Olisitko uskonut?
Viisi vuotta sitten näihin aikoihin vietin sinkkuelämää tietämättä tulevasta muutoksesta ja osaamatta kuvitellakaan, miltä elämäni viiden vuoden päästä näyttäisi.
Neljä vuotta sitten näihin aikoihin pyysin Topiasta muuttamaan luokseni palattuani au pair -reissulta.
Kolme vuotta sitten näihin aikoihin oltiin kahden viikon päässä meidän uskomattoman esikoisen syntymästä.
Kaksi vuotta sitten näihin aikoihin aloin olla epätoivoinen kun toista lasta ei kuulunut ja ”antaa tulla jos on tullakseen” -uskottelu vaihtui aktiiviseen lämpöjen mittaamiseen ja ovulaatiotesteihin.
Vuosi sitten näihin aikoihin olimme saaneet kuukauden totutella nelihenkisen perheen elämään ja tutustua ihanaan poikaamme.
Tänä vuonna olen onnellinen kahden lapsen äiti ja maailman parhaan isän ylpeä avovaimo. Teen unelmatyötäni ja minulla on maailman ihanimmat ystävät. Kaikki on kertakaikkisen hyvin, enkä voi käsittää, että tuosta viiden vuoden takaisesta tilanteesta on tultu tähän. Kaksi viikkoa Avan kolmanteen syntymäpäivään ja muutaman kuukauden päästä meille tulee kasaan viisi vuotta seurustelua. Jotenkin en vain pysty käsittämään tätä kaikkea ja siksi vähän harvinaisempi herkistelypostaus! Etenkin Avan syntymäpäivä on saanut tämän muutenkin niin herkän hormonihirmun purskahtamaan itkuun monta kertaa yllättäen ja luultavasti itkeminen vain lisääntyy kun syntymäpäivä lähenee. Aika uskomatonta, mutta tässä sitä ollaan.
Tuleeko teille ikinä sillaista tunnetta, että yhtäkkiä ette vaan voi käsittää, miten olette päässeet tähän tilanteeseen ja saaneet näin paljon onnea osaksenne?
Kommentit
Hei, olette onnellisessa asemassa.:) Itsekin sain esikoiseni 20 -vuotiaana, mutta olen hänen kanssaan yksin ja en olisi siltikään neljää vuotta elämästäni muuttanut mihinkään toiseen, Ihmettelen mihin aika meni, kun juuri vauvani oli ”konkreettisesti vauva” ja nyt jo iso poika. 🙂
Olen iloinen puolestasi. Perhe ja varsinkin pienet lapset kysyvät paljon voimia, mutta antavat niin suunnattoman paljon onnea. Ihanaa, että osaat nauttia siitä! Älä murehdi tulevia, pysy tässä hetkessä. Kullekin päivälle riittää omat ongelmansa, niitä on turha etukäteen miettiä.
Olen lukenut blogiasi ja myötätunnolla ajatellut elämääsi. Kahden pienen tyttövauvan mummina saan sinulta arvokkaita näkökulmia, joiden avulla voin olla avuksi omien lasteni vauvaperhe-elämässä.
Kiitos! Ihanaa kuulla 🙂
Olipas kiva postaus! Aivan ehdottomasti mullekin tulee usein just tuollainen fiilis, ihmettelen miten elämä on voinut mennä näin vauhdikkaasti, omaa polkuaan kuin huomaamatta ja miten ihmeellisen onnellisesti kaikki on voinut päättyä :).
Me onnekkaat, toivottavasti sulla on kiva sunnuntai.
<3 Hannele
http://www.rakkaudellahannele.fi
Voi kiitos ja todellakin me onnekkaat 🙂
Kuulostaa aivan ihanalta, todella hienoa, että elämäsi on mallillaan, teksti ja kuvat välittävät sen kokonaisuuden ja tunnelman erittäin hyvin!
Kiitos, kiva kuulla! 🙂
Aivan ihana postaus 🙂 kyllä tossa tilanteessa saa olla onnellinen ja iloinen elämästään, kun on vielä noin nuorena saannut paljon aikaiseksi! Ja terveet lapset ja ihana mies yms. Itselläkin tulee välillä tilanteita kun ajattelee, että viisi vuotta sitten olin 16v. teini, joka innoissaan aloitti koulun amiksessa ja muutti pois kotoa, nyt olenki jo siinä tilanteessa että mulla on ihana mies, oma asunto, oma auto ja vakkarityö (jossa viihdyn todella hyvin, koska olen työssä josta olen lapsesta asti haaveillut) Kyllä sitä pitää välillä itselle toistaa, kuinka onnellinen oonkaan tässä elämäntilanteessa, kun mulla on melkein kaikki mistä oon aina haaveillutkin, lapset vaan puuttuu..;) mutta tsemppiä teidän arjen pyöritykseen! 🙂
No niinpä, ja kiitos! 🙂
Ihana postaus! Ja oon niin onnellinen sun ja sun perheen puolesta, sulla on todella ihana perhe! 🙂
Voi kiitos! 🙂
Oisko mahdollista kirjoittaa postausta tuosta ”lapsettomuuden” aika jaksosta? Siis ajasta kun Nomppua ei alkanut kuulua ja aloit epäillä koko juttua. Vai onko liian henk kohti juttu…?
Oon siitä jotain pientä joskus sanonut, mutta se on ehkä vähän liian herkkä aihe tarkemmin puitavaksi, ehkä vielä joskus myöhemmin 🙂
Ihana postaus! 🙂 Samoja ajatuksia on ollut täälläkin päin ja aika paljon, neljässä vuodessa elämä on muuttunut ihan erilaiseksi. Hyvä vaan, että elämä löysi silloin vuosia sitten uuden suunnan, eihän tässä kai voisi onnellisempikaan olla, että kaikki on kääntynyt juuri näin päin!^^
Kiitos! Tutulta kuulostaa 🙂
Ootteko siis Topiaksen kanssa kihloissa?
Ihana blogi ja perhe sul!:)
Ei olla kihloissa 🙂 kiitos!