operaatio äiti - Banneri
Kirjoitan nyt postauksen kahdesta arkaluontoisesta aiheesta. Olen pitkään miettinyt puhuvani näistä ääneen, mutta joku sisälläni on estänyt. Henkilökohtaisista asioista kertominen vaatii joskus voimia ja paljon uskallusta. Nyt avaan suuni.
Oma synnytykseni ei mennyt niinkuin olin ajatellut ja oli henkisesti todella rankka. (Lue: Synnytyskertomus) Koin pitkään syyllisyyttä, turhautuneisuutta ja katkeruutta siitä, että en ollut poikani luona heti synnytyksen jälkeen. Alkuun oli todella vaikea tunnistaa vauvaa omakseni ja en kokenut olevani äiti.
Jossain vaiheessa rakkaus kuitenkin valtasi sydämeni ja olin myyty.
Silti jokin pieni asia jäi takaraivooni. Pelko. Entä, jos lapseni ei pidä minusta, koska hylkäsin hänet syntymän hetkellä? Rakastanko lastani varmasti tarpeeksi? Onkohan poika kiintynyt minuun ollenkaan? Olenko minä tarpeeksi hyvä äiti?
Nuo kysymykset pyörivät päässäni enemmän tai vähemmän ja yritin vakuutella itselleni, että kaikki on hyvin. Pelkäsin sairastuvani masennukseen, koska olen nuorempana siitä jo kärsinyt. Päätin, että minun on oltava vahva äiti eikä vahvat äidit sairastu.
Jälkeenpäin ajateltuna homma oli jo selvä, olin yksi niistä 10-15 prosentista, jotka sairastuu synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Nyt, kun luen tuon taudin kuvauksen, tunnistan itseni monesta kohtaa.
Itsesyytökset olivat pahoja. Pelkäsin vahingoittavani lastani sillä, että en osaa rakastaa tarpeeksi. Minulla oli univaikeuksia. Tunsin oloni ahdistuneeksi.
Kaikki muut hehkuttivat rakkauttaan jokapuolella ja kertoivat kuinka uskomatonta elämä on. Minun mielestäni elämä oli – ihan hienoa. Minusta oli tullut äiti, siinä se. Olin niin syvällä, että en nähnyt tuota lausetta kunnolla. MINUSTA OLI TULLUT ÄITI.
Olen liian kiltti ja otan asiat helposti itseeni. Tämä ei yhtään hepottanut tilannetta. Olisin päässyt ehkä nopeammin takaisin jaloilleni, mutta sitten se alkoi; minusta tuli kiusattu.
Olipa kerran ihanan tiivis ja rakastettava vauvaryhmä netissä, jossa jaettiin paljon asioita. Kaikki seurasivat toistensa elämää ja kuulumisia suurella sydämellä.
Huomasin lisääväni ryhmään paljon kuvia pojastani ja kertovani usein mitä meille kuuluu. Korostin herkästi itseäni ja poikani uusia taitoja. Muiden huomioiminen jäi vähemmälle, vaikka heitäkin zemppasin, juttuihin kommentoin ja kuvista tykkäsin. Halusin hehkuttaa ja tuoda hienoja asioita esille. Todistelin lähinnä itselleni, että elämä on upeaa.
Tämä sai aikaan katkeruutta. Minua arvosteltiin siitä, että jatkuvasti yritän pilata muiden ilon ja upottaa muiden kuulumiset omieni alle. En ymmärtänyt yhtään mistä he puhuivat, minähän halusin vain kertoa kuinka ihana poika minulla on!
Tilanne tulehtui nopeasti. Tuli erimielisyyksiä niin mielipiteistäni kuin päivityksistänikin. Suutuin kunnolla, kun poikaanikin arvosteltiin. Miten joku edes kehtaa tehdä niin, kun ei ole ollut osana elämäämme?! Ärräpäitä lenteli ja siitä hetkestä tiesin, että me emme tulisi toimeen.
Ajan kuluessa arvostelu pahentui. Annoin soseita liian aikaisin, istutin poikaa bumbossa liian nuorena tai nukutin vääriin paikkoihin.
Pahimmillaan seinääni vakoiltiin Facebookissa, juttujani kopioitiin muualta netistä ja haukuttiin porukalla yhteisessä viestiketjussa. Ihan mitä vain sanoin missä vain, olin kuulemma tarkoittanut sen loukatakseni. Koin olevani ahdistettuna nurkkaan. Minua haukuttiin taulapääksi, huoraksi ja vittuiltiin päin naamaa. Uhkailujakin sain. Minun olisi pitänyt toimia juuri sillä tavalla kuin käskettiin tai lähtisi ilmoitus lastensuojeluun tai poliisille.
Kiusaaja nauttii toisen pahasta olosta, kiusaaja haluaa iskeä tikarinsa syvälle. Ajattelin ensin, että en koskaan näytä kuinka paljon kaikki sattui. Mutta nyt olen rohkaistunut. Ihan sama, vaikka kiusaajan kasvoille leviäisi leveä hymy tätä tekstiä lukiessa, koska nyt on minun vuoroni puhua.
Kyllä, te satutitte minua ja teitte minulle pahan olon.
Muistan, kun kerran sanoit, että olet huolissasi lapsestani. Olet huolissasi siitä, että en osaa hoitaa lastani. Kyseenalaistit koko ajan toimintaani äitinä ja tämä vahvisti entisestään epävarmuuttani. ”Olisipa lapsellasi joku toinen äiti” Nuo sanat sattuivat. Jos olit niin huolissasi Topista, miksi sitten edesaiheutit kiusaamisellasi ja arvostelullasi huonoa itsetuntoani? Kaikki se mitä on sanottu ja tehty, on pahentanut tilannetta ja se vaikutus on varmasti jotenkin yltänyt Topiinkin.
Painotan, että rakastan lastani ylikaiken. Halaan joka hetki! Suukottelen suuta, poskia ja nenänpäätä. Leikin, touhuan ja juttelen. Vaihdan vaipan, syötän ja huolehdin, että on hyvä olla. Topi ei ole rakkaudesta eikä muusta jäänyt paitsi.
Mutta kaikki on ollut kovin vaikeaa. Olen pitkään miettinyt miksi on niin rankkaa vaihtaa vaippa ja miksi väsyttää niin kovasti aamun leikkien jälkeen. Tai miksi on niin vaikeaa olla aloillaan, kun seinät kaatuvat päälleni. On pakko liikkua ja mennä, että ei ehdi ajatella ja huolehtia. Ja sitten yöllä, kun kiipeän sänkyyn ei uni tule, koska ne mielestä siirretyt asiat tulvivat ajatuksiini. Ja aamulla väsyttää.
Ylipäänsä olen kokenut monen asian vaikeaksi. Ahdistaa lähteä jonnekin, koska pelkään, etten pärjääkään pojan kanssa. En halua välttämättä mennä kyläilemään tai vauvakerhoihin, koska en halua toisia todistamaan sitä, etten osaa jotakin asiaa. Me liikutaan kahdestaan paikasta toiseen, koska näin ei voi kukaan arvostella.
Pitkään olen yksin surrut huonouttani ja osaamattomuuttani. Pitkään olen ollut väsynyt ja lopussa. Silti olen esittänyt reipasta ja uskotellut itsellenikin, että olen vahva äiti; kaikki on tietenkin kunnossa!
Tuli se päivä, kun ymmärsin kaiken. Tiesin, että näin ei voi jatkua. Taisteluhenki nosti päätään ja uskaltauduin irrottautumaan tuosta oravanpyörästä. Painoin esto nappia ja pyyhkäisin sen kaiken paskan kertaheitolla elämästäni. En tiedä mikä minua aiemmin oli estänyt, mutta nyt vihdoin tein sen.
Seurasi monen kuukauden tutkistelu ja mietiskely. Pureskelin asioita pikkuhiljaa. Jossakin vaiheessa oma järki alkoi viemään voiton ja irtipääseminen tuottaa tulosta. Koin itseni hetki hetkeltä vahvemmaksi. Tajusin, että olen pojalleni tärkeä ja aloin nauttimaan asioista vielä vähän enemmän.
Sitten mieheni jäi kotiin ja sain omaa aikaa. Tuona aikana sain käsiteltyä loputkin asiat ja hengähdettyä. Opin arvostamaan jälleen itseäni äitinä ja kasvatin itseluottamusta. Arkiset asiat olivat miehen vastuulla ja minä sain ainoastaan nauttia poikani seurasta. Hetkessä näin enemmän! Kirkkaat silmät tapittamassa onnellisina, suupielet hymyssä. Voi sitä rakkauden määrää!
Nyt tuntuu hyvältä istua pojan kanssa paikallaan ja ihmetellä maailman menoa. Sydämessä ei kiristä ja voin taas elää täysillä. Uskaltauduin tänään lähtemään ystäväni kanssa rannalle ja tiesin pärjääväni. Tiesin, että voin antaa pojalle yhden keksin ja, että hiekan maistaminen on sallittua ilman, että sinut leimataan huonoksi äidiksi. Se mitä teet on sinun valintasi. Muiden mielipiteistä ei tule välittää.
En ole täysin ehjä vielä. Haavat on sidottu, mutta ne eivät ole ummessa. Aion nyt elää hetki kerrallaan ja parantua kokonaan. Koska minä olen äiti.



En aio nimetä ihmisiä, jotka olivat tässä mukana. Jokaisella tarinalla on kaksi puolta ja uskon, että näistäkin asioista voidaan olla toista mieltä. Mutta tämä kertomus on siitä mitä minä tunsin ja miten se vaikutti minuun.

Kommentit (48)

Mut sä varmaan jossain määrin jo tunnistatlkin, ja en vaan voinu ny jättää kommentoimatta.

Mun sisäl kiehuu siis oikeesti kiehuu ihmisten itsekeskeisyys!!! Mää en tajua miten jokku kehtaa aikuset ihmiset, ÄIDIT, kiusata toisiaan, saada toisensa pahalla mielelle.
Ne tekee sen tahallaan, vaikka tietävät että toinen ei käytöksellään ja hehkuttamisellaa oo tArkottanut mitään sen Suuntastalaan tapahtuvaksi.
Mua ahistaa ja itkettää tää maailma, niin paljon paskaa, isoja juttuja, ja sit vielä tahallaan aiheutettua katkeruutta
Kun voisi vaan iloita toisen puolesta.

Mä en sanokaan et kukaan ois täydellinen, mut onko niin vtun noloa hei tulla anonyymina haukkumaan. Jos mä oisin sä, Anette, mä oisin nii pohjanmaalanen vittupää-akka et heittäisin kaikki nimet tiskiin ja bring it on kerra ootte paskat alottanukki!
Sulle tsemppiä nainen. Vaik kuulet tän miljoonasti; älä välitä, anna olla. Sul on varmasti parempiAki yStäviä<3

Anteeks avautuminen. Mä vaa niin kiehun.
Nauti pikku pojastasi. Niin mäkin <3:)

Ps. Onneks joulukuisten ryhmään ei mahtunut tommost kusipäätä!!!!!!
Aaaaaagh!!

Pps. Jos kaipaat juttuseuraa, jos tunnistat mua pistä yyveetä 🙂

Onko Topi siis ihan virallisesti keskonen?? Eikö se ole et ennen rv37 syntyneet ja/tai alle 2500g painoiset luokitellaan keskosiksi?

Topi on syntynyt rv 36+6 ja oli kehityksessä jäljessä. Eli ei kohdussa kehittynyt yhtä nopeasti. Eli on.

Ei voi muuta oikeesti sanoa kuin, että SAIRASTA tuommoinen toisen kiusaaminen :/ kiusaajalla on aina itsellään korvien välissä jotain pahasti vialla, ei kiusatulla! Ja sitäkään en ymmärrä, että ihminen joka ei edes välttämättä tunne toista ihmistä oikeesti (vain nettikeskustelujen perusteella LUULEE tuntevansa) viitsii ruveta toista herjaamaan!?! Apuahan hän tarvii kovasti! Ei ole normaalia käytöstä.

Etkä ole varmasti ainut äiti maailmassa kuka ei lastansa kehuisi alituiseen!! Varsinkin esikoisen äidit 🙂 Tuntuu, että oma lapsi on kaikista taitavin koko maailmassa <3 niin se vain menee ja niin pitääkin! Eikä siitä pidä kenenkään loukkaantua, uskon että jokainen sitä tekee tiedostamattaankin! Kun lukee noita vauva-sivustoja niin siihenhän se perustuu 🙂 ja joka noista saa riidan aikaseksi niin sellaisen kannattaisi jo oman mielenterveyden kannalta pysyä poissa sieltä! 😀

Jotku ihmiset on taitavia osumaan juuri sinne arimpiin paikkoihin ja saavat varmaan siittä jotain kiksejä itselleen. Muutenhan heitä ei moinen herjanheitto kiinnostaisi! Muutenkaan en ymmärrä miksi jotkut äidit ovat niin paskoja toisilleen. Se tärkein unohtuu eli ne lapset ja se, että samoja juttuja koetaan 🙂

Jotenkin monet ottaa vähän turhankin henkilökohtaisesti, ehkä se on vaan luonnejuttu, että luetaan kirjoitukset just niinku ite halutaan eikä ajatella, että ehkei niitä oo pahalla kirjoitettu! Ajatellaan niin ykspuolisesti. Mutta ei niistä kannata välittää 🙂 kun tietää itse kuka on ja mitä tekee niin se on tärkeintä. Mä en ymmärrä miten joku voi edes vihamiehelleen sanoa että toinen on huono äiti omalle lapselleen :DDD

ja tuli mieleen tuosta, kun podet huonoa omaatuntoa siitä kun olit masentunut. No minä podin myös huonoa omaatuntoa siitä, kun poikani joutui kolmeksi päiväksi tippaan lastenosastolle, kun sai pitkässä synnytyksessä jonkun bakteerin. ”Se oli mun vika, koska mun olis pitäny osata ponnistaa nopeemmin…” 😀 (ajattelin). Ja sitten kun mut kotiutettiin ennen poikaani. Ei ollut hetkeäkään ettenkö soimannut itseäni huonoksi äidiksi kun kaikki ei mennyt niinkuin piti. Mun onneksi silloin ei kukaan siitä sanonut mitään negatiivista. Se ois varmasti lyöny vaan lyötyä. 😉

Ne hormoonit vaikuttaa meihin äiteihin niin monella tapaa ja jokainen äiti sitä huonoa omaatuntoa jostain potee 🙂 ihan vähäpätöisiä, oman mielen tuotoksia mutta kuitenkin! Se on meidän äitien juttu vaan se!

Oon kyllä itsekin huomannut, että oikeasti moni hehkuttaa lastaan ja ainakin omasta mielestäni se on sallittua 🙂

Kiusaaminen on ikävää, mutta tottakai auttaisi asiaa myös se, että itse huomioisin muita paremmin ja välttäisin osallistumatta liian kärkkäisiin keskusteluihin, koska toki mielipiteet voi herkästi loukata.

Uskon, että jotkin asiat olisi ehkä jäänyt toisilta sanomatta, jos en olisi VAHINGOSSA heitä loukannut jollakin mielipiteellä.

Tosin mielipiteistä ei ikinä pitäisi loukata ellei ne ole suoraan jollekin tarkoitettu.

Sä oot vahva ja pääset kaiken paskan yli, vaikka se vaatiiki aikaa 🙂 Ja tosi rohkeeta kirjoittaa tänne kaikkien nähtäville näin henkilökohtaisia asioita. Puhuminen/kirjoittaminen helpottaa kyllä oloa kummasti.

Sitä saa ihmetellä, että olen jaksanut. Kun ottaa huomioon sen miten paljon oot porukkas kanssa mua piinannut.

Loistava ja koskettava kirjoitus. Kaikesta huomaa, että rakastat valtavasti lastasi ja olet loistava äiti. On kultainen taito oppia osa asioista suodattamaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Paljon tsemppiä ja ihanaa vauva-arkea koko perheelle!

Kiitos paljon kommentistasi 🙂

Oli todella koskettava teksti. Naurettavaa vaa huomata miten aikuiset ihmisetki kiusaa toisiaan? Luulis et tommonen kuuluu sinne ala-aste jne vaiheelle ku ollaa kateellisia mitä toisel on ja itel ei oo. Nousee vaa kysymys kun ihmisillä on aikaa arvostella toista, onko hän hyvä äiti ja jos ei.. Pohdinpa vaa mite jollaki on aikaa alottaa tommonen ihme pelleily? Tiedän kyl että suomessa niiku myös maailmalla muuallaki on varmasti niitä äitejä jotka eivät kohtele lapsiaan hyvin ja pidä hyvää huolta jne. Sit ihmiset vaa takertuu niihin jotka ovat just parhaita mahdollisia äitejä omille lapsilleen. Musta on vaa nii lapsellista puuhaa ja ymmärrän kyllä tuntemuksesi vaikei mul lapsia olekaa, mut kiusaaminen aina sattuu jollai tapaa ja jättää arvet. Meneeköhä näillä sit huonommin, vai ovatko vain kateellisia koska oletkin hyvä äiti lapsellesi. Ja kuka äiti ei hehkuttais kuinka täydellinen ja ihana lapsi on? 🙂 varsinki sellane joka on vaik yrittäny monia vuosia ja saanu sitten ihanan lapsen vierelleen. Kyllä mäki hehkuttaisin. Olen aina ollut lapsirakas ja ajatellut sitä asiaa sit jos jossain vaiheessa saan ensimmäisen lapsen ni en voi ees sanoin kuvailla miten onnellinen olisin siitä ihmeestä. Ja tunnen myös pari ihmistä joilla on ollut työ raskauden jälkeinen masennus ja se on ikävää. :/ Mut olet rohkea että otit asian puheeksi ja minua ainakin vaikeitte asioiden läpikäyminen on just auttanu kun olen jutellut jonku kanssa tai kirjoittanu aiheesta. 🙂 En tunne sinua ja olen vasta hetken lukenut blogiasi, mutta kuvista ja tekstistä vaan näkee sen että olet paras mahdollinen äiti Topille. Jos joku sitä epäilee nii, se on hänen ongelmansa ei sinun.

Kiitos kommentista.. 🙂

Nyt tiedän myös itse, että Topilla ei parempaa äitiä voi olla.

Ja tottakai omaa lastaaan saa hehkuttaa <3 Ja tästälähtien hehkutan rauhassa 🙂

Toinen äiti täällä on nähnyt lävitsesi koko ajan ja vaistonnut saman kokeneena missä mennään. Toipumisesi on vasta alussa, kerrothan myös neuvolassa mitä koet ja anna itsellesi aikaa toipua ennen toista raskautta jos maltat. Ylisuorittamalla ja materianhamstrauksella olet käsitellyt pahaa oloasi ja tarjonnut pojalle kauniit vaatteet vaikka kyse on varmasti ollut omasta mielihyvästä enemmän kun ostosten tarpeesta, hyvä että nyt voit ottaa rennosti ja puhua! Kaikkea hyvää sinulle<3

Siitä ei kyllä pääse yli eikä ympäri, että rakastan lastenvaatteita ja pukea poikaa tyylikkäästi 🙂

Mutta olet oikeassa, ahdistuksessa olen kierrellyt paljon kauppoja ja sitä kautta matkaan on tarttunut paljon kaikkea. Ei sillä.. kaikelle on ollut käyttöä! Ja kivat löydöt on aina piristäneet..

Äh, mä en ymmärrä tota, että miksi äidit kiusaavat toisiaan, arvostelevat ja haukkuvat toistensa valintoja ym. Ihan ääliöimäistä, jokanen hoitaa omia lapsiaan omalla tavalla ja varmasti tietävät itse mikä on omalle lapselleen parhaaksi. Ei kaikki tee asioita samalla tavalla! Älytöntä, että aikuset ihmiset harrastaa tollasta kiusaamista, ihankuin jossain ala-asteella, huoh.

Tsemppiä sulle, äläkä välitä kiusaajista (helppo sanoa :/) niillä on varmasti itsellä jotain pahoja ongelmia. Ihan varmasti sun poika rakastaa sua eniten maailmassa ja oot hänelle tärkein, samoin kuin sinä rakastat häntä eniten! 🙂 Blogin perusteella en ainakaan millään keksisi mitään syytä haukkua sinua huonoksi äidiksi, sun poikakin näyttää niin terveeltä ja suloiselta!

Kiitos <3

Myönnän, että itsekin on aikanaan tullut arvosteltua, joten en ole yhtään sen parempi.

Äiti on pahin vihollinen toiselleen. Mielipiteitä on ja siitä ne riidat syntyvät ja tulee sanottua paljon asioita.

Vielä 6 vuoden jälkeen olen pohtinut että olenko pystynyt antamaan pojalle rakkautta tarpeeksi ja onko meidån suhde huonompi kuin muiden lasten kanssa, olenio tehnyr hallaa lapselle sen takia kun en uskaltanut laittaa käsiå sinne happikaappiin ja silittää ennen kun hoitaja rohkaisi. Ehkä saan synnin päästön kun poika aikuinen.

Tuon kiusaajan kommentit kannattaa skipata lukematta pois.pidä tuo ihminen pelkkänä ilmana. ♥ pönkittäköönsä itsetuntoaan jonkun muun kustannuksella.

Tekstistä saa väärän kuvan, koska kiusaaminen tuli monelta kantilta.

Voimia sinulle ja muista, että poikasi rakastaa sinua maailmassa eniten! Te olette yhtä ja sitä ei mikään muuta.

Hienosti kirjotettu!! 🙂 ja mitä olen lukenu sinun juttuja niin olet hyvä äiti 🙂 ei siihen muitten lapsellisten akkojen kannata antaa vaikuttaa lapsellista touhua elää muitten elämää enempi ko omaansa.. Nämä sinun kiusaajat taitaa olla niitö huonoja äitejö jotka ei osaa huolehtia lapsistaan ko nuin paljon on aikaa sinun elämää pohtia ja pilailla sen kustannuksella. Kiusaajat menkööt hoitoon ja jatka sie elämää sinun suloisen pojan kans välittämättä muitten mielipiteistä tai julmista sanoista 🙂 <3

Kiitos kommentista 🙂

En ota kantaa tuohon, onko joku huono äiti vai ei 🙂 Meillä äideillä ne hormonit jyllää niin kovasti, että joskus tulee sanottua jotakin kiukuspäissään. Ehkä tässäkin on kyse siitä?

Tottakai jokainen hehkuttaa omaa lastaan?? Ainaki iten haluun kuuluttaa kaikille et katsokaa nyt miten ihana. Itekin kuulun sellaiseen pienempään äitiryhmään ja siellä kanssa välillä arvostelua toisten valinnoista. Oon vahvasti sitä mieltä että jokainen lapsi tuntee oman lapsensa parhaiten. Ja tekee itse omat valintansa. Neuvolakaan ei oo mikään ylijumala jota pitäs totella kirjaimellisesti. Aina ne ohjeet vaan ei ole parhaimmat oman lapsen kannalta. Sinä olet paras äiti lapsellesi ja ihan paska homma sanoa toiselle, et toivoo että lapsella olis joku muu äiti. Ihme porukkaa!

Mä aion jatkossakin hehkuttaa, jos se jotakin tulee joskus risomaan niin so what! Mutta aion myöstää myös huomioida muut paremmin. Näin vältytään harmeilta. Ja nyt tiedän jo, että voin hyvin tehdä omanlaisia ratkaisuja kasvatuksessa olematta paskin äiti maan päällä.

Rohkea teksti! Voimahali ja kyllä se aurinko paistaa vielä. Pitää vaan olla rohkea ja kertoa koska tuntuu ettei pärjää. Se ei ole heikkouden merkki. Ja eiköhän meistä jokainen äiti ole se maailman paras äiti lapselleen. Ihan sama mitä muut sanoo <3

Kiitos <3 Sulta saa aina ihania kommentteja 🙂

Musta tuntuu et mulla oli kans raskaus ajan ja synnytyksen jälkeinen masennus. Mun olo helpotti vasta nyt kun mut todettiin ulosottokelvottomaksi. Yrittäjänä törmäsin aikuiste, minua paljonkin vanhempien mammojen kiusaamiseen koska olivat todennäköisesti niin kateellisia siitä miten mulla oli kaikki niin nuorena.

Kiusaaminen tuskin tästä maailmasta häviää, mut silloin kun tulee kiusatuksi noinkin rankasti ja systemaattisesti kuin sinä A pitää asialle ajoissa tehdä jotain. Seuraavalla kerralla ehkä tunnistat asian aiemmin eikä se mene noin pitkälle. Joka tapauksessa niinkuin oon aina sanonu, sä olet paras äiti minkä Topi voi koskaan saada <3 älä o niin ankara itselles. Ja terkut sulhaselle <3

Itse kun olen ollut järjestelmällisen koulukiusaamisen uhri, niin pistää vihaksi, että aikuiset ihmiset ja vielä äidit kiusaavat muita noinkin systemaattisesti ja haukkuvat noin rumilla nimillä. Näin se kiusaamisen kierre sitten ilmeisesti etenee sukupolvelta toiselle.

Sinua sen kummemmin kritisoimatta tahtoisin tuoda esille sen että kai nyt jälkeenpäin ymmärrät että muista on voinut tuntua todella pahalta jos olet kehunut/hehkuttanut omaa poikaasi ja jättänyt heidät ja heidän kuulumisensä täysin huomiotta. Noiden ryhmien tarkoitus on kuitenkin kai jakaa yhdessä kaikkien kuulumisia, ei keskittyä yhden tai kahden ihmisen kuulumisiin, tai siihen miten hyviä/huonoja kukakin on.

Kiusaaminen sattuu tottakai, ja koskaan se ei ole oikein. Mutta alkutilanteessa on varmasti ollut vikaa myös sinussa, olettaen että olet todella hehkuttanut omaa poikaasi ja itseäsi huomioimatta muita lainkaan. Vikaa on ollut myös heissä jotka ovat sinua kiusanneet, sitä ei voi kukaan kiistää. Jos jossain haluaa nähdä vain negatiivisia asioita, niin silloin niitä kyllä löytää ja kiusaajat osaavat hyödyntää tätä aivan varmasti. Tikustakin voidaan tehdä asiaa, niin hyvässä kuin pahassa. Kiusaaminen on väärin, sille ei ole oikeutusta ikinä missään tilanteessa.

Lisäsin sen tekstiin, ettei jää väärää kuvaa. En tietenkään vaan ja ainoastaan omiin juttuihini keskittynyt 🙂

Tiedän. Ja tottakai iloitsin heidänkin jutuissaan ja kirjoittelin zemppejä, tykkäsin kuvista jne. Mutta päivitin myös paljon omaani..

En siis jättänyt täysin huomioimatta. Olin aktiivinen sekä heidän jutuissaan, että omissani. Mutta omissani olin hieman aktiivisempi.

anonyymina herjaaminen jos jokin on ”noloa ja säälittävää”..
tähänkö kohtaan kuuluu lisätä se ”jos ei miellytä, ei ole pakko lukea” 😀
Terv ANONYYMI

no siis omg.. oot niin nolo.. netissä kritiikkiä tulee ja jos et sitä kestä niin ole hyvä ja poistu.

Mä en enää pysy kärryillä 😀

Tulee mieleen yksi bloggaaja… Hän sanoi, että jos kirjoittaa negatiivista palautetta, kirjoittaa sen anonyymina… 😉

Terveisin kolmas anonyymi…

voi helevetti teitä anoja 😀 hankkikaa elämä!

Anonyymi: Miksi luet tätä blogia jos kirjoittaja on sinusta niin nolo? Miksi hänen tulisi poistua, eikä sinun? =D
Terv: Ihmettelijä

oot niin säälittävä että hohhoi

Olipas rakentava kommentti 😀 Tulee mieleen teiniajat…

Vastaa käyttäjälle Anette Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Anette - Operaatio Äiti.

Anette - Operaatio Äiti.

Lauttasaarelaisen perheen elämää ja arjen kiemuroita höystettynä lastenvaatteilla sekä lukemattomilla kuvilla. Blogi sisältää paljon pohdintaa sekä realistisen katsauksen perheen arkeen.

Äiti -90. Isi -96. Poika 10/12. Tyttö 11/15. Tyttö 12/17. Poika 02/21. + 🐕🐕🐰🐰🐹

Arkisto

X