Entäs se koliikkiäiti?

Aina puhutaan koliikkivauvoista, mutta entäs se äiti? Puoli vuotta olen yrittänyt naureskella ja suhtautua huumorilla tähän tilanteeseen. Puoli vuotta ole keskittänyt kaikki ylimääräiset voimavarat blogiin, jättäen hiukset viikoiksi harjaamatta, unohtaen välillä hammasharjan olemassaolon ja antaen asunnon ansaita pikkuhiljaa Suomen kaameimman kaatopaikan titteliä. Puoli vuotta olen itkenyt öisin ja ajatellut olevani maailman paskin mutsi. Puoli vuotta olen syyttänyt itseäni koliikista. Puoli vuotta olen miettinyt, miltä se tuntuisi vaan lähteä pois ja nukkua. Ihan vaan nukkua, eikä puhua kellekkään. Jos mulla olisi varaa, lähtisin Topiaksen kanssa kahdestaan, tai vaikka yksin, johonkin lataamaan akkuja. Edes muutamaksi päiväksi. Ilman kenenkään itkemistä, tahtoisin vaan nukkua vähintään 50 tuntia putkeen.

Eilen kaikki tämä väsymys vihdoinkin purkaantui. Kesken automatkan aloin vain itkeä. Ja itkeä ja itkeä. Pysähdyin pihaan, rakas ystävä silitti hiuksia ja piti sylissä. Itku jatkui. Kerroin siitä, miten en pysty pitämään unikoulua, koska olen liian väsynyt siihen. Siitä miten olen niin yliväsynyt, etten pysty nukkumaan. Olen jatkuvasti jossain unen ja todellisuuden välitilassa. En tiedä nukunko vai hallusinoinko, mutta lepoa en ainakaan saa.Puhuin siitä, miten tunnen olevani täysin hyödytön ja maailman huonoin äiti. Siitä miten huudan öisin Nompulle ”Mikset oo jo vaan hiljaa!!”. Siitä miten välillä tuntuu, että vihaan sitä pientä viatonta. Siitä miten en jaksa enää hymyillä ja esittää kiitollista ja reipasta. Jatkoin matkaa kotiin ja itkin. Ja itkin ja itkin ja itkin. Mietin sitä, kuinka kauan ihminen voi olla näin väsynyt, ennen kuin siihen väsymykseen vain kuolee. Sitten itkin taas lisää.

Puoli vuotta on pitkä aika. Olen niin sekaisin, että en muista puoliakaan tekemistäni asioista. En herää enää aamuisin. Ava herättää minua välillä ikuisuudelta tuntuvan ajan ennen kuin saan edes silmät auki. Ava vaihtaa itse vaippansa ja tulee silitelemään vauvaa. Puolessa vuodessa kertyy paljon univelkaa. Niin paljon, että tuntuu mahdottomalta saada sitä ikinä kurottua. Puolessa vuodessa kerääntyy myös paljon katkeruutta, vihaa, epäuskoa, surua ja silkkaa hulluutta. Väsymyksen sanotaan muistuttavan humalatilaa. Humalatila vaihe ohitettiin tässä talossa monta kuukautta sitten. Sen tilalla on zombivaihe. Ihminen, joka ei tiedä onko se elossa vai kuollut. Ihminen, joka vain kävelee ympäriinsä ilman päämäärää. Unohtaa mitä pitäisi tehdä. Unohtaa missä asuu ja miten sinne kotiin pääsee.

Onneksi kaikkeen on lääke. Väsymykseen ei auta kuin lepo, mutta kaikkiin näihin tunteisiin auttaa itku. Välillä pitää vaan antaa patojen murtua ja aloittaa se tunnelastin kerääminen alusta. Sitten ne voi taas itkeä pois.

Ja nyt, ei enää niitä ”ei tuo ole normaalia” -kommentteja. Arvostan erittäin suuresti teidän kaikkia neuvoja ja vinkkejä. Kaikki on jo kokeiltu, lääkärissä käyty ja käydään vielä allergiatesteissä, vaikka mitään oireita ei olekkaan. En kaipaa surkutteluja tai edes tsemppauksia, kyllä täältä vielä joskus noustaan. En halua sääliä, enkä halua että teistä tuntuu pahalta puolestani. Haluan vaan purkaa tätä oloa ja saada ymmärrystä. Vertaistuki on paras apu.

Vähemmän itkuista viikonloppua kaikille, toivottavasti minullekkin.

Ps. Jos ja kun nyt ei vieläkään tilanne muutu, menen maanantaina Nompun kanssa päivystykseen, enkä suostu lähtemään ennen kuin se otetaan sinne unikouluun ja perusteellisiin tutkimuksiin.

Kommentit

87 kommenttia
Avatar

Tutustu tähän (en tiedä oletko jo tutustunut…) http://www.terveysanalyysi.fi/etusivu

Tuttu tilanne. Joku pientä vaivaa. Olen käyttänyt omaa lastani tässä vastikään ja kuullut tästä paljon hyvää muilta tahoilta.

Avatar

Oikea asenne Emilia! Go girl, sä oot kaikesta huolimatta oikee supermamma<3

Avatar

Varmista ensin että vauva on varmasti terve. kipeä ei nuku vaikka mitä tekisit. Se että yksi lääkäri sanoo lapsen olevan terve ei tarkoita vielä mitään, refluksi ja maito-allergia ja muut ruoka-aine allergiat ovat lääkäreille vaikeita diagnosoitavia. fb:ssä on refluksilapset-ryhmä myös allergialasten vanhemmille on ryhmä, näistä saa ainakin vertaistukea jäätävään väsymykseen.Ainakin Tammisaaressa järjestetään sairaalassa lasten unikoulua, myös ensikodeilla voi olla unikouluja.

Voimia!!

Avatar

Voi kuulostaa niin tutulle. Harmittaa omassa tilanteessa, että en muista näistä ajoista yhtään mitään muuta kuin huutoa ja väsymystä, vaikka hyviä hetkiäkin varmasti oli. Elin vain sumussa ja toivoin huudon loppumista. Pelkäsin tunnustaa kuinka väsynyt olin ja kuinka yksin mesosin turhautumistani. Pidin itseäni surkeimpana äitinä, mutta nyt kun tyttö on isompi, voin sanoa että sellainen kokemus kasvattaa hyväksi äidiksi, ainekin kärsivällisyyden osalta 😀 Toivotaan, että teillekin on helpotusta tulossa ja pian. 🙂

Avatar

Voi Emilia, mä niin tiedän miltä susta tuntuu. Mulle tuli itsellekkin itku ja olo et maailmassa on ees yksi ihminen joka tietää miltä musta tuntui kun meillä oli tuo ”vaihe” (jos reilua puolta vuotta voi kutsua vaiheeksi).

Meillä kans reilu puol vuotta itkettiin ja itkettiin, oli sitten yö tai päivä. Kaikkeni tein et oisin lapsen saanut nukkumaan ja muistan millasia katseita ja kommentteja sain kun nukutin lasta syliin. No kun ei se nukahda muuallekkaan! Pahimmalta tuntui se kun tultiin sanomaan, että meillä on alusta saakka nukuttu yöt läpi. Ihan kun se olisi mun vika kun lapsi ei nuku ja itkee?

Sitten mäkin romahdin ja vaan itkin. Siinä vaiheessa vasta mies tuntui tajuavan kuinka väsynyt ja loppu mä olin. Me käytiin lääkärissä ja saatiiin ns. joku vatsaa rauhoittava lääke ja ohjeet pitää unikoulu. Kaivoin kaikki maholliset kirjaset ja esitteet unikoulusta ja mietin että mitä tässä pitäis tehdä. Neuvolan perhetyöntekijä kävi myös meijän kans juttelemassa unikoulusta ja et miten me saatais paremmat rytmit päivään. (Jep, olin jo niin väsyny et ei aina ees ulos päästy ku aamut oli yön jatkeeksi yhtä huutoa). Tuon reippaan puol vuotta olin nukkunu 0,5-2h pätkiä kaikki yöt. Me tultiin sitten siihen tulokseen että pidetään se unikoulu. Kolme iltaa siihen meni ja sen jälkeen meillä alettiin nukkua yöt. Pian tuo meijän ”vauva” on kaksivuotias. Nukkuu yönsä läpi(jotain poikkeuksia lukuunottamatta). Edelleenkin itkee helposti ja jos tahtoaan ei saa läpi ni kyllä on myrsky irti. Koitsn ajatella, että temperamentisuus on

hänelle isompana sitten voimavara 😀

Toivon sulle paljon voimia ja jaksamista <3 toivottavasti saisit levättyä sen verran, että saisit itsellesi voimia jaksaa. Ei paljoa varmaan lohduta tässä vaiheessa, mutta kyllä se itku loppuu jossain vaiheessa <3

Avatar

Piispanristillä on nainen nimeltä elina, jolla on yritys Ihana elämä; siellä trhdään msas-analyysejä ja enemmän kuin lämpimästi suosittelen ottamaan sibne yhteyttä! Jos jokin ruoka aine vaivaa, siellä siihen tulee vastaus ja apu.

Avatar

Itse pillahdin itkuun 10 kk neuvolassa, kaikki voimat lopussa. Yhtäkään koko yötä en ollut nukkunut tytön syntymän jälkeen, päikkärit pisimmillään 15 min. Neuvolassa sovittiin unikoulusta Turunmaan sairaalaan (TYKSaan en halunnut). Kun kutsu unikouluun kolahti postiluukusta, heräsin postintuloon aamulla – tyttäreni oli nukkunut ensimmäisen koko yön! Siitä alkoi helpommat yöt. Muistan edelleenkin valvomiset kuin eilisen päivän. Kun mikään ei auttanut, itkulla ei ollut rajaa. Voimia sinulle toivottaa nyt 18v tytön äiti

Avatar

Ota selvää pitääkö teidän seudulla ensi/turvakodit unikouluja ja soita sinne. Muuta neuvoa en osaa antaa…. mutta jokainenhan sen tietää että jo muutama huono yö ei tee hyvää ja kuinka voimaton olo on kun se pikkuinen ei vaan suostu nukkumaan (en tosin ole kokenut sitä ihan noin massiivisessa muodossa, tai edes kuullut koskaan tuommoisesta) jaksaisitko tehdä pienen postauksen Noahin päivä/yö ”rytmistä” , mitä se on ollut ja mitä se on nyt? Itsellä aika samanikäiset lapset kun teilläkin ja aina kiinnostunut muitten öistä, koska aina ne ei meilläkään mene niinku strömsössä1

Avatar

I feel you. Tsemppiä aivan järjettömästi!! Tyksissä on unikoulu ja me saatiin sinne lähete neuvolasta. Meni muistaakseni noin 3 viikkoa lähetteestä, että pojat saivat kutsun. Unikoulu kyllä auttoi hetkellisesti (juuri sillon kun olin varma, että nyt lähtee järki), mutta hammassäryt ja sairastelut veivät taas hyvät unet. Pojilla (kaksoset) on ikää pian 1v 4kk ja yhtäaikaiset kokonaiset yöt on laskettavissa kahden käden sormin. Yli 2h unipätkät ovat tosi harvassa ja se kyllä näkyy kaikessa, niin äidin naamassa, kodissa kuin koulumenestyksessäkin. Zombie on todella osuva ilmaisu. Meilläkään ei ole löytynyt mitään kunnollista syytä heräilyihin. Toivon vain, että joskus saisi nukkua! Mietin pahimpina öinä, että voi kun voisi vain lähteä jonnekin missä olisi hiljaista ja voisi nukkua puoli vuotta putkeen! Toivottavasti saatte apua unikoulusta!

Avatar

Pystyisikö teillä käymään varhaisesta tuesta joku joka leikkisi nompun kanssa ja Sä saisit nukkua tai vaikka vaan harjata tukkaa? 😀 Mulla kävi ja Se nainen oli ihan pelastus 🙂

Avatar

Tuossa zombi tilassa ei kannata itse aloittaa mitään unikoulua, tärkeintä vain itse saada nukuttua millä konstilla tahansa. Toivottavasti pääsette sinne sairaalan unikouluun, jos siitä olisi teille apua. Tsemppiä teille ja paljon voimia. Itse päässyt juuri pahimman zombi vaiheen ohi mutta väsymys on silti kauhea ja poika nyt 8kk.

Avatar

Kuulostaa niin tutulta. Mun koko vauvavuosi oli kaikkea muuta pojan kanssa kuin ihanaa vauvantuoksuista yhdessäoloa. Koin huonoa omaatuntoa joka ikinen päivä siitä, että välillä öisin huusin pojalle, miksei se nuku tai NUKU NYT jumankauta yms. Se oli ihan hirveää aikaa. Päivisin tarkkailin poikaa, onkohan mahdollisesti yölliset (ei nyt ihan joka öiset) huudot vaikuttanut häneen ja onko meidän äiti-vauva suhde huonolla tolalla jne. Nyt pojan ollessa puolitoista vuotias ja aivan normaali taapero tuossa on ja on ihana huomata ja sanoa, että olenkin ihan superhyber hyvä äiti nykyään. Ja kai olin silloin vauvavuotenakin, yöllisiä huutoja lukuunottamatta. Se väsymys, mä tiedän sen. Se on niin rankkaa, ettei tosikaan. Hienoa, että uskallat kirjoittaa aiheesta 🙂

Avatar

Tiedän miltä tuntuu olla kokoajan väsynyt, päivä päivältä väsyneempi. Hulluuden partaalle ajatte, ahdistunut, usko loppunut tuleviin muutoksiin. Meillä tätä yö”helvettiä” kesti 8kk, 8 pitkältä tuntunutta kuukautta, monen litran edestä kyyneleitä vuodatettu. Vihattu ja syytelty itseään miksi saimme vaativan ja sairaan vauvan. Neuvolasta ohjattiin psykologille ja sain lääkkeet mutten kokenut itseäniä masentuneeksi vaan VÄSYNEEKSI! Lopulta kymmenien lääkärissä käyntien jälkeen saatiin diagnoosi refluksia. Mikä huokaus ja helpotus! Yöt rupesi muutamassa viikossa helpottamaan eivät olleet enään niin kaaottisia vaikkakin 10kk iässä meillä vielä heräilläänkin. Parempi sekin kuin 15-30 min välein heräily. Tsemppiä, kannattaa hakea apua!

Avatar

Onko sulla mahdollisuutta mennä vaikka pari kertaa kuussa yöksi jonnekkin muualle? Vanhemmillesi tai muualle. Tai sitten oikeesti pyydät jonkun yöksi vahtimaan lapsia et pääsette muualle nukkumaan, vaikka joku isovanhemmista ja meette vastavuoroisesti sinne nukkumaan. Kyllä luulis et joku tulee vaikka yhdeksi yöksi valvomaan jotta saisitte nukkua edes joskus. Mutta kun en tiedä teidän tukiverkostosta ni en tiedä pystyttekö. Oletteko koskaan jättäneet Nomppua toisten hoitoon?

En tiedä minkä ikäisenä lapsia otetaan sairaalan unikouluun, otetaanko noin pieniä, mutta luulen et myöhemmin se on ehkä ainoa mahdollisuus päästä tuosta itkusta eroon.

Ja joo, se ei auta yhtään kun sanotaan et ”kyllä se joskus helpottaa” nyt on nyt ja puolenvuoden päähän tuntuu varmaan ikuisuudelta. Ja ihan totta joissakin tapauksissa ihan isokin lapsi voi valvottaa tuolla samalla tavalla, eli jossain vaiheessa siihen kannattaa puuttua.

Avatar

Voi, mä niin tiedän tuon olon ja tuntui kuin olisi omia muistelmia lukenut.Itsellä kävi vielä kuopuksen kohdalla niin että väsyin jo raskausaikana, oli niin paljon sellaisia asioita jotka saivat täysin uupumaan jo silloin. Sitten lapsi huuti yöt läpeensä ja tuo vihan tunne öisin oli jotain niin kamalaa. Vaikka tiesin, että lapselleni en koskaan mitään tekisi, pelotti jo silti itseänikin se olotila. Muistan myös tilanteet kun tuli huudettua viattomalle vauvalla.”miksi et vaan voi olla jo hiljaa”. Muistan myös miten kenenkään muun oli vaikea ymmärtää sitä miten väsynyt ja loppuun palanut olin.Ei siinä olotilassa pidetty mitään sosiaalisia suhteitakaan yllä, kun ei vaan jaksanut enää yhtään mitään. Kaikkein paras tai sanoisinko pahin oli kun naapuri teki lastensuojeluilmoituksen lapsen ja minun huudon takia.. arvaa vaan miten siinä tilanteessa itsensä tunsi itsensä Huonoksi äidiksi. Nyt voin yli 3 vuotta sitten taaksepäin katsoessani miettiä mikä onni oli päästä sieltä pohjalta pois ja kyllä niin teillekin vielä käy. Toivotaan että mahdollisimman pian! 🙂 tsemppiä ja voimia kovasti.

Avatar

Onko esim.sinun äitisi mahdollista ottaa lapset kahdeksi yöksi? Uskot tai et, Se tekisi jo ihmeitä! Ei vain yksi yö, kun jos ei saa unta niin sitten vaan hermostuu että ”pakko nukkua”, kun pian lapset tulevat. Nautitko lastesi kanssa olemisesta? Hienoa että kerrot blogiisi myös vaikeat asiat eikä vain ns. kultareunuksilla koristeltua elämää.. Mutta, päivystys ei oikea paikka mennä Varaat ajan ja sano mitä tahdot. Lisäksi sun on unikoulun jälk.kotona pysyttävä myös ns.kovana! Meillä auttoi eri huoneessa nukkuminen ja 6kk ikäisestä voi yöruokinnasta pikku hiljaa pois! Tsemppiä!

Avatar

Iso halaus! Kuinka rohkea oletkaan kun sanot äänen kaiken sen mitä moni meistä valvottavien lapsien äideistä ajattelee ja tuntee! Ehdottomasti nyt on joku syy/apu löydyttävä ja mikä ettet voisi mennä sinne päivystykseen vaikka heti! Voimia!!!

Avatar

I feel you! Kuulostaa niin tutulta! Meidän pojalla joka nyt 4v. oli ”koliikki” 1v. asti :/ hän oli myös erittäin vaativa vauva. Olin zombie :/ Pidettiin unikoulu kun hän oli 1,5v.ja sitten yöt rauhottui. Nyt meidän neiti, 3kk, on myös valvottanut mutta selvisi että on refluksi ja lääkkeet auttoi! Yöllä tietty ottaa maitoa mut on paljon rauhallisemmat.

Avatar

Kuulostaa tutulta. Maanantaina kun meidän vauva taas tuttuun tapaansa itki niin aloin myös itse itkemään eikä sille tullut loppua. Hän on nyt 3kk ja viime yöhön asti ei olla nukuttu melkein yhtään..ellei kanna sylissä tai heiluta vaunuja. Päivisinkin itketään. Viikko sitten saatiin refluksilääkkeet ja aloitettiin soseet niin viime yönä (vauvauinti väsytti myös) nukuttiin ensimmäistä kertaa! 12h kahdella syötöllä :O pahinta on kun sanotaan että nuku aina kun vauva nukkuu päiväunia mutta kun se ei niitä nuku ja itse käy niin kierroksilla ettei voi edes nukahtaa. Kaikki sympatia täältä <3

Avatar

Hei Emilia! Nyt otat puhelun omaan neuvolaasi ja vaadit saada apua tilanteeseesi. Neuvolan velvollisuus lapsen kasvun ja kehityksen seuraamisen lisäksi on yhdessä teidän perheen kanssa löytää ratkaisu teidän tilanteeseesi. Tehtävä ei terveydenhoitajallekaan ole helppo, eivät hekään taikureita ole, mutta heillä on tietoa ja taitoa ratkaista tämän tyyppisiä ongelmia sekä ennen kaikkea enemmän voimavaroja auttaa teitä tilanteessanne. He ovat siellä teitä varten. Mikäli sinusta tuntuu, ettet saa tarvitsemaasi tukea ja apua omalta terveydenhoitajalta, voit ottaa yhteyttä myös toiseen terveydenhoitajaan. Se on sinun oikeutesi. Toivon, että saat jostakin puhtia pitää puolesi ja vaatia apua tilanteeseen! Olet rohkea, kun kurjoitat aiheesta ja tunteista, joihin varmasti moni valvonut äiti samaistuu!

Avatar

n hae apua.osastolle kyllä otetaan unikouluun. Saatte sen ajan itse nukkua .t: n.ekan vuotensa huonosti nukkuneen äiti joka palo loppuun loppuun vauvaajan kanssa sekä omien vastoinkäymisten kanssa.lastenosastolta sai apua, myös välittömästi. vakka unikoulutkaan ei tuoho auttanu ja kokonaisia yöt ei vielkään vaikkakin yks heräys ei tunnu missään viime vuoden jäljiltä:)

Avatar

n hae apua.osastolle kyllä otetaan unikouluun. Saatte sen ajan itse nukkua .t: n.ekan vuotensa huonosti nukkuneen äiti joka palo loppuun loppuun vauvaajan kanssa sekä omien vastoinkäymisten kanssa.lastenosastolta sai apua, myös välittömästi. vakka unikoulutkaan ei tuoho auttanu ja kokonaisia yöt ei vielkään vaikkakin yks heräys ei tunnu missään viime vuoden jäljiltä:)

Avatar

Mä haluisin tulla hoitaa teijän lapsia! Kuvissa ne näyttää niin ihanilta 🙂 Kyl äidin ja isänkin pitää saada nukkua kunnon yöunet!

Avatar

Olet kyllä todella vahva nainen! Muistan viimekesäiset koiranpennut joiden takia jouduin valvomaan vajaa kaksi viikkoa ja voi elämä kuinka väsynyt olinkaan. Nyt tuo kaksi viikkoa kuulostaa naurettavan lyhyeltä ajalta… Tsemppiä sulle jatkoon, pysy lujana 🙂

Avatar

Ensinnäkin: aivan todella, TODELLA paljon voimia ja tsemppiä teille koko perheelle, etenkin sinulle!! Olet kyllä aivan superkova mimmi, kun jaksat vielä pysyä pystyssä… itse varmaan olisin jo nuupahtanut ajat sitten.

Meillä on yöunet vasta nyt menneet pipariksi ja tämän muutamankin viikon jälkeen tuntuu, että silmät putoavat päästä väsymyksen takia. En voi todellisuudessa edes ymmärtää, mitä tarkoittaa, kun puolivuoden ajan kertyy sitä univelkaa… huh!

Hienoa, että olet saanut itkettyä!! Itku helpottaa ja puhdistaa. Rohkaisen teitä samaan, kuin Mamijoka oli poikki jo ehdotti, eli pyydä lähetettä sairaalan unikouluun. Monet ovat saaneet sieltä avun ja itse saa ainakin nukkua sen pari-kolme yötä ilman vauvan itkua. Olisi varmasti teidän perheelle ainakin kokeilemisen arvoinen vaihtoehto.

Hurjasti tsemppiä koko porukalle!!

Avatar

<3

Avatar

Mulla ei valitettavasti ole antaa vertaistukea. Vaikka sanoit, ettet kaipaa nyt tsemppikommentteja niin halusin silti kommentoida. Oot kyllä sitkeä nainen, mutta toivon todella, että saatte pian apua! Halaus ja rutistus sulle, oot ajatuksissa! <3

Avatar

Vertaistuki, sitä Emilia pyytää ei neuvoja, eikö oikeesti kukaan voi vain toteuttaa toisen toivetta. 🙂

Avatar

Emiliasta ja hänen blogistaan tykkäävien voi oikeasti olla vaikea olla neuvomatta ja kannustamatta, vaikkei hän nyt sitä haluakaan. Minusta on selvää että tällaisen tekstin jälkeen hän suorastaan hukkuu kannustuksiin. Se ei osoita sitä etteikö häntä kunnioitettaisi vaan sitä että hänestä välitetään. Minussa on tuo sama piirre etten kestä heikolla hetkellä kannustusta, neuvoja tai edes avuntarjouksia. Minulla se johtuu siitä, että minun on aikanaan täytynyt liikaakin pärjätä omillani.

Avatar

Voi että, sää oot niin rohkee kirjottaja etten löydä toista. Mulla ei oo lapsia, enkä osaa antaa vertaistukea mutta pakko sanoa että tällaisten kirjoitusten myötä mun rispektit sua kohtaan vaan kasvaa ja kasvaa. On tosi hienoa, että käännät myös sitä kolikkoa välillä, etkä puhu ainoastaan siitä, kuinka ihanaa elämä on lasten kanssa ja kuinka hianoa tämä koko maailmankaikkeus on. Rehellisyys maan perii! Tsemppiä, oot hiano nainen!

Avatar

Pakko kommentoida ekan kerran sun kirjoittamaan blogitekstiin. Oon lukenu sun blogia silloin tällöin. Nyt kun oma laskettu aika lähenee niin tulee useinkin luettua. Mutta IHANAA että joku puhuu siitä todellisuudesta mitä se elämä lasten/Koliikkilapsen kanssa voi olla! Kaunistelematonta tekstiä! En yritä tsempata tai muuta, luultavasti tulen ottamaan suhun yhteyttä puolen vuoden päästä kysyäkseni miten tästä kaikesta selvisit 😀

Avatar

Tsemppiä koko perheelle! Sä olet vahva, ja sä tiedät sen. Itkeminen auttaa!

Avatar

Voimia kovasti! Itse en ole kokenut tuota että sitä vain jatkuu ja jatkuu siis se itku ja valvomiset. Olen aika ”hermo” heikko äiti että turhaudun helpommastakin – tosin oo hiljallee oppinut psyykkaa itseä kun kokemusta on myös että se loppuu jossai vaiheessa. On varmasti turha edes yrittä lohduttaa/tsempata. Mutta haluan sanoa tämän, että onneksi ”koliikki” parantuu. Minulla on 3 sisarusta jotka on parantumattomasti sairaita ja vaikka on ikää niilläkin jo 15-25v väliin niin edelleen vanhemmat tekee heidän eteen paljon työtä (heräillä yms). Kovasti voimia iha kauheesti. olen ollut väsynyt myös vaikkei olekkaa ollut koliikki vauvaa, mutta kaksi noin pientä lasta on rankkaa.

Avatar

Meillä nyt kohta 8kk poika, joka ei ole vielä yhtään kokonaista yötä nukkunut, meillä nukutaam max 2-3h putkeen ja sittem huudetaan niin kauan että tissi on suussa. Meillä nyt menossa allergiatestit viljaan ja maitoon. Sekä refluksi todettu jo 1kk ikäisenä, gavescon mennyt siihen josta ei enää apua eikä toista lääkettä saa ennenkun painaa yli 10kg. Joten täälläkin odotetaan hyvin nukuttuja öitä!! Voimia sinulle!

Avatar

Meillä tehosi Silentrefluksiin luontaistuote nimeltä SILICUM TONIC. Suosittelen kaikille sitä, jotka vähänkään epäilevät, että omalla vauvalla voisi refluksia olla. Vaikka sitä antaisikin ”turhaan” siitä ei ole mitään haittaa, koska on luontaistuote. Meillä alkoi kolmen viikon ikäisenä huuto ja yleinen tyytymättömyys. Kolme kuukauden tienoilla tajusin mistä on kysymys, enkä mielelläni halunnut gavisconia antaa (siinähän on sitä jotakin haitallista..ööö…alumiinia?), joten onneksi tajusin tuon silicum tonicin. Varmistin vielä valmistajalta tuotteen sopivuuden vauvoille sekä annostusohjeen(3x päivässä teelusikan kärjellinen). Ihmetökötti sanon minä ja suosittelen todellakin lämpimästi kaikille :)!!!!

Avatar

Valvooko Topias koskaan Nompun kanssa niin että sä saisit nukkua? Vai etkö saa nukuttua kuitenkaan?

Avatar

Voi Emilia, tuo teksti voisi olla mun kirjoittama kuopuksen ollessa puolivuotias!! Täälläkin huudettiin ympäri vuorokauden jatkuvasti, yöt olivat kaikista pahimmat 🙁 Herralla syyksi paljastui silent refluksi ja laajat allergiat… Mä todellakin toivon, ettei Noah-Michelillä ole näistä kumpaakaan, mutta epäilen, että joku pienellä miehellä on pielessä, jos yöt on tuollaisia! 🙁 Lääkärit todellakin vähättelee pienten lasten huutoa, monet ovat sitä mieltä, että niiden kuuluukin huutaa koko ajan!? :O Itse uskon, että koliikkikin liittyy jollain tavalla suolistoon ja lapsi ihan oikeasti on todella kipeä, eikä huuda vain huvikseen!

Vinkkejä tuohon jaksamiseen ei mullakaan ihan hirveästi ole, meillä kun tuo huuto jatkui yli vuotiaaksi asti 🙁 Oltiin vanhemmat siinä vaiheessa kyllä jo aivan loppu, ensimmäinen parisuhdekriisikin siitä syntyi, kun molemmat oltiin niin väsyneitä, että koko maailma tuntui mustalta! :/ Oot Emilia todella rohkea, kun uskallat kirjoittaa myös noista negatiivisista tunteista!!! <3 Itse myös ajattelin monena yönä huutoa kuunnellessa, että miksi edes halusin toisen lapsen :'( Nyt tuntuu ihan kamalilta nuo ajatukset, kun kuopuspoika on niin äärettömän rakas, mutta kun ihminen on jaksamisensa äärirajoilla, niin negatiivisilta ajatuksilta ei voi välttyä!!

Mun neuvoni on, että koitat hakea jostain apua, neuvolasta vaikka! Vieläkö teillä käy perhetyöntekijä? Meille neuvolasta sitä apua myös tarjottiin, mutta en muka kehdannut ottaa apua vastaan :/ Ois kyllä tullut tarpeeseen… Kumma kun äideistä lähes kaikista varmaan tuntuu, että itse on tällaiset jaksettava, vaikka ei oikeasti jaksaisikaan :O

Ja tuohon refluksiasiaan kannattaisi ottaa todellakin selvyys!! Meilläkään ei juuri puklailtu, mutta ph-mittauksessa (nenämahaletku mittaa happojen nousua ruokatorveen) tulos oli äärimmäisen selvä ja lääkityksellä saatiin se hallintaan ja kohta vuosi oltu ilman lääkettäkin 🙂 Joku aiemmin mainitsikin Refluksilapset ryhmästä fb:ssä, sitä suosittelen minäkin! Itse kans netistä refluksista luin ja pistin lääkärit kova kovaa vastaan, vaikka eivät uskoneet, että meidän pojalla se on! Ollaan saatu kyllä taistella todella kovasti, että ollaan saatu hoitoa, mutta kyllä äiti oman lapsensa tuntee!! Hirmuisesti tsemppiä, mä niiiin toivon, että kun Nomppu kasvaa hieman, niin huudotkin loppuvat ja siitä muutaman kuukauden päästä huomaat, ettet enää edes muista tätä kamalaa zombievaihetta!! Oot vahva nainen! <3

Avatar

meillä on öitä valvottu jo 9 kk 🙁 joskus tulee semmonen 3 tunnin unipätkä ja se tuntuu jo ihan luksukselta 😀

Avatar

Onneksi Emilian mies valvoo käsittääkseni vuoroyöt ja lapset monesti hoidossa viikonloppuisin.

Avatar

Voimia paljon. Itse olin samassa tilanteessa, vauvalla koliikki ja itki 24/7 eikä vain tiettyyn kellonaikaan. Olin niin väsynyt, etten saanut unta kun oli tilaisuus nukkua. Aivot eivät vaan suostuneet sammumaan, siitä syntyi sellainen oravanpyörä että oikeasti ajattelin etten halua enää edes elää. Vauva vaistoaa helposti äidin mielialan ja väsymyksen, itkut olivat paljon vähäisempiä muiden kuin minun kanssani. Mummot ottivat sitten hoitoon ja mies auttoi minkä töiltään jaksoi, lopulta itkut alkoivat vähentyä ja minä pystyin taas nukkumaan. En tiedä oletko kokeillut, mutta kannattaa kokeilla reseptivapaata Melatoniinia silloin kun saat Nompun hoitoon ja on mahdollisuus nukkua. Oletteko kokeilleet vyöhyketerapiaa? Siis molemmille, sekä äidille että pojalle! 😉

Avatar

Hurjasti jaksamista! Puoli vuotta täälläkin enemmän ja vähemmän valvottu… :-/. Vuoden äiti-fiilikset on miljoonien kilometrien päässä kun huonoimpina hetkinä vain ajattelee että saatanan kiljuva ja kitisevä kakara, mikset voi olla hetken vain ihan tyytyväinen ja rauhallinen… Viime yö oli pitkästä aikaa taas parempi ja ero omassa fiiiksessä on huikea. Vauvalle jaksaa höpötellä ja nauraa ja esikoisen vänkäykset lähinnä hymyilyttää. Ja meillä ei kuopuksen refluksi edes ole pahimmasta päästä…

Jos vaan jaksat ja suinkin kykenet niin kirjoittaisitko postauksen Nompusta. Siis millaista nukkuminen ja muu viihtyminen on ollut? Millaista syöminen, mitä syötte ja minkälaisia määriä? Käytättekö D-vitamiinia? Mitä lääkkeitä ja maitoja olette kokeilleet? Kyselen siksi kun täällä lukijoiden joukossa on monia, joilla on kokemusta allergiasta ja refluksista. Voitaisiin mahdollisesti auttaa eteenpäin, vaikkakin kirjoittamasi suunnitelma päivystykseen menemisestä ei ole ollenkaan huono. (Et välttämättä apua täältä blogin kautta tarvitse/halua/kaipaa ja se on siis aivan ok.) Joka tapauksessa aivan mielettömästi jaksamista eteenpäin! 🙂

Avatar

Kokemusta tästä maailma paskin äiti-syndroomasta on täälläkin, kun vauvalle joskus tulee sanottua ikävään äänensävyyn jollei ole rauhoittunut ja on itse ihan sipissä. Olen huomannut että omat negatiiviset tunnetilani myös vaikuttavat helposti vauvaan ja jos on tullut tuota sanomista, vauvan rauhoittelu ottaa sitten tuplasti aikaa. Itku siis yltyy tuollaisten tunteenpurkausten myötä ja lopulta sitä itkee siihen päälle itsekin huonouttaan, vaikka tietääkin että on oikeasti maailman paras äiti lapselleen kaikkina muina kuin noina heikkoina hetkinään.

Avatar

Jos joku olis sanonut mulla puoli vuotta sitten, että sä rakastat tota lasta vielä joskus ihan yhtä paljon kuin sun esikoistasikin, niin olisin haistattanut pitkät ja nauranut päälle. Meidän kuopus huusi, huusi ja huusi 10 ekaa kuukautta. Yötä päivää. Esikoinen kärsi, mä kärsin, mies kärsi. Ja se pieni viaton vauva, jolla oli niin paha olla. Meillä syy oli maitoallergia (suoliston parantuminen kesti 6 kuukautta lähtien siitä, kun löytyi sopiva korvike) ja korvakierre. Mä itkin ja raivosin, halusin antaa vauvan pois. En halunnut, en tiennyt mitä halusin. Mua väsytti niin saatanasti, purin hampaita yhteen ja jännitin koko ajan. Olin ihan loppu. Sitten vaan tapahtui jotain…Tyyppi veteli kolmen tunnin päikkärit ja mä kävin tarkistamassa oliko se hengissä. Se alkoi nukkua, se alkoi hymyillä ja nauraa. Se alkoi kontata ja leikkiä. Se muuttui ihan eri pojaksi. Ja mä rakastuin niin lujaa mun pieneen lapseeni. Vieläkin se väsymys ja paha olo kummittelee jossain tuolla taustalla, mutta mä olen selviämässä. Me ollaan jo selviämässä. Koko perhe. En voi sulle sanoa mitään muuta kuin koita jaksaa. Se on niin vähän sanottu, kaikkihan niin sanoo. Itke, itke ja itke. Se helpottaa. Puhu. Ja usko mua, kun sanon, että se pieni poika on sulle se toinen niistä maailman rakkaimmista. Vaikka aina ei siltä tunnukaan.

Avatar

Olen lukenut blogiasi jo jonkin aikaa, mutta en ole kommentoinut aikaisemmin.

Tämä sinun kirjoituksesi oli rohkea ja nostan hattua, että uskallat sanoa ääneen sen, miltä oikeasti tuntuu 🙂

Aurinkoista kevään odotusta sinulle ja perheellesi!

Avatar

Hei, onko erilaisten äitien jakso vielä katsottavissa jossakin? En löytänyt sitä ainakaan katsomosta ja olisi kiva katsoa se uudestaan..

Avatar

Tunnistin itseni tästä postauksesta… Tammikuussa nukuin ensimmäisen kokonaisen yön yli vuoteen, kun olin appivanhemmillani esikoisen kanssa yötä. Vauva-aikana sitä nukkuu pelkkää koiranunta ja tuntuu, että tää ei lopu ikinä. Nyt menee jo yöt minullakin hyvin. Pitkään oli sitä että iltaisin pelkäsi mennä nukkumaan koska tiesin että vain valvon ja valvon ja valvon yksin. Ja kun alkoi väsyttää liikaa, niin itkin ja valvoin. Välillä tuntui, että olis antanu melkein mitä vaan siitä et olis saanu nukkua ja hermotkin oli pikkusen tiukalla. I feel your pain…

Avatar

Voi jos sulla olis joku joka voisi tulla välillä valvomaan yöksi Nompun kanssa. Ja vaikka päivisinkin. Sellainen, joka itse saa jo nukkua yöt, niin ei haittaisi vaikka muutaman yön valvoisikin. Itse autoin siskoani vastaavassa tilanteessa, sillä oli aivan samanlaista ja vauvalla oli vilja- ja maitoallergia ja refluksitauti.

Avatar

Tuttuja tunteita…Musta tuntuu, että mä elin koko vuoden 2013 jossain ihmeen sumussa ja sellaisessa räjähdysherkässä tilassa, että huhhuh. Nyt alkaa helpottaa ja hymyilyttää, mutta itkuinen lapsi, uhmakastaapero ja ero on ollut aika kova pala.

Tsemppiä sulle ja toivottavasti saat lepopäivän tai pari. 🙂

Avatar

Voi paska.

Siis meillä huudettiin 3kk ja sekin oli jo ihan hirveetä!!!

Nuo allergiatestitkään välttämättä mitään näytä noin pienellä ellei ole oikeasti todella allerginen..mun kaveri joutu makaamaan päivät lattialla, kun pyörrytti väsymyksestä niin, että pelkäsi pudottavansa pojan (nukku 15min-tunnin pätkiä). Maitoallergia sieltä sitten kuitenkin löyty vaikkei mitään oireita ollutkaan. Toisaalta toivon,että löytyis joku allergia. Tulis selvä syy tuolle huutamiselle. Sille lääkärin kommentille läheisyysriippuvaisuudesta..en oikeen usko.

Mutta jos haluat, niin NUTRILON PEPTI 1 maidotonta korvikejauhetta saa joka cittarista (maksaa jonku 38e pönttö ja siitä riittää noin viikoksi). Tämä on pelittäny kaikilla mun tuttujen maitoallergialapsilla.

Avatar

Katselen kolmen lapseni vauvaku ja ja huomaan olleeni paikalla. En muista noista vuosista juuri mitään.

Välillä olin niin väsynyt, etten uskaltanut auton rattiin. Tasainen lämpö ja surina olisi koitunut meidän kohtaloksi.

Vaikka noista vuosista on jo hetki aikaa, nukun taas kuin ihmiset, olen edelleen katkera. Vaikka niillä viimeisillä voimillani tsemppasin ja hain apua, en sitä saanut. Kerran neuvolassa torkahdin lääkärin ja hoitajan silmien alla, kun he tutkivat vauvaa, mutta siitä huolimatta he vain nauroivat ja sanoivat ”että sellaista se on kaikilla”. Nyt ”täydessä ymmärryksessä” uskalla epäillä. Ei se ole sellaista kaikilla. On vain huonoa tuuria saada arpajaisissa se huonosti nukkuva vauva. Minä sain kolme vaikeasti allergista.

Avatar

<3 voimia emilia, koitahan kaiken väsymyksen keskellä yrittää hymyillä ja saada sitä omaakin aikaa. olet ihana ihminen <3

Avatar

Olisiko isovanhemmista apua? voisiko he ottaa lapsen luokseen yöksi ja yrittää siellä unikoulua, saisit nukkua ja kerätä voimia. Jaksaisit sitten jatkaa unikoulua kotona. Voisi mennä unirytmi piankin paikoilleen.

Avatar

Ystävälläni lapsi valvotti ilman syytä 2 vuotiaaksi, vanhemmat kävivät vuoronperään nukkumassa kunnon unet isovanhempien luona. Sitten se vain loppu. Ja nyt nukkuu todella hyvin. Sinun pitää käydä jossain muualla tankkaamassa unet ja varmasti jaksat paremmin. Mielestäni mielummin ilman syytä, kun että löytuisi jotain.

Avatar

Voimia! 🙁 <3 et vaikuta sellaiselta, joka lähtee ensinnä kokeilemaan homeopatiaa tai akupunktiota, mutta tiedän äitejä jotka ovat saaneet apua koliikkiin sieltä. Kannattaa etsiä vauvoihin ja lapsiin erikoistunut.

Avatar

kuulostaa meidän puoleltavuojelta. tulin vielä raskaaksi tähän sammaan jammaa.. neuvolaan hävettää mennä ku oon niin väsyny.

Avatar

Finally! Siis näistä asioista uskalletaan puhua ääneen. Kirjoitin samasta aiheesta ja omista kokemuksistani blogiini tovi sitten. Eilen minua haastateltiin aiheesta lehteen, että olisin esimerkki muille samojen asioiden kanssa painiville. Asioista pitää uskaltaa puhua, vaikka se on ihan helvetin vaikeaa.

Käy lukemassa oma juttuni täältä!

http://mbabysteps.blogspot.fi/2013/11/mina-selvisin.html

Avatar

Haluan vain kommentoida: <3

ja paljon jaksamista.

Avatar

meillä alkoi lapset nukkua, mnutta itse en enää osannut (nukuttiin myös 45min pätkiä ja huudettiin).

sain itse lopulta unilääkkeitä, ja niinä öinä kun otin niitä ,mies/mummo tms valvoi. esim puolikkaasta nukuin sohvalle istualteen ekalla viikolla, ja mua sai aamulla herätellä 30min esim että lapsi hyppi päällä, enkä edes herännyt.

noin kovia univelkoja ei nukuta viikossa tai kahdessa ohi, se vie oman aikansa. kun opin nukkumaan taas, nukuin joinain päivinä eka lasten kanssa päiväunet, ja menin samantien nukkumaan kun mies tuli töistä. heräsin laittamaan lapsia nukkumaan ja nukahdin ja heärsin aamusta.

valehtelematta raskainta aikaa meille, mutta onneksi se valvottava lapsi täyttää jo 7v tänävuonna..

Avatar

Mä todellakin tiedän ton äidin voimattomuuden tunteen… 🙁 Meillä tytöllä ei edes ollut koliikkia, mut tosi vaativa vauva. Itki iltaisin ja viihtyi vaan sylissä. Kerro sun väsymyksestä neuvolassa, josko saisit jonkun avuksi teille kotiin et saisit levätä!

Avatar

Onneksi sulla on äiti joka auttaa, tekee ihmeitä että edes silloin tällöin saa nukkua 🙂

Meillä erityislapsi valvottanut jo yli 5v ja valvottaa tulevaisuudessakin ja sanoisin että kyllä tähän tottuu :O Meillä ei ole mummoa, eikä ketään joka auttais eteenpäin vaan on mentävä..

Avatar

Rohkee mutsi ♥ Et oo yksin tunteittes kans, yleens noista ei vaan puhuta. Toivottavast saat apua jotta pääset univelasta, sen jälkeen kaikki ongelmat kutistuu pikkuriikkisiksi. Tsemppiä! Miten toivottomalta ikinä tuntuukin, muista sillon ett muksut tarvii sua!

Avatar

Minä nukuin ensimmäisen kokonaisen yön, kun lapsi oli 2,5 -vuotias. Ekat kaksi vuotta heräsin lapsen kanssa 5-25 kertaa yössä, joka yö.

Meillä syyksi paljastui lopulta maitoallergia, ja lopulta vielä soija-allergia. Kävimme lääkärissä paljonkin, en tiedä miksi niitä ei löydetty aiemmin eikä perusteellisesti epäilytkään. Allergiat eivät oireilleet mitenkään muuten kuin huonoina unina, lapsi oli päivisin varsinainen aurinko.

Tsemppiä. Olen monelta kuullut, että allergia on oireillut vain nukkumattomuutena, kannattaa tutkia. Jos imetät, poista ruokavaliostasi heti kaikki maitotuotteet (jos ei kahdessa viikossa auta, jatka viljoihin). Jos annat korviketta, käy apteekista ostamassa hiton kallista maidotonta korviketta ja kokeile sitä. Unettomuus on kamalaa, vaikka lapsi äärettömän rakas olisikin.

Avatar

Hae apua jaksamiseen tyksin pikkulapsipsykiatrisesta tiimistä!

Avatar

”Kukaan muu ei voi ymmärtää koliikkiäitiä kuin toinen koliikkiäiti, joka on kokenut saman.” Näin sanoi fiksu tehohoito-osaston täti, kun toisen vauvan synnyttyä vietettiin teholla aikaa ja muistelin hänelle esikoisen ensimmäisiä kuukausia. Pelkäsin niin kovasti, että sama toistuu uudestaan, ja muistissa oli vielä zombieäitinä pohtimani ”Mä en ikinä jaksa toista vauvaa.” Halusin ja jaksoin kuitenkin, vaikka pelotti.

Tuo hetki avasi mulle sen, että olen ihan turhaan koko väsymyksensekaisen ajan koittanut selittää muille äideille, mitä se on. En varmaan itsekään ymmärrä enää, kun aikaa on kulunut, vaikka purskahdan vieläkin joka kerta itkuun, kun luen jonkun kokeneen saman! Tsemppiä, vaikket kaipaakaan sitä just nyt.

On niin haastava ottaa vastaan ne kommentit, että kyllä se helpottaa xx kuukauden päästä, kun ei jaksa ajatella, miten jaksaa edes huomiseen!

Halaus!

Avatar

Ja piti vielä lisätä, että meilläkin löytyi maitoallergia, vaikkei ollut mitään muita oireita kuin huuto..

Avatar

Se on hyvä välillä antaa pahan olon tulla ulos. Itsellä tämä tuli vasta sitten kun fyysinen ja henkinen väsymys muuttui fyysiseksi oireiluksi ja sairaskierteeksi 1,5 vuoden valvomisen jälkeen. Jotenkin äidit ovat kuitenkin vahvaa tekoa, ehkä jopa liian vahvoiksi tehty.

Avatar

Esikoinen oli helppo nakki, keskimmäinen tisseili ja valvotti 9kk, kuopus on nyt 9kk … edelleen valvoo ellei nuku vieressä. Unikoulu ei ole koskaan ollut meidän juttu, nukuttu samassa sängyssä. Koliikki: Vatsankiputila..? Kyllä neuvolasta nyt apua on saatava, tai jos ei saa niin tekee niistä valituksen, siellä ovat turhaan papereita pyörittelemässä elleivät osaa neuvoa ja auttaa!!

Avatar

Rohkeaa kun uskallat kertoa miltä sinusta tuntuu ja kuinka uupunut olet. Joissakin blogeissa välillä ärsyttää kun kaikki on niin ihanaa ja kivaa aina,vaikka kaikki tietää mitä todellisuus on kun arjessa on mukana pieniä lapsia. Kiitos rehellisestä asenteestasi.

Avatar

Korvatulpat tai kunnon kuulosuojaimet, missä on radio niin auttaa! Voi sitä vauvvaa yrittää rauhottaa niin että kuuntelee itse musiikkia huudon sijasta. Ei pinna kiristy niin helpolla. Ja Topiakselle kans korvatulpat (ja Avalle suojaimet) niin saavat nukkua hyvin ja sujuu päivä paremmin kun koko perhe ei joudu valvomaan.

Avatar

Ääh. Muistan niiin ton ajan! meillä se kestiki vuoden!! Yöllä herättiin 30min – 2h välein! Onneks kestin sen ilman et romahdin mut kyl lens välil tuttipullo seinää ku meiinas pää niiin hajoo! Pari päviää ennen ku täytti 1v rupes herää vaan kerran oli niiiin nukkunu olo ku joutu herää vaan kerran! Pidin unikoulua sun muuta ei auttanu! Ja piti melkee aina nukuttaa se mun viereen tai syliin.. Nykyää onneks nukahtaa jo kiltisti omaa sänkyy.. Ootko kokeillu jos nukkuu sun vieres esim tyynyn päällä siis et on kokonaa se päällä ei vaan pää tai sit mahallee tyynyn päälle. Meillä noi autto mahakipuihin.. Tiedän et toi on tosi raskasta mutta koita kestää kyllä se on kohta ohi (toivottavasti) Ja mäkin sain niitä kommentteja ”se on sun syy et se ei suostu nukahtaa omaa sänkyy tai öitä läpi ku nukutat sen sun sylii tai vieree,sun ois pitäny alusta asti nukuttaa se pinniksee” no öö hyvä se lapsettoman on puhuu mitää. Nukutin sen ihan alusta asti omaa sänkyy kunnes joskus keskel yötä vaan pystyny enää kuuntelee sitä itkuu nii otin vieree ja siin jossai 6kk iässä ei suostunu nukahtaa ku vaa mu sylii. oli liian kova ääidin tarve. Enkä halunnu antaa sen tukehtuu itkuunsa JOKA yö ennen ku nukahtaa nii se oli vaa helpompaa nukuttaa se sylii.. Tästähä tuli kauhee stoori ja voisin sitä jatkaakki viell mut pakko mennä nukkuu ;D Ja siis koko 1v- 6tähän asti oon ite yksin heränny pojankaa ku mies ei vaa herää tai jaksa ja jos herää on nii vihanen ja sit se huus lapselle ku se itki nii sit se rupes itkee enemmän ja sit suutuin sille ja sit tuli vaa riita keskel yöt nii oli helpomppaa va ite herää jja kiukutella päiväl miehel..

Avatar

oho siis 1v – tähän asti eli 1v 4kk

Avatar

Mulla on ens viikolla neljä päivää vapaata töistä, tekis mieli tulla teille valvoon et saisit nukkua! Meillä vuosi sitten oli aivan samanlainen tilanne. Siinä melkein meni parisuhde ja mun mielenterveys mutta selvittyämme valvomiskoettelemuksesta ollaan vahvempia kuin koskaan ennen!

Avatar

Ai niin. Kokeile vyöhyketerapiaa. Koliikkiin. Siihen omaasi. Sellaisena päivänä ku tiedät saavasi nukkua yhden yön ilman herätyksiä. Se tainnuttaa. Ja virkistää. Enkä tuu sanomaan ettei toi oo normaalia -sitä se juurikin on. Mutta olen huolissani ♥

Avatar

muistan niin tuon huudon.. meillä varsinainen yöhuuto alkoi vasta 8kk iässä ja jatkui yli 1 vuotiaaksi, sitä ennen huutoa oli ollut vain päivisin.

Unikoulut ja yösyöttöjen lopettamiset oli täysin absurdi ajatus, sillä lapsi ei huolinut maitoa, ja sylissäkin vain rimpuili. se vain huusi ja huusi, neljä tuntia joka yö, minkä päätteeksi oli niin väsähtänyt, että tuttipullon sai ujutettua suuhun ja tenavan nukutettua viimein syliin. Tutkimuksissa käytiin, mitään ei koskaan löytynyt. vain aika oli se mikä auttoi. Täytyy sanoa että tämän kokeneena en ole uskaltanut edes harkita toisen lapsen hankkimista ennen kuin lapsi täysin ohittanut uhmat ja muut, jotka myös olleet hankalia tämän temperamenttisen pirpanan kanssa.

Avatar

Olet ihan hurjan rohkea äiti, kun uskallat sanoa ääneen tuntemuksistasi! Uskallan väittää, että jokainen äiti on tuntenut ihan samoin, kuin sinä!!! Sä olet aivan satavarmasti hyvä äiti. <3

Avatar

Hei! Olen töissä sairaalan lastenosastolla ja meille pääsee unikouluun ihan vaan sillä, että vie lapsen päivystykseen ja sanoo suoraan, että mä en enää jaksa! Siinä ei ole mitään noloa. Nyt tää sun tapaus kuulostaa jo niin huolestuttavalta, että suoraan osastolle vaan päivystyksen kautta!

Avatar

Minulla ensimmäinen lapsi koliikkivauva, joka johti siihen että elimme mieheni kanssa sumussa vuoden, se kierre oli jotain kirosanan omaista kaameutta. Näin jälkikäteen ajattelen että joka ikinen päivä siitä vuodesta minusta tuli vahva, niin vahva nainen, joka tietää sitten kun omilla lapsilla on mahdollisesti samoja vaikeuksia, en vähättele, en tuomitse, olen kaikessa tukena. Toinen lapsi olikin sitten aivan päinvastoin, söi ja nukkui, välillä vaipat vain vaihdettiin. Taaperoikäisenä tämä toinen lapsi olikin villimpi versio ja tämä koliikki esikoisemme oikea enkeli. Ihania ja rakkaudentäyteisiä muistoja kaikki. Nyt ovat jo isoja koululaisia. Tsemppiä ja älä vaadi itseltäsi liikoja.

Avatar

Onko teidän seudulla ensi- ja turvakotiyhdistystä jossa järjestettäisiin unikoulua?

Meillä täällä on. Kolmen yön mittainen unikoulu. Lapsi viedään sinne iltapäivällä ja haetaan aamulla kotiin ja illalla taas takaisin jne..

Olen itse ollut mukana pitämässä unikoulua ja kokemukset siitä ovat olleet pääosin positiivisia!

Tsemppiä!

Avatar

Hei,

En jaksanut lukea kaikkia kommentteja läpi, joten en tiedä mainitsiko joku jo tästä, mutta meillä poikaa helpotti vyöhyketerapia. Hänkin itki puoli vuotta koliikkia ja olin aivan poikki. Kuitenkin terapian avulla saatiin aina edes muutamia hyviä öitä putkeen, parhaimmillaan kaksi viikkoa. Vaikka koliikki loppui, yöt ovat silti katkonaisia koska lapsi on tottunut heräämään tunnin, parin, välein. Nykyisin onneksi nukahtaa jo itsestään uusiksi.

Paljon voimia ja jaksamista teille. Älä syyllistä ittees noista tuntemisista, se on niin luonnollista sen väsymyksen kanssa!!

Avatar

Jos asuisin siellä suunnalla voisin ottaa nompun meille yöksi niin saisit nukkua.

Tiedän itsekin mitlä tuntuu kärsiä aivan törkeästä univelasta. Aivan kuin olisi kännissä, silmissä sumenee ja huimaa.

Mäkin huusin välillä itkukurkussa pienellä pojalleni, että ”ole jo hiljaa ja nuku, saatana.” Jälkeenpäin tunsin tosi suurta syyllisyyttä huutamisesta ja kiroilusta.

Lohdullista on, että lapsi kasvaa ja vaiheet seuraa toisiaan. Sä olet hyvä äiti, vaikka en tunne sua. Tiedän silti että olet hyvä äiti!

Avatar

Vyöhyketerapia!!!

Avatar

TYKS:iin voi mennä aina lapsen kanssa päivystykseen ja sanoa että nyt ei jaksa. Näin turvataan, että äiti saa nukkua/levätä ja lapsi ei joudu liiallisen uupuumuksen seurauksena hietteille.

Avatar

Niin siis lapsi useimmiten näissä tapauksissa otetaan osastolle tarvittavaksi aikaa.

Avatar

Meillä on samanikäinen vauva (perheen kolmas lapsi) ja tiedän, miltä tuntuu valvoa. Meillä ei enää huudeta, mutta heräillään ja unipätkät koostuvat 1-2 tunnin unista. Kaikki lapset ovat olleet surkeita nukkujia ensimmäiset 1.5 vuotta eikä kenelläkään ole ollut mitään sairautta taustalla. Mies käy töissä tai rakentaa, joten nukkua en ole saanut yhtään ylimääräistä. Mutta mieti, voiton puolella ollaan jo vauvavuodessa, kyllä se vielä tästä-mä ainakin uskon, johan olen kaksi kertaa vauvavuoden univajeesta selvinnyt :).

Avatar

yksi meidän opettaja puhu just koulussa että kapalointi saattaa auttaa koliikkivauvan oireisiin, en tiedä mihin se sitten perustuu, mutta ootko kokeillut pitää nomppua kapaloituna? :0

Avatar

No ei tuon ikäisellä nyt enää kyllä koliikkia ole, on jotain muuta. Refluksivaivat olisit varmaan jo huomannut..

Avatar

Voi omat parin vuoden takaiset fiilikset palas niin elävästi mieleen, että nous ihokarvat pystöön! Muistan niin selvästi kun ajattelin yhtenäkin yönä, että vedän kengät jalkaan ja kävelen metsään hangelle nukkumaan …Onneksi aika kuluu ja kultaa muistot. Tsemppiä!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä