IVF-klinikka ja kadonneet kuukautiset

Sain teiltä niin viisaita kommentteja eiliseen postaukseeni. Ja täytyy myöntää, että se herätti aika paljon! Vaikka kuinka olen hokenut, että seuraan kuitenkin omaa jaksamistani tämän työkuorman alla, niin siinä kohtaa, kun kroppani kertoi minulle, etten jaksa enää, aloin vaan pohtia, että mitäs tässä nyt tekisi. Kun oikea askel olisi ollut heti hidastaa! En todellakaan halua joutua taas sairaslomalle burnoutin takia. Nyt on pakko rauhottua, vaikka se tuntuukin pahalta. Olette ihan oikeassa!

Olen pitänyt ihan hirveän tarkkaan kirjaa kaikesta, mitä mun pitäisi tehdä ja jokainen yksinkertainenkin juttu lukee viikkoaikataulussani. Mutta kun sitä hommaa on niin paljon, ettei sekään enää riitä. Päätinkin nyt sitten, että ainakin ensi vuoteen asti on pakko jättää jotain pois. Ilmoitin siis tänään kahden eri projektini porukalle, että mun on pakko jättäytyä pois siihen asti. Jos pidän nyt vähän taukoa projekteista, pystyn sentään ensi vuonna taas osallistumaan. Mutta jos nyt vedän itseni ihan loppuun, ei musta ole koko vuonna taas kellekään mitään apua tai iloa.

Saatiin tänään onneksi meidän markkinoinnin proggis päätökseen ja huomenna on presentaation aika. Sitten tämä jakso oli tässä, eikä ole enää muuta kuin tentti, johon tietty pitäisi myös ehtiä lukea. En ole vielä tuota tenttikirjaa edes avannut, eilen hain kirjastosta… Liikkuvan kuvan proggis pitäisi huomenna valmistua ja sitten sekin on ohi. Paljon on vielä kouluhommia jäljellä, mutta tuntuu hyvältä, että saan kuitenkin jotain ihan konkreettisesti päätökseen. Ei ole enää ihan niin montaa erillistä juttua aikataulussa, kun joulun alla tuskin tulee enää ihan hirveästi uusia tehtäviä. Ainakin tässä on niin monta kirjoitustehtävää odottamassa, että jos tulee vielä yksikin…………. No. En tiedä.

Mulla on sellainen olo, että nyt joulukuussa tahtoisin mieluummin keskittyä töihin kuin kouluun, mikä tuntuu hassulta, koska tähän mennessä olen halunnut vain panostaa opiskeluun. Johtuu siis varmasti siitä, että opiskelu tuntuu nyt haastavammalta kuin työt. Aiemmin kun oli toistepäin. Koulun puolesta on alkanut tulla nyt niin paljon stressiä, että tulee todella joululoma tarpeeseen. Vaikka sinnekin jää tehtäviä……. Ei tässä koulussa olisi mitään ongelmaa, jos ei olisi töitä. Ja ei töissä olisi mitään ongelmaa, jos ei olisi koulua. Mutta molemmat. Nekin vielä menisivät, jos ei olisi lapsia. Vieläkö ehtii harkita adoptiota? Huomio mielensäpahoittajat, tämä oli vitsi.

Lapsista ja niiden hankkimisesta puheenollen, olin tänään Väestöliiton IVF-klinikalla kokeissa. Nyt sitten vain odottelen, että muhun otetaan yhteyttä, sillä kaikki näytti normaalilta. Se yhteydenotto tulee olemaan joko kutsu luovuttamaan, tai ilmoitus, että kromosomikokeista selvisi jotain hälyttävää. Mutta mikäli sieltä ei ilmene mitään, olen vapaa luovuttamaan munasoluja! Ensi vuoteen se menee kyllä joka tapauksessa. Tosin tästä eteenpäin en enää sitten voi täällä tai muualla somessa kertoa mitään näistä hoidoista. Anonymiteetin takia siis. Kerron kyllä sitten myöhemmin, miten kaikki sujui! Mutta oikeassa ajassa en voi asioista raportoida tietenkään. Vähän jännittää, että tuleeko kuitenkin sieltä kromosomikokeista vielä jotain, mutta aika pieni mahdollisuus se on. Munasarjat näyttivät kuulemma oikein hyviltä, eikä luovutuksen aikaan sitten tämän perusteella tulla tarvitsemaan suurta määrää hormoneja, vaan pienenkin annoksen pitäisi riittää. Kerroin lääkärille näistä kadonneista menkoista ja hän kurkkasi sitten myös niiden tilannetta. Ei kuulemma näkynyt mitään merkkejä vuodon alkamisesta vaan päinvastoin, sitä on tässä kohtaa turha odotella alkavaksi. Multa nyt vähän meni nämä termit ohi, mutta jotain munarakkuloista ja jostain nesteestä ja jotain oli tosi turvoksissa, mikä viittaa siihen, ettei ole vuotoa alkamassa lähiaikoina. Jos ei kahden viikon odottelun jälkeen ala niin kannattaa kuulemma vielä testata uudestaan, ilmeisesti näytti siltä, että mulla saattaisi olla juuri ovis lähimailla.

Mutta kuten sanottua, yritän nyt oikeasti aktiivisesti pyrkiä vähentämään tätä stressiä! Eilen jätin postaamatta ja pidettiin Topiaksen kanssa leffailta. Tänään postaan nyt sitten rennosti kuulumisia, lisään postaukseen vanhan kuvan ja kehotan samalla osallistumaan aamuisen postauksen arvontaan, jossa voit voittaa ilmaiset joulukortit, joita ei tarvitse itse tehdä tai lähettää. Nyt menen tarkistamaan huomisen presentaatiomatskut, etsin beetasalpaajat tuolta keittiön kaappien uumenista (tämä stressi on tietenkin vetänyt nämä rytmihäiriöt niin kamalaksi, etten enää kestä ilman lääkkeitä) ja MENEN NUKKUMAAN. Siis oikeesti ajoissa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kommentit

2 kommenttia
Avatar

Moikka,

Mulla on tästä sun munasoluluovutuksesta herännyt vähän kysymyksiä. Oot avoimesti kertonut blogissa erilaisista terveydellisistä ongelmistasi, joita on erilaisia nivelvaivoista mielenterveyden pulmiin. Miten nää nyt sitten käy yksiin munasolun luovuttamisen kanssa? Onko katsottu, että sun sairaudet on sellaisia, jotka eivät periydy? Kun oon ymmärtänyt, että luovuttajalla ei mitään periytyviä sairauksia saisi olla?

Avatar

Oot saanut kyllä paljon postauksia kirjoitettua siihen nähden että oot koko ajan tuli perseen alla tekemässä vaikka mitä projekteja!! Ihan huikea oot❤️ Tsemppiä sun arkeen, oot huippu mamma!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä