LEIKKAUKSEN JÄLKEEN

Näiden elokuisten vauvakuvien siivittämänä voin ilokseni kertoa, että olen alkanut tosi hyvin toipua viikon takaisesta operaatiosta!

Oikeasta kädestäni siis vapautettiin keskihermon pinne perjantaina ja jännittin operaatiota tosi paljon. Hereillä oleminen oli tosi inhottavaa, koska tunsin liikkeet, mutta en kipua. Tunsin siis esimerkiksi skalpellin sillaisena hellänä sivelynä, ja kaikki rajummat jutut tuntuivat inhottavalta nykimiseltä ja ronkkimiselta. Yhh! Hyvin kuitenkin selvittiin, mutta ensi kerralla ottaisin kyllä mieluummin sen kevyen unen siihen.

Heti leikkauksen jälkeen ei tuntunut tietenkään puudutuksen ansiosta mitään, mutta myöhemmin samana päivänä alkoi särkeä, ja paljon. Ensimmäiset kolme päivää olivat ihan kamalat. Käsi särki koko ajan, en voinut koskettaa edes sitä ja oli pakko pitää koko ajan koholla, koska jos yhtään laskin kättä, kipu vain paheni. Itkin jo sängyssä, että ei olisi pitänyt mennä koko operaatioon. Käden haava oli paljon kipeämpi kuin esimerkiksi umpparin tai epparin. En voinut käyttää kättä mitenkään yhtään.

Neljäntenä päivänä kipu alkoi pikkuhiljaa helpottaa, ja nyt käsi ei enää tykytä ja särje! Jos unohdan ottaa särkylääkkeet ajoissa niin alkaa kyllä heti tuntua, mutta lääkkeiden kanssa pärjään. Aamulla ei voi nukkua pitkään, vaan on pakko nousta ottamaan ajoissa lääkkeet, muuten herää pian kovaan kipuun. Haava on kuitenkin alkanut parantua ihan kivasti, sillä se ei punoita tai ole turvonnut. Joku kova patti siinä tuntuu, ja vieläkin välillä vähän vuotaa, tikit saan pois välipäivinä.

Sormet alkoivat myös liikkua paremmin neljäntenä päivänä ja viikon päästä alkoi olla jo tosi hyvä tilanne. Nyt pystyn käyttämään kättä apukätenä ja esimerkiksi haarukkaa jaksan jo pitää kädessä! Mitään yhtään voimaa vaativaa en kyllä pysty tekemään, enkä nostamaan mitään haarukkaa raskaampaa. Tietokoneellakin pystyn nyt vähän näpyttelemään, vaikka se kyllä vähän venyttelee tuota haavaa, ja täytyy pitää taukoja, enkä voi kovin pitkään kirjoittaa. Teen pienten perusaskareiden lisäksi ahkerasti fysioterapiaharjoituksiani ja toivon, että käsi toipuu täydellisesti.

Onneksi Topias on kotona apuna! On tehnyt myös tosi hyvää vauvalle, kun hän on nyt enemmän isin kanssa, kun en oikeasti pysty pitämään häntä kauheasti sylissä. Imettäminen on hankalahkoa, mutta siihenkin olen keksinyt kikkoja, eikä olla jouduttu antamaan pakkasesta maitoa kuin kaksi kertaa, kun ekoina päivinä olin niin kipeä, etten vain pystynyt imettämään. Topias on ollut imetysavustajana, vaihtanut kaikki vaipat ja vaatteet ja antanut vauvan minulle öisin imetettäväksi. Vauva on nyt nukkunut meidän sängyn vieressä ensisängyssään ja mulla on ollut kamala ikävä häntä, kun hän ei ole iholla! On kuitenkin pakko saada käsi koholle ja se on tosi hankalaa vauvan kanssa. Ja ehkä tämä tekee ihan hyvääkin.

Kolmen viikon päästä saa ruveta kokeilemaan käyttämään kättä muutenkin kuin apukätenä ja odotan sitä innolla ja kauhulla, koska kipu pelottaa. Nyt olen pari kertaa vahingossa käyttänyt kättä ja sattuu muuten ihan sikana. Teen siis kaiken vasemmalla kädellä tai Topiaksen avustuksella. Vaikeinta toistaiseksi on ollut hampaiden harjaaminen, hiusten peseminen, sukkahousujen pukeminen ja vessassa pyyhkiminen 😀

Tuntui ihan hassulta pitää tällainen yli viikon tauko, kun olin päässyt niin hyvään tahtiin postaamisessa. Jatkossa teen nyt sitten taas niin paljon kuin jaksan, ihanaa päästä taas bloggaamaan! Ja toivottavasti helmikuuhun mennessä olisin sitten taas jo täysissä voimissa.

Kommentit

1 kommenttia
Avatar

Tsemppiä! Mulla myös vapautettiin hermopinne 13.12 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä