RASKAUSTESTIOSTOKSILLA

Jouduin käymään edellisviikolla apteekissa hakemassa särkylääkettä, ja siinä samalla sitten päätin ostaa raskaustestin. Kuukautiseni olivat jo kaksi viikkoa myöhässä ja olin niiden kahden viikon aikana miettinyt, että pitäisikö hakea, mutta koko ajan päättänyt, että ei. Mutta sitten kun olin muutenkin apteekissa, päätin ostaa testin.

Jotenkin raskaustestin tekeminen edellistä raskautta edeltäneen vuosien yrityksen jälkeen oli tosi rankkaa. En juuri nyt haluaisi olla raskaana, mutta haluaisin kyllä vielä lapsen. Jos se olisi vain minusta kiinni, haluaisin alkaa yrittää sitä viimeistä pikkuista vaikka ensi vuonna. Mutta vaikka en halua nyt tulla raskaaksi, testin tekeminen herätti hirveästi tunteita, ja negatiivinen tulos aiheutti tosi kurjan olon.

Tiesin, että tulos on varmasti negatiivinen, koska enhän minä edes ovuloi ilman hoitoja. Mutta silti tuntui pahalta katsoa sitä yhtä viivaa, kun tajusin, etten tule enää ikinä saamaan positiivista tulosta. Topias ei halua enempää lapsia ja meidän lapsiluku on siis nyt täynnä. Tuntui tyhmältä edes tehdä testiä, sillä takaraivossa kummittelee aina vain se toive neljännestä lapsesta, vaikka samalla realiteetit kertoo, että on turha toivoa.

Meidän vauva on niin mahtava, ihana ja kertakaikkisen helppo tyyppi, että hän herättää hirveästi uutta vauvakuumetta, kun haluaisin vauvavuoden jatkuvan ikuisesti. Jos hän olisi tosi vaativa ja huonosti nukkuva, olisi paljon helpompaa päästä irti tästä lapsitoiveesta! Onneksi meillä on jo kolme ihanaa lasta ja voin laittaa kaiken keskittymiseni heihin, ja tiedän kyllä kuinka onnekas olen. Ja olen todella onnellinen. En siis kaipaa niitä ”toisilla ei ole yhtään lasta, miten kehtaat valittaa” -kommentteja. Rakastan meidän perhettä juuri tällaisena, mutta jo ensimmäisen lapsen kohdalla mulla oli sellainen fiilis, että meidän perheessä kuuluu olla neljä lasta, ja se sama fiilis on jatkunut koko ajan. En tiedä, mistä se oikein tulee ja miksi, mutta en nyt vain voi sille mitään. Uskon kuitenkin, että vuosien myötä se olo helpottaa.

Kun vauva tästä kasvaa, alan varmasti tuntea koko ajan vahvemmin, että tämä on kuitenkin se juuri sopiva lapsiluku. Ei enää hyperemeesiä, raskauskiloja, yövalvomista ja kakkavaippoja. Siitä tulee mahtavaa, kun kaikki lapset ovat isoja ja voidaan tehdä heidän kanssa vapaammin erilaisia juttuja. Vauvaa odottaessani puhuttiin Topiaksen kanssa paljon siitä, että meillä on asiat niin hyvin ja lasten kanssa on niin ihanan helppoa, että vauva tulee varmasti tekemään kaikesta tosi rankkaa. Eihän siinä niin käynyt, vaan vauvan kanssa on nyt ihan täydellistä, mutta se kyllä tulee vielä näkymään varmaan etenkin kesällä, että onhan se arki tosi erilaista ja monella tapaa vaikeampaa. Ei voi lähteä vesiliukumäkiin lasten kanssa, kun jonkun pitää hoitaa vauvaa. Täytyy olla aina varjossa ja kuljettaa vauvanruokaa mukana. Pieniä juttuja, mutta sitten, kun vauvakin on jo isompi, voidaan iloisina miettiä, että hei, ei tarvitse enää tehdä mitään noista jutuista, kun kaikki lapset ovat jo niin itsenäisiä.

Meidän kaksi viimeistä kesää on ollut aivan mahtavia, kun lapset saavat kulkea ulkona ilman vanhempia, osaavat uida ja nauttivat jo kaikesta ihan erilaisesta tekemisestä kuin vaikkapa taaperoikäiset. Joten siinä on ehdottomasti jotain, mitä voin sitten odottaa. Tämä tuo lohtua, kun mietin, että pian hartaudella odottamani vauvavuosi on jo ohi. Vaikka tuntuu tosi surulliselta, etten enää ikinä saa kokea tätä, onneksi edessä sitten on paljon hienoja juttuja.

Lopulta kuukautiseni sitten juuri alkoivat kolme viikkoa myöhässä. Toivottavasti en enää joudu tekemään raskaustestejä, sillä näitä tunteita on kyllä raskasta käydä läpi. Onneksi myös tämä karanteenissa eläminen tekee nyt tavallaan ajan kulumisen hitaammaksi, ja vauvavuodesta ei kyllä missaa mitään. Tämä on ihanaa aikaa. Vauvavuosi, ei korona.

Kommentit

4 kommenttia
Avatar

Ymmärrän tuskasi, mutta se ei vie toisen tuskaa mennessään. Kuten itse sanoit, neljännen lapsen saamisesta haaveilu on sallittua. Kommenttisi sen sijaan on turha pahanmielen aiheuttaja, sillä rivien välistä paistaa arvostelu. Jos kyseiset aiheet on itselle herkkiä, suosittelen lukematta jättämistä.

Avatar

Hei. Ajattelin että nyt kyllä kommentoin! Olemme tiiätkö niin samassa tilanteessa pohdinnoissa. Meillä myös kolme lasta ja mies sanoo ei lisälapsille… minä haluaisin suurperheen… suru on valtava vaikka onnellinen olen ihan jokaisesta näistä kolmesta jotka olemme saaneet <3 silti sydän sanoo että lapsia mahtuisi perheeseemme lisääkin.

https://lastenjahellanvalissablogi.blogspot.com/2020/04/rajahtava-aloitus-viikolle.html?showComment=1587498485700&m=1#c289336878746600603

Avatar

Meillä 10kk kaksostytöt ja kans haikeudella miettinyt jos tämä on meidän ainut vauvavuosi. Tuntuu ettei ole ehtinyt nauttimaan kun kaiken teki kuin liuluhihnatyönä. 😭

Avatar

Tiedän, että näitä kommentteja ei etsitty, mutta 2 vuotta lapsettomuushoidoissa ilman tulosta on aika rankkaa myös. Olisin maailman kiitollisin edes yhdestä lapsesta, saatika yhdestä raskauden alusta. Tiedän, että sinun haaveilu neljännestä on myös sallittua, haluaisit neljä lasta mutta sait vain kolme. Mielestäni näissä asioissa pariskunnan täytyy olla samaa mieltä, miehesi saattaisi olla hyvin harmissaan, jos neljäs tulisi ilman sopimusta. Särkee sydämen lukea tälläistä kun itselle edes yhden biologisen saaminen vaikuttaa kovin kaukaiselta 🙁

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä