30. RASKAUSVIIKKO JA NEUVOLAKUULUMISET

30. raskausviikko ja vauvan tulo jännittää

30. raskausviikko on alkanut ja tänään olin sopivasti myös neuvolassa. Tämä raskaus on kulunut näistä neljästä kaikkein kovinta vauhtia, ehkä koska se alun jännitys jäi kokematta, kun saatiin tietää raskaudesta ”vasta” 7. viikolla. Nimittäin ne 4.-6. viikon piinapäivät ovat kyllä olleet niin hitaita! Aika myös tuntuu kuluvan nopeasti varmasti sen takia, että en ole vielä yhtään valmis vauvan saapumiseen. Jos vain odottaisin täpinöissäni kaikkea, aika varmasti tuntuisi matelevan. Mutta kun nyt stressaan, miten saan kaiken kuntoon ennen vauvaa, aika taas menee hurjaa vauhtia eteenpäin. Tuntuu kyllä käsittämättömältä, että on jo 30. raskausviikko.

Vauva liikkuu paljon ja isoilla liikkeillä, ja se saa hänet tuntumaan koko ajan läheisemmältä. Alkaa pikkuhiljaa tajuta, että se on ihan oikea ihminen ja oma persoonansa, kuka siellä minua koko ajan monottaa. Pian on edessä uusi vauvavuosi, imetys, tuplarattaiden korkkaus ja paljon muuta. Melkein kaikki meillä onneksi onkin nyt jo tarvikkeista valmiina, mutta muutamia juttuja vielä puuttuu ja enemmän tämä valmistautuminen on sitä, että yritän saada koti- ja työasiat kuntoon.

Raskausoireet piinaavat vielä loppuraskaudessakin

Minulla on tällä hetkellä todella paljon kaikkia oireita. Päänsärkyä, pahoinvointia, levottomat jalat, turvotusta, ruoansulatusvaivoja, vatsakipua, supistelua, selkäkipua, rannekanavaoireyhtymää, liitoskipuja, huimausta, heikotusta, hengenahdistusta ja vaikka mitä. Kroppani ei selkeästi kestä enää ja alkaa tuntua päivä päivältä helpottavammalta tietää, että tämä on viimeinen raskauteni. Vaikka tulen kyllä aivan varmasti ikävöimään taas tätä mahaa ja vauvan liikkeitä. Mutta nyt on aika alkaa miettiä kaikkea sitä ihanaa, mitä elämällä on vielä tarjota, ja yrittää päästä eroon tästä kroonisesta vauvakuumeesta. Juuri eilen illalla Topiaksen kanssa keskusteltiin vasektomiasta ja siitä, että toivottavasti tämä terveyspalveluiden ruuhkautuminen alkaisi helpottaa ja hän pääsisi siihen mahdollisimman nopeasti. Suunniteltiin myös, että ehkä kannattaisi varmuuden vuoksi vielä ottaa myös kierukka minulle. On nimittäin tullut lueskeltua näitä kauhutarinoita siitä, miten vielä vasektomian jälkeen on tultu yllättäen raskaaksi.

30. raskausviikko neuvolassa

Neuvolassa oli tänään muuten kaikki hyvin, mutta valitettavasti käynnin lopussa tuli myös huolenaihetta ja minulle varattiin maanantaille aika ylimääräiseen ultraan tarkistamaan vauvan vointia. Se jännittää aika paljon, ja tietenkin aika kuluu taas äärettömän hitaasti, kun pitää odotella sitä maanantaita. SF-mittani oli jo viime käynnillä yläkäyränkin yläpuolella ja nyt se oma käyräni oli taas noussut entisestään. Kohtu siis kasvaa aivan omassa tahdissaan ja nämä mitat antavat syytä tarkistaa vauvan kasvua ja vointia ultrassa. Yleensä vauvan kasvua on raskauksieni aikana seurattukin tosi tiheään ihan sen takia, että olen joutunut hyperemeesin, supistusten ja munuaisvaivojen takia olemaan niin paljon sairaalassa ja minulle on tehty monta ylimääräistä ultraa, mutta nyt minulla ei ole vauvan kasvusta mitään tietoa, sillä onnekseni en ole kertaakaan joutunut sairaalaan. On siis kiva päästä näkemään, miten vauvalla menee, sillä kyllähän tämä itseäkin jännittää. Aiemmat vauvat ovat olleet siroja ja tästä nyt vaikuttaisi tulevan isoin vauvamme.

Muuten tosiaan neuvolassa kaikki oli hyvin. Näitä oireita minulla on vaikka muille jakaa, mutta kaikki on kuitenkin normaalia ja valitettavasti on vain käynyt huono tuuri, kun ne taas osuvat omalle kohdalle. Pahoinvointi on viime viikosta jotenkin nyt taas pahentunut ja vähän jännittää, miten sen kanssa käy. Olen joutunut nyt taas vähän syömään noita pahoinvointilääkkeitä, mutta toivottavasti en joutuisi niitä enää säännöllisesti ottamaan.

Painonnousu huolettaa

Painoa on nyt tullut 8 kiloa, mikä on ihan tarpeeksi kiitos vaan. Ei tarvitsisi tulla yhtään enempää! Olin tosiaan juuri ennen raskautta ehtinyt pudottaa 12 kiloa ja harmittaa hirveästi, että laihdutus jäi kesken. En tule näitä kiloja helposti saamaan pois raskauden jälkeen, sillä imetys pitää minulla kaikki kilot tiukasti kiinni kropassa, joten toivon, että kiloja ei kauheasti tulisi. Kroppani kärsii tästä ylipainosta ja haluaisin vain saada mahdollisimman pian normaalin kehoni takaisin, mutta en nyt voi tälle tilanteelle mitään. Suuri osa tästä painonnoususta on turvotuksia, ja ne varmasti vielä lisääntyvät, joten varmasti painokin vielä nousee ennen synnytystä… En voi muuta kuin yrittää syödä terveellisesti, ja liikkua sen verran, kun liitoskivuilta vain pystyn.

30. raskausviikko tarkoittaa synnytyssuunnitelman päivitystä ja sairaalakassin pakkaamista

Tänään neuvolassa painon ja kohdunkorkeuden lisäksi tutkittiin vauvan sydänääniä, verenpainetta ja pissanäyte. Näissä kaikissa oli kaikki hyvin. Lisäksi sitten muistuteltiin raskausmyrkytyksen oireista ja liikelaskennasta, kun ollaan jo näin pitkällä. Tuntuu kyllä vaan niin hurjalta! 30. raskausviikko… Mihin tämä aika oikein meni?

Pian saisi siis alkaa jo jopa miettiä sitä synnytyssuunnitelman päivittämistä ja sairaalakassin pakkaamista. Kassi on mielestäni hyvä olla ajoissa pakattuna, kun loppuraskaudessa ei ikinä tiedä, koska sitä joutuukin johonkin osastoseurantaan. On sitten kaikki tärkeä valmiina, eikä tarvitse ohjeistaa niin paljon sitä puolisoa etsimään kotoa kaikkia eri tuotteita pakattavaksi.

Aion mennä viime raskauden synnytyssuunnitelmalla, mutta muutama päivitys siihen pitäisi tehdä. Sairaalakassiin ajattelin tällä kertaa pakata vähän vähemmän kuin viimeksi, sillä toiveissa on päästä kotiin mahdollisimman pian. Ahdistun sairaalassa ja koska olen joka imetyksen aikana kärsinyt D-MER:istä, ahdistus on siinä ensipäivinä erityisen voimakasta. Kotona voin paljon paremmin. Lisäksi nyt siellä olisi erityisen yksinäistä, kun lapset eivät pääse sairaalaan vauvaa moikkaamaan. Kunhan vain kaikki sujuisi hyvin synnytyksessä, toiveena olisi polikliininen synnytys.

Tällaista siis kuuluu tähän 30. raskausviikkoon! Nyt vain lepoa, voimien keräilyä ja rauhallista valmistautumista tulevaan, ja hyvin kaikki menee.

Lue lisää

Imetysikävä

D-vitamiini rintamaidosta

27. raskausviikko

Kommentit

2 kommenttia
Avatar

Törmäsin postaukseesi ihan sattumalta, enkä ole blogiisi sen enempää tutustunut. Siispä anteeksi, jos kommenttini ei olekaan tilanteeseesi sopiva. Ehkä tämä sitten auttaa joskus jotakuta muuta asiaa miettivää.

Minulle pisti kuitenkin silmään tuo kappale, jossa puhuit ehkäisystä ja suunnitelmistanne sen suhteen. Totta kai on jokaisen oma päätös, millaisia toimenpiteitä haluaa suorittaa, enkä ole käskemässä mitään. Haluaisin kuitenkin tuoda esille pari asiaa mainitsemiisi ehkäisymenetelmiin eli vasektomiaan ja kierukkaan, tai pikemminkin niiden yhteiskäyttöön liittyen. Jos/kun on varma, ettei halua enää lapsia ja haluaa olla aivan ekstravarovainen, voivat mainitsemasi keinot yhdessä tuoda riittävän mielenrauhan. Itse kuitenkin ajattelen, että ylimääräisten kirurgisten toimenpiteiden välttäminen on tavoiteltavaa, mikäli todennäköisyydet ovat sen puolella. Alla olevat luvut ja faktat ovat monilta osin Duodecimin Naistentaudit ja synnytykset -oppikirjasta luvusta Raskauden ehkäisy ja sterilisaatio.

Vasektomiasta: Lääkäreiden tulee pitää ja myös neuvoa potilaita näkemään vasektomia lopullisena ratkaisuna. Käytännössä vasektomia voidaan purkaa, mutta varmoja takeita hedelmöityksen onnistumiselle ei ole. Purkaminen täytyy myös Suomessa maksaa omasta pussista. Vasektomia on tehokas ehkäisymenetelmä: vain 1-2 %:lla miehistä menetelmä pettää. Useimmiten tämä johtuu siemenjohtimen rekanalisaatiosta.

Ehkäisymenetelmien luotettavuutta kuvataan myös Pearlin luvulla, joka kertoo, kuinka monella sadasta ehkäisy pettää. Vasektomiassa Pearlin luku on 0,2-0,1. Monesti esimerkiksi somessa kauhutarinat saavat ihan eri mittasuhteet ja syntyy harha ongelmien yleisyydestä, kun oikeasti yhtä huonoa kokemusta kohden on useita tyytyväisiä ihmisiä. Näin lienee myös tämän asian kohdalla. Raskaaksi tuleminen vasektomian jälkeen on erittäin epätodennäköistä.

Kierukoita on kahta erilaista: hormoni- ja kuparikierukka. Puhun tekstissäni nyt hormonikierukasta, sillä se on varmempi ehkäisykeino. Kuparikierukan Pearlin luku on oikeanlaisessa käytössä 0,6, kun taas hormonikierukalla vastaava luku on 0,1-0,2. Lisäksi hormonikierukalla on monia muita hyviä lisävaikutuksia, esimerkiksi kuukautiskipujen lieventyminen ja kuukautisvuodon niukentuminen. Systeemiseen verenkiertoon, eli kohdun ulkopuolelle levonorgestreeliä pääsee erittymään niin vähän, että sillä ei käytännössä ole vaikutusta muualla elimistössä.

Nykyään Suomessa potilaille asennetaan kolmea erivahvuista kierukkaa. Vahvuus kertoo kierukan säiliössä olevan levonorgestreelin pitoisuuden. Kierukan ehkäisytehon kesto riippuu pitoisuuden suuruudesta. Pisimpään käytössä ollut, Suomessa kehitetty (!!) Mirena sisältää levonorgestreeliä 52 mg ja sen ehkäisytehon on osoitettu olevan jopa seitsemän vuotta. Mikäli kierukan laittaja osaa asiansa, sujuu asennus erityisesti synnyttäneelle naiselle todennäköisesti helposti ja mukavasti. Oikein asennettuna kierukka on mainio ehkäisymenetelmä, jonka teho alkaa heti asennuksesta ja päättyy heti, kun kierukka poistetaan.

Kumpikin menetelmä on siis jo itsessään hyvin luotettava. Sekä kierukan laiton että vasektomian voidaan ajatella olevan vähintään pienkirurgisia toimenpiteitä. Tästä syystä haluaisin tuoda esille, että pienemmällä vaivalla (ja rahalla) pääsee, kun valitsee vain toisen edellä mainituista menetelmistä. Yksinkin ehkäisyteho on molemmissa erittäin tehokas, tehokkaampi verrattuna mihinkään muuhun menetelmään (paitsi selibaattiin tietysti). Kirurgisissa toimenpiteissä on aina riskinsä, esimerkiksi infektoituminen, ja mitä vähemmällä määrällä operaatioita elämästä selviää, sen parempi.

Asiasta kannattaa ehdottomasti keskustella hoitavan lääkärin kanssa, koska eihän tällainen ulkopuolinen voi mitenkään tietää kaikkia yksityiskohtia terveyshistorioistanne. Yleisellä tasolla voisi kuitenkin todeta, että yksi ehkäisymenetelmä on riittävä suojaamaan raskaudelta. Esimerkiksi kierukka on turvallinen ja miellyttävä ehkäisyväline, joskin asennus ja kohdun totuttelu uuteen vierasesineeseen voivat aiheuttaa kipuja ja tiputteluvuotoa jonkin aikaa. Sterilisaatioiden, sekä miesten että naisten, määrä on Duokkarin kirjan mukaan ollut selvässä laskussa jo 1990-luvulta. Voisin kuvitella, että sterilisaation suosion laskuun on ainakin osittain vaikuttanut muiden ehkäisymenetelmien kehittyminen helppokäyttöisiksi ja hyvin luotettaviksi. Tämä on kuitenkin vain omaa arvailuani.

Jokainen potilas tekee kuitenkin omat valintansa yhdessä häntä hoitavan lääkärin ja muun hoitohenkilökunnan kanssa. Kannustan olemaan vastaanotolla avoin ja kysymään rohkeasti kaikista mieltä askarruttavista asioista. Lääkärin tehtävänä ei niinkään ole olla ylin määräävä auktoriteetti, vaan ennemminkin jakaa potilaalle tietonsa käsiteltävästä aiheesta puolueettomasti ja niin ymmärrettävästi, että he voivat yhteistuumin pohtia juuri ko potilaalle sopivia ratkaisuja.

Tulipas romaani. No, ehkä tämä avasi joitakin uusia näkökulmia tai sitten vahvisti päätöstänne ehkäisymenetelmistä. Ihanaa kevättä! 🙂

Avatar

Onhan sokerirasitus tehty?
Rauhassa vaan odottelemaan aikaa, kiireellistä hätää tässä ei ole ja usein ultran painoarvio onkin pienempi.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä