Oksennusraivareita
Ihanaa kun tässä välissä oli välillä plussakeliä eikä tarvinnut palella! Tiistaina tuulikin oli kokonaan poissa ja tarkeni sukkahousuissa. Käytiin Ennin ja lasten kanssa kaupungilla etsimässä vaatteita laivalle, mutta oltiin jotenkin niin muissa maailmoissa, että luovutettiin vaan ja yritetään etsiä vaatekaapista jotain päällepantavaa.
Mä olen nykyään koko ajan niin omissa maailmoissani, että mistään ei meinaa tulla mitään! Johtuu varmaan tästä väsymyksestä, viime yönäkin Nomppu huusi kuuteen asti, sitä aiempina öinä viiteen. Aika lyhkäsiksi jää unet taas. Ollaan menossa tosiaan tutkimaan sitä refluksia, mutta odotetaan ensin, että Nomppu parantuu tän hetkisestä flunssasta, ettei lääkäri yritä laittaa huutoa sen piikkiin.
Valitettavasti Nompun huutamisen myötä Avakin huutaa. Viime yönä Ava suuttui kun Nomppu karjui ja päätti sitten potkaista pikkuveljeä. Siitä tietty isi suuttui ja Ava alkoi huutaa täysillä, joka johti täysillä yskimiseen ja edelleen huutamiseen, jotka yhdistettynä saivat Avan oksentamaan kun ei saanut enää henkeä. Avan elämän ensimmäinen oksennus. Mun piti saada kerrankin nukkua yöllä ja Topiaksen hoitaa Nomppu, mutta en mä siltä karjunnalta pystynyt nukkumaan ja sitten kun piti vielä nousta viemään Ava suihkuun ja vaihtamaan vaatteet niin hyvästi vaan uni. Nukuttiinkin aamulla sitten taas kaksi tuntia pommiin.
Onko muiden lapset tehnyt tota, että suuttuessaan alkavat karjua ja kakoa ja oksentavat sen huudon takia?
Takki Sheinside*
Paita Cubus
Hame Cubus
Sukkahousut H&M
Kengät Skopunkten
*giveaway
Kommentit
Voi kauheeta 🙁 mut onneks on vihdoin helpottanut! 🙂
Minun pikkusiskolla oli paljon sitä, että itki niin paljon että oksensi. Lisäksi hänellä oli affektikramppi, minkä vuoksi myös oksenteli. 🙁 Onneksi se loppu, kun sisko täytti 5 vuotta.
Voi raasua 🙁
Ystävän lapsi saa nii kauheita raivareita mustasukkasuuesta että se pyörtyy ja lääkärin mukaan aivan normaalia tämmönen.. on vaan nii hullua ajatella normaaliksi mutta lapset ei osaa niin hallita sitä vihaa
Hui 🙁
Meillä on poika puolitoistavuotias ja jo useamman kerran on käynyt niin, että huutaa niin kamalasti, että tulee oksennus lopulta. Välillä tää tekee myös sitä, että tarkotuksella tunkee sormia kurkkuun huudon yhteydessä, jos ei esim. saa tahtoaan läpi ja oksennushan siitä seuraa, tietysti.
Paljon jaksamista sinne yökukkumiseen!
Voiei… Kiitos!
Mun siskontyttö oli kerran meillä hoidossa ja alkoi jostain syystä itkemään. Mikään ei auttanut, ei maito, ei syli, vaipassakaan ei ollut mitään. Jatkoi huutamista niin kauan, että kuolaa tuli ihan solkenaan eikä nieleskely auttanut, joten oksennushan siitä tuli.. Ei ollut kyllä hauskaa 🙁
Voi ei 🙁
Samalla suosittelen kysymään lääkäriltä että voisiko olla maitoallergiaa 🙂 nompun oireet ovat aika samanlaiset yöhuutoineen yms. oman pojan allergian kanssa!
Jep, pitää kysyä 🙂
Ihana asu! Toi takki on erityisen hieno. :>
Oivoi, kuulostaapa ikävältä teidän yöt! :(( Voimia!
Kiitos! 🙂
Voi kyllä! Harvasen viikko saavat molemmat sellaser raivarit, että yrjöövät. Ootteko miettinyt sairaalan unikoulua jos ei ilmene mitään mikä tuottaa esim kipua?
Hui :/ ei olla mietitty
Tosi rankkoja ja samalla tuttuja nuo Nompun yöhuudot. Hurjasti jaksamisia!
Meillä keskimmäinen huusi syntymästään asti myös samalla tavalla aamuviiteen. Parikuisena alkoi huutaa myös päivisin. Maitoallergiadiagnoosi saatiin puolivuotiaanaa, mutta oireet jatkuivat. Vasta yli 1,5-vuotiaana saatiin silent refluksi diagnoosiksi ja vähitellen oireet alkoivat helpottaa! Nyt 3,5-vuotiaan ei tarvita enää lääkkeitä, oireita on ihan satunnaisesti.
Harmi, että teillä Avakin heräilee pikkuveljen itkuihin =( Meillä onneksi isoveli oli (ja on) niin sikeäuninen ettei koskaan herännyt tai sitten ei vaan jaksanut reagoida.
Älkääkä antako lääkärissä periksi vaikka kuinka yrittäisivät väittää olevan pitkittynyttä koliikkia. Näin meille sanottiin monta kertaa -ja minä väsymyshoureissani uskoin ja toivoin aina, että jos vaikka kuukauden päästä helpottaisi. Meidänkin tyttö oli kuin aurinko aina kun lääkäriin pääsi. Pystyasennossa kun oli vallan hyvä olla eikä niitä yöhuutoja ollut kukaan kuuntelemassa kotona =( Paljon tsemppiä koko perheelle =)
Kiitos vinkeistä ja omasta tarinasta! 🙂
Moi, mä ite pienenä oksensin raivarin myötä ja oon monien muidenkin kuullut tehneen sitä, et kai se iha normaalia on koska hengissä vielä oon 🙂
Jep niin se taitaa olla 🙂
Muistan kun olin eskarissa nii siellä eräs tyttö sai aina kauheen itkupotku raivarin hänen vanhempien lähdettyään. Melkein joka aamuhan hän sitten oksensi. Ei ollut kivaa näin oksennuskammoiselle
Hyi 🙁
Täällä myös yhden oksennusherkän äiti ja meillä se voi tulla aika helpolla muutenkin siinä on sitten kiva arvailla onko kyseessä oksennustauti vai oksennusrefleksi vain 🙁 toki huudon yhteydessä kun tulee tietää mistä johtuu.Tsemppiä öihin ja mulle tuli myös mieleen allergiat nehän ei allergiatesteissä pakosti näy eli ei auttais kun kokeilla ja sekin monesti täytyy tehdä niin että kaikki yleiset suurimmat allergian aiheuttajat pois.Mutta tietenkin helpompaa nyt kun ei ole niin laaja ruokavalio vielä.
Jep toi arvailu on kyllä inhottavaa 🙁
Siskonpoika myös sai pienempänä kovasti suuttuessaan ja itkiessään affektikramppeja.. Itki siis niin valtoimenaan, että loppuviimein unohti hengittää/haukkoi kovalta itkultaan niin henkeä että taju lähti..veltto, sinertävä pikkukaveri virkosi nopeasti esim. ulkoilmaan vietäessä ja oli tämän jälkeen hyvin väsy . Neuvolassa kertoivat, että jotkut lapset oppivat käyttämään tätä keinona saada tahto läpi..
Nukkuuko AVa siis samassa huoneessa/sängyssä Nompun kanssa? Eikö olisi helpompaa ja Avallekin mukavempaa, että saisi nukkua yönsä rauhassa huudolta, ettei hänenKIN yöunensa kärsisi…
Ava nukkuu omassa huoneessaan, mutta valitettavasti herää huutoon, vaikka Nomppu olisi toisessa päässä meidän 92 neliöistä kämppää 🙁
Kovasti tsemppiä ja voimia, kyllä tuo helpottaa kun Nomppukin kasvaa! Olet kyllä aivan mahtava äiti kun kaikesta huolimatta jaksat kertoilla meillä kuulumisia jne. Toivottavasti saatte pian nukuttua koko perhe ja Avan oksentelut loppuvat 🙂
Voi kiitos 🙂
Meillä tytär 1v on aina tehnyt tuota itku-yskä-oksennus rumbaa… Aluksi aina pelästyin ihan hirveästi, mutta nykyään se on lähinnä poikkeus jos ei kunnon huudon jälkeen mennä pesulle… Kamalaahan se on ja aina tulee paha mieli, mutta kuulemma menee ajan myötä ohi kun oppii rauhoittamaan itsensä jotenkin:)
Tsemppiä öihin Nompun kanssa ja pidä pintas siellä lääkärissä! 🙂
Kiitos! 🙂
Ja lisään vielä että meidän neidillä ollut aina todella herkkä oksennusrefleksi! Vauvanakin oltiin siitä sairaalassa, kun aina itkiessään oksensi. Ensin epäilivät refluksia mutta päätyivät diagnoosiin ”herkkä oksennusrefleksi”, ja siitä diagnoosista maksettiin huimat summat 😀 Ehkä siksi tyttö ei itkenytkään lähes koskaan vauvana 😉
Koita viettää aikaa myös Avan kanssa ihan kahdestaan, uskon hänen kaipaavansa sitä! Avakin vielä kovin pieni!
Niinhän mä vietänkin
Meidän Justuksella on ollut joskus noita, että itkee yöllä (sylistä, lohdutuksesta, rauhoittelusta huolimatta) niin paljon, että oksentaa! Ihan vähän ärsyttävää pestä lapsi ja puoli asuntoa yöllä… Mä kun vielä inhoan oksennusta kaikissa muodoissa niin paljon! Mutta voimia teille!!!! T. Paula & pojat (1v8kk & 2kk)
Voi kurjuus 🙁 kiitos!
Minun sisko huusi pienenä niin kovasti, että hän kans meni ihan sinertäväksi ja veltoksi. Syytä siihen ei koskaan saatu (20v) sitten, mutta ne meni kolmen vuoden ikään mennessä muistaakseni ohi.
Oma tyttäreni huusi ensimmäiset 8kk niin, että hän sitten lopulta oksensi. Nyt en muista että tuollaisia olis ollu enää lähes vuoteen ollenkaan, pari kertaa ehkä 1-vuotis päivän jälkeen. Tyttö on nyt siis 1v8kk
Voi, tosi inhottavaa 🙁
Siis meillähän likka rupes joskus 3-4 -vuotiaana ”käyttämään hyväkseen” tuota oksentamista, kun huomas, kuinka helposti sen oikein saikaan tulemaan :). Kun suuttui jostain, alko oikein tarkoituksella yksimään silleen, että sai kyökän tulemaan. ja voin kertoa, että oli melko rasittavaa. Puolisen vuotta tahittiin tuon kanssa, mut sit aloin tekemään niin, että kun alko yskimään siihen tyyliin, niin sanoin vaan rauhallisesti, että mene vessaan kyökkimään ja jätin sinne. Aika nopsaan huomas, et ei tehoo enää ja lopetti 🙂 Kait hän koki sen jotenkin ”palkitsevana”, kun yrjö lensi ja äiti vaihto kiireellä vaatteita ja sai tavallaan tosi nopeasti sen kaiken huomion itsellensä.
Eikä :<
Kuulostaa tuo oksennusrefleksi tutulta, itsellä sama vaiva pentuna josta se valitettavasti monen eri syy seuraus suhteen kehittyi paniikkikohtauksiksi. Äläkä pelästy ei se teidän avalle taida kyllä tulla, mutta mulla tilanne erinäisten syiden takia karkasi tähän. Pentuna älyttömiä oksennusraivareita, sitten moniksi vuosiksi jäi unholaan, mutta kun tulin n.17 vuoden ikään ne ilmoittivat taas olemassa olostaan. Aluksi siis hysteerista itkua ja kun räkää kertyy tarpeeksi huono hengittää, tähän lisätään kovat masennustilat, parhaimmalta tuntui kun sai oksennettua ns pahan olon pois. Nyttemmin ikää 25 v ja oireet oikeastaan tipotiessään, lukuun ottamatta ehkä yhtä/kahta pienempää kohtausta joita on jo oppinut itse hiukan säätelemään etteivät mene kovin pahaksi. Minulla toki tilanne hiukan eri masennuksen ja vaikeiden elämän tilanteiden takia, mutta pitkällä aika välillä kannattaa muistaa tämäkin ”vaihtoehto”. Tsemppiä valvomisiin 🙂 täällä ei vielä ”päästy” tuohon vaiheeseen, tällä hetkellä rv 26, joten täälläkin on vielä kaikki tuo edessä 🙂 kovaa vauhtia tullaan perässä 😉