Pussilakanat, osastohoito ja tuhopoltto

Miten ylläolevat sanat liittyvät yhteen? Se selviää alla olevasta videosta, jossa kerron kuulumisia ja tietoa tämän hetkisestä tilanteestani. Kannattaa katsoa, jos haluat olla ajan tasalla kaikesta tapahtuneesta, kun tästä lähtee taas postaaminen käyntiin <3

Kommentit

46 kommenttia
Avatar

Olipa tekopyhä kommentti!

Avatar

Voi hurja! Enpä olisi osannut kuvitellakaan, millaista sun elämä on… vasta muutaman postauksen ajan olen seurannut blogiasi. Jäi mietityttämään, että eikö blogin kirjoittamisesta voi saada kunnolla sairaslomaa? Eikö olisi tärkeää, ettei sun tartte ahdistua toimeentulosta, vaan saisit rauhassa levätä ja saisit sairaspäivärahaa? Onneksi olet saanut apua ja osaat itsekin olla aktiivinen. Tsemppiä!

ps. näkyykö toisille tuo video väreissä, mulle lähes pelkkää mustaa – vaikka ääni tuossa tärkeämpi tietysti onkin.

Emilia Huttunen

Ei tässä hommassa oikein ole mahdollisuuksia ilman tulojen häviämistä pitkällä kaavalla 🙁

Kiitos <3

Video näkyy tummana, koska mulle iski niin kova ahdistus omasta naamasta!

Avatar

Mun mielestä on ihanaa että puhut näistä asioista, vaikka tämä asia on vieläkin tabu. Moni varmasti kamppailee samojen asioiden kanssa ja saa varmasti tästä jotakin itsellensä.

Tsemppiä sinulle ja perheellesi hurjasti tulevaan! 🙂

Emilia Huttunen

Ihanaa kuulla, kiitos <3

Avatar

Käyn myös itse Kelan korvaamassa terapiassa.. Aloitin sen viime syyskuussa ja syys-joulukuu olikin aika hurjaa aikaa ahdistuksen kannalta koska avattiin juuri niitä syvimpiä haavoja. Välillä olin (ja olen vieläkin) ajatellut, että olisi pakko päästä hetkeksi osastolle lepäämään, mutta teen kaikkeni etten siihen pisteeseen mene. Välillä saan 3 paniikkikohtausta päivässä ja töihin meno aiheuttaa aivan jäätäviä fyysisiä oireita mutta en luovuta.. paljon taas tsemppiä ja toivottavasti saat/saatte terapiassa sun ahdistusmörön karkoitettua! <3

Emilia Huttunen

Joo siis se on tosi rankkaa käydä läpi koko ajan niitä tapahtumia, mulle iskikin edellisviikolla niin kauhea ahdistus, etten pystynyt lähtemään edes sinne terapiaan 🙁 kiitos ja tsemppiä myös sulle <3

Avatar

Ihana, että voit kertoa suoraan asioistasi. Toivotan sulle tosi paljon tsemppiä! ❤

Emilia Huttunen

kiitos <3

Avatar

Oot kyllä rohkea kun uskallat puhua noinkin vakavasta sairaudesta! Itsekkin olen tässä huomannut itsessäni, että saan välillä ahdistuskohtauksia pienistäkin asioista.. Asian ei tarvitse olla iso tai vakava.. Riittää jos asia ei mene niinkuin on suunnitellut.. Veljelläni on myös paniikihäiriö ja työskentelen ihmisten kanssa joilla on masennusta tai psyyke muuten huonossa kunnossa joten ymmärrän tilasi ja ahistuksesi varsin hyvin eikä tilaasi kannata missään nimessä vähätellä. Jaksamisia sinne ja toivotaan, että olosi helpottaisi! 🙂

Emilia Huttunen

Iso kiitos <3 Mulla on ihan sama, että pienen pienistäkin jutuista voi tulla hirveä ongelma...

Avatar

Ihana kuulla, että voit paremmin! On huippua, että saat tarvittaessa hoitoa. <3

Emilia Huttunen

<3

Avatar

Dios mio..voi hyvänen aika. Mieletön juttu että kaikki purkautuu ja selkenee. Voit olla niin ylpeä itsestäsi, pitkä tie, niin raskaus tosiaan voi keskeyttää usein monta asiaa, hoitoa ym. Koeta nauttia pienistä asioista. kaikki eheytyy varmasti. Ihanaa että vuodenaika sattuu olemaan juuri kevät. Siitä on varmasti apua.. Tuli mieleen että voisit ihan hyvin rajata kameraa vain silmistä alaspäin tai muuten, sekin voi ahdistaa että kuvakulma on kokonainen. Ei tarvitse olla kokokuvaa. Mietin vain. 🙂 puhuit tosi hienosti,
Hyvä Emilia, huokaise syvään, olet upea.

Emilia Huttunen

Kiitos Heidi <3 Kevät ja aurinko kyllä aina valaisee myös mieltä <3

Avatar

Tsemppiä ihan hirveesti sinne! Ja todellakin oon sun kanssa samaa mieltä siitä et kerrot rehellisesti blogeissakin mitä sun elämässä tapahtuu! Hiljeneminen ja pieni vihjailu sekä silottelu saa vaan av-mammat villintymään ja keksimään mitä hurjempia tarinoita siitä mitä teidän elämässä oikeesti on meneillään. Jatka siis samaa rataa kuin aina ennenkin ja kirjottele just niin paljon kun tällä hetkellä ite jaksat! Täällä päässä ootellaan aina uutta postausta kyllä 😉

Emilia Huttunen

Kiitos <3

Avatar

Poistitteko kommenttini?

Emilia Huttunen

Se on tuolla ylempänä, kommentit ilmestyvät vähän viiveellä blogiin 🙂

Avatar

Vai että on ollu rankkaa tehä töitä? Perkele sinäkään et oo päiväkään tehny oikeita töitä jos kuvittelet näitten saatanan paskojen kirjottelua semmoseksi. Ootko muuten kuullu ikinä termiä huomiohuora? Se sinä oot etkä mikään muu, tekisit oikeita töitä ja hankkisit elämän nii ois varmasti paljon helpompaa sullakin. 🙂

Emilia Huttunen

Lol, kandeisko kokeilla omaa neuvoas 😀 kachingkaching

Avatar

Miten määritellään oikea työ? Miten ”oikean työn” tekeminen tekee ihmisestä automaattisesti ideaalin ja väärä työ huomiohuoran? Oli miten tahansa, asioistahan saa olla mitä mieltä tahansa, mutta ei tällasen asian perusteella lähetä ketään tolla tavalla haukkumaan. Toivottavasti kommentoijalla on muiden silmissä ”oikea työ” ja ”oikea elämä”, ettei tarvis kenenkää huoritella.

Avatar

Meinas itku tulla tätä katsoessa.. Sulla on kyllä tosi rankka vaihe elämässäsi, toivon että ensi lääkärikäynti auttaa asioita eteenpäin. Hienoa miten jaksat vielä porhaltaa eteenpäin, moni heikompi ihminen ois varmasti jo luovuttanut! Kovasti tsemppiä Emilia <3 olet upea kaikinpuolin!

Avatar

Hei. Mietin vain että omko sittenkään kaikkea niin paljaasti esille tuotava, vaikka tämä on sun tulonlähde ja sulle tärkeä juttu niin muille kuitenkin vain yksi blogi muiden joukossa (eli siis pinnallinen asia muille). Sulla lapset siinä kotona ja mitä luulet ajatuksia näistä heräävän muille ihmisille..hallusinaatiot yms. Että pystytkö huolehtimaan turvallisesti lapsistasi? Jos asiat ovat näin niin on hycä että saat avun mutta julkisesti kun kerroft niin se tuo tietyllä tavalla vastuun lukijoille myös perhrrestäsi.. ymmärrätkö mitä tarkoitan, nykymaailma on kova ja hurja, ihmiset tekevät typeriä päätelmiä pienemmistäkin ”ongelmista”.
Kaikkea. Hyvää koko teidän perheelle! 🙂

Avatar

Mun mielestä meidän lukijoiden ei tarvitse olla vastuussa mistään. Mukana on jo lastensuojelu ja lääkärit ja muukin moniammattillinen yhteistyö ja itse lukijana ainakin voin luottaa, että he osaavat hoitaa tilannetta parhalla katsomallaan tavalla.

Hurjasti tsemppiä Emilia sulle<3 oot sisukas nainen ja hiljaa hyvä tulee. Täällä ainakin pystytään messissä mukana ja lähetään hurjasti tsemppiä sinne<3 oot kokenut elämäs aikana hurjia juttuja, joten ei mikään ihmekkään, että niistä selviäminen vie oman aikansa. Ihanaa, että olet hakenut itse apua. Moni saa varmasti susta voimaa hakea apua, jos on samankaltaisessa tilanteessa. Ihan hurjasti tsemppiä sinne<3

Avatar

Ei tarvitse julkaista kommenttiani, kunhan itsellä heräsi tuommoinen ajatus niin haludin sennsulle jakaa 🙂

Avatar

Olet mielestäni tosi rohkea, kun kerrot vaikeuksistasi näin avoimesti. Autat varmasti montaa samankaltaisten ongelmien kanssa painivaa ihmistä! Mielestäni on ihailtavaa, että löydät voimaa sisältäsi postata blogiin ollenkaan tämänhetkisessä voinnissasi. Toivon, että saat levättyä ja että olosi lähtee pian paranemaan! <3

Avatar

Voi että, tekis mieli tulla puhumaan sulle kun tiedän niin hyvin miten tuo ahdistus vaikuttaa ihmiseen! Itse olin vuoden sen vuoksi sairaslomalla ja lääkkeitä meni järkyttäviä määriä, rauhottavia meni hyvällä tuurilla maksimi annos päivässä, ja niitä saisi syödä yhtäjaksoisesti kaksi viikkoa ja itse käytin puolitoista vuotta, vasta neljännet pitkäaikaiset lääkkeet yhdessä rauhottavien kanssa auttoi oloa yhtään.. Osastohoitoa ehdottettiin mulle useita kertoja, mutta en vaan voinut edes kuvitella että pitäisi olla jossain muualla yötä kuin kotona! Tsemppiä! <3

Avatar

Miksi puhut yhä koliikista vaikka selvisi ettei se ollut sitä?

Avatar

Mulle iski ahdistus yks kaks ison elämänmuutoksen jälkeen..
ei kukaan voi ymmärtää sitä ahdistuksen tunnetta kun sen kokenut!

Kello oli mulle kun murhaaja.. se piinas koko ajan. Heräsin klo 9 niin itkin jo että kello on liian paljon ja nukuin liian myöhään koska jos meen nukkumaan klo 21 illalla niin vain 12h aikaa tehdä asioita.
No joka ikinen tunti ja puoli tunti seurasin kelloa ja voivottelin ajan kulkua. Lopulta sen 3h ahdistelin ajan kulkua ja siinä ajassahan olisi tehnyt vaikka mitä…

Pääsin töistä esim. Klo 15 ja olin menossa seuraavana aamuna töihin. En voinut aamuvuoron jälkeen tehdä mitään koska sitten olisi jo ilta ja täytyisi kohta herätä töihin. Todella oudolta kuulostaa mutta itkin klo 21 että täytyisi mennä nukkumaan ja herätä sitten töihin taas.. en voinut lähteä mihinkään kylään, harrastuksiin tai mihinkään..
Vaikka ennen tykkäsin olla vaikka 22 asti illalla kaverin kanssa ja sitten hyvillä mielin nukkumaan ja aamulla herätä..

Sain lääkkeet ja pienimuotoista jutteluapua ja paranin 🙂
nyt voin taas ilman ahdistusta lähteä vaikka aamuvuoron jälkeen lenkille enkä enää ike että tämä lenkki vei taas tunnin kellosta aikaa pois.

Paranemisia <3 ahdistus on erittäin ahdistavaa. Kun sitä saattaa ahdistua yhdestä omasta väärästä ajatuksesta, siitä että pitäisi tehdä mutta kun ei saa aikaseksi, ahdistua yks kaks itkemään sitä että jos meille tuleekin mieheni kanssa ero tai jos terve äitini kuolee yks kaks...

Parasta on että olet hakenut apua!! Olet rohkea! 🙂

Avatar

Niin ja vielä se, että saattoi siitä klo 15 iltaan asti itkeä että jos en saakaan illalla unta.. lopulta kevyet unilääkkeet olivat pelastus 🙂

Avatar

Voimia! Oon ite ollut nyt vajaan vuoden sairauslomalla ja osastohoidossa elokuusta tähän kuuhun. (Pääasiassa kylläkin sh:n takia mutta siinä rinnalla masennus)
Ja nyt kotiutuneena tuntuu et ilman tota osastojaksoa en olis oikeesti varmaan enää tässä.
Oiskohan sun mitenkään mahdollista saada sairauslomaa? Koska jos elämä on jo muutenkin kunnon taistelua, niin tuntuu kyl epäreilulta, että joudut stressaamaan töistäkin sen lisäksi!
Ja oikeesti esim joku viikon osastojakso vois tehdä tosi hyvää ja antais voimia jatkaa sit kotona parantumista jos saisit käydä hetken huilaamassa!
Ja älä stressaa painosta! Varmasti se tasoittuu, sitten kun sen aika on. Tärkeintä on saada mieli kuntoon! Ja pakko vielä mainita, että mulle aina sanottiin sh-osastolla että syömishäiriön sairastanut ei sais enää koskaan laihduttaa, koska siinä on liian suuret riskit sairastua uudelleen, mutta just monipuolisella, riittävällä, säännöllisellä ja joustavalla syömisellä paino menee siihen biologiseen pikkuhiljaa. (Ja oikeasti tää toimii, bulimian takia mun paino nousi, mutta kun aloin syömään normaalisti osastolla paino alkoi pikkuhiljaa laskemaan.)
Tulipas pitkä kommentti, mutta tosiaan hurjasti voimia sinne! ❤️

Avatar

Kiitos kun jaoit palasen elämästäsi. Terapia on sellaista että välillä ne esille otetut asiat laittavat mielen maahan tai ahdistuksen pintaan. Yritä kestää niitä hetkiä, sillä terapian myötä alat pikkuhiljaa tuntea olon eheämmäksi! Se vain vaatii töitä ja sinnikkyyttä, mutta tiedän että sinusta on läpikäymään tuo traumasi, jota et ole lastenhoidon lomassa kerennyt käsittelemään. Nyt on sinun aika huolehtia itsestäsi ja lapset hyötyvät siitä myös kun äiti tulee terveemmäksi. Älä tavoittele täydellistä olon paranemista vaan jos myöhemmin vielä tulee ahdistavia hetkiä niin ajattele että saat terapiassa työkaluja selvitä niistä hetkistä. Kaikki on kiinni siitä miten suhtaudut kokemiisi asioihin. Itke surulliset muistot pois, ja sen jälkeen mene elämässä eteenpäin.

Sinä selviät kyllä.

Avatar

Tsemppiä hurjasti Emilia ja kaikkea hyvää sun perheelle! Rohkeasti puhut kaikesta ja se varmasti auttaa montaa samanlaisten asioiden kanssa painivaa. Tykkään lukea sun blogeja juuri tämän rehellisyyden ja aitouden takia. Mä uskon, että tästä on suunta ylöspäin, koska teet niin valtavasti töitä parantumisen eteen.

Avatar

Tsemppiä Emilia ihan hirveesti! Sä oot niin vahva että varmasti saat asiat kuntoon varsinkin kun ammattiauttajat on tukena. Hienoa että voit olla avoin tilanteesta blogiin, se voi myös olla yksi stressitekijöiden purkukanava! Paljon voimia sinulle ja lämmintä kevättä! ♥

Avatar

Ihan mielettömän isot tsempit ja jaksamiset sulle! Et selkeästi ole saanut ihan niitä kaikista kivoimpia kortteja elämälles, mutta se ei onneksi tarkoita sitä, että ne olisi jokin lopullinen tuomio, mistä ei pääsisi eteenpäin ja saavuttaisi sitä kohdetta, minkä itse haluaa saavuttaa. Onneksi se masennus on sulta ja helpottanut. Se varmasti osaltaan edes vähän kirkastaa mieltä. Pienin askelin eteenpäin ja onneksi sä olet hyvän avun parissa ja etenkin se, että olet uskaltanut hakea apua. Mun mielestä se osastojaksokaan ei olisi huono idea, ihan vain sun oman itsesi kannalta. Se ei missään nimessä olisi mikään hävettävä asia, koska siellä sitä apua kaikista intensiivisimmin saisi. Tunnen useita tyyppejä, jotka ovat saaneet apua osastohoidosta. Tsemppiä, voimia ja positiivista energiaa sulle ja koko perheellesi! 🙂

Avatar

Voi, todella kurjaa kuulla, mitä olet kokenut! 🙁 Minulla on kokemusta samanlaisesta ahdistuksesta ja sen ollessa pahimmillaan en voinut esimerkiksi lähteä kotoa yksin minnekään. Sehän toki sitten lisäsi ahdistusta ja olin surullinen siitä, tuleeko mun loppuelämä olemaan yhtä vaikeaa (nyt voin jo lääkityksen ja terapian vaikutuksesta paremmin mutta toipuminen jatkuu edelleen).

On hienoa, että kerrot blogissasi asiasta avoimesti! 🙂 Minä yritin salata oman ahdistukseni viimeiseen asti eikä siitä seurannut kuin lisää ahdistusta, salailu on todella raskasta. Oloni helpottui heti, kun myönsin avoimesti, mistä on kyse.

Ahdistuksen takia syöminen oli vaikeaa, minkä takia laihduin jonkin verran. Huomaan, että sinullakin tuo paino lisää ahdistusta. Minulle ratkaisu siihen oli se, että lopetin vaa’alla käymisen kokonaan, jotta en stressaisi asiasta. Välillä tehtiin niin, että menin vaa’alle silmät kiinni ja mieheni tarkisti lukeman ja sanoi sen olevan ok (olimme sopineet, että mikäli paino laskee huomattavasti/huolestuttavasti tietyn lukeman alle, hän kertoo siitä minulle ja sitten koitetaan tehdä asialle jotain). Tämä oli ainakin minulla huojentava asia, sillä oli yksi ”murehdittava” asia vähemmän.

Suuri apu oli myös se, että lopulta jäin sairauslomalle vaikka pelkäsinkin, että sen jälkeen en enää kykene palaamaan töihin. Sairausloman myötä olin itseäni kohtaan myötätuntoinen, myönsin olevani sairas ja tarvitsevani lepoa ja aikaa toipumiseen. Mielestäni sinun ei tarvitse yhtään yrittää tsempata esimerkiksi blogin suhteen vaan teet asioita ainoastaan oman jaksamisesi ja vointisi mukaan!

Toivon, että sinulle löytyy sopiva lääkitys, jotta kykenet käsittelemään asioita terapiassa ja sen myötä asiat alkavat selvitä! <3 Kärsivällisyyttä, aikaa, lepoa ja huolenpitoa sinulle päiviisi!

Avatar

Todella hienoa, että kerrot asioistasi avoimesti. Itsellänikin on PTSD, joka aluksi diagnosoitiin OCD:ksi. Mun ongelmat alko kun olin 6-vuotias ja jatkuu edelleen vielä kakskymppisenäkin. Parempia ja vaikeampia kausia on ollut: nyt menee taas hetkellisesti paremmin. Kävin kolme vuotta terapiassa ja söin venlafaksiinia pari vuotta. Aattelin et jos joskus haluat jutella tai tarviit apua, niin muhun voit ottaa yhteyttä (vaikka tuntuukin varmaan ihan tosi oudolta :D) Jaksamista!

Avatar

Voi miten rohkea ja avoin olet! <3 Paljon paljon voimia ja tsemppiä sulle ja koko teidän perheelle, rankkaa on varmasti teillä kaikilla.

Avatar

Toivon sulle hirveen paljon tsemppiä ja jaksamisia!Kyllä kaikki vielä järjestyy!

Avatar

Toi ahdistus… Se on helvettiä. Muistan kun itse piti tehdä töitä ja se ahdistus tuntu ihan fyysisesti, painona rintakehällä. Yhtäkkiä sain lääkkeet kohdalleen ja se oli kun ihme, kun sain taas happea ja jatkuva ahdistus loppui.
Pakko muuten kysyä, mitä sulla on ne lääkkeet mitä satunnaisesti käytät ahdistukseen? Mun psykiatri ei suostunut määräämään mulle niitä hetkellisiä muuten, kun jos olisin mennyt osastolle, koska ne on niin addiktoivia? 😮
Rupes vaan kiinnostamaan, että mitä ne anto sulle 😀 mutta hei, ota nyt rauhassa ja päivä kerrallaan, ne asiat alkaa siitä ihan yhtäkkiä lutviutumaan 🙂

Avatar

Paljon voimia sulle! ❤ Täällä sairastetaan samaa (traumaperäinen stressihäiriö ja ahdistuneisuushäiriö).

Terapia on kyllä mulla auttanut kaikista eniten (lääkkeiden lisäksi), toivottavasti myös sulle! Tärkeintä, että pidät mielessä sen, että tulevaisuus on vielä edessä ja pääset aivan varmasti yli tuosta kaikesta! Aikaa se toki vie, mutta päivä kerrallaan on aian eteenpäin 🙂

Avatar

niiiin suuret tsemppihalit sulle <3 vaikka en itse osaa kuvitella kuinka suuret paineet ja ahdistus sinulla varmasti on blogin ylläpitoa kohtaan, toivon sinun muistavan sen, että tärkeintä on laittaa itsesi etusijalle ja saada oma terveytesi parempaan kuntoon sinun itsesi ja perheesi takia. Olet niin kaunis nainen niin ulkoisesti kuin sisäisestikkin, ja kyllä kaikki vielä järjestyy. OLET MAHTAVA! <3

Avatar

Moi Emilia, ensinnäkin tsempit ja halit sinne !!!<3 Oot mahtava, usko se!

En tietenkään voi sanoa täysin tietäväni miten vaikeata sulla on, mutta myös mun elämää varjostaa PTSD, ahdistushäiriö, masennus, sekä adhd. (Kuulostampa kunnon sekoboltsilta, haha :D) Välillä toivoisin että voisin kelata elämää 8 vuotta takas yläasteelle, millon kaikki oli muka niin perseestä, mutta tähän elämäntilanteeseen nähden piece of cheesecake.

Ja ahdistus.. Se on jotain (/&%(/!! :/ Toivon todella pikaista parenemista sulle ! <3 Mun haavena on elää taas tavallista, ihanaa elämää, olla oma iloinen itseni, mennä taas luennoille (en olis ikinä kelannut että mä ikävöin yliopistolle!!) ja mun rakkaita harrastuksia, nähdä tyyppejä ja tehdä kaikkea mistä ennen nautin.

En voi kun kiittää sua tästä videosta, sillä niin usein tuntuu että oon niin yksin tässä tilanteessa, kaikki muut on normaaleja ja mä masentava friikki.. Oot hurjan vahva kun jaksat kaiken shaissen ja hoitaa vielä perhettäkin! Jos susta ikinä tuntuu vaihtaa ajatuksia, niin olis kiva jos meilaisit mulle 🙂 Mutta siis vaan jos susta itestä tuntuu että haluat :).

Kaikki järjestyy lopulta vaikka sitä ei uskoisikaan.!<3

Avatar

Todella paljon tsemppiä sulle! Oot kyllä rohkea kertoakses kaikille avoimesti somessa mitä sulla on tällä hetkellä menossa. On niin hienoa että joku on noin rohkea, vaikka voi todella huonosti ja tuollaisella aiheella vielä, mikä helposti saa negatiivisuutta ja ilkeilyä liikkeelle. Voimia koko perheelle, kyllä se aivan varmasti parempaan suuntaan menee. Pidän ainakin peukkuja. 🙂 mielelläni myös kuulen miten etenet parantumisessa. 🙂

Avatar

Muista se, että vaikka päättäsitki mennä osastohoitoon, nii se ei tee susta yhtään huonompaa ihmistä, äitiä tai puolisoa. Se on vaan sun parhaaks se. Kaikkea hyvää sulle. Ihana kun jaksat olla niin aito!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä