operaatio äiti - Banneri

Vauvarintamalla on aika tyhjää. Topista on kasvanut jo pieni iso mies; poika joka kävelee, puhuu ja syö itse. Toinen leikkii yksikseen eikä aina kaipaa sitä sylittelyä niin paljoa. Rakastan tätä uutta vaihetta, kuten jokaista muutakin vaihetta. En voivottele menneen perään, vaan ilakoin tulevasta. On jotenkin todella rikasta nähdä lapsen kasvavan samalla tapaa kuin pienestä taimesta tulee suuri ja kaunis kukka.
Koko vanhemmuus on rikkautta. Hienoa aikaa, ymmärrystä paremmasta ja rakkautta. Koen olevani jotakin suurta, kun olen äiti tuolle pienelle pojalle. Olen tärkeä, olen rakastettu ja samalla saan itse rakastaa niin paljon, että halkean.
Olen todella iloinen, että olen siunattu tällä lapsella. En silti häpeä myöntää, että kaipuu siihen toiseen on kova. Unelma siitä, että lapsellani olisi sisarus, kaihertaa sydämessäni. Ei, en ole tyytymätön tai kiittämätön. Arvostan tätä kaikkea niin paljon, ettei ole sanoja. Mutta kukapa ei haluaisi tehdä elämästä vielä vähän rikkaampaa?

On tässä jo yli vuosi taisteltu asian kanssa. Eikä se toinen vieläkään ilmoita tulostaan. Pettymyksiä, kyyneleitä ja turhia odotuksia. Ajatuksia siitä, että tästä ei selviä hengissä. Ahdistusta, itsevihaa ja väsymystä. Joku sanoi joskus, että siihen turtuu kyllä.


Nyt olen jo aika tyhjä. Enää en koe sitä toivon kipinää joka kuukausi, enää se ei satu niin paljon. On vain tasainen kaipuu, joka jossain takaraivossa elää yhä. Ehkä joskus…



Olen toki saanut vastauksia. Aina olen valittanut, että kärsin pitkistä kierroista ja tätä on monesti yritetty korjata keltarauhashormonilla. Tuo hoito on vain ollut mahdollisesti virhe. Kierrot ovat jääneet normaaleiksi, mutta ovulaatio on puuttunut kokonaan. Miksi?
Kroppani ei taidakaan olla sekaisin, mitä siis tulee pitkien kiertojen suhteen. Tajusin sen olevan normaali tila. Ennen e-pillereitä kiertoni oli noin 40 päivää ja niin se on ollut myös nyt. Topi tärppäsi kierrosta, jossa ovulaatio oli vasta kp (=kiertopäivä) 28 eli se päivä, kun yleensä kuukautiset alkavat. 
Saatiin teoria todistetuksi ja viime kierrossa ovulaatio tapahtui vasta kp25 eli tosi myöhään. Kauhulla tässä mietiskelin, että onkohan meillä ollut ongelmana vain laskelmointi virhe ja siksi tärppi jäänyt haaveeksi. Tällä hetkellä siis on kaksi vaihtoehtoa. 
Yrittää keskittää kp20-28 ja toivoa, että tärppää tai sitten korjata kierto lyhyemmäksi sekä hakea lääke, joka kuitenkin tuo myös sen ovulaation. Katsotaan mitä lekurit tykkää ja jaksetaanko me edes lähteä tähän haasteeseen.
Koska tavallaan olen väsynyt odottamiseen. En tiedä olisiko tässä kuitenkin fiksuinta antaa tauon jatkua ja yrittää uudelleen myöhemmin. Toisaaltaan taas pelottaa siirtää asiaa… entä, jos en koskaan raskaudukaan?
Vaikeita asioita, hankalia päätöksiä.
Juuri tasan nyt aion kuitenkin vain olla ja elää päivä kerrallaan ainakin hetken. Nauttia Topin kasvusta ja lähestyvästä keväästä. 

Ehkä joskus….
Kevät värejä <3

Kommentit (49)

Ihana poika sulla! <3 Mulla ei oo toinen vielä käynyt edes mielessä, kun oli niin vaikea raskaus ja tavallaan pelkään jos seuraavasta tulee samanlainen. Mutta toivottavasti teillä pian tärppäis!! 🙂 Tavallaan koen aina välillä jonkinlaista häpeää siitä että me ei tavallaan edes yritetty lasta vaan oltiin sovittu että se saa tulla sitten kun on tullakseen ja jätettiin ehkäsyt pois, ja no… se tulikin sitten heti. Mutta siis on usein paha mieli siitä että toiset jotka haluaa tosi kovaa, joutuu yrittämään tosi kauan ilman tulosta, niin tuntuu epäreilulta että jotkut, niinkun esimerkiksi me, niin se lapsi tulee heti. Tai nämä jotkut jotka hommailee ilman huolen häivää ja sitten haetaan aborttipillerit, sitäkään en ymmärrä… :/

Tuli taas tämmönen tarinointi, mutta pointtina se että tsemppiä yrityksiin, kyllä se palkinto sieltä vielä joskus tulee <3

Saa tarinoida 🙂 Arvostan kommentteja!

Onhan sitä aikaa siihen uuteen raskauteen myöhemminkin. Tärkeää ekana palautua 🙂

Älä koe syyllisyyttä yhtään! Mä en ainakaan ole katkera!! Ihanaa, ettei kaikki kärsi tästä 🙂

Paljon jaksamisia! Tuo vuoden raja on todella rankkaa aikaa… :/ Paljon ajatuksia. Ja aivan ihanat nuo vaatteet tuossa viimeisessä kuvassa! 🙂

Kiitos! <3

Tää on ollut rankkaa. Vaikka meillä jo yksi lapsi onkin.

Itsellä on pco, ovuloin n. 1-2 x vuodessa. Esikoinen sai alkunsa mun ja miehen ensimmäisestä kerrasta ”koska en voi raskaaksi tulla”, toista ”tehdessä” tikutin ovulaatiota, voi sitä riemua kun ovistestiin ilmesty 2 yhtä vahvaa viivaa. Mies oli oksennustaudissa, mutta joutui uhrautumaan koska seuraava kerta olisi voinut olla 6-12kk päästä.

Kurja, että sulla on toi. Mutta ihana kuulla, että teillä on pieni aarre siellä <3

Tämä lapsen yrittäminen on aina niin epäreilua. Toisilla tärppää heti, sellaisillakin jotka eivät lasta halua. Ja ne jotka haluavat, eivät saa. Toivotaan kuitenkin, että teilläkin onni kävisi!

Se on epäreilua, mutta eipä sille mitään voi 🙁

Toivotaan, että joskus.

Täälläkin vaan odotellaan ja odotellaan. Päätin mennä tarkastettavaksi gynelle kun esikoinen täytti kaksi vuotta vuoden vaihteessa. Kävi niin hyvä tuuri, että tutkimus sattui ovulaatiopäiväksi ja munarakkula näkyi ultrassa. Mitään huolestumisen aihetta ei löytynyt ja lääkäri vakuutteli, että tällainen odottelu on ihan normaalia. Ja kyllähän sen itsekin tiedän. Musta tuntuu, että vaikka kuukautiset alkoivat myöhään (17 kk synnytyksestä) niin siitä meni veilä pitkään siihen, että kierrot tasaantuivat ja ovulaatio ilmestyi kuvioihin.
Tiedän olevani hätähousu. Vauva-arki suuntaa ajatukset perheen lisäyksen odottamiseen, vaikka elämässä voisi olla muitakin odotettavia asioita. Tärpin odottaminen ei ole niitä palkitsevimpia asioita, koska omat vaikutusmahdollisuudet ovat niin rajalliset. Musta tuntuu nyt helpommalta olla, kun olen keskittynyt enemmän opintoihin ja muuhun, yrittänyt miettiä joitain muita tavoitteita elämään.

Ootko muuten mittaillut aamulämpöjä tai käyttänyt mitään sovellusta niiden seuraamiseen? Mulla on aktiivikäytössä fertilityfriend.com ja siitä on ollut iloa. Se ainakin tuo jotain konkreettista tekemistä pelkän odottelun ja toivomisen keskelle, kun voi tarkkailla taulukkotietoa kierroistaan. Jos ovulaatiopäivää tuntuu vaikealta bongata, niin tuon avulla se voisi hyvällä tuurilla onnistua.

Kaikkea hyvää sinulle!

En ole mittaillut mitään 🙂 Haluisin ehkä ekana tietää onko kaikki hyvin vai ei. Sen jälkeen sitten miettiä, että alkaako laskeskelemaan ja muuta! Mulla ainakin selkeästi ovis osuu sinne toooosi pitkälle.

Kiitos, kun jaoit oman kokemuksen. Vertaistuki <3

Kaikkea hyvää myös sinulle!

Hyvin ymmärrän turhautumisesi. Me yritämme ensimmäistä lasta. Minulla näyttää vasta nyt käynnistyneen luomukierto pillereiden lopetuksen (lopetin yli vuosi sitten) jälkeen. Lääkärissä olen rampannut, eikä oikein mitään selitystä löytynyt amenorrealle, paitsi lievästi monirakkulaiset munasarjat. Ensimmäinen kierto nyt oli 38 päivää, eli pitkähkö vielä. Ennen pillereitä 28 päivää. Sain jo reseptin alkuvuodesta clomeihin, mutta mietinkin, että haluanko nyt ensin katsoa ovuloinko luomusti, kun luomumenkat lopulta alkoivat. Viime kierrossa en ainakaan ovista bongannut testailusta ja oireiden vahtaamisesta huolimatta. Sekin mietityttää, että entä jos clomit ohentavat limakalvoa ja raskaus ei onnistu sen takia. Seurantaultraa kun en saanut. Mielenkiinnolla jään seuraamaan, miten teillä asiat etenevät. Onneksi on kohtalontovereita, vaikka tätä ei kellekään toivokaan. Mutta auttaa, kun tietää, ettei ole ainut. Voimia, äläkä lakkaa todellakaan haaveilemasta! 🙂 -Pike

Clomien kanssahan voi saada sen keltarauhashormonin joka sitten auttaa tohon ohenemis ongelmaan 🙂 Hassua… ton lääkkeen syöntiä pitäs aina seurata ja valvoa :O

Kiitos kun laitoit kuitenkin viestiä. Ei sitä ikinä tätä toiselle toivo, mutta kyllä se vertaistuki on ISO asia.

Vauvatuulia teille <3

Suosittelen homeopatiaa, oikeesti!

Varmasti kokeillaan kaikki jos se sen vaatii 🙂

Mulla oli tuota samaa ongelmaa, siis kierrot oli piitkiä ja sitä sitten yritettiin korjailla teroluteilla. Ovulaatiota en bongannut melkein koskaan, kunnes sitten yhdessä kierrossa niin sattui vahingossa käymään ja tulin raskaaksi, mutta se päättyi alussa keskenmenoon (tästä nyt siis muutama vuosi jo). Kierrot oli senkin jälkeen mitä sattuu ja lopulta sitten menin uudestaan lääkäriin sen vuoksi, että halusin lähetteen sairaalaan lapsettomuuspolille. Sinne päästiinkin aikanaan, jossa mulle määrättiin heti Clomifenit ja niiden kanssa 3. kierto sai raskauden alulle. Ja siitä syntynyt lapsi onkin nyt saman ikäinen kuin teidän Topi. 🙂

Noh, me ei vielä toista yritetä ja menkatkin alkoi vasta tuossa muutama kk sitten (imetän vielä). Nämä pari kiertoa on ollut pitkiä eikä ovisoireita viime kierrossa ainakaan tuntunut… Saapa siis nähdä, onko sitten tulevaisuudessa taas lääkkeille tarvetta vai alanko ovuloimaan, kun imetys loppuu.

Mutta tsemppiä siis teille! Ehkä teillä ehtii vielä luomustikin tärpätä, ja jos ei, niin ehkäpä esim. clomit riittää. Raskastahan se joka kuukausi toistuva pettymys on, mutta suurella todennäköisyydellä teille vielä toinen lapsi tulee!

Onhan se pettyminen raskasta. Pelottaa eniten, ettei hoidoistakaan olisi hyötyä. Ja se pettymys paha olisikin…

Toisaaltaan eipä sitä mitään saa jos ei yritä.

Kiitos kun kommentoit ja kerroit!

Minkä kokoinen tuo topin oranssi tähti pipo on?

49-50 (?) 🙂

Hei!
Ajatelin kertoa vähän omaa tarinaani kun kosketti tuo sinun kirjoitus.. Me ollaan ns. sekundaarisesti lapseton pariskunta, tai olimme kun hoidot aloitimme.. Minulla on edellisestä liitosta kaksi jo isompaa lähes teini- ikäistä lasta. Mieheni kanssa yritimme yhteistä lasta reilu kaksi vuotta kun lopulta hakeuduimme hoitoihin ja minulla todettiin endometrioosi joka oli tuhonnut/tukkinut munajohtimet yms. Se oli kamala isku vasten kasvoja, sain tietää ettemme voi koskaan saada lapsia luonnollisella tavalla, olin täysin murtunut.
Lopulta hakeuduimme lapsettomuusklinikalle hoitoihin ja reilu vuosi rankkojen hoitojen, menetysten ja pettymysten jälkeen keskellä kuuminta kesää meille syntyi pieni ”pakkasukko” <3 Elämä pääsi taas oikeille raiteille ja pystyin lopettamaan murehtimisen, kuukautisten ja ”tarkkojen” päivien laskemisen yms . Ehkäisyä emme aloittaneet koska näiden reilu kolmen vuoden aika oli tullut selväksi etten voi koskaan enään lapsia saada. Kuinkas kävikään? yhtäkki meidän Toivo ilmoitti tulostaan, ihan luomuna, se oli ihme, suuri ihme mitä jaksan vieläkin kummastella jota myös lääkärit ovat kummastelleet 🙂
Toivonkin että tämä tarina antaisi sinulle voimia ja uskoa tulevaan, vaikka se todella rankkaa onkin ..

Aivan ihana kun jaoit tarinasi! Kiitos siitä paljon!

Sain hyvää voimaa 🙂

Endohan on ns. liikkuva sairaus, jonka esim. raskaus usein parantaa. Minulla on myös endometrioosi, mutta ei niin paha, että olisi tarvittu IVF:ä. Onnea teille ”yllätyksestä”!

meillä eka tärppäsi kierrosta joka oli rapiat 50 päivää.. ja kp 60 sain viivat raskaustestiin. tätä ennen olin testannut viikoittain eikä mitään näkyny.. ja tosiaan tosi myöhään ovuloin.. nyt viime kierto oli 32 päivää ja ovulaatio oli tasan 2 viikkoa ennen menkkojen alkua.. eli oikeastaanhan se menee niin että menkat eivät ole koskaan myöhässä… ovulaatio on. (paitsi jos on siis raskaana ja menkat on myöhässä)

Tuo on kyllä täysin totta! Periaatteessa.

Toisaaltaan sanotaan, että ihminen ei VÄLTTÄMÄTTÄ ovuloi ollenkan pitkässä kierrossa :/

Tiedän tuon tunteen. Haluttiin esikoisellemme sisarus kun hän oli 1.5 vuotta ja jätin pillerit pois. Menkkoja ei kuulunut ja vaan keltarauhashormonilla saatiin ne tulemaan. Huomattiin kuitenkin, että mulla on PCOS, eli ultrattaessa näkyi munasarjoissa rakkuloita. En siis ovuloinut ollenkaan. Laihdutin 13 kiloa, sitten menkkani alkoivat luonnostaan tulemaan ehkä joka kolmasa kuukausi, mutta sitten kokeiltiin Clomifeneja joista tulin raskaaksi, mutta se oli kemiallinen, koska lääke ohensi kohdun limakalvon niin ohueksi ettei alkio pystynyt siihen kiinnittymään. Toisella yrityksellä mulla oli Clomien lisäksi myös keltarauhashormonit ja sitten tulin raskaaksi ja lapsille tuli kuukautta vaille 4 vuotta ikäeroa. 🙂 Mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan. Kannattaa käydä kunnon tutkimuksissa ja selvittää syy. Mä tiesin, että mussa on joku vikana.

Kiitos kun jaoit tarinasi <3

Ehkä me uskalletaan vielä tutkimuksiin lähteä…

Vauvankaipuuta täälläkin. Syli tuntuu jotenkin osin tyhjältä, vaikka meillä onkin kaksi ihanaa prinsessaa.

Yritystähän meillä kesti jonkin aikaa, ja raskauduinkin, mutta ilo päättyi sitten varhaiseen keskenmenoon. Ryhdyttiin tauolle ja tulevaisuuden suunnitelmat on nyt sellaiset että vauvaprojektia lykätään muutamalla vuodella.

Silti olen jotenkin tosi kaihoisalla miehellä, tuntuu että muita suunnitelmia olisi henkisesti helpompi siirtää kuin tuota vauvanhankintaa…

Kyllä se toinen pikkuinen teidän perheeseen vielä tulee <3

Nuo on just niitä asioita joita ei voi ymmärtää. 🙁

<3

Voi ei kurja kuulla <3

Mulla myös kaksi varhaista km:a 🙁 Rankkoja… ei voi käsittää.

Kiitos kommentista!!!

Tää vauvan kaipuu on niin hirveetä ja samalla ihanaa. Toivottavasti viel tulee meidän vuoro saada ne pienet nyytit syliin:) <3

Lähinnä aika hirveetä sen pettymyksen takia….

Mutta sittenkun palkitaan <3

Itselläni myös kierrot todella pitkiä, pisimmillään ollut lähes 60 päivää ja lyhimmillään ehkä 40. Eli jokainen kierto oli vielä eri pituinen. Toista vauvaa odotettiin n. 9 kuukautta, ennen kuin ilmoitti tulostaan ja mieteinki aikaisemmin, että tärppääkö enään noiden kiertojen takia. Toivottavasti siis teilläkin vielä onnistaisi! <3

Kiitos kun jaoit kokemukses <3

Ihana toivonkipinä sieltä kumpuaa ja jotenki pysty tekstistä aistimaan et oot pikkusen innoissas siellä =D

Niin no jaa 🙂 Joo ja ei.

♡ älä lakkaa haaveilemasta. Toivottavasti saatte joskus toisen pienokaisen! pidän teille peukkuja. ♡

Kiitos ihana ♡

Munkin vauvakuume on kasvanut tosi paljon ja mekin ollaan yritetty jo yli vuosi..huoh 🙁

Voi ei 🙁

Jaksamisia <3

Voimia sinne päätöksen tekoon <3 Olen aivan varma että vielä se pikkunen sieltä tulee. Ihanaa kevättä teidän koko perheelle <3

Kiitos ! <3

Eiköhän se varmaan joo joskus…. kun vaan ei jaksas oottaa :/

Vastaa käyttäjälle miraana Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Anette - Operaatio Äiti.

Anette - Operaatio Äiti.

Lauttasaarelaisen perheen elämää ja arjen kiemuroita höystettynä lastenvaatteilla sekä lukemattomilla kuvilla. Blogi sisältää paljon pohdintaa sekä realistisen katsauksen perheen arkeen.

Äiti -90. Isi -96. Poika 10/12. Tyttö 11/15. Tyttö 12/17. Poika 02/21. + 🐕🐕🐰🐰🐹

Arkisto

X