Nettiaikakauden julkkikset

Olen huomannut tässä viime aikoina tulleeni aika varovaiseksi arkielämässä ja etenkin julkisilla paikoilla liikkuessa. Jo kauemman aikaa olen mieluummin viettänyt iltaa ystävien luona tai kotona, mutta jos on lähdetty johonkin yökerhoon niin viihdyn paremmin vähän sivussa. Ravintolassakin pyydetään syrjäisempää pöytää. En uskalla katsella kaupoilla äitiysvaatteita ihan vaan mielenkiinnosta tai vauvanvaatteita kummilapsille. Nolottaa ostaa kondomeja, enkä kehtaa ostaa itse suklaata, jos olen kertonut olevani laihiksella. Pelottaa lähteä liikkeelle laittautumatta ja iskee hätä aina jos kivahdan lapsille tai Topiakselle vaikka ostoksilla. Sairaalassakin saimme yksityishuoneen.

Miksi? Koska aina kaikki tuntuu päätyvän nettiin.

Bloggaajana olen ihan tietoisesti asemassa, jossa kaikki tekemiseni puidaan, enkä valita siitä. Etenkin nyt, kun olen palkannut moderaattorin ja löytänyt vihdoin ratkaisun, jonka ansiosta minun ei tarvitse lukea vihapostia. Mutta siitä huolimatta, että olen tilanteen kanssa sujut, niin ilmiönä tämä on sen verran mielenkiintoinen, että ajattelin vähän puida aihetta.

Ennen nettiä ihmiset tyydyttivät juoruilutarpeensa lukemalla lehtien viihdeosiota ja raportoimalla sinne, kun näkivät jonkun julkkiksen tekemässä jotain. Ajan myötä ylipäätänsä julkisuuden käsite on muuttunut todella paljon, puhumattakaan sitten siitä juoruilun muodosta. Siinä missä ennen piti olla artisti, näyttelijä tai huippu-urheilija ollakseen julkkis, nykyään pitää vain osata myydä itseään. Siis markkinointimielessä. Osallistut johonkin sopivaan ohjelmaan, teet siitä poikineita töitä ja aiheutat pari skandaalia, voila, olet julkkis. Toki se vaatii paljon työtä, että onnistut pitämään sen valokeilan itsessäsi ja tekemään julkisuudella rahaa. Tätä kuuluisaa Kim K –tyyliä, famous for being famous. Tosin Suomessa tämä menee aivan eri mittasuhteissa.

BlogAwards195-900x600

Samalla kun julkkikset muuttuivat, viihdejutut ja juorut siirtyivät enemmän nettiin. Suurimmaksi osaksi lehtien verkkosivuille, mutta myös keskustelupalstoille. Julkkiksista puhutaan ja he joutuvat kestämään paljon, etenkin kun ihmisiltä tuntuu nykypäivänä puuttuvan kokonaan kyky lukea tekstiä samalla ymmärtäen, että se ei välttämättä ole totta vain, koska se lukee netissä. Mutta onneksi lehdistöllä sentään on jotain säännöstöä rajoittamassa heidän toimintaansa. Toisin kuin keskustelupalstoja käyttävillä normityypeillä.

Nettiaikakauden uudet julkkikset ovat nousseet palstojen suosituimmaksi keskustelunaiheeksi ohi viihdepalstoilta tuttujen kasvojen. Bloggaajat. Siinä missä julkkiksien tekemisistä juoruaminen rajoittuu lehdistä luetun raportoimiseen ja vääntelyyn, bloggaajista keksitään aivan tuulesta temmattuja juttuja ja uskotaan faktatiedoksi kaikki, minkä joku randomtyyppi on palstalle keskellä yötä naputtanut. Tämä ja tämä on raskaana nyt, faktatieto lähipiiristä. Okei, faktatietoa, laitetaan onnittelukortit postiin.

Tuumin hetken aikaa, että kuulostaako tyhmältä kutsua bloggaajia nettiaikakauden julkkiksiksi, mutta sitten aloin miettiä. Nykyään, kun julkkikseksi ei enää lasketa vain laadukkaalla työllä tasaisen uran viihdepiireissä saavuttanutta henkilöä, vaan lähes kuka tahansa voi olla julkkis, niin miksipä ei. Bloggaajat kuitenkin ovat tehneet paljon työtä saadakseen blogistaan suositun. Alkuun naureskelin, kun ystäväni sanoivat, että tuntuu kun olisi julkkiksen kanssa liikkeellä, missä ikinä käydäänkään, mutta olen alkanut miettiä, että mikä tässä sitten muka on erona? Ihmiset tuijottavat ja supattelevat, en muista koska olisin mennyt johonkin niin, ettei minua tunnisteta. Eikä se haittaa! Tämä on ihan valintakysymys. Siinä missä urheilija saattaa nousta vahingossa julkkikseksi yritettyään vain menestyä rakastamassaan lajissa, bloggaaja on jo aloittaessa tietoinen tämän homman julkisesta puolesta. Okei, silloin kun näitä vanhempia blogeja on aloitettu, niin ei kyllä tällaista suosiota olisi uskonut, mutta kuitenkin.

MUTSIS ON14

Miksi sitten koen, että bloggaajat ovat nykyään netin julkkiksia? Tässä omakohtaisia esimerkkejä.

Kaikki mitä teen julkisesti, päätyy nettiin. Onneksi suurin osa keskusteluista poistetaan nopeasti, jotta ne eivät tule kaikissa googlen hakutuloksissa heti esiin, mutta kun pallo lähtee pyörimään niin se sitten pyörii kunnolla. Näitä ”julkisuuden” hyviä puolia on se, miten ihmiset tulevat rohkeasti juttelemaan kanssani ja se on oikeasti ihanaa. Minusta on aina mahtavaa saada palautetta ihan kasvotusten ja otan todella mielelläni kuvia lukijoideni kanssa. Ainoa vähän häiritsevä tilanne sattui, kun eräs lukija tuli juttelemaan uimahallissa ollessani alasti suihkussa. Siihen olisin kaivannut vähän tilannetajua, heh. Mutta muuten nautin tästä. Minusta on ihanaa, kun kaupan kassa ostostilanteen lopuksi kehuu blogiani, tai kun pitsakuski kertoo tyttöystävänsä fanittavan minua. On tullut monesta bussimatkastakin paljon mielenkiintoisempi, kun lukijat lähestyvät rohkeasti. Teen tätä blogia, koska haluan antaa muille vertaistukea, viihdettä ja tietoa, joten tottakai ilahdun aina, kun joku tulee kertomaan pitävänsä työnjäljestäni. Monet aina pyytelevät anteeksi, että tulivat häiritsemään, mutta siihen ei todellakaan ole mitään tarvetta! Toivon, että tulette jatkossakin juttelemaan.

Mutta kaikki huomio ei kuitenkaan ole hyvää huomiota. Koska kaikki tosiaan päätyy aina nettiin, on minusta tullut todella varovainen. Jos tulee joskus otettua liikaa niin se on heti palstoilla. Jos kompastun tanssilattialla, saan suurinpiirtein diagnoosin alkoholismista. Minusta otetaan paljon salakuvia julkisilla paikoilla ja se on todella häiritsevää. Sen takia tykkään mieluummin hakea ruokaa mukaan, enkä syödä julkisesti. Jos meille vielä joskus tulisi vauva niin en kyllä tiedä yhtään, miten onnistuisin pitämään sen salassa, etenkin jos joutuisin taas osastolle hyperemeesin kanssa. Myös se on välillä epämiellyttävää, kun ihmiset lähtevät seuraamaan minua. Tätä tosin harrastavat lähinnä pikkutytöt, jotka eivät ihan täysin tajua, että se ei ole ihan niin huomaamatonta kun he tuntuvat kuvittelevan. Eikö se olisi hauskempaa tulla juttelemaan ja pyytää yhteiskuvaa, kun seurata muutaman metrin päästä ja ottaa salakuvia?

Meidän koko perheellämme on turvakielto tämän blogin takia. Siinä missä minulta löytyy hirveästi teitä ihania seuraajia niin valitettavasti joukkoon mahtuu myös muutama pelottava tapaus. Tällaisten stalkkereiden takia kaikki tietomme ovat salaisia ja se hankaloittaa välillä todella paljon esimerkiksi sairaalassa asiointia. En myöskään voi tilata mitään laskulle, enkä voi vaihtaa puhelinliittymää tai ottaa vakuutusta ilman pitkällistä henkilöllisyyden selvittämistä. Turvakielto on kuitenkin ehdoton tällaisessa tapauksessa, kun saan niin hullua vihapostia ja uhkailuja.

Ehkä puistattavin julkisuuden myötä tullut ”sivuoire” on myös syy siihen, miksi sain inspiksen tähän postaukseen. Aiemmin kun puhuin näistä lehtien viihdeosioista, niin tämä toimittajien tapa soitella julkkiksille ja kysellä kuulumisia on levinnyt myös bloggaajien seuraajiin, astetta sairaampana. Turvakielto kun ei valitettavasti suojele meidän ydinperheen ulkopuolisia läheisiä. Läheiseni, mukaan lukien alaikäinen siskoni saavat nimittäin tuntemattomilta ihmisiltä viestejä ja puheluita, joissa heille tarjotaan rahaa, jos he suostuvat kertomaan meidän perheemme henkilökohtaisia asioita eteenpäin. Omaan korvaani tämä vain tuntuu niin ahdistavalta ja hullulta, mutta kun olen sitä aikani miettinyt, niin ehkä tämä oli ihan odotettavissa. Ehkä tämä oli se seuraava askel tällä polulla, joka on johtanut bloggaajien pienistä piireistä tähän julkisuuteen nousemiseen. Blogimaailma on muuttunut viime vuosina aivan järjettömän paljon. Hetki sitten suurin osa ihmisistä ei ymmärtänyt miten blogit toimivat, nyt bloggaajat tienaavat huimia summia, tekevät mainoskampanjoita isoille yrityksille, päätyvät Iltalehden verotieto –artikkeleihin ja näköjään ovat ihan joka merkityksessä netin julkkiksia.

_MG_9996

Välttelen itse nykyään viimeiseen asti keskustelupalstoja, mutta tätä varten kävin kurkkimassa muutamassa osoitteessa ja ihan tutun näköistä puuhaa siellä on edelleen. Joistain bloggaajista on niin hulluja ketjuja, että niihin kirjoittelevat tuntuvat olevan aika pakkomielteisiä. Sellaista se elämä on, antaa kaikkien tehdä, mitä tekevät, kunhan eivät satuta muita. Valitettavasti kuitenkin tässä hommassa usein jotakuta sattuu, mutta samalla kun bloggaamisen imago on muuttunut niin uskon vahvasti, että myös tämä blogien ympärillä kohu kehittyy ja löytää oman paikkansa. On ollut oikeastaan todella mielenkiintoista päästä seuraamaan tätä kehitystä näin keskeisestä asemasta ja on hienoa, että minulla on mahdollisuus vertailla omia kokemuksiani muiden suosittujen bloggaajien kanssa. Tiesittekö esimerkiksi, että kauneusblogeissa ei tunnu olevan ollenkaan mitään negatiivista puolta? Kaikki negatiivinen huomio keskittyy selkeästi lifestyle- ja perheblogeihin.

Millaisia ajatuksia teillä on bloggaamisesta ja bloggaajista? Olisitteko osanneet ajatella, että bloggaajien elämästä ollaan näinkin uteliaita?

Kommentit

18 kommenttia
Avatar

Huh huh! Kuulostaa aika hurjalta. Toki täytyy huomioida, että automaattisesti julkisuudessa on huonojakin puolia, ja että kun kirjoittaa blogia, niin on valmis ottamaan erilaista huomiota vastaan. Silti juuri tuollainen juoruilu nettipalstoilla on todella typerää ja loukkaavaa. Ja tuota en ymmärrä, että miten jotkut ovat niin kiinnostuneita toisten yksityiselämästä, että jopa maksaisivat siitä. Tämä postaus oli herättelevä ja hyvä siinäkin, että yleensä kerrotaan vain hyviä puolia bloggaamisesta ja huonot asiat jää kertomatta.

Avatar

Tällaset postaukset laittaa kyllä paljon miettimään sitä, miten kiitollinen onkaan omasta yksityisyydestä ja samalla oppii arvostamaan pieniä arkisia asioita, kuten just kortsujen ja suklaan ostamista. 😀 Kiinnostaisi hirveästi tietää, että perustaisitko blogia enää uudelleen jos tietäisit minkälaiset seuraukset siitä on tullut ja toisaalta onko blogin ylläpito kaiken sen paskamyrskyn arvoista?

Avatar

Halusin tulla suosituksi bloggaajaksi samalla tavalla kuin sinä mutbtän postauksen luettuani en halua enää 😀

Avatar

Hyi apua, ihan sairasta :O. Ihan hyvä että oon sinuun verraten muurahaisbloggari,kuulostaa todella ahdistavalta tollanen.

Miulleki tuli lukija moikkaamaan uimahallissa. pukuhuoneessa, kun olin riisiutumassa,oli hieman outo fiilis 😀

Avatar

Ihan kamalaa tuo että sun läheisille soitellaan ja tarjotaan rahaa jotta ne kertoisi teidän asioita eteenpäin!!! Ja tämäkun ei valitettavasti taida olla se pahin tapa miten teitä häiriköidää 🙁 inhottaa miten useella ihmisellä on se asenne että ”ite bloggaat nii koita kestää.” Ihan ku ihmisillä olis oikeus tähän kaikkeen pahaa vaan siksi että tuot itseäsi ja elämääsi esille. En oikee osaa selittää mitä tarkotan mutta ymmärsit varmasti.

Tsemppiä näitten tyhmien ihmisten kanssa!

Avatar

Siis mitä mä just luin. Oh my. En ole IKINÄ ajatellut, että blogijulkisuudella on Suomessakin noin sairaat mittasuhteet. Kaikista häiriintyneintä on tuo soittelu perheellesi juorujen toiveessa. Hyi helvetti, mikä maailma. Tsemppiä oikeasti, en käsitä miten jaksat tuollaista paskaa ja vielä tuossa elämäntilanteessa.

Avatar

Tämä kirjoitus jotenkin avasi silmäni, ehkä säikäyttikin hieman. Turvakiellon kohdalla hämmästyin todella. Siis ihanko oikeasti Suomesta löytyy näin sairaita ihmisyksilöitä? Ja sinä pidät vieläpä suhteellisen neutraalia ja epäprovokatiivista perheblogia, ainakin näin minun mielestäni. ”Ymmärtäisin” häiriköinnin jonkun vahvasti poliittisen blogin kohdalla, ”ymmärtäisin” stalkkeroinnin jonkun superjulkkiksen kohdalla, mutta se, että äitiysbloggaaja joutuu tällaisen kohteeksi on jotenkin aivan käsittämätöntä. Olen huomannut, että mainitset usein noita juttuja, kuinka ihmiset näkevät sinut tekemässä jotain ja tulevat nettiin spekuloimaan johtopäätöksillään. Haluaisin vain sanoa, että kyllä fiksut ja objektiiviseen ajatteluun kykenevät ihmiset ymmärtävät, että jokaisella on huonoja hetkiä, ja tuollainen juoruilu kertoo paljon enemmän juoruilijasta kuin juorun kohteesta. Että yritä olla ottamatta liian suurta stressiä! 🙂

Avatar

Kylläpä yllätti! En olisi ikinä uskonut, että Suomessakin päästään tämmöisiin mittasuhteisiin häiriköinnissä.. Käsittämätöntä ja hämmentävää. Olisi kiinnostavaa tietää, miten olet säilyttänyt mielenkiinnon ja jaksamisen blogata, kun se tuo tämmöset riesat mukanaan? ja vielä tuossa teidän elämäntilanteessa, jossa on ymmärtämäni mukaan aika monta isoa stressitekijää.
Olipa mielenkiintoinen ja silmiäavaava postaus, kiitos!

Avatar

Hei, hyvä, että toit esiin asian raadollisen puolen. Nuoret naiset unelmoivat bloggaajan hommasta ja julkisuudesta. Hinta on kovabja julkisuus ja siihen liittyvä maaioma on tosi kova.
Ilman harkintaa toimeennei kannata ruveta. Hyvä postaus!

Avatar

Mua huvitti suuresti toi alasti suihkussa -tilanne, voi apua!! Huh voin vaan kuvitella sitä vaivaantuneisuuden määrää! Oon ajatellu, että (ainakin aikuisilla) ihmisillä ois tilannetajua, mutta näemmä aina ei tulla ajatelleeks asiaa loppuun asti..

Avatar

..Nyt oon yhtäkkiä tyytyväinen että mulla ei ole edes kolmeakymmentä lukijaa :’D Mä en tosin tiennyt tästä blogista tai sinusta mitään, eksyin vaan facebookin kautta lukemaan kun otsikko kiinnosti. Joten nytpä on taas yksi ihminen lisää joka tunnistaisi sut kadulla. Mitäs kirjoitat niin kiinnostavia juttuja 😛 😀

Avatar

Motherfuckin Fashionin Laura oli esimerkki siitä, mitä varjopuolia julkisuudessa on.
Hän kärsi julkisuudesta enemmän kuin kukaan kykeni käsittämään ja se oli osasyy hänen äärimmäisen surulliseen kohtaloonsa.

Tunnen myös läheisesti muutaman julkisuuden henkilön jotka oikeasti kärsivät julkisuudessa olosta vaikkei sitä kukaan tiedä tai ymmärrä.
Maailmaan mahtuu sairaita ihmisiä.

Avatar

Ja mä epäröin jutella sulle pari vuotta sitten sairaalassa, samaan aikaan osastolla oltiin
Hienoa duunia!

Avatar

Niin.. Tosiaan löysin linkin tänne joltain vauva-palstalta ja myönnän kyllä, että en ikinä ole sinua nähnyt, sinusta kuullut tai lukenut palstaasi. Naamasi on myös hyvin tavanomainen, joten en sinua tunnistaisi jatkossakaan.
Kuka tahansa voi kirjoitella internetiin, eivätkä ne tekstit ja kuvat sieltä ikinä poistu. Se ei silti tarkoita, että jokainen ihminen Suomessa olisi sinusta kuullut ja sinut tuntisi.

Avatar

Sut tunnistaa varmaan lähinnä nuoret tytöt ja naiset. Itseäni ei hetkauta pätkän vertaa jos nään bloggaajan kadulla, koen heidät ihan normikansaksi. Samoin voin vakuuttaa että 30v mieheni tai hänen kaverinsa eivät lue äitiysblogeja eivätkä varmasti sua tunnista.

Avatar

Onko bloggareiden tilanne todellakin tällainen? Tuntuu kummalliselta. Itse ollessani hyvin kuuluisan rock-kitaristin tyttöystävä en huomannut että ollessamme yhdessä kaupungilla olisi tuntunut että kaikki tunnistaa. Ja harvoin kukaan alkoi supattamaan selän takana niin innokkaasti että olisin sen huomannut. Ja luulen kuitenkin että kansainvälisesti menestynyt rokkari on julkkismittarilla isompi tunnettavuus kuin muotibloggaaja. Ulkomailla tilanne oli toki toinen, mutta Suomessa on saanut olla rauhassa. Eikä muusikoiden yksityiselämästä juorua nettiin kuin fanaattisimmat fanit, joten kiinnostaako muka suurta osaa ihmisiä se ostaako bloggaaja suklaata? Tarkoitukseni ei ole loukata ketään, vaan aidosti ihmettelen vertaamalla todella tunnetun henkilön elämää siihen mitä kirjoitit.

Avatar

Kaikenmoista, huh. Luulenpa, että kauneusbloggaajat eivät saa samanlaista arvostelua osakseen verrattaessa lifestylebloggaajiin, koska he eivät yleensä blogissaan avaa yksityiselämäänsä niin paljon, että juoruakat saisivat jotakin spekuloinnin ja arvostelun aihetta.

Avatar

Hassua 🙂
en ole koskaan pitänyt teitä bloggareita julkkiksina. En todellakaan. En edes muista/ tiedä teidän oikeita nimiä, vaikka seuraan monta blogia. Mieheni tai 60-vuotiaat vanhempani, eivät tietäisi kenestä on kysymys jos näyttäisin kuvaasi.
Tai kenenkään muunkaan bloggaajaan kuvaa 😀
Tuntuu, että bloggaaminen luo sellaisen kuplan, jossa tuntuu, että kaikki tunnistaa. Todellisuudessa näin ei ole. Pieni yhteisö tunnistaa.
Ja mitä julkkiksiin tulee, heitä tunnen muutamia. He käyvät kaupassa ihan niin kuin muutkin ihmiset.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä