

Varmaan noi ei sen takia enää pyydä mua, kun on nyt uudestaan raskaana (esikoinen 7,5kk) ja nyt olen rv 14+ .. Ihmiset taitaa ajatella, että raskaus ja äitiys estää mua menemästä. Mä olen ehdottanut kaikkea, esim hohtokeilausta.

No, onneksi on pari kaveria kenellä on kanssa lapsi ja ketä nähdään aina silloin tällöin !

Avatar

Voi :(( onneks sulla on edes ne muutama kaveria! Laatu korvaa määrän vai miten se meni ♥

Avatar

No vähän mullakin sama. Ne vähät kaverit ketä on ni opiskelee ja päivät menee pikku neidin kans kahdestaa kotona. Mut koitan tunkea itteni aina mukaa jonnekki vauvatreffeille tosin viel en oo onnistunu. Mutta yritän 🙂

Avatar

No perjantaina meillä on ne treffit! 😉 ♥

Avatar

No vähän mullakin sama. Ne vähät kaverit ketä on ni opiskelee ja päivät menee pikku neidin kans kahdestaa kotona. Mut koitan tunkea itteni aina mukaa jonnekki vauvatreffeille tosin viel en oo onnistunu. Mutta yritän 🙂

Avatar

sama.oon koko turussa olo ajan(6kk) ollu vaan kotona ja oon varmaan pari kertaa pyöriny yksinäni hansalla taikka skanssilla.mulla ainoot tutut täällä on veljen perhe ja sen appivanhemmat eli tosi lohduttavaa.en oo pahemmin ite pitäny mun 300km päässä asuviin kavereihin yhteyttä kun nekään ei oo pitäneet ja en itse jaksa olla aina se joka ottaa yhteyttä.”/

Avatar

Voih 🙁 Ota hei joskus muhun yhteyttä niin treffataan me!

Avatar

Minäkin mukana!!

Avatar

Järjestä blogitreffit Turussa! 🙂

Avatar

Toi teksti oli ihan kun mun kirjottamaa. Mulla on aivan sama tilanne… Vanhan kaverit on jäänyt ja tuntuu kans siltä etten muuta teekkään ku oo himassa, paitsi sit nyt kun olen töissä ja Jasper tarhassa niin on jotain ohjelmaa päivisin, mut silti… Ratkaisua ei ole löytynyt -_- Olis ihanaa kun olis sellanen yks hyvä ystävä jonka kanssa tehä lenkkejä ja kahvitella kun on tylsää ja kaipaa juttu seuraa 🙂

Avatar

Niinpä. Se ois ihanaa kun olis joku ihminen joka pääsis aina tulemaan kun siltä tuntuu. ♥

Avatar

Sama tunne ja varsinkin kun muutti eri kaupunkiin. Mutta oon saanu aika paljon uusia äitiystäviä paikallisesta vauvakerhosta, ja kun tarkotuksena olis ruveta harrastamaan kansalaiopistossa jotakin, nii kaipa sieltäkin saa edes jotain tuttuja. Ja onneks on sukulaisia! 🙂 Vaikka eihän mulla oikeita ystäviä tunnu olevan. Joskus joku kysyy, että mitä kuuluu ja juttu jää siihen.

Avatar

Mä en osaa kuvitellakkaan kuinka paljon vielä huonompi tilanne mulla ois jos muuttaisin johonkin 🙁 onneks on noita vauvakerhoja tosiaan 🙂

Avatar

Sama tunne ja varsinkin kun muutti eri kaupunkiin. Mutta oon saanu aika paljon uusia äitiystäviä paikallisesta vauvakerhosta, ja kun tarkotuksena olis ruveta harrastamaan kansalaiopistossa jotakin, nii kaipa sieltäkin saa edes jotain tuttuja. Ja onneks on sukulaisia! 🙂 Vaikka eihän mulla oikeita ystäviä tunnu olevan. Joskus joku kysyy, että mitä kuuluu ja juttu jää siihen.

Avatar

Tää on oikreesti niin tutun kuulosta? mää oon ite ihan samassa tilanteessa… Kaikki on aina menossa jonnekkk ja mua ei kysytä ja oon aika ujo nii en kehtaa alkaa ronkkuun et voinko tulla ja ym. ja tääki johtuu siitä että mun paras kaveri(ei oo kyl enöä) alko vaa yhtäkkiä levittää mun kavreille musta paskaa:(

Avatar

Voi ei :(( kauheen kuulosta… 🙁

Avatar

Sama juttu varmaan lähes kaikilla.. Saanko kysyä miten jouduit porukan ulkopuolelle tuossa mamma porukassakin? :/

Avatar

Siinä oli vähän kaikenlaista niin mä sit ihan omasta alotteesta jäin suosiolla pois..

Avatar

Moikkis pitkästä aikaa! Olen ollut lomailemassa siks minusta ei ole kuulunut aikoihin.

Ompa ikävää. :I Me nettikamut emme voi mitenkään korvata niitä oikeasti lähellä asuvia joiden kanssa voisi viettää aikaa. Kaikki ihmiset tarviivat fyysistä seuraa.

Olen silti sitä mieltä että älä luovuta uusien tuttavuuksien hankkimisessa! Ei voi mitään voittaa jos ei yritä. 🙂 Ja sitten kun alkaa hymyilyttään enempi niin ei ole muuta mahdollisuutta kuin nousta.

Avatar

Joo mä luinkin sun postauksen mut en oo itekkään jaksanut vielä kommentoida 😀 ja ihan oikeessa oot 🙂

Avatar

Voi kuulostaa ihan liian tutulta vaikka mä en edes ole synnyttänyt vielä. Kaverit on paitsi kaikonneet, myös muuttuneet iha kummallisiks. 😮 Ei auta kun ajatella että ehkä ne ei sitten ollutkaan niin hyviä kavereita, mutta ei se silti siihen yksinäisyyteen auta.. :/ tsemppiä ja kiitos tästä postauksesta, nyt tiiän et tää on aika normaalia. 🙂

Avatar

Voi kuulostaa ihan liian tutulta vaikka mä en edes ole synnyttänyt vielä. Kaverit on paitsi kaikonneet, myös muuttuneet iha kummallisiks. 😮 Ei auta kun ajatella että ehkä ne ei sitten ollutkaan niin hyviä kavereita, mutta ei se silti siihen yksinäisyyteen auta.. :/ tsemppiä ja kiitos tästä postauksesta, nyt tiiän et tää on aika normaalia. 🙂

Avatar

Voi ei 🙁 mä tuun koko ajan surullisemmaksi kun luen että tä on näin yleistä äitien keskuudessa 🙁

Avatar

Voi kuulostaa harmilliselta. 🙁
Mulla on vähän samaa ujouden kanssa, että on vaikea luoda uusia ystäviä, kun oon niin hiljainen ja ujo. Mutta oikeasti mä nautin aina muiden ihmisten seurasta, vaikka sitä ei mun ujouden takia ehkä huomaa. Pitäis vaan opetella avaamaan suu. 🙂

Avatar

Niin, vähän sama juttu mulla 🙂

Avatar

mulla sama ongelma,ku ennen ku koulut loppu,luvattiin kamujen kaa et yhtettä piretään niin toisin kävi,ny yhen kaa vaan tekemisissä siitä porukasta:(

Avatar

tutun kuulosta. 🙁

Avatar

Mä taas olen niitä äitejä, joka on saanut kokea äitiyden ihanuuden vasta vanhemmalla iällä. Ystävillä on jo isompia lapsia ja he ovat palanneet takaisin työelämään, joten arkena heitä ei juuri pääse treffaamaan. Ollaan käyty tytön kanssa ahkerasti mlln:n järjestämissä kahviloissa ja tapaamisissa ja olen saanut silta hurjasti uusia ystäviä ja tuttuja mikä näin vanhemmalla iälläKään ei enää oo niin helppoa. Meitä on siellä monenikäisiä äitejä ja silti me mun mielestä tullaan hyvin juttuun ja siellä mä Emilia sinuun ja Avaankin olen tutustunut. Avoimin ja rohken mielin kohti uusia seikkailuja 🙂

Avatar

Siellä kyllä me tullaan hyvin juttuun 🙂 me vaan ei nykyään ehditä sinnekkään niin usein ja ois kiva nähdä vapaa-ajallakin enemmän ihmisiä :/

Avatar

Mä taas olen niitä äitejä, joka on saanut kokea äitiyden ihanuuden vasta vanhemmalla iällä. Ystävillä on jo isompia lapsia ja he ovat palanneet takaisin työelämään, joten arkena heitä ei juuri pääse treffaamaan. Ollaan käyty tytön kanssa ahkerasti mlln:n järjestämissä kahviloissa ja tapaamisissa ja olen saanut silta hurjasti uusia ystäviä ja tuttuja mikä näin vanhemmalla iälläKään ei enää oo niin helppoa. Meitä on siellä monenikäisiä äitejä ja silti me mun mielestä tullaan hyvin juttuun ja siellä mä Emilia sinuun ja Avaankin olen tutustunut. Avoimin ja rohken mielin kohti uusia seikkailuja 🙂

Avatar

Minullakin sama juttu, aika yksinäistä on ollut vauvan syntymän jälkeen. Kaverit ei oikein pidä yhteyttä, tiedä sitten miksi. Meitä onkin aika monta täällä samassa tilanteessa?

Avatar

Aika monta näyttää olevan 🙁

Avatar

Mulla välillä ihan sama juttu, mutta osaks saan kyllä itteäni syyttää. Välillä ei huvita nähdä ketään kaveria ja oon aika ujo, joten uusia ystäviä/kavereita ei kovin helposti saa. 🙂 Mutta miks ihmeessä sut on jätetty siitä mammaporukasta pois? :/

Avatar

Siinä oli vähän sotkua ja mä sit ihan itse jäin suosiolla siitä pois..

Avatar

Naiset on just tollaisia, että aina eristetään joku pois ryhmästä. Se on todella ilkeää ja alhaista. Harmi kun itse asun Itä-Suomessa, oisin mielelläni tutustunu suhun ja avan 🙂 Mutta älä masennu, kyllä sä löydät vielä monia hyviä mammakavereita 🙂 Ehkä ne mammat on kateellisia sulle? Me naiset ollaan vähän välillä liian kateellisia muille.

Avatar

harmi 🙁 en mä usko tässä tapauksessa, tossa ylempää selitin jo, tosta tekstistä sai ehkä vähän väärän kuvan 🙂

Avatar

Rohkeeta että uskallat myöntää tämmösen. Moni kun ei tätä asiaa uskalla myöntää! Toivottavasti löydät lisää tekemistä ja zemiä. Oon seurannu sun blogia jo jonkun aikaa ja vaikutat tosi viksulta ja hyvältä äidiltä Avalle, vaikka nuori oletkin! 🙂 Zemiä, ootte ihania!

Avatar

ja ku ei olee pahemmin kamuja,tuntee monesti itsensä yksinäiseks,sit mieliki jotenki maas,ja alkaa vähä niinku masentamaan…ja sit jotenki arka olo jos tutustuu uusii ihmisiin tai semmoseen mis paljon ihmisiii ympärillä,eikä tiiä mitä sitä puhuus niille ihmisille,ettei tulis heti ilkeitä katseitta tai ei niin kivaa kommenttia takas päin…et pitääs varmaan järjestää semmonen ryhmä *yksinäiset* tai semmonen ryhmä missä on paljo yksinäisii ihmsii,jolla ei oo pahemmin niit kamuja,ja sieltä vois jopa löytyy,ainaki vois olla moni ihminen samas aalto pituudelta..tai voihan semmosii ryhmiä suomes olla jota järjestetään yksinäisille ihmisille..ja jos on vähäki kamuja ympärillä ja pyytä niit esim vloppusin et lähetääks syömään jonneki tai voikko tulla kahveelle tänne,niin niillähän aina kaikkee on vloppu töis tai omia juttuja…

Avatar

Jos asuttais yhtään lähempänä toisiamme, niin voitais treffata. Luulen et voitais tulla hyvinkin toimeen…tai oot jotenkin just sen tyyppinen ihminen, et voisin kuvitella näin 😀 hahaa!

Avatar

Siinä oli vähän sotkua ja mä sit ihan itse jäin suosiolla siitä pois..

Avatar

Niin, vähän sama juttu mulla 🙂

Avatar

Voi ei :(( kauheen kuulosta… 🙁

Avatar

Surullisen yleistä 🙁

Avatar

joo just siihen 🙂 mä nyt tässä vähän oon tosiaan arponut että meenkö vai enkö mut kyllä mä taidan sinne nyt mennä

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä