Kun uni ei ole itsestäänselvyys

Topias nukkuu paljon. Paljon ja hyvin. Uni on Topiakselle hirveän tärkeää, kuten kelle tahansa muullekin. Topiaksen uni on syvää ja helppoa. Topias nukahtaa heti kun laittaa silmät kiinni ja herää sitten herätyskelloon. Usein Topias myös nukkuu päiväunia, pitkiäkin, ja menee silti samaan aikaan illalla nukkumaan. Meidän viisivuotisen suhteen aikana Topias ei kerran saanut unta. Pyörittyään 5-10 minuuttia sängyssä hän tuli valittamaan, ettei saa unta. Annoin Topiakselle melatoniinia ja hän nukahti kahden minuutin päästä, kiitos psykologisen vaikutuksen.

Kuten sanottua, Topias nukkuu _todella_ hyvin. Siksi hän ei ikinä tulekaan ymmärtämään täysin, kuinka monimutkainen suhde minulla on unen kanssa.

En ole ikinä ollut hyvä nukkumaan. Jo ala-asteella keskusteltiin terkkarin ja vanhempien kanssa siitä, miten minut saataisiin nukkumaan paremmin. Silti en ikinä saanut unta ja katsoinkin aina aamuyöhön asti salaa telkkaria ja luin kirjoja, koska hulluksihan siinä meinasi tulla kun tuntitolkulla makaa vaan sängyssä tuskastuneena. Kaikki siis lähti nukahtamisongelmista ja pikkuhiljaa homma on koko ajan vain pahentunut.

17 -vuotiaana uniongelmat pahenivat kertaheitolla, kun sairastuin traumaperäiseen stressihäiriöön, aka PTSD. En uskaltanut enää nukkua öisin ja nukahtamisongelmien kaveriksi tuli katkonainen ja kevyt uni. Tähän päivään asti nukun edelleen todella katkonaisesti, herään pieniinkin ääniin yön aikana ja en meinaa millään nukahtaa. Aamuisin olen usein niin väsynyt, etten herää edes vauvan huutoon, saati sitten herätyskelloon. Sängystä nouseminen voi olla oikeasti ylitsepääsemättömän vaikeaa ja päivällä ei saa mitään aikaiseksi. Olen aina ja koko ajan väsynyt ja huonoimpina päivinä ajatuskin hampaiden pesemisestä, vaatteiden pukemisesta tai päiväkotiin lähtemisestä itkettää. Ava on kuukaudessa maksimissaan 16 päivää päiväkodissa, mutta useimpina kuukausina nämä päivät jäävät vielä paljon harvemmiksi, sillä en usein vain jaksa viedä Avaa.

Nukkumaan meneminen ahdistaa ja stressaa joka ilta. En voi juoda edes Pepsi Maxia iltapäivän jälkeen, sillä muuten en ainakaan saa unta ennen aamua. En voi myöskään käyttää tiettyjä lisäravinteita, joilla on piristävä vaikutus. Lisäksi minulla on pitkä lista asioita, jotka teen saadakseni unta paremmin.

Puhdistan kasvoni ajoissa ajoissa ajoissa, sillä sekin piristää. Jos puhdistan kasvot juuri ennen nukkumaanmenoa, en saa unta. Otan allergialääkkeen illalla siinä toivossa, että sillä oikeasti olisi joku väsyttävä vaikutus. Välillä juon iltaisin yhden siiderin, vaikka ei yhtään tekisi mieli, mutta kun se vähän rentouttaa. Noin vartin ennen sänkyyn menemistä käyn herättämättä Topiaksen ja tökkimässä hänet omalle puolelleen. Jos oma puoleni sängystä on vähänkin lämmin, en pysty nukkumaan. Heti kun pääsen sänkyyn, jalkani tuntuvat kuumenevan ihan hulluna ja tarvitsen viileät lakanat helpottamaan. Sitten kun kaikki kohdat lakanoista ovat taas lämmenneet, työnnän jalat kiinni metalliseen sängynpäätyyn.

Topias kuorsaa ja joutuu sen takia nukkumaan aina kyljellään, koska en kestä yhtään meteliä. Topias joutuu myös nukkumaan aina juurikin oikealla kyljellä, koska en pysty nukkumaan, jos Topias hengittää minuun päin. Topiaksen on myös aina pakko pysyä omalla puolellaan, koska en pysty nukkumaan, jos yksikin varvas on omalla puolellani. Kuten aiemmin sanoin, Topiaksen uni on aina todella syvää, joten joudun välillä herättelemään häntä melko väkivaltaisesti, että saan hänet siirtymään.

Minulla on myös joka yö koko yön päällä rentoutusääniä. Lempiyhdistelmässäni on sadetta, vähän ukkosta ja ihan hiljaista orkesterimusiikkia. Nukkumaan mennessä laitan musiikin päälle ja teen rentoutus- ja hengitysharjoituksia. Olen kärsinyt jo lapsena paljon levottomista jaloista, jotka laitettiin kasvukipujen piikkiin ja se jatkuu edelleen. Minun levottomat jalkani vain vaivaavat koko vartaloa. Usein joudun nousemaan ja kävelen ympäri kämppää, venyttelen, joogaan tai käyn kylmässä suihkussa. Minua ei satu, mutta tuntuu vaan tuskalliselta olta paikoillaan ja on pakko liikkua tai alan itkeä hysteerisesti.

Koliikkiaika oli minulle aivan erityisen vaikeaa, koska yhdistettynä uniongelmiin, lopputulos oli katastrofi. Uniongelmiini liittyy myös se, etten pysty edes nukkumaan päiväunia. Ne vain sekoittavat rytmini entistäkin enemmän ja voin niiden jälkeen ihan fyysisesti pahoin. Ja kun ei edes päivällä voi ottaa takaisin niitä huonosti nukuttuja öitä, en ihmettele ollenkaan, että olen koko ajan näin väsynyt. Siihen huonoon uneen tottuu, sillä en enää muista millaista se on olla pirteä tai nukkua hyvin. Mutta se kyllä ärsyttää hirveästi. Olen oikeasti todella laiska ihminen, mutta olen 90% varma siitä, että laiskuuteni johtuu siitä, että olen väsymyksen takia koko ajan vaan ihan veto pois. Haluaisin tehdä vaikka ja mitä, mutta usein esimerkiksi siivoussuunnitelmani stoppaavat siihen, että mattoa imuroidessa jäänkin matolle makaamaan, enkä jaksa edes nousta sammuttamaan imuria.

Olen aivan tavattoman kateellinen Topiakselle. En tiedä millaista se on, kun nukkuminen on vain osa normaalia rutiinia. Se on varmasti ihanaa. Sitä vain tekee iltatoimet ja menee nukkumaan ja sitten herää. Topiakselle uni on aina ollut itsestäänselvyys ja vaikka hän oikeasti yrittää ymmärtää ongelmiani, näen ettei hän täysin tajua, kuinka suuri asia tämä on. Sitä ei kukaan muu kuin uniongelmainen voi ymmärtää, kuinka suuresti väsymys vaikuttaa aivan kaikkeen. Nimittäin kun on näin monta vuotta nukkunut noin 5 tuntia yössä (koliikkiaikana 1-3), alkaa pikkuhiljaa epäillä, että jokaisen huonosti nukutun yön myötä ÄO:ni laskee ja laskee ja ehkä kymmenen vuoden päästä nukun univelkojani pois jossain oudossa koomassa.

Löytyykö täältä muita uniongelmaisia? Oletteko saaneet mistään apua?

Kommentit

49 kommenttia
Avatar

Heips Emilia.
Jonkin aikaa kulunut siitä, kun kirjoitit tämän. Onko sun yöunet yhtään parantuneet? Onko löytynyt keinoa parempiin öihin? Toivon tosiaan puolestasi, että näin olis!

Avatar

Minä olen myös ollut aina huono nukkumaan ja ymmärrän tilanteesi hyvin. Tosin viime aikoina on jostain syystä helpottanut, en tiedä mistä se johtuu. Minulla on ollut käytössä Somnor nukahtamislääkkeet jo monta vuotta mutta niitäkin on määrätty niin hintsusti, että ei aina uskalla ottaa, kun olen pelännyt niiden loppuvan ja jos ei lääkäri määrääkään lisää. Kävin sitten n. vuosi sitten työterveyslääkärillä ja vaadin, että niitä nappeja on määrättävä niin paljon kun mä tarvitsen, jos niistä ei ole mitään terveyshaittaa (ei kuulemma ole). Suunnittelin, että otan 2-3 krt viikossa sitten kun olen niin poikki, etten jaksa töissä. Näin olen tehnyt ja selviän hyvin. Mutta kuten sanottua viime aikoina olen nukkunut paremmin mutta kyllä se ohi menee. Onhan näitä erilaisia aikoja ollut. Hengessä mukana! Tsemppiä sinulle!

Avatar

Kuullostaa suoraan mun elämästä.. Koko 21-vuotisen elämäni oon nukkunut huonosti, pienenä kärsin pitkään jatkuvista painajaisista, joiden seurauksena en vain yksinkertaisesti uskaltanut enää nukkua, enkä varsinkaan pimeässä! Mulla on aina yövalo, ja herään pienimpäänkin risahdukseen ja sen jälkeen voi olla koko loppuyön unet pilalla. Herään joka ikinen yö, tosi tosi tosi monta kertaa. En muista milloin olisin viimeksi nukkunut yhden kokonaisen yön.
Sairastettuani totaalisen burn outin, unen laatu on vain heikentynyt, enkä saa sitä millään korjattua vaikka kuinka haluaisin.
Kuullostaa vaan niin tutulta et meinasin alkaa itkee kun luin tän sun kirjotuksen!

Avatar

löytyy!
Itsekin olen kärsinyt uni ongelmista aina. Välillä paremipia jaksoja, ja välillä taas ihan pohjamuta jaksoja..

Olen kokeillut nukahtamislääkkeitä, unilääkkeitä, kuin varmaan lähes kaikki melatoniini valmisteet..

Tällä hetkellä on taas kausi että millään ei saa unta, ja jos nukahtaa nukut puolesta tunnista-tuntiin ja sitten taas heräät. Eli 5-10 heräät yöllä, eli ei sikeää unta.. Ja aamulla ollaan jo sitten ”parhaimmillaan” 5-6 väliin pystyssä kun ei vaan saa nukuttua, niin sama nousta aamu kahville 😀

Kaikkea mahollista kokeiltu, mutta ei ole auttanut ei. Ehkä vielä joku kaunis päivä 🙂

Avatar

Niiiiin tuttua!! Sain hieman apua kokeilemalla hypnoosia! Ja teenkin iltaisin hypnoosirentoutusharjoituksia ja siitä on kuten sanoin, hieman apua… Päiväunia en ole ikinä nukkunut, sillä uneen pääsemiseen kestää tuhottoman kauan aikaa, joten siitä ei ole mitään hyötyä jos yritän väkisin saada unen päästä kiinni tuntikausia, iltaisin saattoi mennä pahimmillaan 5 tuntia ennenkuin uni tuli, aamuisin esikoinen tulee herättämään, että vauva itkee, kun en itse herää. Jos pitää laittaa herätyskello, niitä on oltava vähintään 5kpl että uskon herävääni, tsemppiä, lue netistä vinkkejä ja keskustele lääkärisi kanssa eri vaihtoehdoista.

Avatar

Älä ymmärrä tätä väärin mut uskon että iso osa sun unipngelmista johtuu tosta stressaamisesta jota nukkuminen aiheuttaa. Uskot valmiiksi että ilman noita rituaaleja et varmasti saa unta ja psyykkaat itseäs siihen ettet saa unta.

Itse sain aikoinaan apua uniongelmiin ihan unilääkkeistä. Valitettavasti niistä vierottautuminen saattaa olla hankalaa. Itse valvoin yli 48h kunnes luovutin ja otin unilääkkeen. Sitten pikkuhiljaa pienensin annostusta kunnes nyt nukun ilman unilääkkeitä.

Melatoniinilla on ihan oikeasti vaikutusta nukahtamiseen. Melatoniinihan on aivojen tuottamaa hormoonia joka saa uneliaaksi. Joillakin ne tabletit auttavat mutta jos uniongelmat on pahoja niin ne ei auta. Riippuu ihmisestä hirveesti…

Avatar

Siis voi apua! Tämä sinun teksti voisi olla minun suustani. Minunkin mieheni on varustettu uskomattomilla unenlahjoilla. Itse olen yläasteelta asti kamppaillut uniongelmien kanssa (Olen nyt 25vuotta). Minunkin nyt 1,5 vuotias lapseni oli koliikkivauva ja nyt lapsi nukkuu jo hyvin mutta minä en :/ en millään haluaisi alkaa käyttää unilääkkeitä mutta voi olla ettei enää kohta ole muuta vaihtoehtoa! :/ stemppiä tiedän miltä tuo tuntuu ja vielä lasten äitinä..ei kiva !

Avatar

Mä kärsin kans levottomasta kropasta! Kädet, jalat.. Pakko liikuttaa kokoajan. Yleensä saan rentoutumaan ne hieromalla ”kipeää” kohtaa. Ja jos joku hieroo mun jalkoja, ni nukahdan aika pian. 🙂 Ootko kokeillu, et topias hierois sua hellästi (ei siis niin kun oikeasti hierotaan)?

Avatar

ei millään pahalla, mutta eikö sun elämässä tapahdu ikinä mitään positiivista? Itteä ainaki suoraa sanottuna ihmetytää ja ehkäpä jopa vähän ahdistaa ja ärsyttää kun koko ajan tuntuu tulevan vaan tämmöistä negatiivistä valitus tekstiä.. 🙁 olen lukenut nyt blogiasi vähän päälle 2 vuotta ja tuntuu että nompun syntymän jälkeen blogi on muuttunut enemmän valitus paikaksi. En tiedä mistä tämä mahtaa johtua. Varmaan siitä koliikista.

Avatar

no äläpä lue sitten jos häirihtee niin paljon…

Avatar

Vaikka sanot ettet tarkoita pahalla, niin ei tuolla ainakaan toiselle hyvääkään mieltä tuoteta. Onhan täällä hyvänmielen juttujakin ollut, arjen pieniä iloja etc., ja nämä ”negatiiviset valitustekstit” aka omista kokemuksista ja vaikeuksista kertovat postaukset ovat mun mielestä hyvää luettavaa kaikessa rehellisyydessään, vaikka aiheet eivät mitään iloisia olisikaan. Eikä se elämä vaan ole aina mitään ruusuilla tanssimista, joskus on enemmänkin vaikeuksia. Mitäpä sitä kaunistelemaan, varsinkaan blogissa, jota kautta voi jakaa tuntojaan ja saada vuorovaikutusta mahdollisesti samojen asioiden kanssa luovivien ihmisten kanssa, kuten tässäkin suurin osa kommentoineista lukijoista kertoo.
Koliikki on varmasti rankka kokemus, ja jos luit postauksen, se plus uniongelmat ei ole yhtään hyvä yhdistelmä, ja sillä varmasti on vaikutusta koko mielentilaan ylipäätänsä, joka luonnollisesti heijastunee myös blogin sisältöön.

Mutta vaikeuksien kautta kohti parempaa, toivotan Emilia sulle paljon tsemppiä ja aurinkoa (ja unta, jos vaan on mahdollista) kevääseen!

Avatar

Joo valitettavasti mietin ihan samaa 🙁 että tuntuu tosi kurjalta kun lukee näitä aika ahdistaviakin juttuja. Mutta sille ei varmaan mahda mitään nyt että tosiaan nompun syntymän jälkeen sulla Emilia ja perheelläsi on ollu vaikeempi jakso. Mutta joo anteeksi että joku sen sanoo ääneen että kauan blogiasi lukeneena tuntuu että täällä on joko tauko, joku mainoskampanja yms tai sitten joku ”valituspostaus”….
Tsemppiä kesään ja toivon että elämäsi lähtee parempaan suuntaan pikkuhiljaa!

Avatar

Ansku: Tee testi. Laita kello soimaan yöllä tunnin välein ja katso aamulla kykenetkö lähtemään töihin tai kouluun. Tee kyseinen toimenpide kolmen vuoden ajan joka yö ja katso sen jälkeen millainen blogitekstisi olisi tuolloin. Se vaan nyt on niin, että nukkumattomuus invalidisoi erittäin kätevästi. Itselläni juuri tällaista kolmen vuoden ajan.

Avatar

Mulla itsellä on ollut uniongelmia teini-iästä lähtien ja töihin mentyä se paheni. Kaksvuoro työ laitto unirytmin ihan sekaisin ja unesta ei tullut mitään. Puolessa vuodessa olin niin loppuun väsynyt että jäin sairaslomalle ja otin avo sylin vastaan nukahtamis ja unilääkket. Parhaillaa söin kolmea eri univalmistetta mutta nykyään pärjään pelkällä nukahtamislääkkeellä. Unilääkkeet on ollu mun pelastus.

Avatar

Voi ei, kuulostaa kyllä todelta inhottavalta 🙁
Varmaan olet kaikki keinot jo kokeillut, mutta itselläni levottomiin jalkoihin auttaa vain kylmä ja jokailtainen magnesiumkapseli. Ilman näitä on joskus todella vaikeaa saada unta.
Tsemppiä <3

Avatar

Moi! Luin tän ja oli pakko kysyä, että onhan sulta tarkastettu kilpirauhasarvot?

Avatar

Ahdistavan kuulosta 🙁 ootko käyny erinäisten lääkärien juttusilla?
Mulla taas uni tulee heti, nukahan heti syvimpään uneen ja herääminen on vaikeaa. Yhdessä vaiheessa se oli niin vaikeaa että vaikka herätys ja puhelut pauhas, kaverit hakkas solun huoneeni ovea ja käynnissä oli poistumisharjoitus – en herännyt ennenkuin kuraattori tuli avaimineen huoneeseen tuuppimaan ja karjumaan. Lisäksi nukahtelin silloin tunneille ja ruokikselle (jota vietin solussa) ja ruokikselta heräsin joskus illalla…
Nykyään ei oo ihan niin pahaa tuo nukahtelu – pysyn kyllä hereillä kun on pakko mutta kahvitauot tai kotona lattialla lapsen kanssa leikkiessä saattaa mennä nukahtaen ja herään kyllä helpommin tosin oon sitte ihan sekasin ja silmät tuntuu pyörivän päässä kun en oikeen nääkkään mitää hetkeen. Suurin ongelma on tosin se, että ihan sama kuinka paljon tai vähän tai sopivasti nukun – oon aina ihan tajuttoman väsynyt ja muistikin sitte pätkii ja saatan kesken lauseen unohtaa mitä oon puhumassa. Mulla kyllä on kilpirauhasen vajaatoiminta mutta siihin on lääkitys ja arvot (muka) kohallaan, mutta onneks tässäkuussa vihdoin lääkäriin taas!
Toivon että sullekkin löytys joku ratkasu ongelmaan, uniongelmat vaikuttaa niiiin paljon elämään! :/

Avatar

Kuulostaapa tutulta.. Ihan totta ettei univaikeuksista kärsivää voi ymmärtää muut kuin saman kokeneet. Lisäksi kaikilla uniongelmatkin on erilaisia. Mulla unettomuus on oikeastaan esillä lähinnä talvella ja pimeinä aikoina ja tuntuu, että kesät meneekin ohi vaan nukkuessa kun vihdoin siihen pystyy. Tänä talvena olin jo valmis unettomiin öihin, mutta en jaksanut alkaa stressaamaan sitä etukäteen. Luultavasti tämän stressittömyyden takia uni alkoikin tulla ja nykyään nukun hiukan paremmin. Kun on monia unettomia öitä takana, lisäongelmaksi tulee turhautuneisuus ja stressi siitä, saako seuraavanakaan yönä unta. Hurjan vaikeaa elää normaalia arkeakaan ja en voi edes kuvitella kuinka raskasta kahden lapsen hoito on yhdistettynä univaikeuksiin. Tsemppiä ja voimia sulle ihan mahdottomasti, toivotaan että sullekin löytyisi apu jollain konstilla!

Avatar

Oletko käynyt ihan lääkärissä juttelemassa tuosta? Aivan varmasti apua on saatavilla. Tsemppiä!

Avatar

Pitäisikö jo ottaa nukahtamis/unilääkkeet kuvioihin jos ns.muut keinot kokeillut? Pakko on saada nukuttua! Nukuin itse myös vuosia ja vuosia tosi huonosti . Nyt lapset 6v ja 4v ja viimeisen reilu vuoden olen paremmin nukkunut. Usein 7-8h. Tosin joka yö myös heräilen , mutta nukahdan nopeasti uudelleen. Uni vaikuttaa valtavasti jaksamiseen, mieleen jne. Tsempit! T. Korvatulpat korvissa öisin

Avatar

Täällä uniongelmainen jolla samanlainen ukko. Rytmitys on se joka auttaa. Nouse aamuisin viim. 9, vaikka miten väsy. Silti tulee öitä valvottavaksi. Mutta kun rytmittää edes sänkyyn siirtymisen aina samaan aikaan, niin tulee oltua vaakatasossa ”uniaika”.

Avatar

Voihan nukkumatti! Itselläni magnesiumin ottaminen nukkumaan menneessä helpottaa nukahtamista. Korvatulppia olen käyttänyt jo viimeiset kaksikymmentä vuotta. Onneksi niitä pystyi pitämään myös vauva-aikana, kuuli kyllä inahduksetkin. Vasta vuosi sitten ymmärsin luopua parisängystä ja nyt on erilliset pedit vierekkäin, johan helpotti mulla!

Avatar

Täällä uniongelmainen! Oon yläasteesta asti nukkunu 4-6 tuntia yössä, mut en koe sitä omalla tavallaan ongelmaks, en huomaa et oisin väsyny jne mut varmaan jos nukkuis kunnolla ni vois ”olla ku uus ihminen”, mutku ei muista mimmosta on nukkuu se 7-8h joka yö 😀
Et maininnu kirjotuksessa mistään unilääkkeistä, muutaku melatoniinistä ohimennen? Oot varmaan kokeillu kaikki pillerit läpi? Ja eihän niitä nyt loppuelämää voi syödäkkään.. Mulla on unilääkkeeks Mirtazapinia, mut niin pienenä annoksena et sil on väsyttävä vaikutus (on siis oikeesti masennuslääke). Joskus saatan kans ottaa Opamoxin, et tulee rento fiilis ja se vähä väsyttää. Tietty on ihan yksilöllistä.
Ootko koittanu lukee jotain toooosi tylsää kirjaa? Tai jos koitat ottaa jonkun iltarutiinin, et teet tiettyyn aikaan tietyt hommat ja sama ilta ne. Jos se sais semmosen rytmin ja sun kroppa ja pää tottuis pikkuhiljaa siihen, et nyt mennään nukkumaan ja rauhotutaan? 🙂
Emmä tiiä tajusiks yhtää, mut ei mul oikee muuta tuu mieleen 😀

Avatar

Minä. Tosin nyt alkaa taas helpottaa. Minullakin on levottomat jalat, naamalleni ei saa hengittää ja saan unihalvauksia. Raskausaikana niitä oli usein ja ne olivat kamalia. Pelkäsin nukkumaan menemistä vielä kuukausia synnytyksen jälkeen. Tämä yhdistettynä yötä päivää puolen tunnin välein syövään vauvaan ja pään hajoamisen resepti oli kasassa. En halunnut nukahtaa, koska tiesin lapsen kuitenkin heräävän kohta ja toisaalta halusin nukkua, minkä vuoksi stressasin. Ei oo helppoa olla äiti!

Avatar

Mä olen ehkä sellainen ex-univammainen. Eli nykyään nukun semihyvin, mutta kyllä edelleen on tarkkaa sen nukkumisen kanssa.
Tärkeintä on rutiinit. Joka vitsin ilta samaan aikaan kaikki toimet, iltapalasta sänkyynmenoon. Pahimmillaan joka yö korvatulpat korvissa ja unimaski silmillä. Yks melko takuuvarma keino nykyään itelle on laskea hitaasti numeroita hengityksen tahtiin. Nyt olen myös kuunnellut YouTubesta joka ilta jonkun parempaan uneen äänitteen, jossa miellyttävä mies puhuu jonkun rentoutusharjoitteen. Kerran jouduin laittaa sen toisen kerran, mutta muuten se on aina saanut mut nukkumaan.

Eli tuohon nykyiseen tilanteeseen olen erittäin tyytyväinen verrattuna siihen unettomuus-valvomis-puuroon. Jossa vaan valvoi ja kulki sumussa. Sain silloin jotain väsyttäviä lääkkeitäkin, mutta kyllä mua väsytti ihan sairaasti ilman niitäkin. Unta en vaan silti saanut.

joten, tsemppiä! Varmana löydät vielä sulle sopivat keinot.

Avatar

herranjestas kun kuulostaa tutulta! itsekkin kärsin levottomista jaloista ja munkin pakko puhdistan kasvoni ajoissa illalla, muuten virkistyy. oon ollu ihan pienestä asti huono nukkuun, jos ei uni tullu niin änkesin joko veljeni viereen tai vanhempieni 😀 vanhempana (oon nyt 26v) uniongelmat oli jonkin verran taka-alalla kunnes nyt kaksi vuotta sit levis käsiin. viikon verran valvoin ja valvoin enkä nukkunu kuin max kolme tuntia aamulla kevyttä unta. 🙁 tuntu kuin tulis hulluks! lääkäriltä sain aluks melatoniinia mutta se ei auttanu mitään. sit sain reseptin imovaneen ja lähetteen psykologille, kun olin jo niin ahdistunu lääkärin vastaanotolla et rupes miettiin jo että olenko masentunut. puolikas imovane rupes auttamaan ja kerran kävin psyk, mutta eipä siitä apua ollu. nyt oon siis pari vuotta syönyt imovanea silloin kun on ollu aamuvuoro töissä ja satunnaisesti muutoin jos ei uni tuu. enkä onneks oo tarvinnut kuin 3/4tbl..
muistelen että oot puhunu meneväs kilppari kokeisiin? Itselläni vajaatoiminta on ja oon käsittänyt et vajakeil tätä uniongelmaa ois.. :0
mut ehdottomasti kannattais käydä lääkärissä 🙂

Avatar

Moikka! Oon itse kärsiny myös pahoista unioglemista jopan niin pitkälle, että sain unihäiriöitä eli olin niin sekavassa tilassa että kuulin ääniä. Nämä alkoi 4lk. Vasta seiska luokan puolivälissä pääsin kunnon lääkärille joka ymmärsi ongelman ja löysi hyvät lääkkeet. Triptyl, mun pelastaja voisko sanoa. Pikku hiljaa annosta on jouduttu nostamaan mutta noin 5 vuotta sitä syönyt ja unioglemat ovat melkein kokonaan jääneet, joskus tietysti kova stressi yms vaikuttaa. Mutta toinen suuri ongelma oli siitä nukkumista stressaaminen, tietyt rutiinit auttavat mutta liika orientoituminen on haitaksi. Joten sinuna menisin lääkärille ja hankkisin nukahtamis lääkkeet ei siis unilääkkeitä. Hyvää kevättä!

Avatar

Heippa tapeeksi iso annos magnesia auttaa.Ise sain ohjeet ottaa sitä jo alkuillasta ja vielä tuntia ennen nukkumaan menoa.Itselläni auttaa pitkävaikutteinen melatoniini, yksi valmiste, joka on reseptillä.Se pidentää unta, vaikkakin nytkin heräsin lukemaan blogia klo 05….yritän jatkaa unia ja aamulla ne sitten maistuvat liian hyvin….nuijanukutus olisi ihanne.Joskus mökillä, iun on ollut ulkona koko päivän ja saunonut illalla, saatan nukkua koko yön, mutta se on jo ihme….

Avatar

Heippa! Ymmärrän

Avatar

Täällä myös! Uni ei oo itsestäänselvyys!
Itse oon tehnyt perusmuutokset makuuhuoneeseen: pimennysverho, lämpötilaksi viileä, hyvä sänky ja viileät peitteet
Kuitenkin merkittävin muutos on se että sänky on nukkumista varten ettei enään lueta ym sängyssä, sillä luin jostakin että psykologinen vaikutus uneen kun pyhitetään makuuhuone nukkumiselle.
Lisäksi en juo kahvia klo 14 jälkeen koska kofeiinin poistunisaika on 8h ja usein menen nukkumaan 22.
ZMA valmiste, jossa sinkki, magnesium,b6, joka rentouttaa keskushermostoa

Ja läppärin, tvn ja puhelimen käyttö pois 2h ennen nukkumista koska niistä heijastava blue light aktivoi aivoja ja vaikeuttaa hyvää unta!
Siinä muutamia joita täällä käytössä, toivottavasti unihommiin helpotusta!

Avatar

Magnesiumista voisit saada apua levottomiin jalkoihin. Kannattaa kokeilla!

Avatar

Osa tuosta kuulostaa liiankin tutulta. 🙁 Itsekin olen aina ollut huono nukahtamaan ja lapsenakin saatoin keskellä yötä itkeä ties mitä pelkojani koskien maailmanloppua, kuolemaa jne. Aamulla kyllä uni maistuu, mutta se nukahtaminen vaan kestää ja kestää. Tein juuri 2,5 vuotta kolmivuorotyötä, joka oli todella epäsäännöllistä ja mun kohdalla pääasiassa ilta -ja yövuoroja. Siitähän ne uniongelmat sitten alkoivat oikein kunnolla ja viimeiset 1,5 vuotta tuosta ajasta oli välillä aivan helvettiä. Pahin aika oli, kun en melkein puoleen vuoteen nukkunut yhtenäkään yönä. Sain aina unta joskus 4-8 aikaan aamulla, mutta en koskaan aiemmin! Melatoniini onneksi sentään sitten auttoi, kun kokeilin, mutta siitäkin vasta Circadin, jota saa reseptillä. Viime syksynä koin töissä traumaattisen tilanteen ja siihen sain sitten ihan nukahtamislääkettä. Sain niitä 10 kpl ja jäin jo niistä koukkuun. Siksi tuo Circadin on ollut mulle sellainen turvallinen, kun siihen ”koukuttuminen” ei ole niin vaarallista kuin vaikka just tuohon nukahtamislääkkeeseen.

Työt loppuivat pari kuukautta sitten ja ei mun uni vieläkään ole normalisoitunut. Välillä en meinaa nukahtaa taaskaan millään ja joudun vieläkin vähintään joka toinen yö ottamaan sitä melatoniinia, jotta nukahdan. Usein saatan myös saada aikaisin illalla unta, mutta herään sitten joskus kolmelta yöllä enkä enää nukahda.

Se on aivan totta että kukaan, joka ei kärsi uniongelmista, ei voi oikeasti tietää minkä olon se aiheuttaa! Usein kuulee niitä ”senkus pistät pään tyynyyn” -kommentteja, joista todella tietää että nyt ei tiedetä kelle sitä neuvoa ollaan antamassa. 😀 Itselläni suurta ongelmaa aiheutti ja aiheuttaa just se stressi siitä nukahtamisesta. Aina silloin, kun päätän jotenkin rentoutua ja annan itseni pysyä vaikka koko yön sitten hereillä ottamatta paineita siitä, nukahdan ihan hyvin. Aina se vaan ei onnistu! Ja sulla tuokin vaikeuttaa, kun on lapsia. Itselläni ei niitä ole ja asun yksin niin ei ole sinänsä niin suurta huolta.

Tsemppiä sinne! <3 Jos et ole vielä kokeillut sitä Circadinia niin suosittelen pyytämään reseptin siihen! Voi tietysti olla että se ei sulla auta, mutta kuitenkin. 🙂

Avatar

Sama vika, ja etenkin toi että ei voi ottaa tiettyjä lisäravinteita koska ne piristää, mun pitäis ottaa säännöllisesti B12-vitamiinia, mutta aina kun otan, saan siitä sellasen lähes maaniselta tuntuvan muutaman päivän ylipirteyden, ja saan nukuttua seuraavat yöt vain noin tunnin pätkiä kerrallaan, ugh. Oon kyllä muutenkin jotenkin tosi herkkä reagoimaan kaikkiin kemikaaleihin (kofeiini, alkoholi, lääkket yms.)

Avatar

Kuulostaa niin tutulta. Luulen että mun uniongelmat alkoi ratketa tasan sillä hetkellä kun mun työkaveri sai mussa aikaan kunnon ahaa-elämyksen täräyttämällä päin naamaa että ”ethän sä saa unta kun stressaat nukahtamisesta jo siitä hetkestä lähtien kun heräät aamulla”. Jotenkin kun melkeinpä suutuin itelleni siitä etten ollut tajunnut tota aiemmin sai mut suhtautumaan eri tavalla koko nukkumiseen. Tein siitä itelleni ongelman ja se ongelma vaan kasvoi kun ajattelin kaikkia asioita jotka häiritsee mun nukahtamista ja sitä paljonko kello jo on ja sitä montako tuntia on enää aikaa nukkua. Lopputuloksena 0 tuntia unta ja olo oli aivan hirveä. Nukahtamisvaikeudet helpotti hirveästi kun lopetin asiasta stressaamisen, ja nykyään nukun tosi paljon paremmin.

Avatar

Olisiko teillä mahdollista että sinä ja Topias nukkuisitte eri huoneissa? Meillä mies kuorsaa ja kun raskauksien jälkeen uneni on vieläkin herkempää siirryttiin nukkumaan eri huoneisiin. Vieläkin herään räsähdykseen helposti mutta nukahdan helpommin uudestaan. Selkeästi parantunut mulla uni kun mies ei kuorsaa siinä vieressä ja tai ole liian lämmin sänky jos toinen tulee toisen puolelle tms. Meillä mies kuorsaa jokaisessa asennossa eikä mistään ole ollut siihen apua.Aluksi oli outoa nukkua eri huoneissa mutta nyt en vaihtaisi enää takaisin. Saan tehdä omat oudot rutiinini rauhassa ja tehdä huoneen just sellaiseksi kun haluan että saisin unenpäästä helpommin kiinni. Lisäksi huone on hiljaisempi kun siellä ei ole muita. Lasten äänet kyllä kuulen ja herään niihin jos on oikeasti tarve. Tätä kannattaisi ainakin kokeilla jos on mahdollista. Meillä muksut samassa huoneessa että saatiin eri huoneet vanhemmille.

Avatar

Oon itekkin tosi huono nukkumaan ja mua vaivaa kans joka yö se jalkojen polttava tunne. Ajatus nukkumisesta lumihangessa seisaaltaan kuulostaa lähes aina paremmalta kuin sänky. Aina kun lakanat on joka paikasta lämpimät laitan jalat kylmää betoniseinää vasten. Yöllä kun olen nukahatanut herään usein siihen että mun jalat liikkuu, kuin kävelisin ilmassa ja hereillä ollessakin sitä on vain jatkettava. Joskus mietin että olisi varmaan helpompaa nukkua ilman jalkoja. Tsemppiä Emilia! <3

Avatar

Laitoin sulle viestiä facebookissa. Itekki jouduin pyörimään sängyssä monta tuntia ennenkuin sain unen. Nykyään saan unen kunhan vain laitan silmät kiinni. Kun aloin käyttään kunnon ravintolisiä, niin pääsin näistä ja muista vaivoista. 🙂

Avatar

Ihan kun oisin lukenut mun omasta elämästä! Paitsi meillä koliikki kesti vaan kuukauden. Ihanaa tietää, että en oo ainut univammanen. Tai ei nyt silleen ”ihanaa”, eihän tätä kenellekään toivoisi.

Avatar

Täydet sympatiat täältä! On tosi kurjaa kun on aina vaan väsynyt:(
Itselläni näin on ollut n. 3,5 vuotta, pääosin johtuen heräilevistä lapsista ja sen aiheuttamasta stressistä. Nyt oon ehkä kuukauden saanut nukkua ok ja pari viimestä viikkoa oon ollut hieman tavallista virkeämpi, mikä on ihmeellinen tunne. Ihanaa kun jaksaa just vaikka siivota joskus ja tarttua asioihin. Ei oo itsestäänselvyys. Monta vuotta menikin vaan laahustaessa silmät sumussa.
Sen sijaan mieheni on huono nukkumaan vaikkei lasten yöheräilyä ole hoitanutkaan juuri yhtään. Tarvii paljon unta ja heräilee tosi herkästi eikä sit nukahda enää, varsinkaan stressaantuneena. Se mua ottikin päähän kun mieskin on ollut koko ajan veto pois vaikka mä oon vastannut lähes kaikesta yövalvomisesta lasten takia. Me oltiin ihan suosiolla eri huoneissa pitkän aikaa. Mies oli muutenkin niin uupunut ettei olis tullut mitään jos vauva olis ollut samassa huoneessa. Korvatulpat korviin ja epäromanttisesti omaan huoneeseen nukkumaan univelkoja. Nyt ollaan siirrytty takas parisänkyyn mutta vaihdettiin yhteinen petari kahdeksi erilliseksi niin ei herää toisen käännähdyksiin (2 runkopatjaa vierekkäin), edelleen korvatulpat, lapset eri huoneessa, ei telkkaa, kofeiinia yms. iltaisin, samat rutiinit ja rituaalit iltaisin, huone tuuletetaan raikkaaksi, lämmin suihku… Ja silti ei välttämättä toimi. Oon huomannut miehestä että nukkuminen on aika taidetta! Kaikki stressinkin vaikuttaa heti uneen.
Jaksamisia ja armollisuutta itselle siinä, että väsyneenä ei vaan voi jaksaa kaikkea mitä haluaisi!

Avatar

tää on vähän random mutta jos mua on yöllä esim kutittanu ni makoillessa nostan kädet pään taakse tai yläpuolelle ja sillä on todella rentouttava vaikutus

Avatar

Joku tuolla sanoikin tosta magnesiumista. Itselläni on usein myös levottomat jalat iltaisin, mutta kun otan magnesiumia illalla se rentouttaa ja auttaa noihin jalkoihin. 🙂

Avatar

Hei minä olen kärsinyt levottomista jaloista lapsesta asti. Ainoa ketä suvusta tiesi, miten kärsin siitä, oli mummoni. Mummolla oli myös levottomat jalat iltaisin. Aikuisena sain tarpeeksi ja otin lääkäriin yhteyttä. Hän määräsi sifrolia 0,088mg. Se ei tuonut apua, joten annos nostettiin 0,18mg ja samana iltana levottomat jalat hävisivät. Sen jälkeen ei oo koskaan ollut levottomia jalkoja, siis vieläkin ihmettelen, et kuin hyvin se vaikutti! 🙂 ja unet parani myös sen jälkeen, koska saan melkein heti unta 🙂 Jaksuja!!

Avatar

Oot varmaan kokeillu kaikki mahdolliset keinot ja lääkärissä käynyt ym. Ite uskon kaikista eniten, että rutiinit auttaa, niinkuin joku täällä totesikin. Kun pitää vaikka siitä heräämisajasta kiinni aina. Kiskoo ittensä ylös aina samaan aikaan. Ite nukun aina tosi hyvin, mutta uniongelmaisilla kavereilla tää on auttanu. Nyt koliikkiajan jälkeen rutiineista kiinni, niin nukkuminen helpottuu. En tiiä tsemppaako enemmän ku lyttää, se olis ainaki tarkootus 🙂

Jatka kuitenkin rehellistä kirjoittamista, huolineen kaikkineen. Se on parasta. Turha on asioita mitenkään kaunistella. Onhan kirjoittaminen terapiaakin siinä samalla.

Avatar

Moi! En ole ennen kommentoinut mutta nyt on pakko, nimittäin suosittelisin kokeilemaan FitLinea! Miten nyt osaisin lyhyesti ja selvästi kertoa tärkeimmät… se on luonnollisista aineista (kasvikset, hedelmät, viljat ym.) Valmistettu ”rravintolisä” sen vitamiinit, kivennäisaineet ym. Vaikuttaa ihmisen elimistössä solu tasolla ja auttaa sitä kautta moneen asiaan. Monella on ollut siitä apua just mm. uni ongelmiin, Reuma kipuihin, laktoosi intoleranssiin ja yleiseen hyvinvointiin ja vireyteen. hitsi kun osaisin ja pystyisin kertomaan yhtä avaavasti kuin meille kerrottiin! 🙂 nyt ollaan miehen kans pari kuukautta käytetty Näitä tuotteita ja aiotaan käyttää edelleen. Suosittelen! Varmaan Googlesta löytää, mutta tietenkin ois hyvä jos asiantuntija vois kertoa tuotteista. Toivottavasti saat ongelmat kuriin! 🙂

Avatar

pakko vielä kommentoida 🙂 tänään juttelin tätini kanssa joka on syönyt monta vuotta unilääkkeitä ja silti yöt olleet katkonaisia, valvonut monta tuntia yöllä. Hän oli löytänyt avun vyöhyketerapiasta! Käy nyt säännöllisesti kerran kuussa vyöhyketerapiassa ja ei ole käyttänyt unilääkkeitä aikoihin!

Avatar

Nyt oli mahtavan koskettava postaus!!
Ennen muuttoa miehen kanssa yhteen nukuin hyvin. Mieheni kuorsaa ja nukun nykyään korvatulpilla. Hän nukahtaa heti ja koska vaan ja nukkuu kuin tukki. Minä päinvastoin. Stressaan sitä,että mies nukahtaa kohta juuri, minä en ja alkaa kuorsaus.
outoa, että esim vapailla ollessani nukun kuin tukki!! Ei mitään häirintää ja nukahdan helposti. Työpäiväni nukun todella huonosti. Olen saanut lääkäriltä nukahtamislääkettä työpäiville. Henkistähän tämä on…

Avatar

Varmasti ahdistavaa, tekstistä ainakin välittyi se tunne tänne ruudun taakse asti.. On varmaan kaikki mahdolliset keinot kokeiltu! Mutta kans silmiini pisti tuo stressi minkä nukkumaan meno aiheuttaa, ja kaikki mahdolliset rituaalit. Mitä jos koittaisit luopua kaikista uneen ja nukkumiseen liittyvistä odotuksista, kokeilisit vain olla ja hengitellä. Jos et ole vielä kokeillut tryptofaania, tee se ihmeessä. Niitä saa esim life kaupasta. Oon huomannut että joskus täytyy vaan hyväksyä asiat, luopua odotuksista ja katsoa vaan hetki kerrallaan mitä tapahtuu. Jos uniongelmiin ei ole löytynyt mitään sairauksista tullutta ongelmaa, kyllä kyse on siellä henkisellä puolella… Mutta joka tapauksessa usko siihen että vielä joku yö nukut todella hyvin ja jaksat paremmin! Koskaan, älä ikinä luovuta!

Avatar

Mä olen lähes koko elämäni nukkunut hyvin ja paljon, kunnes reilu 1,5v sitten tulin äidiksi. Poikamme ei ole ikinä nukkunut läheskään kokonaisia öitä, vaan herää vieläkin vähintään 4kertaa yössä, yleensä paljon useammin. Ja jotenkin vaikeampi itse päästä kunnon uneen kun silloinkin kun poika nukkuu, itse miettii että pian se taas herää. Poika siis nukkuu kanssamme samassa huoneessa, mutta omassa sängyssään. Voin vain kuvitella kuinka rankkaa on kärsiä uniongelmista koko elämänsä! 🙁

Avatar

Herää vain yksi kysymys ja se on, miksi et käytä unilääkkeitä? Teet tästä isomman ongelman kuin mitä se todellisuudessa on. Itselläni on vaikea uniongelma mutta lääkkeiden kanssa pystyn nukkumaan ja elämään normaalisti. Temppuilin itse unen kanssa kolmisen vuotta mikä johti siihen että koko elämä meni raiteiltaan ja sairastuin. Tällä hetkellä minulla on kolme eri diagnoosia. Lääkkeet eivät ole vastaus kaikkeen mutta joskus ne tulevat tarpeeseen.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä