HYVÄ VALMISTAUTUMINEN ON AVAIN ONNISTUMISEEN

Mua on monesti pilkattu mun valmistautumisesta, joka on yleensä aika mittavaa asian kuin asian parissa. Tykkään olla hyvin valmistautunut kaikkeen, oli sitten kyse viikonloppukassin pakkaamisesta tai synnytyksestä. Aina edes puoleksi päiväksi johonkin lähtiessä teen listan jokaisesta pienestä tavarasta, joka pitää olla mukana, ja teen minuuttiaikataulun aamulle ennen lähtöä. En pysty rentoutumaan, jos en ole näin varmistanut, ettei mikään unohdu. Kun teen etukäteen töitä hyvän valmistelun eteen, voin luottaa siihen, että kaikki sujuu mallikkaasti ja pääsen pienemmällä vaivalla sitten myöhemmin.

Hyvää valmistautumista noudatin myös synnytyksen ja imetyksen kanssa ja ne ovatkin syy siihen, miksi nyt nousi mieleen tämä aihe. Ensimmäisen synnytyksen jälkeen halusin olla paremmin valmistaunut ja toisella kerralla menikin paremmin, kun sain rauhassa valmistautua synnyttämään. Kolmannella kerralla vedin ihan extremeksi ja olin supervalmistaunut. Mulla oli pitkät listat toiveita ja huomioita lajiteltuna aihealueen ja ajankohdan mukaan ja Topias sanoi, että mua vihataan sairaalassa, kun tulen tällaisen listan kanssa ja kyllähän se vähän jännitti.

En kuitenkaan tehnyt listaa ollakseni hankala tai koska en luottaisi hoitavan kätilön ammattitaitoon, vaan tein sen siksi, että se helpotti minun oloani. Ja loppujenlopuksi listani oli täydellinen! Kätilö jo osastolla ennen käynnistystä kehui, että olen todella hyvin ja realistisesti kirjoittanut toiveitani ylös ja näiden avulla varmasti saadaan mahdollistettua sujuva synnytys. Ja niin se todellakin meni. Kaikki kätilöt olivat selkeästi tutustuneet toiveisiini, vaikka lista oli pitkä, ja niitä huomioitiin koko ajan, vaikka itse jo unohdin osan. Kannatti siis todella nähdä vaivaa!

Tämä toiveiden lista oli kuitenkin vain yksi kohta listassani tavoista valmistautua synnytykseen. Valmistauduin synnytykseen henkisesti ja fyysisesti, ja otin huomioon myös mahdolliset hankaluudet. Kävin mm. jalkahoidossa, hieronnassa ja sokeroinnissa, ja oloni oli supistuksia lukuunottamatta valmis ja rento. Sokerointi oli pelastus synnytyksen jälkeen, sillä se helpottaa hygieniaa ja jos olisin tarvinnut tikkejä, se olisi ollut hyvä siinäkin hommassa. Hieronta ja jalkahoito sitten taas olivat sellainen rentouttava elementti. Pakkasin myös sairaalakassin huolellisesti osissa sen mukaan, mitä tuotteita tarvitaan salissa ja mitä osastolla. Listalla oli myös paljon muita tällaisia kohtia, jotka eivät välttämättä muille ole relevantteja, mutta minua auttoivat valmistautumaan.

Koska synnytyksen lisäksi mulle oli todella tärkeää, että imetys onnistuisi, aloitin siihenkin valmistautumisen hyvissä ajoin. Jo ennen raskautta! Liityin Imetyksen tuen Facebook -ryhmään ja kyselin siellä kokemuksia aiempiin epäonnistuneisiin imetyksiini liittyen. Halusin jo ennen raskautta imeä kaiken mahdollisen tiedon imetyksestä, jotta sitten raskausaikana ja vauvan syntyessä olisin jo valmistautunut kaikkeen, mitä eteen tulee.

Olen lukenut älyttömän määrän kaikkea tietoa imetyksen liittyen ja lisäksi aina herkäsi kysellyt kokemuksia ja neuvoja joka tilanteeseen. Ja nyt meillä on täysimetystä takana jo 5,5 kuukautta! Reilun kahden viikon päästä pitää alkaa maistella kiinteitä ja saan onnellisena kertoa vihdoinkin saavuttaneeni oman henkilökohtaisen tavoitteeni; 6 kuukauden täysimetyksen. Olen niin onnellinen, että olen onnistunut, sillä tästä minä olen vuosia haaveillut! Imetys on mun mielestä niin ihanaa ja olen aina rakastanut sitä, enkä haluaisi ikinä lopettaa. Harmittaa oikein, että pitää alkaa antaa kiinteitä, mutta toisaalta siinä on sitten myös kaikkea ihanaa uutta vauvalle ja itselle.

Tällä kertaa mulla ei ole tullut imetyksen kanssa mitään ongelmia, koska olen ollut niin valmistautunut kaikkeen. Aina välillä on alkanut jännittää jokin asia, johon olen tiennyt sen ”faktavastauksen”, mutta silti olen äkkiä kysynyt muilta imettäjiltä kokemuksia, ihan vain varmuuden vuoksi. Koska tää on mulle niin tärkeää. Kertaakaan ei olla jouduttu turvautumaan mihinkään muuhun, eikä noihin pakkasessa oleviin maitoihinkaan ole joutunut koskaan ”turvautumaan”, ei siis ikinä ole sellaista tilannetta, ettei sitä maitoa tulisi, mutta aina välillä annetaan omaa maitoa pullosta, viimeksi viikonloppuna, kun olin elokuvissa esikoisen ja ystäväni kanssa. Vauva nimittäin syö tosi tiheään ja jo tunninkin poissaoloon hän saattaa tarvita pullon.

Koen, että imetys on ollut näin helppoa sen takia, että tiesin imetyksestä tällä kertaa niin paljon jo ennen sen alkua. Olin käynyt läpi kaikkia mahdollisia ongelmatilanteita ja syitä ja ratkaisuja niihin, joten tiesin mitä odottaa. Ongelmatilanteita kuitenkaan ei tullut. Jännimmät hetket olivat vauvan sairastaessa, kun piti pumpata nenämahaletkuun, eikä väsyneenä ja stressaantuneena meinannut enää herua. Siihen ei auttanut tehopumppaus, herkut ja rentoutuminen mitenkään huomattavasti, mutta ihan vaan puhtaalla sinnikkyydellä selvittiin. Eihän se mikään maailmanloppu tietenkään ole antaa korviketta, mutta kun mulla oli tämä tavoite nyt niin tärkeä, niin olen tosi tyytyväinen, että selvittiin. En myöskään kipeällä vauvalle olisi halunnut yhtäkkiä antaa korviketta, ettei tule kaiken lisäksi vatsakin kipeäksi.

Seuraava hyvän valmistautumisen aihe meidän kodissa on sitten kiinteät! Mutta keskitytään niihin ihan omassa postauksessaan.

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä