VIIME KUUKAUSIEN KUULUMISET

Tässä on taas ehtinyt tapahtua paljon, mutta kuitenkaan ei kauheasti mitään. Aikaa on kulunut ihan hirveästi ja huomenna alkaa jo 19. raskausviikko, mutta kuitenkin kaikki päivät toistavat samaa kaavaa, eikä vauvan kehityksen lisäksi ole tapahtunut juuri mitään. Mulla on ollut tässä nyt pari parempaa päivää, mutta tänään on taas enemmän särkenyt pää. Vieläkin on vähän mysteeri, että mitä tämä särky on, vaikka toistaiseksi se on nyt luokiteltu migreeniksi. Pahoinvointi on selkeästi myös kipuun sidoksissa, sillä huono olo iskee aina kivun pahentuessa. Pahoinvointilääkkeitä syön myös maksimimäärän joka päivä. Vaivana ovat myös supistukset, joiden takia olen joutunut lepäämään entistäkin enemmän. Periaatteessa siis elämäni on lähinnä taaperon hoitamista, ja siitä hoitamisesta toipumista.

Mulla oli tuossa edellisviikolla myös mukava puhelinkeskustelu sosiaalipäivystyksen kanssa, kun joku seuraaja oli tehnyt meistä lastensuojeluilmoituksen. En nyt sitten tiedä, oliko tämä ilmoitus tehty kiusallaan vai aidosta huolesta, mutta ei tämä meitä mitenkään hetkauttanut. Lastensuojelu ei ole meille mikään mörkö, ja oli ihan kiva jutella parikymmentä minuuttia jonkun kanssa ja valittaa omasta olosta. Se tekee aina hyvää! Yhdessä oltiin molemmat tahot sitä mieltä, että mitään huolta ei ole, mutta että jos tuntuu siltä, että arjesta tulee liian rankkaa, voidaan aina soitella sinne ja saadaan kyllä halutessamme apua. Tällä hetkellä kuitenkin meidän avuntarve on vain kotisiivousta, eikä lastensuojelu ole nyt ihan sitä varten. Toivon, että meistä ei tehdä enempää turhia ilmoituksia, koska nämä aina kuormittavat muutenkin kiireistä lastensuojelua, mutta jos tämä ilmoitus ei ollut kiusallaan tehty, niin kiitän huolenpidosta ja vakuutan, että pärjäämme kyllä. Rankkaahan tämä on! Erittäin rankkaa. Mutta neljästä raskaudestani tämä on kuitenkin helpoin. Lapsi nyt ei siitä kärsi, jos kotona on enemmän valmisruokaa, eikä kukaan jaksa siivota. Kyllä tämä tästä sitten taas helpottaa, kun tähän päänsärkyyn löytyy jotain ratkaisuja.

Taapero on kasvanut ihan hirveästi ja kehityksessä tapahtunut paljon. Kirjoitan kyllä hänestä vielä ihan oman kunnon postauksen, mutta instassa toivottiin ensimmäiseksi postaukseksi tauon jälkeen kuulumisia, joten yritän nyt vain laittaa tähän kaikkia eri asioita niin paljon, kun ololtani jaksan kirjoittaa! Taaperosta on tullut pieni papupata, ja hän on edelleen kauhukakara. Esikoinen ja ekaluokkalainen olivat enkeleitä hänen rinnallaan. Hän ehtii ihan joka paikkaan, haluaa tehdä vain kaikkea kiellettyä ja koettelee rajoja jatkuvasti. Hän löytää jokaisen mahdollisuuden kiusantekoon ja on ihan äärettömän temperamenttinen. Vähän jännittää, että miten hän sitten suhtautuu vauvaan kesällä, mutta hän kyllä ainakin muiden vauvoja rakastaa hirveästi. Toivon, että vauvan myötä hän vain oppii paremmin jakamaan ja koko tilanne tasoittuu mukavasti. Älkää rikkoko optimistista kuplaani kylmällä todellisuudella, kiitos!

Jos nyt jätetään nämä kurjat olot ja oireet vielä pois niin henkisesti myös tämä raskausaika on ollut melko raskasta. Kun tätä ikää on jo kertynyt hurjat 28 vuotta ja 29. syntymäpäivä kolkuttelee kahden kuukauden päässä, jännittää se oma jaksaminen. Viime vauvavuosi oli aivan ihana, mutta tällä kertaa siinä onkin sitten taapero mukana. Hyvästi päiväunet ja rauhalliset hetket! Silloin 21 -vuotiaana jaksoi vielä hienosti kahden pienen kanssa, mutta kyllä tässä on huomannut ison eron omassa jaksamisessa. Myös isän kohdalla! Ollaan molemmat vanhoja ja väsyneitä. Minä väsyneempi, koska isähän ei ole yhtään yötä joutunut valvomaan. Nyt jo raskausaikana olen niin uupunut, että monesti oikein itkettää miettiä tulevaa. Mutta tunnistan nämä tunteet myös viime raskaudesta ja tiedän, että ne kaikki pelot kyllä unohtuvat viimeistään, kun vauva syntyy. Luultavasti jo loppuraskaudessa, kun olo on fyysisesti niin kurja, että toivon vain pääseväni vihdoin synnyttämään, eikä ajatus vauvasta pelota enää ollenkaan, kun siinä pääsee sitten eroon liitoskivuista, vessassa ravaamisesta ja oksentamisesta.

Meidän parisuhteelle ja isoille lapsille kuuluu hyvää. Ollaan onneksi jo tällainen vanha ja vakaa pari, jonka elämää ei edes tällainen yllätysuutinen pääse hätkähdyttämään ja toistaiseksi uusi raskaus ei ole vaikuttanut muuhun kuin seksielämään, mikä käy joka kerta alkuraskaudessa, kun mulla on niin kamala olo, että halut katoavat täysin. Enhän minä tässä päänsäryssä mitään heilahtelua kestäisikään, heh.

Isot lapset käyvät normaalisti koulua, harrastavat ja nauttivat lumesta. On ollut ihanaa seurata, miten hienoa tämä mahtava lumitilanne on heille. Meille kun tämä oli lapsena ihan normaalia, mutta nämä omat lapset eivät ole vielä lumisia talvia nähneet. On mullakin mieli pirteämpi, kun sen jatkuvan synkkyyden sijaan ikkunoista näkyy kauniit lumiset maisemat ja on paljon valoisampaa. Nyt kun vielä olo paranisi sen verran, että pääsisin ulos nauttimaan.

Meillä aloittaa keskiviikkona kotona lastenhoitaja ja tätä on odotettu! Taapero on ollut flunssassa ja aloitus lykkääntyi sen takia. Aion käyttää hyväkseni nämä vapaat hetket nyt alussa lepäämiseen, kun se on tällä hetkellä niin tärkeää, mutta myös töihin. Töiden takia tämä lastenhoitaja siis palkattiin, kun prosessi aloitettiin jo ennen tätä raskautta. Tilanteet kuitenkin muuttuvat ja tällä hetkellä mulla on niin suuri tarve saada vähän enemmän lepoa päivisin, niin ehdottomasti otan tästä ”työpäivästä” muutaman tunnin sitä varten, että nostan vain jalat ylös, tai menen peräti päikkäreille.

Meillä kävi hirveän hyvä tuuri, kun lastenhoitajaa etsiessämme kävi ilmi, että rakas ystäväni on vaihtamassa alaa ja nyt päiväkodeissa sijauuksia tehdessään kaipasi juuri tältä alalta lisähommia, joten tämä menee tosi näppärästi, että hän sitten on 2-3 päivää viikosta meillä. Meillä on ennenkin ollut kotona hoitaja ja silloinkin hoitaja löytyi näin kätevästi lähipiiristä. On molemmilla kiva, kun voidaan joustavasti sopia hoitoaikoja ja tietää, että voi luottaa toiseen sataprosenttisesti. Ei siis jännitä nyt ollenkaan, vaan odotan vain innolla! Taaperokin on jo ennestään tutustunut tähän uuteen hoitotätiinsä ja oltiin Topiaksen kanssa ihan ihmeissään, kun yleensä ujo pikkutyyppi olikin häneen heti ihan rakastunut.

Huomenna mulla on hammaslääkäri, mikä jännittää ihan hirveästi, joten nyt lopetan tämän postauksen tähän, jotta ehdin vähän vielä vastata viesteihin ja sitten yritän saada hyvät yöunet alle. Taapero on isoäidilläni yökylässä hammaslääkärin takia, sillä mulla on aika heti aamulla aikaisin ja saan siihen esilääkityksen. Onneksi meillä on näin mahtava tukiverkosto!

Kiitos kaikille teille, kun olette eläneet mukana ja ymmärtäneet tätä oloani ja sitä, etten ole nyt pystynyt tekemään töitä <3 Vaikka rakastan blogin ja instan tekemistä, tämä on kuitenkin rakkaan harrastuksen lisäksi työ, mikä tarkoittaa sitä, että oman terveyden pettäessä se on pakko jättää tauolle. Toivon, että jaksatte vielä vähän aikaa tätä puolikuntoisuuttani ja pysytte matkassa! Toivottavasti pian pääsisin palaamaan normaaliin.

Kommentit

5 kommenttia
Avatar

Varhaiskasvatuksen hoitajan (= koulutetun lähihoitajan tai lastenohjaajan) palkka yksityisellä puolella on minimissään 1989e/kk ja senttejä päälle. Tämä jaettuna 20:lla se tekee vajaa 100e per päivä ja +12e/h.

Itse ainakaan koulutettuna en lähtisi kotiinkaan hoitamaan minimipalkkaa pienemmällä!

Toisaalta täysi varhaiskasvatusmaksu on ainakin omalla kunnassani jotain 288e/kk joten sama raha menisi siis käytönnössä helposti viikossa.

Avatar

Hei,olenkin ihmetellyt,mitä on tapahtunut. Tsemppiä ja jaksamista!
Mitä tällainen 2-3päivää viikossa lastenhoitaja kustantaa,noin? Itse myös haluaisin mieluummin hoitajan kotiin, kuin viedä pieniä lapsia hoitoon,varsinkin kun emme tarvitsisi välttämättä kuin ehkä 1-2pv viikossa hoitoa.

Avatar

Tsemppiä 🙂 jaksamista varmaan auttaisi kun laittaisi sen pienimmän lapsen varhaiskasvatukseen. Hänkin saisi ikätovereiden seuraa.

Avatar

Avatar

Pakko sanoa että itsekin hätkähdin ja huolestuin kun luin instastasi että taaperonne söi koiranruokaa etkä jaksanut väsymyksestä johtuen häntä edes kieltää. En siis usko että tuota ilmoitusta on ihan kiusallaan tehty vaan aidosta huolesta.
Esim tuo tilanne vaikutti aidosti siltä että jotain apua tarvitaan.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä