ALKURASKAUDEN VAIKEUDET

Tämä neljäs raskaus on toistaiseksi ollut kaikista raskauksistani toisiksi raskain. Nyt eletään viikkoa 11 ja vaikka voin fyysisesti paremmin kuin missään raskaudessa, olen aivan loppu. Kamalin alkuraskaus oli ehdottomasti esikoisen kanssa, sillä jo viikolla 5, pari päivää testin jälkeen, aloin oksentaa ja kärsin koko raskauden siitä pahimman laadun hyperemeesistä. Mikään ei voita sitä kidutusta. Mutta tämä raskaus sitten taas on rankka eri tavalla.

Instassa seuranneet varmasti tietävätkin kaikki, että Topias on nyt pyörätuolissa. Tämä on kyllä hänelle todella rankkaa henkisesti ja fyysisesti, kun pitää totutella uuteen arkeen ja kaikki on vielä niin vaikeaa, mutta olen ollut parhaani mukaan tukena. Eikä tässä muuten mitään, tottakai olenkin, mutta ajoitus on nyt aika huono, kun olen kärsinyt itse lamaannuttavasta pahoinvoinnista ja kamalasta uupumuksesta. Haluaisin vain levätä ja kerätä voimia ja keskittyä saamaan tarpeeksi ruokaa ja juotavaa alas, mutta jouduinkin ottamaan heti kopin kaikista meidän yhteisistä hommista ja olemaan yksin vastuussa kaikesta. Se on tietenkin ihan selviö, että nyt minä vain hoidan nämä hommat, mutta tämän kamalan hormonimyrskyn ja kurjan olon keskellä tämä tilanne vaan tuntuu välillä todella epäreilulta. Haluaisin edes kerran pahasta olosta selviytyessäni huikata Topiakselle, että toisitko lasin appelsiinimehua, mutta nyt täytyy aina nousta itse. Samasta kärsineet tietävät, että asennon pienikin muuttaminen voi tehdä sen eron siinä, saatko juotavan alas vai alatko oksentaa, joten se oikeasti olisi tärkeää, että saisi levätä.

Muuten tämä alkuraskaus on kyllä sujunut todella mukavasti. Väsymys ja pahoinvointi ovat ne suurimmat oireet, mutta lisäksi on sitten kaikenlaista muuta normaalia. Vatsakipuja, selkäkipua, näppyjä ja mitä vielä. Maitoakin alkoi vähän tulla, kun imetyksen lopetuksesta ei vielä niin kauaa ole. Pahoinvoinnin ja väsymyksen takia päädyin sitten raskaustestinkin tekemään silloin 6+1. Tämä on kuitenkin loppujen lopuksi ollut helpoin raskauteni ja uskon, että niin menee jatkossakin. Sillä nyt 11. viikolla olisi jo todella kummallista, jos pahoinvointi alkaisi lisääntyä. Tässä kohtaa se pahoinvointi on vain ollut samalla tasolla kuin aiemmin, koska se on pahentunut sen HCG-huipun aikaan, joten olen aika luottavainen sen suhteen, että ensimmäistä kertaa saan kokea raskauden ilman hyperemeesiä. Vaikka tämä pahoinvointi lamaannuttaa, itkettää ja ärsyttää, kärsin tästä mielelläni vaikka koko raskauden, jos se tarkoittaa sitä, että saan välttyä hyperemeesiltä.

Ilman tätä Topiaksen loukkaantumista olisin nyt varmaan elämäni kunnossa! Mutta kun raskauden myötä levon tarve on lisääntynyt, mutta samalla tekeminen tuplaantui, olen vain ihan liian uupunut. Tänä viikonloppuna meidän lapsemme menevätkin mukkilaan hoitoon kahdeksi yöksi ja odotan innolla pääseväni lepäämään kunnolla. Vaikka Topiasta tietty pitää edelleen sitten ”hoitaa”. Onneksi nyt pyörätuolilla hän kuitenkin pystyy liikkumaan paljon paremmin kuin kepeillä! Topiaksella siis tosiaan meni akillesjänne poikki muutama viikko sitten, ja sitten viime viikolla hän kepeillä liikkuessaan potkaisi varpaansa toiseen keppiin ja se varvas meni sijoiltaan ja murtui. Enää hän ei sitten kepeillä pystynytkään liikkumaan vaan joutui pyörätuoliin. En kyllä voisi sittenkään sanoa ”joutui” pyörätuoliin, sillä ei tämä ole mitään joutumista vaan tuo pyörätuoli on iso siunaus! Miten kamalaa olisikaan elää ilman sitä. Pyörätuolin avulla Topias pystyy tekemään vaikka mitä, ja esimerkiksi aamuisin hän on nyt noussut taaperon kanssa, jotta minä saan levätä vähän aikaa rauhassa sitä aamun pahinta pahoinvointia pois.

Kohta ei enää voi edes sanoa, että käyn läpi alkuraskautta, sillä 1,5 viikon päästä alkuraskaus on ohi ja alkaa jo toinen kolmannes. Tämä aika on mennyt aivan hullun nopeasti! En ole vieläkään ehtinyt tavallaan edes tajuta, että meille oikeasti tulee vauva, ja raskaudesta on jo yli neljäsosa takana. Mulla on vahva toivo ja luotto siihen, että toisesta kolmannesta tulee ihana. Pahoinvointi tuntuu pikkuhiljaa jo helpottavan (*koputtaa puuta*) ja ehkä tämä on se ”normaali” raskaus, jossa se helpottaa viikon 12 jälkeen. Voisiko se oikeasti mennä niin hyvin ja helposti, että tulenkin yllättäen raskaaksi suoraan vasektomiajonosta ja saan kokea elämäni helpoimman raskauden?

Tämä Topiaksen sairasloma on ollut molemmille todella stressaavaa, mutta kaikessa on hopeareunus. Me ollaan vietetty viimeisen reilun vuoden aikana todella vähän aikaa yhdessä ja nyt ollaan saatu olla tosi paljon kahdestaan, kun vähän valvotaan iltaisin ja vietetään taaperon päikkäriaika yhdessä. Eikä ole tullut mitään riitelyäkään siitä, että liikaa näkee toisen naamaa, vaikka tunteet välillä ovat aika kireällä hormonien ja kotona jumittamisen takia. On ollut oikeasti kiva saada nyt enemmän aikaa yhdessä. Vaikka tietenkin parasta olisi, että Topias pääsisi pian takaisin töihin ja jatkamaan opintoja (oppisopimuksella). Mutta tilanne nyt on tämä, eikä sille voi mitään, joten parempi ottaa siitä kaikki positiivinen irti.

 

Kommentit

4 kommenttia
Avatar

Paljon onnea raskaudesta!
Tulin vinkkaamaan, että jos raskausaikana tekee mieli salmiakkia, niin suosittelen testaamaan Namituvan glykyrritsiinivapaat salmiakit. 😊

Avatar

Tsemppiä! Toivottavasti ei tule hypermeesiä.
Itse nyt menossa RV 17 ja viikot 6-13 olin aivan pois pelistä, makasin aamusta iltaan sohvalla (onnea on etätyöt) enkä välillä pystynyt edes esikoisella lukemaan satua kun ei voinut kylkeä kääntää.
En tiedä miten olisin selvinnyt ilman miestä joka hoiti lähes kaiken kotona ja esikoisen kanssa.
Nyt huonot olot menneet ohi mutta kaikkea kolotusta riittää, mutta ehkä se tästä meillä molemmilla 🤭

Avatar

Julkisen terveydenhuollon pitkät jonot on kyllä niin turhia. (Rahalla saa hoitoa heti, mutta verorahojen vastineeksi vaan jonotellaan.) Mutta kerrankin jotain hyötyä odottelusta, kun saitte vielä yhden lapsen <3 Onnea! Ja toivottavasti vointi vaan kohenee nyt ekan kolmanneksen jälkeen, että saisit ihanan ja mahdollisimman helpon loppuraskauden.

Avatar

Paljon onnea raskaudesta, Emilia! Tulin tosi iloiseksi puolestasi, kun luin uutisen teidän tulevasta vauvasta 🙂 Oletko ajatellut ottaa yhteyttä lapsiperheiden kotipalveluun, koska tuo teidän tilannehan kuulostaa todella raskaalta kaikin tavoin? 🙁 Aivan varmasti teidän tilanteessanne kriteerit täyttyisivät ja saisitte lasten/kodinhoitoapua. Eikä kannata nyt ajatella, että jollain muulla menee vielä huonommin, sillä kyllä kaikki tarvitsevat saavat apua. Toivottavasti pahoinvointi ja väsymys hellittävät pian 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä