6. luukku – Itsenäisyyspäivä

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuten kaikki tietävät, tänään on itsenäisyyspäivä. Itsenäisyyspäivän vietto merkitsee minulle montaakin asiaa, mutta tänä vuonna minulle tärkeimmäksi juhlan aiheeksi nousee isovanhempieni kultahääpäivä, jota juhlittiin eilen perheen kesken. Isovanhempani ovat olleet naimisissa hurjat 50 vuotta ja kyllähän sitä pitää juhlia kaksi päivää, joten tänään vielä juhlinta jatkuu rääppiäisten muodossa. Mammakin on vasta 67 -vuotias, joten tuntuu hurjalta ajatella, että he ovat olleet näin kauan yhdessä. Miettikää, jos olisin mennyt samanikäisenä naimisiin kuin mamma, olisin ollut jo pian 7 vuotta naimisissa.

Meidän perheemme on aivan älyttömän läheinen ja vietämme aina kaikki tärkeät päivät yhdessä, mutta sen lisäksi olemme koolla kyllä aina muutenkin ja juttelemme jatkuvasti perheen omassa Whatsapp -ryhmässä. Kun jotkut puhuvat sukulaisista, minulle tämä lähisukuni on perhettä. Olen aivan järjettömän onnekas saadessani kuulua näin upeaan perheeseen ja kuten pappani eilen maljapuheessaan sanoi, tuntuu välillä uskomattomalta, kuinka onnekas voi olla, kun omaa näin rakastavan ja läheisen perheen. Tämä läheisyys on jotain sellaista, mitä ei pysty oikeasti selittämään, mutta elämä ilman sitä ei maistuisi miltään.

Nämä juhlapyhät ja merkkipaalut tuntuvat entistäkin tärkeämmiltä nyt kun yhteinen aikamme on rajattua. Kuten eilisessä instakuvassani kirjoitin, en osaa kuvitella elämää ilman isovanhempiani, koska se ei vaan tunnu voivan olla mahdollista. Ei maailma voi vaan jatkaa pyörimistään ilman heitä. Olen yrittänyt hakea tukea näihin ajatuksiin joka puolelta, mutta tällä hetkellä keskityn vain siihen ajatukseen, että elämä ei lopu tähän. Että kun vartalo ei enää jaksa, se ihminen itsessään, sielu, jatkaa vielä. En voi elää maailmassa, jossa en pysty uskomaan, että näen vielä rakkaan pappani. Mutta onneksi vielä ei tarvitsekaan, vielä on aikaa. Aikaa juhlia. Aikaa nauttia. Aikaa hyvästellä.

Ihanaa itsenäisyyspäivää teille kaikille. Viettäkää sitä läheistenne kanssa ja arvostakaa joka hetkeä <3

Kommentit

3 kommenttia
Avatar

Meilläkin on ollut perhe todella läheinen ja isovanhempani hoisivat minua kotona kunnes menin kouluun. Olen sinun ikäisesi ja tällä viikolla saattelimme hautaan 86-vuotiaan isoäitini. Tällä viikolla olisi myös ollut isovanhempien 58 hääpäivä. Viikko on mennyt lähinnä itkeskellessä, mutta päälimäisenä tunteena on kuitenkin kiitollisuus. Pidin hautajaisissa muistopuheen ja välillä puheesta ei meinannut itkemiseltä tulla mitään ja välillä nauratti niin paljon ettei kukaan saanut selvää. Voimia siis hyvästeihin, mutta muista kaikkia niitä hauskoja ja ihania hetkiä ne ovat hyvin käytettyä elämää eivät hyvästit tai menetyksen tuska.

Avatar

Jaan ton fiiliksen perheestä aivan täysin. Ja myös sen pelon, mitä tapahtuu, kun isovanhempia ei enää ole. Minäkin olen onnekas, sillä olen samanikäinen kuin sinä, mutta kukaan lähisukulaiseni ei ole vielä kuollut. Tiedän, että maailma romahtaa kun se tapahtuu.

Avatar

Hei! Joulun pitäisi olla mukava, rakkauden ja rauhoittumisen hetki. Koska kaikille se ei sitä ole, esimerkiksi taloudellisista syistä, halusin tehdä asialle jotain. Niinpä päätin ottaa osaa perinteiseen Pelastusarmeijan joulupatakeräykseen. Keräys toimii myös netissä, ja perustinkin sinne oman nettipadan, jonne voi tehdä pienen taikka suuren lahjoituksen. Lahjoitukset päätyvät mm. vähävaraisille lapsiperheille, pienituloisille eläkeläisille, työttömille ja työkyvyttömille, syrjäytymisvaarassa oleville lapsille ja nuorille sekä ruoka-apua tarvitseville opiskelijoille. Yhdelle ihmiselle joulun tuominen jokaiselle on melko iso pala purtavaksi, (lukuunottamatta Joulupukkia) joten päätin haastaa kaikki seuraamani blogit mukaan tukemaan vähäosaisia. Nettipadan osoite löytyy täältä: http://oma.pelastusarmeija.fi/joulupata/12-3601 ja lisätietoa keräyksestä osoitteesta: http://www.joulupata.fi/tietoa-kerayksesta Kiitos ja ihanaa joulun odotusta.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä