LASTENSUOJELUN ASIAKKAANA 1,5 VUOTTA – KOSKA RIITTÄÄ?

Meillä kävi juuri äsken taas perhetyöntekijä. Nämä käynnit eivät ole enää yhtä tiiviitä ja säännöllisiä, osittain sen takia, että koulun alkamisen jälkeen aikatauluttaminen on ollut vähän vaikempaa. Mutta osittain sen takia, etten tarvitse enää niin paljon tukea. Nyt olenkin alkanut viime aikoina miettiä, että koska on oikea aika lopettaa perhetyö?

Minähän olen itse tehnyt lastensuojeluilmoituksen silloin 2015, kun sain burnoutin. Koska halusin ja tarvitsin apua, enkä selvinnyt enää arjesta ja lapsista huolehtimisesta. Minulla on edelleen vaikeuksia joidenkin asioiden kanssa, mutta nykyään kuitenkin pärjään jo paljon paremmin. Rajun burnoutin jälkeen esimerkiksi kaupassa käyminen, laskujen maksaminen ja yleinen kodista ja taloudesta huolehtiminen on vaikeaa, mutta mitä lapsiin tulee, ongelmat tuntuvat olevan takana päin. Olen käynyt psykoterapiassa, aloittanut ja lopettanut lääkityksen, edistynyt ja tehnyt isoja muutoksia. Edelleen aina pienen tauon jälkeen kaipaan perhetyön käyntejä ja niistä on minulle suurta apua, mutta en tiedä, ovatko ne enää välttämättömyys? Pärjäisinköhän ilman? Pitäisikö tämä meidän auttamiseen menevä aika suunnata jollekin, joka tarvitsee sitä enemmän?

Tietysti voi olla, että jos perhetyö lopetetaan, niin palaankin taaksepäin ja edistyminen loppuu. Mutta toisaalta voi olla, että täysin omilla jaloilla seisominen tekee hyvää. Nyt, kun en enää ole masentunut, on minua alkanut ahdistaa se, että perhetyön asiakkaana vien mahdollisuuden avun saamiseen pois joltain muulta.

Torstaina meillä alkaa kesäloma vähän kurjissa merkeissä, kun Topias joutuu leikkaukseen. Se kolme kertaa murtunut jalka leikataan, ja Topias tulee taas tarvitsemaan paljon apua, ja lastenhoito jää minun vastuulleni. Samana päivänä alkaa lasten kesäloma, joten tästä kesäkuusta voi tulla mulle aika iso koetus sen suhteen, miten pärjään tällaisessa arjessa. Viimeksi en pärjännyt kovin hyvin, mutta olenkohan nyt jo parantunut ja edistynyt tarpeeksi, että tämä menee ihan hyvin? Ehkä tämä kesäkuu tulee olemaan sellainen hyvä koetin sen suhteen, että tarvitsemmeko me vielä lastensuojelun apua. Jos selviän kunnialla, perhetyö on ehkä aika lopettaa. Jos seinä tulee taas vastaan, ovat käynnit varmasti edelleen tarpeellisia.

On helppo sanoa, että voi paremmin, jos sitä parempaa oloa ei koetella. Mutta rankan arjen keskellä pärjääminen kertoisi todella siitä parantumisesta. Odotan itsekin innolla pääseväni näkemään, miten tästä kesästä selviän.

Tiedän, että lukijoissani on myös perhetyön asiakkaita. Kuinka kauan teillä on se asiakkuus kestänyt?

Kommentit

6 kommenttia
Avatar

Meillä kävi perhetyö 8kk. Itselle ja kuopukselle oli kova paikka ”jättää” täti, oli niin kultainen ihminen.

Avatar

Tsemppiä kaikkeen tulevaan! Hienoa kun puhut kaikesta noin avoimesti

Avatar

Hei
Pidä asiakkuus syksyyn asti ainakin jos saat sen pitää. Kesälomalla sinä olet lapsiesi kanssa ns. Yksin ilman päiväkotia esim. Näin ollen tiedät että sinulla on jokin kontakti johon voit turvautua tarpeen tullen.
-Henni

Avatar

3v nyt ollaan oltu lastensuojelun asiakkaina, ja perhetyö ollut liki koko saman ajan. Perhetyöstä ollut meilläkin paljon apua. Tavallaan haluaisin jo itsekkin päättää asiakkuuden, mutta toisaalta on hyvä että on taho minne soittaa jos jokin asia mietityttää.

Avatar

Hei! En osaa peilata suoranaisesti teidän tilannetta, mutta omasta uupumustaustasta 3 lapsen kanssa voin kertoa. Meillä kävi kunnan kotitukipalvelu (ei lastensuojelu) pahimman ajan. Sen lopettaminen ensin ja myöhemmin terapiakäyntien lopettaminen (vähentäminen) johti siihen, että aika nopeasti aloin päästä jaloilleni. Kun arki oli kokonaan omissa käsissä, niin alkoi muodostua ne konstit siihen, miten selvitä niistä pahoistakin tilanteista ja aika äkkiä oppi myös älyämään oma rajallisuus voimavaroissa. Eli oikeestaan pääsin tuen vähentämisen jälkeen vasta tutustumaan paremmin itseeni ja voimavaroihini ja sitten kautta parantumaan. Ja edelleen tiedän, että puhelinsoitolla saan uudestaan tuen takaisin, jos on tarve. Tässä oma kokemukseni. Toivottavasti teillä tulee paras ratkaisu asiaan! Mahdollisimman stressitöntä kesää teille!!

Avatar

Meillä oli myös perheessä syvää uupumusta ym. pari vuotta sitten. Oltiin sillon jonkin aikaa perhetyön asiakkaita, ei siis varsinaisen lastensuojelun, mutta vähän samantapaista apua tuli sieltä, mitä teilläkin on blogin perusteella ollut. Minäkin koin sen niin, että se auttoi pahimman ajan yli, ja oli todella paikallaan siinä kohdassa, tärkeää työtä siis. Mutta halusin itsekin lopettaa sen melko pian kun alettiin päästä pahimmasta. Ehkä siksi, että käytännön apua meille ei kauheasti siitä ollut, ja tarpeellisen keskusteluannin olimme jo saaneet (ja se myös maksoi). Ja jotenkin tuntui kivalta selvitä taas omin avuin. En tarkoita siis sitä, että pitäisi selvitä aina omin avuin, mutta siis ylipäätään oppi tunnustelemaan omaa jaksamista ym. Oli tavallaan rohkaisevaa ja voimauttavaa huomata taas pärjäävänsä omillaan.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä