Pulloruokintaa ja puskapissoja

Meidän lapset on ottanut hirmuisesti kehitysaskelia tässä viimeisen parin kuukauden aikana. Avahan on nyt 2 vuotta ja 8 kuukautta ja Nomppu täyttää juuri 10 kuukautta. Tyypit ovat edelleen ihan bestikset ja heidän yhteiset leikit kehittyy koko ajan kun Nomppu kasvaa ja osaa touhuta enemmän. Suurimmaksi osaksi leikit ovat kuitenkin sitä, että Ava leikittää Nomppua ja Nomppu naureskellen menee mukana. Yhtenä aamuna kun herätessä menin lastenhuoneeseen niin Nomppu istui pinnasängyssä ja Ava pinnasängyn vieressä syöttämässä Nompulle pinnojen välistä leikkiastioilla ”puuroa”. Ja Nomppu avaa aina kiltisti suun ja hymyilee koko ajan.

Meidän lapset ovat tosiaan nukkuneet nyt pari kuukautta yhdessä lastenhuoneessa. Vaihdettiin Nomppu sinne nukkumaan, koska ajateltiin sen tekevän hyvää koliikille ja en tiedä johtuiko siitä, mutta ainakin yöt alkoivat nopeasti sujua paremmin. Lapset eivät herää toistensa metelöintiin ja voivat mennä nukkumaan joko samaa tai eri aikaa, joten huoneenvaihto ei ole mitenkään vaikeuttanut meidän rytmiä. Kumpikin itseasiassa alkoi heti nukkua paremmin, sillä Avakin lakkasi tulemasta öisin meidän viereen ja saadaan vihdoin nukkua ihan kahdestaan! Nomppu herää edelleen yöllä syömään ja kitisemään keskimäärin 3 kertaa, mutta kaikki koliikkihuuto on ohi, vihdoin! Mä hoidan yleensä ekan herätyksen sillä oon siihen aikaan vielä hereillä, mutta Topias hoitaa aamuyön herätyksen nyt kun mä joudun ton välilevyn pullistuman takia syömään kolmiolääkkeitä öisin, enkä oo siinä kunnossa, että hoitaisin vauvaa.

Aamuisin Ava tulee aina pussaamaan mua ja ilmoittaa, että pikkuveli on herännyt, tule hakemaan. Ja siellä Nomppu sitten odottaa sängyn laidalla roikkuen ja naureskellen. Noita tenavia on niin ilo seurata kun he ottavat niin täysillä huumaa toisistaan ja tekevät ihan ihme juttuja. Ava ja Nomppu halailee ja pussailee koko ajan ja Ava kuiskuttelee Nompun korvaan ja Nomppu höröttää täysillä. Nomppu menee koko ajan kovalla vauhdilla Avan perässä ja yrittää matkia Avaa ihan kaikessa. Ollaan vielä pulassa näitten kanssa! 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nomppu on sitten viime kehityspostauksen oppinut nousemaan pystyyn, konttaamaan, kiipeilemään ja jopa kävelemään muutaman askeleen taaperokärryn kanssa. Nomppu on oikea akrobaatti ja vääntäytyy jos jonkinlaiseen asentoon. Eiköhän hän kohta lähde kävelemäänkin, jos hän jaksaa vain yrittää, tyyppi kun on vähän malttamaton. Avahan lähti 10 kuukautisena kävelemään.

Aloitettiin totuttamaan Nomppua tavalliseen maitoon noin kuukausi sitten. Meitä käskettiin jo 8 kuukautisneuvolassa jättämään yöpullot kertaheitolla pois, mutta ajateltiin ensin odottaa vellin vaihtumista maitoon, jotta yösyöntien poisjättäminen olisi vähän helpompaa kun ensin ravitsevuusaste pienenee hitaasti. Alettiin siis sekoittaa vellin sekaan rasvatonta maitoa pikkuhiljaa määrää lisäten ja kohta päästään vaihtamaan kokonaan maitotuotteisiin. Mitään oireita ei ole Nompulle maidosta tullut, kuten ei Avallekkaan vauvana.

Nomppu ei ole vieläkään alkanut vierastaa ketään vaan on ehkä maailman sosiaalisin vauva. Hän on aina niin nauravainen ja pirteä. Nomppu nukkuu kahdet päikkärit päivisin, menee yöunille 21-22 ja herää aamulla 7 maissa. Arki on sujunut todella hyvin, mutta lieneekö mun elimistössä jotain vikaa vai pitkäaikainen väsymys tehnyt tepposet kun Nompun paremmasta nukkumisesta huolimatta mä en itse saa nukuttua.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ava viihtyy edelleen loistavasti päiväkodissa ja jää perjantaina kesälomalle. Vähän jännittää, miten se sujuu, koska Ava kyselee aina viikonloppuisinkin, että koska hän oikein pääsee takaisin päiväkotiin. Mietitään nyt kesän aikana, että jos Nompun tilanne aina vain paranee niin voisiko Avan päiväkotipäiviä vähentää syksyllä. Ei hän nytkään ole päiväkodissa ollut kuin noin 10-15 päivää kuukaudessa, mutta kuitenkin. Tai sitten vaihtoehtoisesti jos hänestä tulisikin puolipäiväinen. Pitää miettiä asiaa!

Ava puhuu sujuvasti ja muutenkin kehittyy ihan normaalisti. Ava osaa laskea kymmeneen ja sen jälkeen kertoa sekalaisia numeroita sekalaisessa järjestyksessä. Ava tunnistaa oman nimensä kirjoitusasun ja osaa laskea englanniksi viiteen. Ava osaa myös laulaa ”happy birthday” -laulun. Ava tykkää kovasti laulaa myös suomeksi ja lemppareihin kuuluu tuiki tuiki tähtönen, pikkuiset kultakalat ja pienenpieni veturi. Ava tykkää piirtää, jutella väreistä ja muodoista ja tehdä hiekkakakkuja. Avalla on paljon ystäviä ja tönimisestä on päästy eroon.

Ava on todella temperamenttinen ja vaikka pikkuveli on yleensä Avan lempparityyppi maailmassa, niin aika paljon Ava myös kiusaa Nomppua. Rangaistuksena meillä ei käytetä huutamista tai tietenkään ruumiillista kuritusta. Nyt meillä käytetään jäähyä, minuutti per ikävuosihan on se suositus, joten Ava on jäähyllä 2,5 minuuttia. Se on ollut oikein sopiva aika siihen, että Ava rauhottuu ja voidaan keskustella siitä, mitä hän teki väärin ja sitten Ava pyytää anteeksi. Aika usein sorrun valitettavasti myös huutamaan Avalle kun komennan hänet huoneeseensa, siis niissä tilanteissa kun Nomppua sattuu ja tulee huoli. Se on sellainen ominaisuus, johon yritän kiinnittää huomiota ja karsia kokonaan pois, sillä ei Avakaan saa huutaa mulle. Sitten kun Ava on isompi niin aiotaan ottaa rangaistuksiksi mm. nurkassa seisominen, telkkarin ja tietokoneen käyttöoikeuksien poistaminen, lelujen takavarikointi ja muut vastaavat. Aika samat rangaistukset, jotka mulla ja Topiaksella on kummallakin ollut pienenä. Multa myös otettiin pois oman huoneen ovi, jos en osannut käyttäytyä ja sain sen takaisin, kun osoitin että olen taas luottamuksen arvoinen. Koin sen näin jälkeenpäin tosi toimivaksi keinoksi.

Ava on ollut nyt pian 2 kuukautta ilman vaippoja päivisin ja nyt ensimmäistä kertaa viime yönä myös yön. Se on sujunut tosi hyvin, vahinkoja on tullut todella harvoin. Ollaan kuitenkin tehty myös pitkiä juna- ja automatkoja ja oltu koko päivä poissa kotoa ja silti kuivaksi opettelu on mennyt hienosti. Ollaan käytetty apuna palkitsemista värikynien, jätskin ja saippuakuplien muodossa. Päätettiin ottaa tämä proggikseksi vasta nyt kesällä, ettei tarvitse murehtia paksuista vaatekerroksista ja pestä jatkuvasti ulkovaatteita. Ja onhan kesällä paljon kivempi käydä puskapissalla kuin talvella. Ava oli päiväkuiva jo viime vuonna, mutta koliikkivauvan tulo perheeseen sotki kaiken.

Siinä kun Nomppu on sosiaalinen ja rohkea, Ava on ihmisten suhteen todella ujo ja varautunut. Hän ei uskalla puhua vieraiden kuullen ja piiloutuu äidin tai isin selän taakse, jos joku puhuu suoraan hänelle. Vierastaminen on kuitenkin ihan normaalia, joten annetaan Avan rauhassa lämmetä omaa tahtiaan ja yritetään hieman rohkaista häntä sanomaan edes hei tai kiitos. Ava kuitenkin menee aina niin lukkoon, että tuntemattomille kaikenlaiset äänet ovat Avan suusta harvinaista herkkua. Ainoastaan kassatädeille Ava sanoo kiitos, sillä Ava tykkää kovasti maksaa itse ostokset ja saada vaihtorahaa. Tiedän että monen mielestä lastenkin pitäisi noudattaa hyviä käytöstapoja ja tottakai meillä niitä opetetaan ja kotona Ava on maailman kohteliain pikkutyttö, mutta pitää muistaa ottaa huomioon, että jotkut lapset ovat vain niin ujoja, että saattavat vaikuttaa ”töykeiltä”. Usein kyllä sanonkin heti alkuun tuttavuuden tekemistä yrittäville ihmisille, että Ava ei uskalla puhua vieraille, mutta jos on kärsivällinen niin kyllä hän lämpeää ja alkaa pikkuhiljaa jutella. Ava ei myöskään ikinä ota mitään vastaan vierailta, mikä on loppujen lopuksi todella hyvä ominaisuus.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mutta tällaisia ovat meidän kauhukaksoset! Nyt kiinnostaisi kuulla, millainen rangaistussysteemi teillä on käytössä? Jos jäähy niin minkä pituinen? Minkä ikäisenä teidän lapsenne ovat luopuneet vaipoista?

Ps. Muistakaa lukea myös aamuinen postaus, kaipaisin kovasti neuvoja!

Kommentit

30 kommenttia
Avatar

Meillä 5lasta 1v.-13v. Meillä rangaistus välillä eteisen tuoliin istumaa minuutti iäst, välil isommille pitää koventaa ääntä ja enimäkseen puhumalla saamme asiat kohilleen 🙂 meijän lapset jättivät vaipan käytön 1v9kk – 1v11kk meidän 1v.pimu tykkää nyt potalla käydä, välil ku huvittaa..ihania Emilia sun kirjotukset ja video postaukset..mulla tämä viides muksu oli koliikki vauva 5kk.ja ymmärrän todellakin sinua, itel meinas totaalisesti ”aivot” pimahtaa mut onneks elämä on nyt toisin 🙂 nythä tää mei pimu kävelee ja painelee vauhikkaasti isoitten perässä 😀

Avatar

Mulla on 4v poika ja kohta 10kk tyttö. Meillä on käytössä rangaistuksena samat keinot kun teillä. Poika jos tekee pahojaan niin on 4min jäähyllä tai takavarikossa leluja. Noi on kyl mun mielestä toimivia keinoja eikä liian tiukkia niinkuin joidenkin mielestä voi olla.

Avatar

Mun tytär jätti vaipan 1v 10kk. Poika 1.5v opettelee parhaillaan, paljon kastuu housur mutta paljon osaa sanoa kakka kun pissa tulee tai menmä itse potalle. Meillä käytetään kieltämistä ja jäähyä rangaistuksena, mutta jos tekee jotain tosi vaarallista, esim tunkee kättä nuotioon eikä usko annan luunapin, en satuta mutta näpäytän. Yleensä se on tuo puolitoistavuotias joka ei ymmäreä puhetta.

Avatar

Aika mielenkiintoista tuo, etten satuta mutta näpäytän. Annatko myös aikuisille, puolisolle tai vanhemmillesi luunappeja tai otatko niitä vastaan itse? Tiedätkö, ettei se satu?

Lapsen fyysinen kurittaminen on laitonta. Ollut jo pitkän aikaa. Luunappi ei ole sen kummempi kuin mikään muukaan väkivalta: tukistaminen, lyöminen tai retuuttaminen.

Avatar

No jos olisin työntämässä kättä nuotioon, hyppäämässä jokeen jne, enkä muuten uskoisi ottaisin aikka tukistuksen vastaan jotta vältyn isommalta vahingolta. Ja niin tekisin miehelleni, vanhemmileni ja kaikille tuttavillenikin 🙂

Avatar

Todella erikoista! En koskaan, koskaan satuta lastani mitenkään fyysisesti, edes luunapilla.. pelkkä ajatuskim puistattaa!

Meillä rangaistuksina toimii jäähy ja kieltäminen sekä lapsen kanssa kahden keskusteleminen…

Avatar

Tuskimpa vaan miestäsi olisit tukistamassa tai antamassa luunappeja.

Ei lapsia kivulla kuulu kasvattaa, varmasti tuo antamasi luunappi sattuu!

Avatar

joo, no mun lapsia ei satuteta. mun mielest esim huutounikoulu satuttaa enenpi ku näpsy jota ennen on keskusteltu, jonka aikana keskustellaan ja jonka jälkeen keskustellaan miksi esim nuotioon ei voi tunkea kättä. tällä näpsyllä koitan heräteklä lasta että” hei nyt on iso ei.” tarkennettakoon etten ole siis montaa . kertaa näpsyllä joutunuut asiaan puuttumaan. isomman touhuihin en koskaan koska hänen kanssa voi keskustella. joku väitti ettei lapsi osaa tunteitaa, no meillä kyllä kaks vuotias on osannu pitkän aikaa sanoa että nyt tuli paha mieli. kyllä ne osaa. ja ymmärtää.

Avatar

Ihan pakko kirjoittaa erilainenkin tapa toimia eli meillä melkein Avan ikäinen tyttö ja koskaan ei ole mitään rangaistuksia tarvinnut. Yleensä ainakin meillä ja uskon että vahvasti muillakin normaalin kasvatuksen saaneilla lapsilla ”pahoihin” tekoihin on joku syy taustalla. Usein väsymys, nälkä tai liian vähäinen huomioiminen. En usko että lapsi kerta kaikkiaan pystyy ikänsä puitteissa aina hallitsemaan itseään kaikissa tilanteissa. Mä itse otan lapsen syliin tai menen muuten hänen tasolleen. Olen itse rauhallinen, lempeä, mutta jämpti ja tosissani. Lapsi aistii herkästi onko asia vakava vai onko vanhempi vain turhautunut ja ärsyynynyt. Kerron lapselle minkä tunteen teko aiheutti minussa, mikä se teko oli mikä sen aiheutti ja miksi se aiheutti sen. Esim. Minulle tuli todella paha mieli, kun sinä heitin kiven sillä se olisi voinut satuttaa toisia. Keskustelemme aiheesta enemmän jos lapsi haluaa ja sovimme miten toimimme jatkossa, että kaikilla olisi hyvä olla. Toki joskus äkkinäisessä tilanteessa voi joutua huutamaan äkkiä vaikka PYSÄHDY, jos lapsi on vaikka juoksemassa autotielle. Parempi aina sanottaa se mitä haluaa lapsen tekevän kuin huutaa vain EI koska lapsen on vaikea käsittää mitä ei saa tehdä ja mitä sen sijaan tehdä. Tietysti näitä joutuu kertaamaan mutta ainahan lapset toistaa asioita sille he oppivat toistolla. Miksi se ei pätisi myös tässä asiassa. Ei se tarkoita että jos ei kerrasta lopeta niin ei lopeta ikinä ilman kovempis panoksia. Vähän venähti tämä mutta halusin kertoa että meillä ja monella muulla tämä tapa toimii ja on mielestäni kokeilemisen arvoista. Toki tarvitaan pitkäjänteisyyttä mutta niin sitä tarvitaan rangaistuksissakin. Mielestäni vain pieni lapsi ei rangaistuksista samalla tavalla opi miksi asiaa ei saa tehdä ja mitä se aiheuttaa muille. Siis esim. luunappia annettessa. Joka muuten on laissa kielletty ja täysin pätevä syy tehdä lastensuojeluilmoitus ja rikosilmoitus. Että jos näitä tulee eteen ei kannata ainakaa itkeä jos tiedostaen fyysisesti kurittaa lasta. Nöyryyttäminen on myös mielestäni todella vanhanaikainen ja karu tapa lasten kasvatustapa kuten tuo nurkkaan laittaminen on. Itseäni on nöyryytetty lapsena ja se on ollut kyllä todella vahingollista mun itsetunnolle. Ei siis mitään tuon vakavampaa kuin luettelemanne jutut. Miettikää lasta ihmisenä. Tekisittekö kumppanillenne luunapin tai nöyryyttäisitte nurkassa tai jäähyllä jos se olisi mahdollista? En minä ainakaan. Miksi tekisin niin lapselle jonka henkinen kehitys on vielä vajavaisempaa. Tämä siis oma näkökulmani samoin kuin teillä omanne. Älkää vetäkö herneitä nenään, kuten en minäkään. Keskusteluahan tässä pyydettiin 🙂 Hauskaa kesää ja ihanat lapset sinulla!

Avatar

Olen ihan samoilla linjoilla sun kanssa!

Avatar

Juuri näin! Asia puhetta!!

Avatar

Minun mielestäni pitää ottaa huomioon myös lapsen tunne-elämän kehitysvihe. Alle kuusivuotias ei oikein tajua selityksiä mielen pahoittamisesta, siis samalla tavalla, kuin vanhempi lapsi tai aikuinen. Silloin paras tapa on syy ja seuraus, eli väärin toimimisesta seuraa jotain konkreettista, kuten pieni jäähy jne.

Avatar

Kyllä kuule alle 6 vuotiaskin asioita ymmärtää ja aika erikoista minusta jos et koskaan lapselle kerro miksi asioita ei kannata tehdä. Ja mikä se opetus on siinä että teko johtaa jäähyyn? Miksi lapsi tajuaisi sen yhtään paremmin? Munsta on joka tapauksessa järkevämpää paneutua enemmin siihen syyhyn miksi lapsi käyttäytyi ”huonosti” kuin siihen itse tekoon turhata kauheasti energiaa muutoin kuin lopettamalla tilanne ja puhumalla asiat halki. Ei meillä ainakaan lapsi enää jatka niitä kiellettyjä touhujaan jos paneudun hänen tarpeisiinsa ja ohjaan hänet muihin toimiin. En mä pikku vauvankaan tarpeita ignoroi ja syytä itkemisestä, vaan vastaan tarpeisiin. Sama pätee isompaan, tarpeet ovat vain erilaisia.

Avatar

Vähän aiheesta poiketen, mutta olis huippua saada postaus lastenhuoneesta, leluista jne. 🙂

Avatar

Meillä tyttö nyt 2v 1kk ja kuivaksi opettelu käynnissä. Oikeastaan nyt ollaan opittu kokonaan päiväkuivaksi, vaikka tottakai joskus vielä sattuu vahinkoja. Yöllä on vaippa vielä käytössä, ja siitä ei ole mikään kiire päästä eroon.

Meillä käytössä jäähysysteemi jos kiellot ei meneperille ja n. 2min joutuu tyttö istumaan. Tosin pidetään siitä kiinni et siinä istutaan paikallaan ja nätisti se tietty aika, joten yleensä jäähy venähtää kaikkine kiukutteluineen ja karkausyrityksineen varmaan 5-10 minuuttiin 😀 Joskus joutuu myös tiettyjä leluja takavarikkoonkin.:)

Avatar

Tuo oven irroittaminen oli aika toimiva juttu myös minun lapsuudessa! 😀 Hyvin nopeesti aneltiin jo ovea takaisin 😉 Toinen samanmoinen juttu oli myös eteisen iso peili 8D

Avatar

”Kerron lapselle minkä tunteen teko aiheutti minussa, mikä se teko oli mikä sen aiheutti ja miksi se aiheutti sen.”

Periaatteessa tyylisi on ihan hyvä, mutta tässä kohtaa menee vähän pieleen. Sinun kuuluisi nimittäin kertoa lapselle, mitä tunteita lapsi tuntee, ei niitä tunteita, mitä sinä tunnet. Eli lapsille on erityisen tärkeää _sanoittaa lapsen tunteita_. Esim. ”löit kaveria, koska suutuit hänen viedessään lelusi, mutta siitä huolimatta kaveria ei saa lyödä, koska..” jne. Toki lapsen ikätaso vaikuttaa, mutta kyllä jo kolmevuotiaalle pystyy tunteita sanoittamaan. Lapsi ei itse ymmärrä, miksi käyttäytyy tietyllä tavalla, eikä ymmärrä tunteiden syyseuraussuhteita. Lapsi voi jopa hämmentyä itsekin omasta käytöksestään tunteen vallassa. Siksi heille on tärkeää sanoittaa niitä tunteita.

Ja tärkeää on juuri, että aikuinen pysyy rauhallisena koko ajan. Aikuinen on se, joka pystyy ottamaan kaikki lapsen tunteet vastaan hermostumatta, aikuinen on turvallinen väylä purkaa tunteita. Myöskin lapsille on tärkeää osoittaa, että jokaikinen _tunne_ on sallittu, mutta tunteen vallassa tehty _teko_ välttämättä ei. Lapsi saa olla vihainen kaverille, mutta lapsi ei saa lyödä.

Jäähyistä myös ollaan montaa mieltä ja itse pidän niitä huonoina ja karttaisin viimeiseen asti. Lapsen itsetunnon kehityksen kannalta ryhmästä eristäminen tuntuu pahimmalta mahdolliselta rangaistukselta, ns. nöyryttäminen. Suosin enemmän sellaisia rauhoittumishetkiä eli lapsi ohjataan muuhun tekemiseen hetkeksi (esim. pöytähommiin) ja kun lapsi on rahoittunut, otetaan puheeksi lapsen tunteet ja teko ja keskustellaan asiasta.

Jos välttämättä kokee juuri jäähyt tarpeelliseksi, pitää siinä taas muistaa juurikin tuo aika, se ettei eristä lasta kokonaan muista ihmisistä yksinään, keskustelu tilanteesta ja lisäksi tulisi olla joku ajastin (tiimalasi!), jolloin molemmille osapuolille on selvää alusta asti, että tämä kestää nyt tuon ajan ja sitten se on ohi.

Tiedän myös varsin hyvin, että tämä on helppoa kirjoitettuna, mutta teepä sitten käytännössä.. Hermot menee ihan jokaiselta joskus, ihmisiä tässä kuitenkin ollaan. Mutta toivoisin, että tämä nyt ainakin herättää ajatuksia. Valitettavan usein jäähyissä on kyse vain siitä, että vanhemmat eivät jaksa itse rauhoittua tilanteeseen lapsen kanssa, vaan jäähy on helppo tapa mennä sieltä, mistä aita on matalin. Lapsi jäähylle, itse tekemään jotain omaa hommaa ja pahimmassa tapauksessa ilman mitään keskustelua lapsi päästetään lopulta pois tyylillä: ”tajuatko nyt, kuinka tyhmästi teit? Hyvä, voit mennä.” Ja en siis puhu nyt teidän jäähyistä, Emilia, vaan yleisesti näihin törmänneenä. /:

Avatar

Joo lause oli tosiaan yksi esimerkki yhdestä lauseesta, miten saattaisin jossakin tilanteessa keskustella lapsen kanssa. Kyllä sanoitan myös lapsen tunteita ja kysyn miltä hänestä tuntuu. Yritän kuitenkin myös olla tyrkyttämättä omia näkemyksiäni hänen tunteistaan, sillä tässä ikävaiheessa hän ei niitä kaikkia osaa sanoittaa, enkä voi täysin tietää miten hän asian kokee. Lapsi näkee asiat kuitenkin aika eritavalla. Olen huomannut että usein kun tyrkytän jotain tunnetilaa, hän saattaa joko myötäillä vain koska haluaa kovasti samaistua minuun tai joskus taas esim. väsymyksen tai nälän tuominen esille saattaa turhauttaa lasta. Joskus on parempi vain kertoa mitä minä koin tilanteessa koska se selittää lapselle sen minkä hän näkee eli vaikka huolen kasvoiltani. Ajan kanssa lapsi oppii yhdistämään ilmeet, äänen sävyn yms. asiat tunteisiin ja sitä kautta omiin tunteisiinsa. Eli tässäkin käytän hyväksi lapsen tapaa matkia ja omaksua asioita. Meillä tyttö sanottaa kovasti jo omia tunteitaan, että mitään virheitä en kyllä tässä asiassa koe tehneeni. Ei vain ole mitenkään mahdollista kertoa joka ikistä asiaa tällaisessa pienessä kommentissa ja siitä voi toki lukia poimia asioita ja ymmärtää väärin tällä tavalla.

Avatar

*lukija

Avatar

Itse en ole koskaan käyttänyt jäähyä, vaan keskustelua. Aikaa ja vaivaanhan se vaatii, koska pienen lapsen kanssa täytyy huomioida myös ikä. Ja toistoa, toistoa…Äskettäin luin muuten jonkun psykologin kirjoituksen, jossa tuomittiin tuo jäähyjen antaminen ainakin siinä tapauksessa että lapsi eristetään porukasta. Tottakai se lapselle lopulta tehoaa, koska ei halua tulla eristetyksi, mutta oletteko ajatelleet, että sama vaikutus on ennenvanhaan ollut piiskaamisella? Minusta eristäminen on henkistä väkivaltaa.

Avatar

Vanhempana rangaistukseksi nurkassa istuminen. :O öö, mitä? Syökö Noah jo kaupan lihaperunasoselaatikkoa ja lettuja?

Avatar

Ava on ihan hirmu söpö noissa kuvissa!! 🙂 Ja muutenkin tosi kiva postaus!

Kun itse olin pieni, tykkäsin pureskella esim. sohvatuoleja ja välillä myös 2v nuorempaa siskoani (joka tosin pureskeli takaisin..). Rangaistukseksi äiti/isä antoi mulle teelusikallisen ”puremisenestolääkettä”, mikä taisi olla kalanmaksaöljyä tms. ihan hirveen makuista juttua 😀 toimi hyvin ja pureminen loppui nopeasti 😉

Emilia Huttunen

Ihana toi puremisenestolääke!! 😀

Avatar

Mun mielestä jäähy, nurkkaan häpeämään laittaminen ja esim. oven vieminen huoneesta pois on vanhanaikaisia ja erittäin huonoja tapoja rangaista lasta huonosta käytöksestä. Kuten aiemmin joku onkin todennut, pieni lapsi ei suurten tunteiden vallassa osaa kontrolloida omaa käytöstään ja voi olla siitä itsekin hämillään. Vanhempana on tärkeää osoittaa lapselle, että hän on silti tärkeä äidille/isille vaikka onkin nyt vihainen, mutta tavaroiden heittely on väärin, koska sillä voi satuttaa muita ja sitten sanoittaa vielä lapsen tunteita: ”sinua harmittaa, koska et saanut lisää karkkia ja heitit siksi lautasen lattialle, mutta lautasen heittäminen on väärin, koska…” Kyllä pienellekin lapselle voi asioita selittää ja sanoittaa tunteita. Oppiipahan lapsi jo pienestä pitäen puhumaan tunteistaan. Jos lapsen tällaisessa tilanteessa eristää jäähylle, hän jää yksin eikä kukaan tue häntä tunnemyrskyssä, vaan hylkää yksin. Lapsella tulisi olla myös oma paikka, jossa saa rauhoittua yksin ilman muiden katseita, ja jos oven vie huoneesta, ei sellaista ole. Nurkkaan laittaminen on nöyryyttävää.

Avatar

Joo en itsekään käyttäisi nurkkaan laittamista.

Minulle on teininä heitetty lasillinen vettä kasvoille jos en noussut herätyskellon soidessa, koin sen alentavana ja samanlaisen olon luulisin tulevan nurkkaan laittamisesta.

Avatar

Kun täällä on nyt keskusteltu tuosta jäähystä, niin minusta sitä voi käyttää tietyissä tilanteissa. Esim. sellaisissa, jossa lapsi tekee jotain väärää pelkästään ilkeyttään tai hakeakseen huomiota. Tai jos lasta kielletään tekemästä jotain kiellettyä, mutta tekee sen silti, on minusta oikein rangaista siitä jäähyllä. Ei sellaisessa tilanteessa ruveta analysoimaan 2-vuotiaan tunteita, koska vanhempia tulee totella, huvitti tai ei.

Totta kai AINA pitää kertoa lapselle mitä hän on nyt tehnyt väärin ja miksi se rangaistus annetaan. En kuitenkaan koe, että jäähy olisi nöyryyttämistä tai lapsen eristämistä, varsinkin jos jäähynurkka on alueella, jossa muutkin ihmiset ovat. Se ei ole kuitenkaan kivaa ja lapsi oppii, että kielletyistä teoista seuraa epämukavaa toimintaa.

Jos lapsi on vihainen jollekin kaverilleen, joka vie lelun hänen kädestään, ja siksi lyö tätä, on oikeampi tapa keskustella asiasta. Silloin selitetään, mistä se vihan tunne johtui, ja että se on ihan ok olla suuttunut, mutta ketään ei saa lyödä, ei edes suuttuneena ja siitä täytyy pyytää anteeksi. Samoin jos lapsi väsymyksestä tai nälästä rupeaa riehumaan, on minusta fiksumpaa rauhottaa lapsi ja keskustella tällöinkin, mikä noin suututtaa.

Tilanteita on monenlaisia, lapsia on monenlaisia. Itse en ole koskaan ollut sen tyyppinen (en lapsena, enkä aikuisena), että pelkkä keskustelu kaikissa tilanteissa riittäisi. Joskus minulle on jouduttu paljon napakammin näyttämään, että tuo on oikeesti väärin, koska olen itsepäinen ja kokeillut rajojani melko pitkälle asti. Lisäksi minulla lapsena auttoi, että sain itsekseni (jäähyllä) rauhottua, jolloin keskustelu oli helpompaa. Itse en sinne jäähylle kuitenkaan osannut mennä vaan minua piti käskeä.

Jotkut lapset tarvitset kovempia keinoja kuin toiset. Siksi ei ole yhtä oikeaa tapaa kasvattaa lapsia.

Oma esikoiseni syntyy minä hetkenä hyvänsä ja toivon, että hänen kanssaan löydetään hyvät ja toimivat keinot 🙂 jos lapsi on kovin herkkä, tulee rangaistuksia todennäköisesti vähemmän, kun keskustelu riittää. Jos lapsi on yhtä kovapää kuin äitinsäkin, voi muutamat jäähyt tehdä terää.

Emilia Huttunen

Oli pakko oikeen tarkistaa ip-osoitteesta etten oo ite kirjottanut tätä kun oli ku suoraan mun suusta! 😀

Avatar

olen kirjoittajan kanssa täysin samaa mieltä. Toki lapsen kanssa tulee keskustella tunteista, asioista, säännöistä, kielloista, mutta joissain paikoissa jäähy (tai muu kongreettinen väkivallaton johdonmukainen rangaistus) on paikoillaan. Toki jäähyä voidaan käyttää myös väärin (epäjohdonmukaisesti, nöyryyttäen) mutta oikein toteutettuna se on tehokas kasvatuskeino. Jäähyn paikka on silloin, kun lapsi ”uhallaan” toimii vastoin sääntöjä, ei tietenkään silloin kun tunnepuuska yllättää tai lapsi toimii vahingossa/tietämättään väärin. Sääntöjen rikkomiselle on seurauksensa, niin lapsuudessa kun aikuisenakin. Yhteiset pelisäännöt ja syy-seuraussuhteen oppiminen auttavat tulevaisuudessa harrastuksissa, päiväkodissa, koulussa ja työelämässä pärjäämiseen.

Avatar

Mor.

Eipä ole onneksi vielä tullut tilannetta vastaan missä pitäisi lasta rangaista sen pahemmin. Enkä kyllä haluaisikaan. Tai noh, jos hän esim. piirtää tuoliin, pöytään, lattiaan sekä itseensä niin kynä lähtee. Eli kyllähän minäkin rangaitsen. Me jutellaan asia läpi kun tyttö on rauhoittunut (yleensä suuttuu lujaa). Rangaistukset isompana kuten nettikielto voi toimiakkin mutta näin pienille en osaa keksiä mitään sopivaa. Kuten ylempänä joku kirjoitti niin lapsen ymmärrys ei riittä. Kehittävä keskustelu kun kumpikaan ei ole enää vihainen toimii varmasti vähintään yhtähyvin. Jos ei heti niin reilusti myöhemmin. 🙂

Ja minua rankaistiin nurkassa seisottamisella. Ei se mitään auttanut mihinkään. Siellä vaan haaveilin omiani. Ja on minuu tukistettukkin. Ihan typerää hommaa! En ikinä tukistaisi ketään. Paitsi ehkä sängyssä omaa miestä kivasti eikä pahasti. Te tiedätte.

Vaipat jätettiin pois jo Ketun ollessa alle kaksivuotias. Joku 2 kk sitten aika tarkalleen.

Musta tuntuu että kaikki kenen kanssa oon lapsen kuivaksi opettelusta puhuneet ovat sanoneet että päiväkuivuus on tullut ensin. Meillä taas ensin yökuiva ja vähän vaille kaksivuotiaana päiväkuivaksikkin kokonaan. Kyllä mua silti aina vähän vielä jännittää lähteä pidemmäksi aikaa istumaan vaikka junaan tytön kanssa.. Että mitäs jos? Mitäs jos kiinteälle junanpenkille!! Onneksi huoleni oli turha juhannusreissullammekin jonka yhdensuuntainen matka oli parituntia. Junanvessa pelotti kyllä ja pottaa kyseli. Ressu. 😀 Hyvin se meni.

Avatar

On väärin jättää tunnekuohussa oleva lapsi yksin tai eristää pois turvallisen vanhemman luota. Lapsen keskenkasvuinen keskushermosto vaatii esim. Aikuisen kosketusta rauhoittuakseen. Tulkinta ilkeydestä on todellakin vain aikuisen tulkinta tilanteesta, lapsella on takana syy jonka vuoksi toimii kuten toimii. Huolettaa että moni ottaa julkkisbloggaajien lastenhoitotavoista ohjenuoria itselleenkin, vaikka tavat voi olla lapsen kannalta haitallisia ja aikuisen mielivaltaan perustuvia.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä