Lastenosastolla

Mun piti tulla perjantaina postaamaan teille meidän Muumimaailman reissusta, mutta se jäi sitten tekemättä kun sain taas olla koko illan ja yön sydän kurkussa. Topias lähti viikonlopuksi Helsinkiin ja me oltiin Avan kanssa kahdestaan kotona. Sanoin Topiakselle, että ihan varmaan mun synnytys nyt käynnistyy etuajassa kun se on poissa, olisi niin meidän tuuria. Ei käynnistynyt synnytys, mutta kaikki muu sitten menikin pieleen. Perjantaina kun syötiin iltapalaa ja mä nousin ottamaan jääkaapista maitoa, kuului kamala rämähdys ja kun käännyin katsomaan niin Ava makasi maassa. Poskessa mustelma ja piteli päätään, alkoi onneksi itkeä heti lohduttomasti niin ajattelin, että selvittiin säikähdyksellä (itkemättömyys on huono merkki), mutta päätin kuitenkin varmuuden vuoksi sitten herätellä Avaa yöunilla ja tarkistaa onko kaikki hyvin.

No onneksi päätin herättää Avan sillä ensimmäisen kerran kun menin herättämään, en saanut Avaa millään hereille. Yritin kutsua, silitellä ja ottaa peiton pois. Seuraavaksi aloin ravistella kevyesti ja kutsua Avaa kovempaa. Sitten ravistelinkin jo aika paljon kovempaa ja nostin Avaa pystyyn ja sängystä pois, mutta Avan pää vain roikkui velttona, eikä Ava reagoinut mitenkään. Vein Avaa avoimen ikkunan luo saamaan raitista ilmaa ja yritin herätellä, mutta ei. Ava kuitenkin hengitti koko ajan normaalisti, joten laskin hänet sänkyyn ja aloin soittaa päivystykseen. Jonotin ja jonotin ja yritin samalla koko ajan herättää Avaa, mutta en päässyt läpi, joten pakkasin Avan autoon ja lähdin yksin ajamaan keskellä yötä TYKSiin. Kun oltiin lähdössä ovesta, Ava yhtäkkiä oksensi vähän.

Kun pääsin jonottamaan päivystyksen hoidon tarpeen arviointiin, Ava alkoi vihdoin heräillä. Sitä helpotuksen määrää ei voi kuvailla! Päästiin hoitajan luokse kertomaan kaikki esitiedot ja hän laittoi meidät eteenpäin odottamaan lääkäriä. Siinä sitten odoteltiinkin melkein kaksi tuntia ilman, että kukaan sanoi meille sanaakaan tai edes vilkaisi päin. Yritin koko sen ajan pitää Avaa hereillä ja aktiivisena ja aika hyvin onnistuikin, välillä Ava aina yhtäkkiä nukahti, mutta sain hänet hereille. Kun lääkäri vihdoin tuli paikalle ja tutki Avan, tuli se diagnoosi, mitä odotinkin eli aivotärähdys. Ava päätettiin laittaa lastenosastolle seurantaan. Tultiin osastolle aamuyöllä joskus kahden maissa ja mulle tuotiin patja Avan sängyn viereen. Olisin halunnut nukkua Avan vieressä, mutta en siihen mahani kanssa mahtunut mitenkään. Laitoin siis Avalle muumipapan kainaloon ja peiton tiukasti ympärille ja jäin istumaan sängyn viereen ja pitelemään Avaa kädestä siltä varalta, että hän herää ja pelästyy vierasta ympäristöä. Neljän maissa menin patjalle tarkoituksena nukkua vähän, ja vähän yli viiteen asti sainkin hiukan torkuttua, sitten nousin taas tarkkailemaan Avaa. Ja hoitajat siis kävivät koko yön mittaamassa Avan paineita yms.

Blogi25

Kuudelta Avakin heräsi ja halusi mittarit irti, joten otin ne pois ja mentiin kahdestaan patjalleni istuskelemaan ja leikkimään. Vähän ennen kahdeksaa oli pakko kutsua hoitajaa, koska mua pyörrytti niin hirveästi kun olin ollut syömättä niin kauan. Kanttiini ei ollut auki, eikä osastolla ole ruokaa vanhemmille, joten ainut vaihtoehto oli lähikauppa. Oli ihan hirveää lähteä hakemaan aamupalaa ja jättää Ava huutamaan hoitajien kanssa… Yritin puuskuttaa TYKSin mäen mahdollisimman nopeasti ja kun palasin osastolle, Ava leikki onneksi tyytyväisenä ja keitti teetä hoitajille. Loppuaamupäivä sitten leikittiinkin vaan ja syötiin välissä aamupalaa. Kun lääkärinkierto vihdoin tuli, saatiin lähteä kotiin seuraamaan aivotärähdystä, koska Ava oli ollut niin pirteä.

Blogi24 (2)

Oli kyllä ihan hirveän pelottava ja raskas yö, etenkin kun olin yksin. Topiaksen tuki olisi helpottanut niin paljon. Nämä seuraavat päivätkin ovat olleet raskaita, olen kyllä tottunut aivotärähdysseurantaan, koska itselläni on ollut niitä niin paljon, mutta kun en saanut nukuttua sinä ensimmäisenä yönä yhtään, olen ollut todella poikki. Mentiin Avan kanssa mun vanhemmille, jotta saisin nukkua, mutta kun Ava tiesi, että olen oven takana, hän halusi koko ajan luokseni. Sama juttu edelleen koko ajan, en voi mennä toiseen huoneeseen, edes vessaan, ilman Avaa. Oli varmasti Avallekin niin pelottava kokemus, että nyt hän kaipaa enemmän äidin läheisyyttä. Lähdettiin lauantaina Avan päikkäreiden aikana käymään Hennin kanssa Skanssissa ostamassa mulle laturia, koska Topias vei ainoan laturin mukanaan Helsinkiin, mutta ne oli tietenkin sitten loppu, onneksi sain siskolta lainaan. Syötiin ihanaa italialaista jätskiä ja ostettiin Avalla lohduksi muumivaatteita ja hello kitty -keittiösetti. Henni tuli meille yöksi, ettei mun tarvinnut olla yksin ja Ava nukkui meidän välissä, tänään leivoin sitten Hennille kiitokseksi sen lempparipiirakkaa.

Megaraskas viikonloppu ja tämä tekstikin on varmasti ihan päätön! Halusin vain päästä vähän kuvailemaan näitä fiiliksiä, lapsen puolesta pelkääminen on aina niin hirveää. Siellä osastolla oli todella ahdistavaa ja mietin vain koko ajan, miten onnekkaita oltiin kun oltiin siellä VAIN aivotärähdyksen takia. Tekee mieli sanoa, että toivottavasti Ava nyt oppi olemaan kiipeilemättä syöttiksessä, mutta paskat. Yhtälailla se alkoi tänään taas kavuta ylös, pitänee alkaa katsella uutta tuolia kun syöttötuoli ei enää sovi meille…

Tuhannet kiitokset vielä kaikille Facebookissa yön aikana tsempanneille! ♥ Alan nyt katselemaan sitä kysymyspostausta!

Kommentit

19 kommenttia
Avatar

Huh, kyllä olet kylmäpäinen, mä olisin vastaavassa tilanteessa (etten sais tyttöä yöllä hereille) kyllä soittanut viivana 112..! 🙁

Onneksi pieni Ava nyt kunnossa ja loppu hyvin kaikki hyvin..! Ihana blogi <3

Ps. suosittelen ehdottomasti valjaita mihin tahansa syöttötuoliin, meillä en olis uskaltanu vilkasta tyttölasta hetkekskään pistää syöttötuoliin ilman niitä <3

Avatar

Luojan kiitos, että olette kaikki kunnossa, eikä Avallekaan sattunut sen pahemmin <3 Sulla on kyllä maailman ihanin kaveri, kun tuli sun tuekses yökylään, nyt oon kyllä kateellinen :p

Avatar

Samana päivänä meidän neiti lensi vaunuista voltilla asfaltille , kun nousi seisomaan vaunuissa yhtä-äkkiä ja koko muun matkan oli maannut enkä siksi laittanut valjaita kun aattelin jos nukahtaa:( me selvittiin pienellä ruhjeella , ei aivotäräystä tai mitäään .onneks! Nyt kyölä laitan ihan joka ikinen kerta ne valjaat kiinni.

Avatar

Onneksi Ava on nyt kunnossa ja pääsitte noinkin pienellä loppu päässä. Tiedän, miltä tuntuu kun omalla lapsella epäillään kaikkea ja se pelko. Meillä vietiin pieni poikani heti synnyttyään teholle ponnistavan hengityksen takia ja voi sitä pelon määrää :/ Viikko oltiin jopa melkein osastolla, kun epäilivät, että kaikki ei olisi ollut hyvin, mutta oli onneksi kuitenkin 🙂 Nyt on terve melkein 4kk vanha pieni poika 🙂

Avatar

mä olisin ollu varmaan ihan paniikissa jos en olis saannu lastani hereille, tuli huono fiilis ja ’hätä’ ihan tätä lukiessa. huhhu. voimahaleja sinne!

Avatar

Onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin, vaikka kamalaa tuo on 🙁 Itse olin sairaalassa tyttären kanssa viikon hengitysvaikeuksien takia. Onnea lähenevään synnytykseen <3

Avatar

Hui kauheeta, varmasti ihan hirveä kokemus olla vieläpä yksin. 🙁 Oot kyllä tehty jostain superaineksista, vaikka tietysti tollasessa tilanteessa varmaan löytyy uusia ominaisuuksia jokaisesta meistä. Niin ja Ava myös, hyvä, ettei käynyt ”pahemmin” ja kaikki on nyt oksti taas. 🙂 Lapset on niin kamalan alttiita kaikelle, voin vain kuvitella, kuinka paljon pelkään, kun joskus itse niitä saan.

Avatar

Meillä kiipesi 7kk iässä pinniksen alimmalta tasolta yli reunan keskellä yötä ja kumus vain kävi. Toinen kumaus kävi kun tipahti 2vuotiaana ostoskärryistä sementti lattiaan. Kaamea kolaus kävi ja olin varma et pään löi, mutta ei mitään oiretta itkun lisäksi. Päivä myöhemmin alkoi valittamaan toista kättä, jota sitten tutkittiinkin mutta murtumaa tai pahempaa ei löytynyt, ehkä pieni venähdys joka helpotti parissa viikossa. Kyllä säikäytti!

Onneksi Ava nyt kunnossa. Nuo lapset on niin nopeita liikkeissään! Kummallista etteivät sairaalassa voineet mitään syömistä sulle kaapeista kaivella!

Avatar

Hui kauhistus, voin vaan kuvitella miten sulla on sydän jättänyt muutaman lyönnin välistä! Onneksi ei käynyt pahemmin!

Ava on niin reipas, teetäkin hoitajille keitellyt. <3

Avatar

Kun muksu putoaa jostain, on äidillä aina kova huoli. Eräs lääkäri kertoi kuhmuotsaista lastani näytille viedessäni, että pienet ovat kuin kumiukkoja, harvemmin luita menee poikki pudotessa. Kallo on tietenkin asia erikseen ja kaikki kuhmut kannattaa ottaa vakavasti.

Molemmilla lapsillani on ollut ensituolinaan Stokken TrippTrapp, joka on osoittautunut hyväksi, tukevaksi ja kestäväksi tuoliksi, eikä ainakaan vanhan mallisesta syöttäristä, jossa on puinen kaari, pääse muksu kiipimään pois.

http://3.bp.blogspot.com/-USclNf63hto/Tl5c-ajF_9I/AAAAAAAAAn0/5fT7k3yDaGo/s640/stokke2.jpg

Vähäsen isompana voi ottaa kaaren pois ja se sopii aikuisenkin istuimeksi ja matalanmallisen keittiöjakkaraksi. Sillä ei voi keikutellakaan, kun jalkojen alla on liukkaat muovitassut estämässä. Usein syöttötuolissa istuva saa jotenkin jalat eteensä ja ponkaistua tuolille vauhtia esim. pöydänreunasta.

Avatar

Voi hirvitys mitä ootte joutunut kokea. En voi edes kuvitella miltä on tuntunut, kun et ole saanut Avaa heti hereille.. 🙁

Onneksi selvisitte vain aivotärähdyksellä.

Avatar

Kun muksu putoaa jostain, on äidillä aina kova huoli. Eräs lääkäri kertoi kuhmuotsaista lastani näytille viedessäni, että pienet ovat kuin kumiukkoja, harvemmin luita menee poikki pudotessa. Kallo on tietenkin asia erikseen ja kaikki kuhmut kannattaa ottaa vakavasti.

Molemmilla lapsillani on ollut ensituolinaan Stokken TrippTrapp, joka on osoittautunut hyväksi, tukevaksi ja kestäväksi tuoliksi, eikä ainakaan vanhan mallisesta syöttäristä, jossa on puinen kaari, pääse muksu kiipimään pois.

http://3.bp.blogspot.com/-USclNf63hto/Tl5c-ajF_9I/AAAAAAAAAn0/5fT7k3yDaGo/s640/stokke2.jpg

Vähäsen isompana voi ottaa kaaren pois ja se sopii aikuisenkin istuimeksi ja matalanmallisen keittiöjakkaraksi. Sillä ei voi keikutellakaan, kun jalkojen alla on liukkaat muovitassut estämässä. Usein syöttötuolissa istuva saa jotenkin jalat eteensä ja ponkaistua tuolille vauhtia esim. pöydänreunasta.

Avatar

Oi voi!! Tuollainen on varmasti hirveä kokemus! Itse olen ollut muutamissa tilanteissa mukana missä jonkun tutun lapsi on kaatunut pahasti, niin kyllä se monesti aikuista säikäyttää jopa enemmän kuin lasta. Hyvä, että Ava nyt jo parempi 🙂 ps.itsellänikin joskus ollut aivotärähdys ala-alaikäisenä..

Avatar

Tapahtuu muillekkin.lapsille kuin vain.Avalle

Avatar

Tuo on aivan kauhea tilanne :/

Meillä kävi viime syksynä 2,5v tytön kanssa muuten samoin (putosi juniorituolista), mutta hän löi takaraivonsa pöydänkulmaan. Menin häntä heti rauhoittelemaan ja koska itku tuli heti, ajattelin että selvisimme säikähdyksellä. Tytön asentoa vaihtaessa huomasin käteni olevan ihan yltäpäältä veressä. Neiti oli saanut kolhusta vekin takaraivoon ja kuten tyypillistä, pään alueen haavat vuotavat tosi kovasti. Siinä sitten paniikissa soittelin äitini avuksi kun meilläkin sattui mies olemaan reissussa (miten nää aina sattuukin lasten kanssa yksin ollessa?) ja lähdettiin tytön sekä 1kk pikkuveljen kanssa päivystykseen. Onneksemme täällä otettiin asia vakavasti ja pääsimme suoraan tutkimushuoneeseen odottelemaan ja lääkärikin tuli muutamassa minuutissa paikkaamaan haavan. Koska tyttö oli ihan skarppi, pääsimme kotiin tarkkailemaan vointia. Oli onni onnettomuudessa kun selvisimme vain lievällä aivotärähdyksellä ja pienellä haavalla tilanteesta kun kuitenkin ainekset pahempaankin oli kasassa.

Sairaalan lastenosastokin tuli tutuksi muutamaa viikkoa myöhemmin kun poika 2,5kk iässä sairastui sitkeään flunssaan ja sai jälkitautina keuhkokuumeen. Taas suunnattiin päivystykseen, tällä kertaa hengitysvaikeuksien vuoksi. Olivat ensin käännyttämässä kotiin, mutta kun heille kävi ilmi pojan lievä sydänvika, lääkäri otti taas jonon ohi ja passitti suoraan 60km päähän keskussairaalaan. Siellä ottivat nopean tutkimuksen jälkeen osastolle ja melkein viikko siellä oltiin. Kamala syksy.

Teillä on ihana ja reipas pieni tyttö 🙂 Tsemppiä!

Avatar

Huh!! Onneksi selvisitte tuolla!! Mutta on tosi raskasta ja pelottavaa. Kiva, kun sun vanhemmat asuvat kuitenkin lähellä ja auttavat mielellään. Ja ihana ystävä.

Mä muistan, kun meidän neidille oli noin 2-vuotiaana kova kuume. Neiti suostui nukkumaan mun syliin. Jossain vaiheessa tuntui hengittelevän tosi kevyesti. Yritin saada hereille, mutta oli tosi vaikeaa. Lähdettiin päivystykseen ja se lääkäri oli suurin piirtein vihainen, kun joutui heräämään meidän takia. Antoivat neidille ennen lääkärille pääsyä särkylääkettä ja se pysyi ensimmäistä kertaa sisällä ja vieläpä jopa tehosi, niin kuume ehti laskea juuri piirun alle 39. Totesi, että uudet vanhemmat vaan ylireagoi.

Olin alunperin varannut aamulla ajan yksityiselle ja päätin, että en peru sitä. Päästiin lääkärille ja käytiin labrassa. Lopputulos: epäilyksenä verenmyrkytys ja takaisin sairaalaan. Nyt onneksi päästiin suoraan lastenlääkärille. Labrat olivat onneksi ns. parantuneet, jotenvlopputulos oli paha keuhkokuume ja korvatulehdus. Opetus oli, että aina pitää uskoa niihin omiin vaistoihin.

Mä suosittelen myös Stokkea. On ollut meillä alusta asti, vaikka hinta silloin kirpaisikin. Mutta neiti täyttää n. kuukauden päästä 5v ja tuoli edelleen käytössä. On tosi hyvä!!

Kiitos, kun jaksoit kirjoittaa blogiinkin tapahtumista. Mä silloin yöllä seuraillin, että laitteletko vielä jotain kommentteja tapahtuneesta.. Pääasia, että Ava voi nyt jo paremmin! Toivottavasti saat levätä, että oma olosikin tasoittuu.

Avatar

huh, onneksi Ava on kunnossa!! <3

Avatar

Ensiks mun tekee pahaa lukee tätä siks et jos itseni kuvittelisin su tilaan ni tiedän et olisin aivan sekasin mennyt, sulla onneks järki pysy mukana. Ja toiseks tekee oahaa et teidät kuitenki otettiin sinne eikä laitettu kotiin. Enkä nyt tarkoita että ei olisi pitänyt, vaan et tääl oli meidä sairaalas yhes vaihees iha käsittämätöntä menoa, menossa kyllä oikeuteen jossai vaihees. Eli siis pikkusisko 10vee sai yhtäkkiä yöllä kouristuskohtauksen ja se sit vietiin ambulanssilla sairaalaan. Kaikk alko sil et äiti heräs yöllä kauheeseen ryminään ja tietty meni kattoo et mikä on ku tyttö vaikeroi kummallisesti. Tyttö oli kaatunut työpöydän viereen, ensin kumauttanut pään siihen. Äiti kuuli vaan ku tyttö vaikeroi ettei nää sänkyään. Seuraavaks sit huomas tytön kädet jotka oli kääntyny sisäänpäin ja äiti ei meinannu nyrkistäkään saada niitä auki. Ja nii sit tietty sairaalaan. Tyttö oli kaks kertaa oksentanu illalla pikkasen, ilmeisesti liiaallisen pihalla olon takia (kuuma ilma). Lääkärit sen enempää tutkimatta päätti et tyttö on kuivunu kahdella pienellä oksennuksella!!!! Mehukeittoa ja kotiin. Eikä edes verikokeita. Kotona menee pari tuntia ja tyttö kouristelee ja nyt kaksi kertaa pahemmin. Tytöllä kädet on taas nyrkissä ja sisäänpäin kääntyneet, myt vain pahemmin. Tytöllä selkä on krampannut kyyryyn, jalat kramppaa niin ettei pysty kävelemään ja suu alkaa myös kramppaa niin ettei puhe enään onnistu. Soitto ensiapuun. Ja se mitä seuraavaks tapahtuu ni saa mut edelleen itkemään, ja josta myöhemmin nostettiin syyte hoitovirheestä. Paikalle tuli nainen ja mies. Nainen väittää että tyttö hyperventiloi. Isäni paniikkihöiriöstä kärsineenä tiuskasi että höpö höpö, kyllä hän tietää minkälaista on kun joku hyperventiloi. Nainen meni eteiseen ja soittaa ylilääkärille äidin kuulematta mitä sanoo sinne. Ensihoitaja tuli takaisin ja kertoi et voivat mennä omal autolla. Mitää?? Isä tottakai hermostui ja sanoi et haloo, tytön koko kroppa kramppaa ja ei pysty kävelee. Eivät suostuneet ottaa ambuöanssiin. Luojalle kiitos tytölle ei tapahtunut matkalla autossa mitään vielä pahempaa.. suoraan osastolle ja taas mehukeittoo. Meni neljä tuntia et tytön kädet saatiin rentoutuneesti auki nyrkistä. Verikokeet otetttiin siis heti osastoööe tullessa, ja huomattiin että tytöllä ei ole kalsiumia kehossa lähes lainkaan. Äkkiä d vitamiinia suoneen ja kalsiumia suuhun. Ja kas kummaa tytön olo kohenee. Koko se viikko ostastolla sit meniki kalsiumia ja d vitamiinia ottaessa, tytöl vasta kolmen päivän jälkeen diagnosoitiin lisäkilpirauhasen vajaatoiminta, kalsium on silloin elinehto. Lääkäri sanoi et nää kouristelut täs tilantees on havinaisia siin mieles et noin nopeeesti kunto romahtanu. Jos yhtään myöhemmin olisivat sinne menneet niin spasmi ois ollu sydämessä. Et nyt sit jokainen voi kaks kertaa miettiä tekikö sairaanhoitaja ehkä pikkusen virheen. Ja kyllä, sairaanhoitaja. Sen jälkeen kun tyttö pääs sairaalasta ni kauheudet jatku. Tytölle oli määrätty d vitamiinia injektionesteenä nautitavaksi. Äiti tajusi asian kun olivat ne apteekista jo hakeneet, ja tietty kauhuissaan alkoi soitella kaikkialle. Onneksi eivät menneet antamaan sitä pikusiskolleni, erittäin vaarallista. Taa siis yls virhe. Ja sit äiti soitteli siitä kuinka tos tytön tilanteess pysty lääkäri käskemään kramppaavaa lasta kuljettamaan autolla. Selvisi että sairaanhoitaja oli kertonut panikoivasta ja hyperventiloivasta tytöstä jonka tila jo tasaantunut….. mitä paskaa!!! Että se silleen lyhyesti.

Keneen tääl sit loppujenlopuks voi oikeesti enään luottaa? Isä oli itse diagnosoinu tytön osastolla ennen lääkäreitä, googlen avulla!!! Ja sit sanotaan että vanhemmat reagoi liian herkästi lapsen tapaturmiin yms. Tyttö syö edelleen hurjan määrän kalsiumia, ja tulee luultavasti aina jonkun verran syömään. Nyt sitten vain kauhistellessa että kelle seuraavaksi pikkusiskoista. Sillä kilpirauhassairaudet ovat periytyviä, äidillä vajaatoiminta, minulla liikatoiminta ja tulehdustila ja muutaman viikon päästä leikkaus jossa kilpirauhanen poistetaan. Kilpirauhassairauksia bähätellään tietämättä mitä se oikeasti tekee elimistölle. Ja halusin tän jakaa sun kanssa koska tiedän et oot käynyt paljon läpi, ja oli pakko purkaa tää jotenkin.

Tsemppiä sinulle loppuraskauteen vielä, itse olen kohta 1-vuotiaan tytön yksinhuoltaja (:

Avatar

Voin ainoastaan kuvitella kuinka ahdistavaa ja pelottavaa olisi ollut yöllä alkaa herättämään pikkuista ja toinen ei sit herääkkään! Mut tosi fiksusti oot osannut toimia etkä alkanut panikoida. Varmaan vielä toi viimeisillään raskaanaolo ei helpota asiaa. :/ Oliko Topiaksella joku pakollinen juttu, ettei voinut lähteä kesken kaiken teidän luo? Harmi et jouduit selviämään yksin!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä