Ne tärkeimmät

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aika kuluu aivan liian nopeasti. En vain voi ymmärtää, että Nomppu on jo kaksivuotias ja Ava täyttää kolmen viikon päästä neljä vuotta. Tällaiset kuulumispostaukset ovat muuttuneet aika paljon ja niitä tuntuu olevan paljon vaikeampi kirjoittaa nyt kun kuulumiset eivät niinkään keskity kehitykseen. Ennen sitä aina kirjoitettiin kiinteiden aloittamisesta, kävelyharjoittelusta ja tavaroiden syömisestä, mutta nyt elämä on niin erilaista. Kaikkea ei kuitenkaan enää halua kertoa, kun blogin yleisö on kasvanut niin paljon ja olen huomannut, että kynnys kirjoittaa lapsista ihan omaa postausta on selkeästi kasvanut. Luulen, että jatkossakin lapsista kertovat jutut keskittyvät tässä blogissa esimerkiksi postauksiin päiväkodista, harrastuksista, lastenvaatteista ja ajankohtaisista jutuista, mutta henkilökohtaisemmat jutut, kuten kehitys saattaa jäädä ihan vain omaan tietoon.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Avasta on kasvanut aikalailla samanlainen pieni tyttö kun aina odotettiinkin. Temperamenttinen, itsenäinen, rauhallinen, ymmärtävä, rakastava, kiltti, lempeä, huolehtivainen ja yksinkertaisesti upea persoona. Ava rakastaa prinsessoja (etenkin Elsaa), keijuja, keijuprinsessoja ja merirosvoja. Ava tykkää leikkiä kotia, lääkäriä, prinsessaa, korjaajaa ja rakentaa legoilla. Ava on ihana isosisko ja huolehtii aina pikkuveljestä ja ottaa tämän mukaan leikkeihin. Tottakai välillä (usein) Avaa kiukuttaa kun pikkuveli sotkee leikit, eikä hän aina jaksaisi leikkiä tämän kanssa. Ava kaipaa myös jo omaa tilaa ja Nompun on vaikea ymmärtää, ettei se sisko jaksa ihan koko ajan leikkiä yhdessä. Avasta tulee kuulemma isona lääkäri, mutta ei ihan vielä. Ensin pitää mennä opetuskouluun ja sitten kun hän täyttää neljä vuotta, hänestä tulee lääkäri.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ava viihtyy todella hyvin päiväkodissa ja hänellä on paljon ystäviä, sekä kolme poikaystävää. Hän lähtee innolla päiväkotiin ja kaipaa sinne vapaapäivinä. Kummankin lapsen hoitajat ovat ihania ja olen niin onnellinen, että meillä kävi näin hyvä tuuri päiväkodin kanssa. Enää ei ole hetkeen edes kuulunut johtopuoliskolta kyselyitä siitä, että joko otan lapseni takaisin kotiin kun minähän vain hengaan kotona, heh…

Yksi asia minua tällä hetkellä kuitenkin huolestuttaa päiväkodissa ihan hirveästi. Nimittäin Avan muilta lapsilta saamat vaikutteet. Kirosanoja on tullut yksi kappale päiväkodista opittua, mutta sillä ei ole niinkään väliä, sillä fiksu tyttö tajusi yhden terävän keskustelun jälkeen, että sellaista kieltä ei käytetä, vaikka päiväkodin pojat niin yrittävätkin puhua. Se minua huolestuttava asia on muiden lasten asenteet ja niiden tarttuminen Avaan.

Kun Ava leikkii kotia, äiti lähtee leikeissä töihin ja salille, kun isi tekee kotona ruokaa. Avan mielestä tytöt ovat poikia nopeampia ja vahvempia, sekä kaikinpuolin fiksumpia ja siivoaminen on poikien hommaa. Meillä ei ole kotona eroteltu mitenkään sukupuolia. Tytöillä on pimppi ja pojilla on pippeli, siinä on ainoa ero. Nyt kuitenkin luulen, että Ava on saanut päiväkodissa pojilta kuulla, ettei pääse mukaan joihinkin leikkeihin, koska on tyttö. Yhtäkkiä Ava ei enää voikaan kotona leikkiä poliisia tai palomiestä. Yhtäkkiä hän kommentoi aina kun kehun Nompun prinsessasuja. Hän kertoi tädilleni, ettei minun pieni serkkuni voi olla isona poliisi tai palomies, koska hän on tyttö.

Ollaan puhuttu tästä aiheesta todella paljon kotona ja yritän nyt jatkuvasti tuoda entistä enemmän esiin sitä, että kaikki saavat olla juuri sitä mitä haluavat, eikä ketään saa sulkea pois sukupuolen takia. Kannustan Avaa pyrkimään elämässään mihin ikinä haluaakaan ja kerron hänelle jatkuvasti, että hän on arvokas, tärkeä ja täydellinen juuri sellaisena kun on. Kerron hänelle, että kukaan ei voi ikinä kertoa hänelle, ettei hän voi tehdä jotain, koska on tyttö. Selitän myös hänelle, että Nomppu saa aivan rauhassa leikkiä prinsessaa Avan kanssa ja haluta kynsilakkaa omiinkin kynsiin, eikä sillä ole taaskaan mitään väliä, onko tyttö vai poika.

Mutta Ava ei kuuntele. Hän törmää jatkuvasti muiden ihmisten ennakkoluuloihin ja ahdistaviin asenteisiin ja se nostaa minulle kyyneleet silmiin. En halua ajatella maailmaa, jossa lapseni ei ole tasa-arvoinen. Maailmaa, jossa hän kuulee olevansa vähempiarvoinen kuin veljensä. En halua kasvattaa lapsiani sellaisessa maailmassa, koska se särkee sydämeni. Tässä on syy siihen, että yritän niin kovasti taistella tasa-arvon puolesta, jokaisessa muodossa.

Toivon, että tämä on vain ohimenevä vaihe muuten hyvin onnellisen tyttäreni elämässä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

No entäs sitten Nomppu. Nomppu alkaa pikkuhiljaa reagoida myös nimeen Noah, wuhuu. Eipä sillä tosin ole sinänsä väliä, luulen että hän on koko elämänsä meille Nomppu. Nomppu on supertemperamenttinen, dramaattinen, älykäs, huomionkipeä, hellä, rakastava ja lempeä. Avassa ja Nompussa on paljon samaa, mutta kuitenkin he ovat aivan erilaisia. Nomppu ihailee edelleen siskoaan yli kaiken ja matkii Avaa kaikessa. Hän tahtoisi seurata siskoaan koko ajan, eikä oikein osaa olla yksin. Nompun on vaikea ymmärtää Avan vaihtelevaa mielialaa, mutta hän on silti aina Avalle uskollinen ja välillä tulee oikein paha mieli, kun sisko kiukutteleeja tiuskii Nompulle ja toinen vain seuraa perässä silmät suurina ja odottaa mahdollisuutta päästä leikkimään siskon kanssa. Nomppu on aivan erilainen luonne kun Ava kaksivuotiaana. Ava oli todella itsenäinen, rauhallinen, tottelevainen ja herttainen. Nomppu on enemmänkin sellainen sylissä roikkuva ovela juonittelija. Siis ihan hyvällä tavalla, vaikka välillä hän onkin todella ärsyttävä. Kyllä, sanoin sen, välillä lapseni ärsyttävät minua aivan suunnattomasti!

Nompun ärsyttävin piirre on se, että jo kaksivuotiaana hän osaa käyttää ulkonäköään hyväkseen. Aina kun häntä komentaa, hän käynnistää koiranpentusilmät ja jos se ei toimi, hän ihan oikeasti alkaa flirttailla. Keimailee ja keikuttelee lanteitaan, iskee silmää ja hymyilee vienosti. Yritä siinä sitten pitää pokkaa. Ollaan oikeasti välillä tosi pulassa Nompun kanssa, koska tämä on meille jotain aivan uutta. Nomppu on hirveän älykäs ja huomaa heti tilaisuudet, joista hän voi hyötyä. Lisäksi Nompulla on edelleen kuudes aisti herkkujen suhteen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nomppu rakastaa edelleen prinsessoja ja heppoja, mutta mukaan ovat tulleet kaikki muutkin eläimet, traktorit, mopot, junat, työkalut jne. Nomppu rakastaa leikkiä legoilla ja onkin tosi taitava rakentamaan. Hän myös rakastaa ulkoilua ja juoksentelee ja kiipeilee rohkeasti joka paikassa. Uusin juttu on lukeminen. Tai siis, oikeastaan Nomppu on kyllä aina rakastanut selailla kirjoja, mutta nyt he ovat alkaneet lukea yhdessä. Nomppu kääntelee sivuja ja Ava osoittelee kuvia ja opettaa Nompulle uusia sanoja ja Nomppu toistaa niitä perässä. Seurasin tätä touhua yhtenä päivänä salaa nurkan takaa vaikka kuinka kauan ja siinä kohtaa tuli sitten taas onnen kyyneleet. Näiden pienten apinoiden touhuja seuratessa sitä vain ei voi hetkeksikään unohtaa, kuinka uskomattoman onnekkaita me olemme, vaikka välillä tekeekin mieli repiä tapetitkin seinältä kun ärsyttää niin paljon olla aina erotuomarina. Koska tietenkin, vaikka lapset kuinka rakastavat toisiaan ja leikkivät mieluusti yhdessä, he ovat kuitenkin sisaruksia ja tappelevat todella paljon.

Nomppu on alkanut nyt puhua jo jonkun verran. Ei oikein selkeitä lauseita, vaikka välillä tuleekin peräkkäisiä sanoja. Lisäksi moni sanoista on aika epäselvä, eikä niitä ymmärrä muut kuin me. Samoin kun aikoinaan Avan kanssa! Hän oppii kuitenkin huomattavasti nopeammin nyt päiväkodissa, kun saa ottaa muista lapsista esimerkkiä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Monelle varmasti jäi sellainen fiilis, että tästä postauksesta puuttuu jotain ja se johtuu siitä, että haluan kirjoittaa erillisen postauksen muutamasta lapsiin liittyvästi aiheesta, koska en halunnut tästä kilometrin mittaista avautumista. Halusin vain pitkästä aikaa tuoda taas esiin meidän lasten luonteita, jotta heistä tänne laittamani kuvat avautuvat teillekin paremmin. Sillä mielestäni kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa ja näissäkin kuvissa näkyy jotenkin lasten piirteet todella hyvin. Haluan, että aina kun laitan tänne lapsista jonkun kuvan, joka on mielestäni erityisen osuva tai hauska, sen sanoma aukeaa myös teille. En halua tehdä lapsistani anonyymeja tai vieraita, se olisi epäreilua teitä kohtaan, jotka olette heidän kasvuaan seuranneet ja eläneet mukana. Ja tiedän, että ymmärrätte sen, että meillä on nykyään selvemmät rajat siitä, mikä kaikki kuuluu blogiin ja mikä ei. Tällä hetkellä meitä esimerkiksi stressaa toisen lapsen terveysongelma, josta en halua kirjoittaa tänne, koska en halua sen olevan julkista tietoa, mutta tunnen kuitenkin jatkuvasti tarvetta kertoa siitä, koska se on stressannut meitä ihan hirveästi ja tehnyt arjestamme erilaista. Olen pahoillani kun nyt vaan vähän kerron jotain, mutta en kuitenkaan oikeastaan mitään. Olen vain huomannut, että tällainen pieni info kaikessa ärsyttävyydessään saattaa olla bloggaajalle itselleen todella helpottavaa. Sanon nyt vain vielä sen tähän perään, että kyse ei ole mistään henkeä uhkaavasta, vaan tilasta, joka on korjattavissa, ihan vaan ettei kukaan huolehdi liikaa.

Lähdin loppua kohden aivan asian ulkopuolelle, mutta olen alkanut huomata, että tämmöinen rönsyilevä höpöttely on ollut ihan tykättyä, joten ehkä se ei haittaa! Joka tapauksessa, tällaisia meidän muksut ovat tänä päivänä. Niin rakkaita ja ihania, mutta kuitenkin ihan vaan tavallisia lapsia.

Kommentit

14 kommenttia
Avatar

Sulla on niin kauniit lapset <3.

Avatar

Mä odotan niin innolla että meidän tytöt tulevat siihen ikään että leikkivät keskenään! Ja samalla mietin miten sitten revin hiuksia kun saan olla erotuomarina koko ajan… 😀 ihanat lapset teillä Emilia <3 niin suloisia!!!!

Avatar

Hyvä postaus, se on ihan ymmärrettävää että lapsista ei mitään henk.kohtaista, kun tuhannet ihmiset seuraa tätä blogia…
Tuosta kun kerroit muiden lasten asenteista ja niiden tarttumisesta avaan.
Minä sanoisin että kuulostaa ihan normaalilta, lapset kyllä tietää mikä on oikein, ja mikä on normaalia. Se tulee luonnostaan että tytöt on erilaisia kuin pojat, tottakai tytöt saa leikkiä autoilla, sun muilla ns, poikien leluilla ja tottakai pikkupojat saa leikkiä kotileikkiä, nukeilla sun muuta. Lapset on fiksuja, ja tietää kyllä mikä on oikein. Ava on selvästi fiksu tyttö! Anna tyttäres ajatella omilla aivoillaan kun selvästi osaa tehdä niin. Tottakai pitää myös opettaa että toisia ei saa syrjiä minkään asian takia. Oli sitten oma ajatuskanta mikä tahansa.

Avatar

Aivan ihana ja koskettava postaus. 🙂 Niin kauniita lapsia ja mitä kuvia, vau! <3

Avatar

Voisit tehdä semmosen kysymyspostauksen sun lapsista! (en oo varma ootko tehny ja kui kauan sitten) Lukijat kyselis kysymyksiä ja sä vastaisit sit niihin mitkä tuntuu hyviltä tänne blogiin. Silleen sais kuulla enemmän lasten kuulumisia, mut saisit kuitenki ite päättää missä menee se raja! 🙂

Avatar

Mielestäni tällainen postaus lapsista on todella ihana, erilainen. Luulen ettei monikaan halua edes tietää paljonko lapsesi painaa tai monta hammasta.. Kiva kuulla lasten luonteista, heidän leikeistä ja arkipäivän taidoista 🙂 Ja he todella näyttävät kuvissa niiltä mitä luonteenpiirteitä luettelit! 🙂 On varmasti surullista huomata, että sukupuolierot näkyvät jo niinkin vahvasti päiväkodissa. Koetko sinä, että päiväkodin työntekijät eivät kiinnitä tarpeeksi huomiota tähän? 🙂
Harvoin kommentoin, mutta sanon nyt että olet kyllä yksi vahvimmista ihmisistä kenet tiedän! Olet käynyt elämässä paljon läpi, joten muista olla itsellesi armollinen. Kadehdin sinun upeaa kroppaa, ajattele mitä kaikkea se onkaan käynyt läpi; synnytykset, syömishäiriön.. ja silti se jaksaa edelleen, ja minun silmiini se on vieläpä upeakin! ♡♡ Kaikkea hyvää elämääsi, ihana ihminen! 🙂

Avatar

Eihän se, että sukupuolet ovat tasa-arvoisia, tarkoita sitä, että ovat aina samanlaisia. Mun mielestä on normaalia, että lapsi etsii eroja sukupuolten välillä ja kehittää sukupuoli-identiteettiiään. Ei siitä pidä kauhistua ja nuhdella lasta vaan antaa lapselle tilaa ymmärtää maailmaa ja tietysti korostaa tasa-arvoa yms 🙂

Ihana postaus lapsista ja todellakin mukava lukea tällaisia ”rönsyileviä” postauksia!:)

Avatar

Nimenomaan noin kuten Sonjahelena kirjoittaa. Lapsille on normaalia kehitykseen kuuluvaa vertailla ja miettiä eroja tyttöjen ja poikien välillä. Ja nimenomaan ei kaikkien tarvitsekaan olla samanlaisia. Ei myöskään kaikkeen tarvitse ”puuttua”. Uskon myös että aikuiset enemmän näitäkin asioita pohtii, kuin lapset. He unohtavat myös hetkessä asioita ja juoksevat jo toiseen paikkaan, kun aikuinen sitä voivottelee. Mitä tulee kiroiluun.. Sitä nyt kuulee monestakin suunnasta tahtoo tai ei. Tuntuu olevan usein näin, että ”ei meidän lapset, mutta tuo Pekka..”. Eihän kiroilu lapsen suusta tietysti kiva ole ja se pitää pyrkiä lopettamaan toki. Tuntuu vaan, että otat jotain asioita kauhean vakavasti ja jäät miettimään pienimpiäkin asioita.. Taidat olla perusluonteeltaan sellainen. Lapsistasi tulee varmasti fiksuja aikuisia, kun perusasiat ovat kunnossa ja he omaavat hyvän itsetunnon.

Avatar

Ihana postaus! Tykkään lukea aina postauksia teidän lapsista ja varsinkin Avan kuulumisia on kiva lukea koska oma tyttö on melkein saman ikäinen ja tykkää oikeastaan aivan samoista asioista kuin teidän Ava. Ensi alkuun oli muumit jotka oli täällä koko elämä ja nyt ollaan päästy tähän prinsessa vaiheeseen joka on kyllä kestänyt jo tovin ja loppua ei näy 😀 Harrastuksena meilläkin tanssi ja sen lisäksi jalkapallo

Avatar

Hei voisit kysyä onko teidän päiväkodin henkilökunta tutustunut sellaiseen aiheeseen kun tasa-arvoinen varhaiskasvatus. Siitä on tehty superhyvät nettisivut, joita kannattaa käydä lukemassa!
http://www.tasa-arvoinenvarhaiskasvatus.fi

Avatar

Aivan ihanat lapset teillä! <3 Mä ainakin ymmärän, ettet enää lasten kasvaessa halua kertoa kaikkia yksityiskohtia lapsistasi. Toivottavasti Avan sairaus tai mikä se ikinä onkaan, helpottuisi. Kuinka usein siivoat teidän kotia? Esimerkiksi kuinka usein peset lattian, tamppaat matot, pyyhit pölyt jne. Meidän päivä postaus kuvina olisi kiva teidän normaalista arki-päiväkotipäivästä! Ihanaa syksyn jatkoa teille kaikille! <3

Avatar

Ootko koskaan tehnyt postausta, tai muuten kertonut lasten nimien taustoja? Muistelisin tosi hatarasti, että Avasta oli, mutta Noah-Micelistä en muista. Ois kiva kuulla, miks päädyitte NOIN keskenään erilaisiin nimiin varsinkin jos Noahilla itsellään on hankaluuksia tunnistaa nimeään.

Avatar

Sun lapset on kauniita ja ihania kaikkine piirteineen. Älä ikinä kuuntele mitään muuta 🙂

Avatar

Oii tää oli ihana postaus! En oo pitkään aikaan keneltäkään bloggaajalta lukenu näin ihanaa tekstiä! Kiva kuulla lasten kuulumisia. Ite lastentarhanopettajaopiskelijana pelästyin, ku kerroin Avan päiväkodin pojista. Tietty tiedostan, et lapset voi sanoo toisilleen ”et voi olla tollanen, koska oot tyttö/poika”, mut tuntuu pahalta kuulla, miten syvästi lasten sanomiset vaikuttaa toisiin lapsiin. Ite haluan, et päiväkodeissa vaikutetaan enemmä sukupuolten väliseen tasa-arvoon. Haluan, et tarhaopet ja muut päiväkodin aikuiset korostais enemmän sitä, ettei oo väliä, ootko tyttö vai poika. Sukupuoli ei tee lapsesta huonompaa. Sukupuoli ei määrittele, mitä lapsi voi ja ei voi tehdä. Onneks niin monet mun opiskelukavereista ajattelee samal taval ja tulevaisuudessa päiväkodeista tulee yhä tasa-arvosempia. Lasten asenteet lähtee niiden omista vanhemmista, mut myös päiväkodilla on suuri merkitys. Jokaisen lapsen sanomisia ei tarhassa pystytä valvoo, mut mein tehtävä onki opettaa lapsille kunnioittamaan toisia.

Ps. Ihania kuvia! Ava on selvästi ollu paljon kameran edessä

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä