Irti kaikesta

Minä sitten menin ja tein sen. Jo yli kuukausi sitten. Vastoin kaikkia neuvoja, menin ja lopetin masennuslääkkeet ihan seinään. Ja mites sitten kävikään?

Siitä tulee kamalat sivuoireet. Masennus vain palaa takaisin kahta kovempana. Näin kaikkialla luki ja näin kaikki sanoivat ja kyllä minä ymmärsin sen olevan ihan totta. Mutta yhtenä aamuna en vain pystynyt enää ottamaan lääkettä. Ahdisti liikaa ajatus elimistöni pumppaamisesta täyteen lääkkeitä. Joten en ottanut sitä. Enkä sen jälkeen ole ottanut kertaakaan.

Ensimmäiseksi huomasin, että pahoinvointi alkoi helpottaa. Seuraavaksi tajusin lääkkeiden aloittamisesta asti vaivanneen jokapäiväisen päänsäryn kadonneen. Turvotus alkoi pikkuhiljaa helpottaa. Päivä päivältä tunsin olevani enemmän oma itseni. Ihan kun olisin vetänyt jonkun verhon pois edestä. Tuntui, että lääkkeet loivat minulle valheellisen tunteen siitä, että olo alkoi helpottaa, mutta niiden lopettamisen jälkeen olo alkoi oikeasti helpottaa.

Musta tuntuu, että tarvitsin noita lääkkeitä avuksi siihen, että pääsin siitä pahimmasta burnoutista irti. Tai voihan se tietenkin olla, että apu on löytynyt terapiasta, levosta ja perhetyöstä, eikä lääkkeistä ollutkaan mitään apua. Mutta joka tapauksessa, nyt en enää käytä mitään lääkkeitä ja voin paremmin kuin aikoihin! Kuten mm. tästä toisen blogini postauksesta huomaa.

dav

Ei hätää, en ole lopettamassa terapiaa mihinkään. Sekä terapeuttini, omalääkärini, että perhetyöntekijät tietävät lääkityksen lopettamisesta ja ovat kaikki tukeneet päätöstäni. On jotenkin tosi hassua, kun olen tottunut siihen, että joka ongelmaan aina tyrkytetään vain lääkkeitä, ota vähän sitä ja tätä niin katsotaan sitten, mutta nyt kun olen hakenut apua, kukaan ei ole tyrkyttänyt mitään. Päinvastoin, kaikki ovat sitä mieltä, että parasta olisi yrittää ilman lääkkeitä. Sen takia en tällä hetkellä syö ahdistukseenkaan mitään lääkkeitä, vaikka siitä en kyllä ole ihan varma, että onko se parasta. Välillä on ahdistanut niin paljon, että tekee mieli vain soittaa johonkin, että uusikaa nyt se resepti. Mutta sitten kun aloin miettiä asiaa, tajusin, että ahdistuskohtaukseni ovat kyllä vähentyneet selkeästi. Ihan ilman lääkkeitä. Joten ehkä yritän jatkossakin ihan vain pärjätä terapian voimin ja luotan siihen, että psykoterapia auttaa näihin PTSD:n oireisiin.

Parantumiseni on hyvällä mallilla ja voin koko ajan paremmin. Toki PTSD:n hoidossa on vielä pitkä matka edessä, mutta en ole muuta odottanutkaan, onhan se kuitenkin saanut alkunsa jo 2009. Oikeastaan eniten mieltäni painava asia tällä hetkellä on vain tämä paino. En tunne oloani hyväksi tässä kehossa ja tahtoisin vain niin kovin laihtua. Mutta voinnin parantuessa olen muuttanut elintapoja koko ajan parempaan suuntaan, joten toivon, että pian jaksan liikkua paljon enemmän. Onhan mulla nyt tämä ratsastus ja olen alkanut ulkoilla lasten kanssa paljon enemmän, se on ihan hyvä ensimmäinen askel. Seuraavaksi yritän jättää auton parkkipaikalle ja liikkua enemmän kauppaan ja asioille pyörällä.

Tällaista siis tänne kuuluu, tiedän että teistä moni oli huolissaan, kun halusin lopettaa lääkkeet ja arvostan huolenpitoanne <3 Joskus vain täytyy kuunnella sitä omaa kehoa ja tällä kertaa olin oikeassa siinä, että en tarvinnut enää näitä lääkkeitä. Tästä on nyt hyvä jatkaa!

Kommentit

8 kommenttia
Avatar

Onnea hurjasti! Lopetin itsekin masennuslääkkeiden syömisen muutama vuosi takaperin seinään (kahdesti, ensimmäinen pahensi oireita ja toinen laukaisi hypomanian), enkä sen jälkeen halunnut enää kokeillakaan uutta lääkitystä ennen kuin tiedetään aivan varmasti, mihin sitä lääkitystä oikein muka tarvittaisiin (”määrittelemätön toistuva masennusjakso” ei mielestäni ole riittävä peruste lääkitä varsinkaan nyt, kun ovat alkaneet epäillä bipolaarihäiriötä, johon ei ihan mitä tahansa lääkkeitä saisi ottaakaan). Päivääkään en ole katunut, vaikka vieroitusoireet olivatkin yhtä helvettiä: kyllä se oman ”minuuden” ja omien aitojen tunteiden takaisinsaanti on kuntoutumisenkin kannalta edullisempaa!

Kamalasti tsemppiä sulle!

Avatar

Muuan eläkkeellä oleva lääkäri totesi, että jos masennuslääkkeet oikeasti auttaisivat niin ei kenelläkään olisi masennusta. Itselläni on ollut vaikka mitä lääkkeitä lapsesta saakka, kokoajan vaihdettiin uuteen kun ei auttanut.. Kun täytin 18 sain itse päättää otanko lääkettä vai en, niin en kyllä ota! Just sivuoireita tulee + MAO:n estäjä lääkkeillä on niin paljon yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa ettei mitään muuta uskalla ottaa.. Älä vaan ikinä syö triptyliä tai muuta trisyklistä ainetta sisältävää lääkettä(masennuslääke sekin)! Lääkäri määräsi sitä vatsavaivoihini ja kappas vaan kerkesin sitä pari viikkoa syödä niin rupesin saamaan aivan järkyttäviä ahdistus/paniikkikohtauksia! Ja kärsin niistä vieläkin, tosin lievempänä, noin puolen vuoden jälkeen.. Anteeksi avautumiseni, oli pakko kertoa oma kokemus noista lääkkeistä 😛

Avatar

Lääkkeiden vaikutukset on tosi yksilöllisiä ja vaikka omista kokemuksista on hyödyllistä kertoa, ei omien kokemusten perusteella voi sanoa, miten se jollakulla toisella vaikuttaisi.

Esim. itselläni trisykliset masennuslääkkeet ovat ainoita masennuslääkkeitä, jotka toimivat ja oikeasti auttoivat, ja nimenomaan Triptyl oli niistä paras eikä mulla ole siitä mitään pahaa sanottavaa (toisin kuin monesta muusta kokeillusta lääkkeestä). Ymmärrän silti, ettei se kaikille sovi vaikka mulle sopikin, en sellaista oleta lainkaan. Vastaavasti en ohjeistaisi ketään toista olemaan kokeilematta jotain lääkettä OMAN huonon kokemukseni vuoksi. Toki voin kysyttäessä sen kokemukseni kertoa, vertailun vuoksi.

Avatar

Kyllä mäkin tunsin itteni paremmaks ja terveemmäks vasta lääkkeiden lopettamisen jälkeen. Ei kuitenkaan voi sanoa ettei ne olis yhtään auttanut: ajatukset ei ois lähteny selviämään ollenkaan ilman niitä. Lääkkeet tuo just sen keinotekosen hyvän olon, jonka avulla jaksaa puida asioita ja palautua.

Avatar

Kiitos suuresti näistä postauksista. Mahtavaa, että tuesta ja hoidoista on ollu apua. 🙂

Avatar

Kuten muutkin kommentoineet, itse koin myös asioiden käsittelyn helpommaksi lääkesuojassa, enkä todellakaan olisi niitä seinään lopettanut. Vähitellen vähentäminen sopi minulle. Nyt ilman lääkkeitä olo on yhtä hyvä, enkä koe olleeni missään lääkekoukussa tai ”pumpanneeni” itseeni lääkkeitä.
Vaikutat olevan impulsiivinen ihminen 🙂 Toivottavasti valintasi oli oikea!

Avatar

Sulla on tosi kiinnostava blogi, tosi inspiroivaa lukea kuinka paljon olen käynyt läpi ja silti päästelet noinkin ihanalla elämänasenteella eteenpäin. Lähetän sulle tuhansittain haleja ja tsemppiä jatkoa varten! ♥
Alotin ite tässä ihan lähiaikoina elämäntaparempan ja tein jopa blogin aiheesta, jos kiinnostaa käy kurkkaamassa. Jään seurailemaan sun blogia, toivottavasti jatkat kirjottelua vielä pitkään.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä