Sossut kylässä (eli 10 kuukautta lastensuojelun asiakkaana)

Mun oli tarkoitus tänään laittaa yksi video tulemaan, mutta mulle iskee näköjään päälle nyt teknisiä ongelmia, joten se joutuu valitettavasti odottamaan, mutta tässäpä on sitten hyvä hetki kertoa taas kuulumisia! Mulla on ihan hirveän huonoa teknistä karmaa, kun kaikki laitteet ja ohjelmat sekoaa nykyään mun käsissä, en oikeesti tajua mitä tapahtuu. Ihan älyttömän ärsyttävää! Mutta joo, hengitä sisääääään. Ja uuuuloooos. Rauha nyt.

Mulla oli tänään tapaaminen meidän sosiaalityöntekijän ja toisen perhetyöntekijän kanssa. Ollaan oltu lastensuojelun asiakkaita nyt joku 9-10 kuukautta varmaan ja tänään käytiin vähän läpi nykyistä tilannetta ja kaikkea, mitä näiden kuukausien aikana on tapahtunut. Nyt kun tätä kokemusta on kertynyt niin olen kyllä edelleen sitä mieltään, että lastensuojelua pidetään ihan turhaan pelottavana mörkönä. Meitä se on auttanut niin paljon, eikä mua ole missään vaiheessa hävettänyt tunnustaa tarvitsevani apua. Perhetyö on ollut ihan hirveän iso osa mun toipumista masennuksesta ja ilman sitä en varmastikaan voisi sanoa masennuksen olevan historiaa. Lääkkeitä en ole syönyt alkuvuoden jälkeen, eikä masennuksen paluusta näy mitään merkkejä. Tietenkin tämä PTSD on jotain, minkä kanssa tulen aina taistelemaan, mutta tuella sekin pysyy aisoissa. Lähdettiin silloin taannoin liikkeelle niinkin yksinkertaisesta jutusta kuin kaupassa käyminen, mutta nyt mulla ei ole enää yhtään sitä kauppa-ahdistustakaan. Meillä kävi kyllä myös tosi hyvä tuuri, sillä meidän perhetyöntekijät ovat aivan ihania. Itseasiassa lopetin kesän jälkeen terapiankin, koska en kokenut enää hyötyväni siitä, kun kiireiseen aikatauluun sessioiden sovittaminen toi vaan liikaa stressiä. Mutta tällä hetkellä vielä en osaisi perhetyöstä luopua ja sitä meille edelleen suositeltiinkin. Olisikohan tää lastensuojeluilmoituksen tekeminen ja perhetyö sellainen aihe, mistä teitä kuulostaisi kuulla enemmänkin?

Aamun tein töitä ja sitten perhetyöntekijöiden lähdettyä hain lapset bussilla päiväkodista. Lapsilla oli taas hirveä tonttusekoilu päällä ja kotiin päästessämme päädyttiinkin sitten laittamaan jouluvaloja ympäri kämppää ja lapset saivat koristella omaan huoneeseensa oman minijoulukuusen. Olkkariin sitten taas on kovaa tahtia nousemassa isompi kuusi. Annoin periksi mun sisäiselle jouluhullulle ja iskin kuusen jo nyt pystyyn! Laitettiin valot pois ja nautittiin lasten kanssa tunnelmasta ja jouluisesta kodista tonttulakit päässä. Ihan huippua. Nytkin tässä samalla mulla soi Spotifysta joululista ja oon niin onnellinen, että joulu on ensi kuussa. Mua aina harmittaa laittaa joulukoristeet pois, joten nyt laitan ne ajoissa, jotta ehdin nauttia niistä tarpeeksi. Ja onhan se ihanaa marraskuun pimeydessä jo nauttia tästä tunnelmasta. Eikä tarvitse siivota, kun pimeys antaa niin paljon anteeksi 😀 Sähköäkin säästyy. Eli kaikille nyt vaan joulukoristeet esille! Aion ensimmäistä kertaa laittaa tänä vuonna koristeita myös parvekkeelle, yleensä kun me ollaan aina oltu se ainoa kämppä, jossa ei ole mitään ulos näkyviä koristeita. Voi joulu <3 Mulle nakitettiin pikkujoulutkin tänne, mikä tosin ei kyllä yhtään haittaa mua, tuleepahan ihanat joulubileet ja pääsee kuusi ilahduttamaan muidenkin sisäisiä joulufaneja! Mietin jopa järjestäväni pikkujoulut myös meidän luokkakavereille, mutta en tiedä saadaanko mitään päivää sopimaan… Pitää katsoa!

En ees tykkää joulusta, en yhtään. Sen varmaan huomaa.

Meiltä peruttiin huomiset tunnit, joten mulla on onnekseni huomenna vähän enemmän aikaa sitten töille, mutta päivä kyllä menee silti koululla yhden videon kuvauksissa. Nämä seuraavat kaksi viikkoa ovat mulle aivan hullun hektiset. Mulla on jotenkin ollut tänään tosi raskas päivä, kun käytiin eilen meidän isovanhemmilla ja sitä joutui taas miettimään näitä faktoja. Ehkä siksikin haluan ottaa nyt ihan kaiken irti tästä joulusta. Kun tämä joulu sitten isolla todennäköisyydellä on se viimeinen, vaikka ollaankin nyt oltu näin onnekkaita, kun jo sen viime joulun ensin ennustettiin olevan viimeinen joulu yhdessä. Pitää nyt vaan yrittää prosessoida näitä asioita ja pyrkiä keskittymään siihen arkeen. Koska ei niitä viimeisiä kuukausia(tai mitä ikinä onkaan jäljellä) yhdessä tahdo viettää murehtien loppua. Aina välillä tulee näitä alamäkiä, mutta pian taas toivottavasti pystyn paremmin keskittymään kaikkeen.

Tällä viikolla on vielä edessä monen monta palaveria ja kokousta, miljoona deadlinea ja hullun kiireinen viikonloppu koulutehtävien ja töiden parissa. Mutta kyllä tää tästä! AINIIN. Sanoin sen Topiaksen olleen töissä, ja joo, tänään oli Topiaksen ensimmäinen työpäivä! Murtuma parani onneksemme tällä kertaa paljon nopeammin ja vaikka Topias ei pitkiä matkoja vielä voikaan kävellä ja joutuu ottamaan tosi varovaisesti ja kevyesti niin jalka voi jo paljon paremmin. Nyt oikeesti jotkut superpeukut pystyyn, että tämä kolmas kerta oli viimeinen. Koska seuraavaksi on sitten se leikkaus edessä ja se on taas monta kuukautta poissa työelämästä. Nyt mä lopetan höpötyksen tähän, sillä kuulen oven läpi, että Topias pesee juuri lasten hampaita ja haluan ehtiä mukaan iltatoimiin! Ihanaa viikkoa teille kaikille, kertokaa mietteitä tosta perhetyöaiheesta! Tässä vielä teidän iltaa piristämään vuoden takainen kuva meidän lähisuvusta, kaikki muut hymyilee silleen vienosti, mut sit on meidän Topias.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kommentit

8 kommenttia
Avatar

Todellakin oisin kiinnostunut kuulemaan myös itse enemmän ! Olen ollut myös itse lastensuojelun asiakas ja käsi sydämellä voin sanoa, että sosiaalityöntekijät on pelastanut mun hengen ja siitä saan olla ikuisesti kiitollinen heille.

Avatar

Näin tulevana sosionomina, joka haluaa erikoistua perhetyöhön olisi ihan huippua kuulla teidän kokemuksia lastensuojelusta ja perhetyöstä:) pakko mainita että käytin sun blogitekstejä myös lähteenä yhdessä lastensuojelun kurssitehtävässä, missä piti pohtia muun muassa sen nykytilaa . Oot mielestäni mahdottoman rohkee ja ihailen sua kun oot tuonut tän asian julkiseksi ja rikkonut siinä samalla tabuja lastensuojelun mörkömäisyydestä:) toivottavasti edes joku tämän myötä uskaltaa hakea ja ottaa apua vastaan!

Avatar

Todellakin lisää asiaa lastensuojelusta! Kommentoinkin jo sillon kun kerroit ensimmäisen kerran teidän perhetyökokemuksista, että tosi hyvä kun tuot asiaa esille, sillä se on niin sääli, että lastensuojelulla on yhä edelleen niin huono maine. Ja on ollut ihanaa lukea, että teillä on pelkästään hyviä kokemuksia. 🙂

Avatar

Kyllähän se lastensuojelun maine on tasan maineensa veroinen.

Nimim.kokemusta on.

Avatar

Lastensuojelu on pelottava mörkö ainakin meidän perheessä. Hyvin selväksi on tehty jos en mene heidän sääntöjen mukaan lapsi viedään pois. Asiakkaiksi jouduimme kun riitelimme julkisella paikalla rajusti mieheni kanssa. Lapsi oli tuolloin hoidossa.

Avatar

Meidän kunnassa ei tarvitse lastensuojeluilmoitusta tehdä, jos on tarvetta perhetyölle. Itse olen saanut hengenhätään sitä lähinnä lastenhoitoapuna ja nyt syksyllä pari kertaa sain arjenhallinnan suunnittelemiseen. Lastenhoitoapuunkin tietysti ensimmäisenä kysytään, että voisko lapset laittaa päiväkotiin…

Mulla ehkä itsellä on se ongelma, että tilanteet vaihtelee tosi paljon. Saattaa olla, että kun arviointikäyntiä tehdään, asiat on ihan ok. Sitten taaperoinen tekee seuraavat 2 viikkoa hampaita ja olen aivan rikki valvomisesta, koska tietysti kolmen äitinä sitä muutenkin on aika tiukalla. Jos siihen hätään lähtee hakemaan apua, sitä saa ehkä 1-2 kuukauden päästä. Mulla on valitettavasti niin monta kertaa käynyt niin, että on luvattu palata asiaan ja kun kolmannen kerran olen perään soitellut (kuukausien ajan) eikä asiaan ole palattu niin neuvolasta tai neuvolapsykka on sitten lopulta mun puolesta soitellut perään ja asia on edennyt. Resurssit ovat aivan liian vähäiset.

En voi siis kehua ylitsevuotavasti tätä apua, mutta keväällä oli kyllä mukava pari kertaa päästä yksinään uimaan pariksi tunniksi täältä neljän seinän sisältä. Sai hetken olla omien ajatusten kanssa. Ja perhetyöhän on sikäli tosi joustavaa, että välillä saa keskusteluapua, välillä ihan konkreettista apua.

Avatar

Pahin epäkohta on se, että lastensuojeluilmoituksen voi tehdä Suomessa nimettömänä, ja aiheettomaksikin todettu ilmoitus säilyy lapsen tiedoissa koko lapsuuden.

Varmasti tuurista kiinni, miten lastensuojelun kanssa käy, riski on iso, että huonosti.

Monilla paikkakunnilla ei ehditä tehdä töitä kunnolla, eikä ongelmia ehkäisevää perhetyötäkään ole tarpeeksi. Seurauksena on aiheettomia huostaanottoja, ja toisaalta näitä tapauksia, joissa hädässä oleva ei apua saa.

Hienoa, että teillä on ollut hyvä tuuri.

Avatar

Kuuntelin tänään radiosta,että monessa kunnassa tehdään perhetyötä ja ennaltaehkäisevää työtä,tarpeen toteaa perhe neuvolan tai koulun kanssa .Miksi pitää tehdä ilmoitusta tai muutenkaan syyllistää??Erikseen on tietysti perheet,joissa homma on lähtenyt lapasesta pahasti.Hyvä,jos teidän alueella homma toimii.Mistä se teillä lähti liikkeelle?

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä