Tänään meillä oli suunnitelmissa tosi ihana päivä. Laitoin jo eilen illalla kaikki tavarat ja vaatteet valmiiksi ja kävin lahjaostoksilla, jotta aamulla päästäisiin lähtemään salille ja synttäreille. Me ollaan koko perhe tosi huonoja aamuissa, joten aamulla liikkeelle lähteminen vaatii paljon suunnittelua. Laitoin herätyskellon soimaan ajoissa ja nousin paljon ennen lapsia pukemaan ja laittamaan aamiaisen valmiiksi. Kun olin itse aivan valmis ja kaikki oli pakattu, herätin lapset syömään ja pukemaan. Olin varannut Elixian Core Ball -tunnin kymmeneksi ja sen jälkeen mun oli tarkoitus käydä äkkiä suihkussa ja siitä suoraan oltiin menossa Avan ystävän synttäreille, joita Ava odotti hirveästi. Kauhean kiireen kautta ehdin ihan viime tingassa saada kaiken valmiiksi ja juuri kun kiinnitin Nomppua turvaistuimeen, toiselta puolelta autoa kuului outoa ääntä. Avahan se siellä oksensi koko mahan sisältöä maahan.

Nyt siis meidän päivä sisältääkin oksennusämpärin, lastenohjelmia ja varoitusviestejä ystäville. Mulla on itsellä nyt myös paha olo, mutta se voi olla ihan vaan siitä, kun oon yökkinyt vieressä Avan selkää silitellessä kun toinen oksentaa. Tämä on meidän perheen ihka ensimmäinen oksennustauti ja Ava on tosi hämillään ja surullinen tästä. Hänen on vaikea ymmärtää, miksi tulee koko ajan oksennut ja miksei hän nyt pääsekään synttäreille ja salille. Onneksi nää on yleensä näitä 24 tunnin pöpöjä ja yritin Avalle selittää, että huomenna on jo parempi olo. Mun pitäisi huomenna lähteä Helsinkiin, mutta nyt en tiedä uskallanko, jos alankin oksentaa sitten matkalla…. Ja etten vaan tartuta ketään. Viikonloppunakin meillä olisi kiva reissu tiedossa, mutta saa nähdä nyt sitten miten käy. Elämä on, ei voi mitään! Ainakin mulla on nyt ehkä enemmän aikaa tehdä töitä kun istuskelen tässä Avan vieressä sohvalla. Mulla on ihan hirveä lista postausideoita ja uutisia siihen liittyen, joku ehkä arvaakin mitä on tulossa… Palataan illemmalla!