Myöhässä

bty

Päiväntarkat (yleensä jopa kellontarkat) kuukautiseni ovat yhtäkkiä jo viisi päivää myöhässä ja eilen sen kiireen keskellä vihdoin tajutessani oli sitten varmuuden vuoksi pakko lähettää Topias ostamaan raskaustestiä. Tiesin kyllä testin näyttävän negatiivista, sillä ehkäisystä on huolehdittu, mutta olihan se kuitenkin pakko tehdä varmuuden vuoksi. Ja niinhän sieltä tosiaan tuli negatiivinen tulos, joka vahvisti epäilyni siitä, että tämä hirveä stressi on sekoittanut kroppani. Mulla on nyt niin hirveästi kaikkea ohjelmaa ja tuntuu, että mua revitään ihan joka suuntaan ja itse vielä heitän vaan myllyyn vettä, enkä osaa hidastaa. Mieleni on jo tovin huutanut minulle, että rauhoitu nyt hyvä ihminen, mutta nyt sitten kroppanikin kertoo jo samaa. Pitäisi varmaan alkaa kuunnella?

Mutta en oikein tiedä, miten saisin nyt vähennettyä stressiä? Koska en voi pudottautua erinäisistä projekteista, joissa olen mukana. Enkä haluakaan! En halua jäädä koulussa jälkeen. En halua olla lähtemättä mukaan projekteihin, jotka ovat loistavia omalle oppimiselle ja kerryttävät kivasti opintopisteitä. En halua töiden kärsivän. Mitä tässä sitten voi tehdä? No, perjantaina ainakin olen lähdössä laivalle, elleivät ne menkat sitten iske juuri silloin vuosisadan kramppien kera, joten sen luulisi auttavan vähän rentoutumaan. Myös kaikenlaiset opiskelijoiden illanvietot ovat joka kerta tehneet hyvää. Mutta kyllä mun pitäisi löytää joku tapa rentoutua ihan itsekseni. Ja vähentää sitä stressiä. Kun nyt en enää ole päässyt ratsastamaankaan. Niin mitä sitä oikein keksisi? Toisaalta mulla ei tällä hetkellä ole aikaa harrastaa mitään. Ainoa harrastukseni on opiskelijabileissä tanssilattialla kreisibailaaminen. Ja se on aina sitten yöunista pois. Deadlineja puskee niskaan sekä koulusta että töistä ja sumplin arkea neljän, kyllä, NELJÄN kalenterin avulla. Kolme ei enää riittänyt, joten tein edellispäivänä vielä yhden kalenterin lisää.

Menkkojen myöhästyminen tuo pelottavasti mieleen anoreksian, kun menkat jäivät pois. On selkeää, että kehoni kyllä kertoo minulle aina, kun se ei enää voi hyvin. Henkisen stressin lisäksi voin koko ajan huonosti, koska kiireeltäni on niin vaikea ehtiä syömään terveellisesti ja noutoruoka houkuttelee. Tiedän, että keväällä helpottaa, sillä tämä loppuvuosi on tunnetusti blogin kannalta täynnä aikaa vaativia postauksia ja suunnittelua, mutta nyt kun siinä on vielä kaikki koulujutut, jotka nekin näköjään kasaantuvat loppuvuoteen. Yritän koko ajan miettiä, että nyt vaan sinnittelen tämän loppuvuoden ja sitten tammikuussa helpottaa, mutta onko se liian myöhään? Onko tämä hienovarainen merkki keholtani merkki myös siitä, että minun pitää hidastaa jo nyt? En oikein tiedä mitä tehdä. Ihan oikeasti. Mitä te tekisitte? Onko mitään hyviä neuvoja? Saako jostain ostettua lisää tunteja vuorokauteen? Tai jotain pillereitä, minkä ottamalla nukut 10 tunnin yöunet tunnissa?

Kommentit

12 kommenttia
Avatar

Sinuna ottaisin stressin merkit vakavasti, ettei tule totaali burnoutia, josta toipuminen onkin sitten hidasta. Varoisin myös”sitten kun”-ajattelua, koska se jää helposti päälle. Aina tulee uusia projekteja ja tehtäviä. Elämä on nyt. Omaa terveyttä ja jaksamista kannattaa arvostaa. Tsemppiä ja jaksamista loppuvuoden urakoihin, toivottavasti pystyt hidastamaan tahtia ja pitämään itsestäsi huolta!

Avatar

Kuulostaa tutulta, aina kurssin ja erityisesti lukukauden loppuun kasaantuu hommia. :/ Olen itse saman ikäinen kuin sinä, ja opiskelen myöskin korkeakoulussa.

Itse olen selvinnyt isoista kurssikokonaisuuksista, tehtävistä, projekteista, kehittämistöistä, ekstrakoulutuksista sun muista listaamalla oikeasti aivan kaiken. Olen siis ottanut A4-paperin, johon olen kirjannut kaikki menneillään olevat kurssit ja niiden alle tehtävät (tai jos on paljon isoja tehtäväkokonaisuuksia niin osatehtävätkin) siinä järjestyksessä, kuin ne pitää tehdä, sekä tietty deadlinet. Paperi esille työpöydän ääreen/jääkaapin oveen/sinitarralla seinään, ja siitä raksitellen/yliviivaten tehdyt hommat ja hups, jakso vaihtuu ja kaikki on purkissa. Jos tehtäviä on paljon, ei kaikkea pysty tekemään täysillä ilman, että yöunet/sosiaaliset suhteet/harrastukset kärsivät. Tästä syystä olen usein päättänyt yhden tai kaksi tehtävää per jakso, johon oikeasti keskityn täysin rinnoin, muut olen pyrkinyt tekemään mentaliteetilla ”riittävän hyvä on hyvä”. Tehtäviä tehdessä on ollut myös pakko päättää, että käytän tähän nyt x määrän aikaa ja sillä sipuli. Ja vaikka tehtäviä tekee ajallaan, yleensä suurempien tehtäväkokonaisuuksien palautus on kurssin loppupuolella, mistä syystä lopussa menee helposti kiireisemmäksi.

Kaikki hommat on kuitenkin tullut tehtyä ajallaan, tehokkaasti, huomattavasti vähemmällä stressillä ja ilman murehtimisia, ja olen saanut yhtä hyviä arvosanoja kuin aiemminkin. Ennen siis stressasin, etten voi jättää yhtään koulujuttua vähemmälle painoarvolle: vaikka joku aihe ei kiinnostanut pätkääkään/en kokenut hyötyväni millään lailla oppimastani, tein siihen liittyvät tehtävät kuitenkin yhtä huolellisesti ja stressaten kuin itselle mielekkäitten ja tarkoitusten mukaisten aiheiden äärellä. Melkeen kuin yrittäisit yhtä suurella intensiteetillä tehdä akryylimaalauksia, hyppiä narua, kehittää hajuaistiasi samalle tasolle kuin koiralla, neuloa kaikille maailman lapsille pipot, matkustaa purjeveneellä Itämerellä, opetella vierasta kieltä sekä polkea yksipyöräisellä, ja näitä kaikkia vielä yhtä aikaa, vaikka todellisuudessa sua kiinnostaa oikeasti vain ehkä yksi noista asioista ja osa on sulle joko henk. koht. tai ylipäätään kenelle tahansa mahdotonta saavuttaa… Tein yötä ja viikonloppuja myöten koulujuttuja, ja kuten voi arvata, koulunkäynnistä tuli suorituskeskeistä ja kuluttavaa. Ryhmätöissäkin tein aina oman osuuteni lisäksi helposti hommia myös muiden puolesta. Onnistumisen kokemuksia ja tyytyväisyyttä omaan opintomenestykseen ei tullut milloinkaan, vaikka tein hurjana hommia. Jossain vaiheessa kroppa ja pääkoppa oli siinä pisteessä, että pakko oli alkaa saada tolkkua siihen hommaan. Terapiassa oon saanut muutettua omaa ajattelua ja sitä myöten myös toimintatapaani.

Opettelua se vaatii, kun monet asiat kiinnostaisi ja kaiken haluaa tehdä äärettömän hyvin. Ja vieläpä sekin lisänä, kun on käytännössä arvottanut omaa itseään kouluarvosanojen perusteella tai olet saanut positiivista palautett ja kiitosta vain erittäin hyvästä, täydellisestä suorituksesta. Täytyy alkaa löytää arvostusta itseään kohtaan jostain ihan muusta, kestävintähän se on, jos se on sisäsyntyistä. Kaikessa ei voi olla pro, vaan on tehtävä valintoja mihin panostaa, ja kyllä se koulu rullaa pienemmälläkin panostuksella hetken aikaa ylipäätään, jos muu elämä tai vaikkapa oma terveys vaatii huomiota. Voisin kuvitella, että tässä vaiheessa itsestään huolehtimista ja omien rajojen tunnistamista ja niiden hyväksymistä sekä armollisuutta on helpompaa opetella nyt kuin joskus vuosikausien kuluttua. 🙂 Ja rajojen asettaminen myös ryhmätöissä oman jaksamisen mukaan on täysin ok, ja poikkeuksetta ihmiset on ainakin omalla kohdalla ymmärtäneet, että joka hetki ei pysty antamaan sitä 100%:a. Jaetaan hommia niin, että kukaan ei kuormitu liikaa ja toisia ryhmällisiä autetaan.

Tuli ihan älyttömästi kirjoitettua, huh! Mutta aihe on lähellä omaa elämää ja tietysti siksi puhuttaa. Tsemppiä sulle kouluhommiin, pärjäät varmasti vuoden loppuun ja siitä eteenpäin myöskin, kunhan kuuntelet ja kunnioitat itseäsi ja omaa hyvinvointiasi ja löydät ne keinot ja tavat, joilla voit hyvinvointiasi tukea ja päivittäinen elämä rullaa. 🙂 Mukavaa loppuvuotta!

Avatar

Olen huono vastaamaan tähän, mutta tulen silti pätemään 😀 mä henkilökohtaisesti priorisoisin unen ihan ykköseksi, se on kaikista tärkeintä. Ja ottaisin sen ajan ihan reilusti joko koulu-jutuista tai töistä pois. Mun mielestä mikään työ tai koulu ei saa olla niin vaativaa et se vaikuttaa terveyteen. Mutta jos kuitenkaan ei ole mahdollista jättää aikataulusta mitään pois niin mä yrittäisin tehdä joogasta rutiinin iltaisin.

Avatar

Minä jättäisin ne baari illat nyt välistä, joo on omaa aikaa mutta vähentää yöunia eikä alkoholi ainakaan tilannetta paranna. Lisäksi harrastaisin jotain ulkoliikuntaa vaikka kelit ovatkin huonot, varsinkin jos mitenkään ehtii valoisan aikaan ulos niin puolen tunnin kävelylin piristää huimasti ja saa hetken olla ihan itsekseen. Lisäksi tapaisin kavereita koulun ulkopuolelta eli ns vanhoja kavereita, heidän kanssa voi keskittyä puhumaan muusta kuin koulujutuista.

Avatar

Miten olisi meditaatio tai jonkinlaiset muut rentoutumisharjoitukset aamuin illoin? Nukutko sä muuten hyvin, jos vain sulla on tarpeeksi aikaa nukkua? Akupunktio voi myös auttaa sisäisen tasapainon löytämisessä. Mulla se toimii todella hyvin! Tai vaikka jos harrastaisit joogaa itseksesi kotona! Sellaisen tietoisen läsnäolon harjoittaminen ei olisi kenellekään meistä pahitteeksi. Tsemppiä! 🙂

Avatar

Kokeile vaikka 10min mindfulnessia joka päivä. Bussissa. Heri herätessä tai nukkumaan mennessä. Headspace appi iphonella on yks ja varmasti löytyy muitakin.

Avatar

Olen itse sairastunut stressin takia ja opiskeluaikoina päätin, että liika stressaaminen saa riittää. Tuo ylempänä oleva vinkki, listaat kaikki projektit/työt ja deadlinet perään ja suoritat ne yksi kerrallaan (turhaa edes poukkoilla tehtävistä toisiin). Joka ilta lopetin opiskelupuuhat 20:30, jotta unet eivät kärsi ja jotta saa rentoutua loppuillan. Ajattelin, että jos jossain deadline menee yli, palautan myöhässä, jos se ei käy niin ne samat kurssit voi käydä uudestaan ensi vuonna. Yhtään kurssia en tokikaan joutunut uusimaan, kyllä ne opet otti vastaan myös ne myöhässäolevat. Loppu vuosi on aina tiukkaa opiskellessa, ja kun jo houkuttaisi tehdä kaikkia jouluisia juttuja 🙂 Tsemppiä!

Avatar

Anteeksi, mutta nyt on kyllä pakko tarkistaa: muistelen että blogisi sivupalkissa luki aikanaan että sairastit nimenomaan määrittelemätöntä anoreksiaa sillä kuukautiset eivät jääneet pois?

Emilia Huttunen

Diagnoosini on tosiaan F50.1 eli epätyypillinen anoreksia, koska diagnoosivaiheessa kuukautiset eivät olleet vielä jääneet pois.

Avatar

Postausehdotus: Mua kiinnostaisi nähdä postaus missä kerrot juurikin tuosta sun suunnitelmallisuudesta kalenterien kanssa! Ja niinkuin ei pelkästään koulujuttujenkaa vaan ylensäkkin elämässä, kun jossain postauksessa kerroit siitä miten Topiaksellekkin laitat aina viestillä mitä tehdä seuraavana päivänä yms. Eli siis miten saat kaiken järjestykseen ja toimivaksi?

Avatar

Sanon tämän nyt ihan puhtaalla lämmöllä ja ystävyydellä; sinun taustallasi sinun pitäisi minun mielestäni ihan ehdottomasti nyt vaan luopua jostain ja rauhoittua. Burn outista on ihan liian vähän aikaa, ja sinulla on muitakin mielenterveyden haasteita vaikuttamassa lisää. Ota vakavasti se, että tunnet itsesi stressaantuneeksi ja nyt myös kehosi kertoo sen sinulle. Jostain on vaan osattava luopua vaikka se vaikeaa olisikin, luovu siitä mikä on vähiten mahdotonta. Tai niin monesta vähiten mahdottomasta, että stressi alkaa helpottaa, vaikka sitten kaikesta muusta paitsi opinnoista.

Itsellänikin on takana burn out kymmenisen vuotta sitten, ja pakkoneuroottisia häiriöitä kohta jo 20 vuotta sitten, mutta erittäin herkkänä pyrin olemaan kehon ja mielen kertomille viesteille. Se on ainut keino pysäyttää tilanne ennenkuin asiat alkavat kasautua isommiksi ongelmiksi ja kuten tiedät, sitten toipumisessa menee kauemmin aikaa. Juuri itsekin tajusin että kuukautiset eivät viime kuussa tulleet ja maailman tilanne alkaa ahdistaa, aika siis tehdä jotain taas heti.

Tsemppiä!

Avatar

Nuorena sitä luulee, että aika loppuu kesken. Mutta. Sä ehdit oppia kaiken tarpeellisen vielä monta kertaa ja uudestaan tämän syksyn jälkeenkin. Et oikeasti menetä mitään loppuelämän tai työuran kannalta ainutlaatuista, jos himmaat nyt.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä