operaatio äiti - Banneri
Anteeksi jo etukäteen. On pakottava tarve päästä avautumaan ja sanomaan sanottavansa. On kova halu purkaa ajatuksensa paperille, joten annan vain palaa. Jos et pidä negatiivisistä postauksista niin hus pois äkkiä tältä sivulta!
Joskus elämässä nimittäin tulee kolhuja, sattuu hankalia asioita ja joskus sitä vain väsyttää tavallinen arki. Silloin sitä kaipaa toista ihmistä kuuntelemaan. Jokainen kaipaa välillä halauksia, lämpimiä sanoja ja sitä, että joku jaksaa hetken välittää. Olen jotenkin ajatellut, että onpas kivaa, kun on ihmisiä ympärillä ja voi puhua asioistaan. Sitä ei tarvitse avautua jokaisesta yksityiskohdasta isolle yleisölle netissä, vaan ennemmin jakaa ajatuksiaan kahdestaan jonkun kanssa.
Jossakin vaiheessa aloin kuitenkin tajuamaan, että melkein aina elämä menee niin, että joutuu itse ottamaan yhteyttä ja kertomaan. Jos on suruja tai iloja, sitä pitää aina itse avata keskustelu ja kertoa niistä. Aika iso askel otettavaksi enkä ole edes tajunnut kysyä, että kiinnostaako ihmisiä? Jaksavatko he kuunnella juttujani oikeasti? Jotenkin vain näin olettaa, koska yleensä ystävät keskustelevat toisilleen.
Itse jaksan olla aktiivinen niiden ihmisten kanssa, joista välitän. Puhun, kyselen kuulumisia, kuuntelen ja olen läsnä tarvittaessa. Vieraampien kanssa otan varovaisemmin, jos en tunne ihmistä. Sitä ei tiedä mitä toinen edes haluaa. Mietinkin todella usein, että olenkohan liian innokas yleisesti? Voiko välittää liikaa? Onko se pelottavaa?
En tiedä. Tai sitten vain kuvittelen liikoja kaikesta. Tässä miettiessäni kuluneita viikkoja ja kuukausia, nousee huulille kysymys; kuinka moni on kysynyt minulta mitä kuuluu? Kuinka usein ihmiset ylipäänsä kyselevät toisensa kuulumisia?
Tunnen oloni tyhmäksi ja häiriköksi. Olen epävarma tyttö. En uskalla aina kertoa vaikeita asioita. Arvon jo tämän postauksenkin kanssa, että viitsinkö tämän julkaista? Niin paljon tulee edelleen ilkeitä kommentteja ja niin ison palan otti se kuukauden takainen netissä lyttääminen. En oikein tiedä enää, että mitä tehdä. Haluan nimittäin puhua täällä vaikeista asioista ja haluan avautua ystävilleni, muttan en pääse siitä pelosta eroon, että olisin rasittava. Pelkään, että kaikki menee pieleen. En pääse eroon kauhukuvasta, jossa saan jälleen kourallisen paskoja kommentteja blogiini. Ja rehellisenä ihmisenä myönnän tämän kaiken teille mielummin suoraan, kun piilottelisin sitä hymyn takana. Olen avoin ja puhun aiheesta nyt aitojen tunteiden kautta.
Palatakseni tuohon ystävä asiaan.. Tänään on ehkä jotenkin huono ilta ja olen liian väsynyt, mutta olen turhautunut ja surullinen. Mitä vaikeaa on yksinkertaisissa sanoissa.. ”Mitä kuuluu?” Vaadinko liikaa, kun kaipaan niitä juuri tänään?

Jos ihmiset olisivat kysyneet, olisin kertonut iloisia sekä surullisia asioita. Olisin kertonut Topin uusista taidoista, omista innostuksista ja suunnitelmista. Olisin kertonut lähestyvästä keväästä, makeanhimon voittamisesta ja siitä, että minusta tuli kummi.

Olisin myös kertonut niistä kurjista asioista, jotka ovat osuneet kohdalleni. Niistä jutuista, jotka syövät jaksamistani ja energiaani.
Olen nimittäin tosi uupunut ja se johtunee omasta terveydestä. Verenpaine on korkealla ja kilpirauhasarvoissakin taitaa olla vikaa. Arvot asettuvat normaalin sisälle, mutta ovat niin rajoilla, että aiheuttavat paljon ikäviä oireita. Ja lääkärit eivät tee mitään, koska ”viitearvot”. Liikaa rajojen tuijotusta mielestäni ja ennemmin pitäisi ottaa huomioon ihmisen oma kunto sekä oireet.
Miehen tilanne on myös epäselvä edelleen. Lähetettä saatiin eteenpäin ja positiivisin mielin sitä ollaan odoteltu, että saataisin vihdoin selvyyksiä. Hänellä on vielä kipuja, joka tekee odottelusta aika kurjaa. Seuraavaksi pamahtaakin paperi postiluukusta, jossa kerrotaan ajan olevan kolmen kuukauden päästä. Tajuaakohan kukaan, kuinka turhauttavaa on katsoa toisen kipuja ja elää tiedottomuudessa vielä monta kuukautta?! Rankkaa, kun ei voi itse tehdä yhtään mitään.
Tämän kaiken päälle saatiin vihdoin lähete lapsettomuushoitoihin. Keräsin rohkeutta ja päätin valmistautua koetukseen. Pelottaa ihan kamalasti lähteä tuohon touhuun, mutta sain tarpeeksi voimia revittyä jostakin ja pyysin sitä lähetettä. Aikanaan asiasta kysyessäni sain kuulla, että lähete voidaan kirjoittaa vuoden yrittämisen jälkeen. Varasin siis koko toivoni tuohon ”lupaukseen”. Postilaatikko sitten kolahti taas ja toi mukanaan kirjeen, jossa evättiin pääsy hoitoihin. ”Emme näe tarvetta.” Nuo sanat luettuani teki mieli pudota maahan ja itkeä. En kuitenkaan saanut kyyneliä silmistäni, koska olo oli turta. Fiilis oli samantapainen, kun joku olisi juuri lyönyt kovaa kasvoihin.
En tiedä mitä tässä pitäisi nyt ajatella. Mihinkään ei saa apua, joka paikassa vaan tyrmätään tai laitetaan odottamaan. Tulee jotenkin riittämätön ja turha olo.
Alan kääntymään sen puoleen, että ehkä meille ei sitten tule lisää lapsia. Jaksoin pitää pientä kipinää asian suhteen hengissä, mutta nyt on kyllä lasi aivan tyhjä. Tunnen surua, vihaa ja epätoivoa, mutta samalla taas en tunne mitään. Näen silmissäni, kuinka haaveet valuvat käsistäni ja lentävät jonnekin kauas avaruuteen.
Oliko tämä nyt tässä? Onko tämän suhteen enää toivoa? En tiedä kestääkö mielenterveys jatkaa yrittämistä enää.
Ehkä kaikki olisi helpompaa, jos olisi oikeanlaista tukea asian suhteen. Ehkä olisi toivoa, jos oikeasti otettaisiin tosissaan..
Koen oloni aika epäonnistuneeksi naisena. En onnistunut synnyttämään ekaa lastani enkä imettämään. Eikä kroppani saa nyt aikaiseksi raskautua. Joskus tunnen itseni niin huonoksi, vaikka ehkä sitä ei pitäisi. Väsymyksen ja kaiken muun päälle tämä oli vain liikaa.
Olisi siis paljon asioita, joista olisin kertonut enkä vain pyörittänyt niitä pääni sisällä. En vain uskalla enää olla tyrkky ja tunkea ajatuksiani toisten kannettavaksi. Toivoisin, että ihmisiä aidosti kiinnostaisi ja he edes joskus kysyisivät.
Purkasin tämän kaiken nyt tänne. Tuntuu vain, että räjähdän, jos en saa asioita pihalle. Kirjoitan nämä siis tähän postaukseen ja helpotan painetta. Tavallaan koen surua siitä, koska olisin monet näistä jakanut mieluummin jonkun ihmisen kanssa yhdessä. Nyt ne ovat vain yhden bloggaajan sanoja ruudulla. Sanoja, joihin on helppo takertua ja pilkata.
Kellään koskaan samantapaisia fiiliksiä?

Kommentit (52)

Mulla on 2 keskenmenoo takana juurikin kilppari arvojen vuoks! Otin kans yhteyttä yksityisee ku kunta ei tehny mittää ja arvot saatii normaaliks ja raskauduin heti seuraavasta kierrosta ja tuolla se mee kaksvuotias temmeltää♥

Me yritimme melkein kuusi vuotta vauvaa ja jo kolmas IVF oli alkamassa. Sattumoisin otettiin kilppari kokeet ja tsh oli yli 7. Alkoi lääkitys ja seuraavasta hoidosta raskauduin. Lapsettomuus lääkäri sanoi, että arvon on oltava hedelmällisellä naisella 1-2.

anette, otahan antioksidanttiklinikalle Helsinkiin yhteys tuon kilpirauhasen kanssa, siellä laaja kirjo lääkäreitä jotka osaavat hoitaa oikein eivätkä katso viitteitä vaan sinua, ihmistä, ja oloasi. Eivätkä ole mitään höpötohtoreita, oma siirtyi juuri vasta Mehiläisestä sinne työskentelemään, ihan kunnon lääkäreitä jokikinen. 🙂 Tsemppiä, been there, done that!

Toivottavasti saat apua tuohon masennukseesi, sekin voi olla yksi syy mikset raskaudu 🙁 Olet selkeästi kamalan yksinäinen. Toivotan tsemppiä teille 🙂

Yksinäisyys ja tarve puhua ei kulje käsikädessä masennuksen kanssa.

Jos ne diagnoosit jättäis pois 😀

Joo kilpirauhashäiriöt voivat vaikuttaa raskautumiseen ja yksityiseltä yleensä saa paremmin lääkkeet, he katsovat enemmän oireita kuin lukuja..

Itsellä on käynyt todella hyvä tuuri, on hyvä lääkäri kunnalliselta puolelta.

Zemppiä Anette!

Hahah, muuttakaa Malmille niin voi käydä flaksi 😀

Yksityisellehän se olisi meno 🙁 Varastan kohta sun lääkärin 😀

Mutta kiitos zempeistä 🙂

Mitä kuuluu? =)) ♥

Ihana 🙂

No taisin juuri vuodattaa ne asiat tähän postaukseen… mutta kiitos kun kysyit!

Tuosta kilpirauhasesta.. Sairastan vajaatoimintaa ja se todellakin vaikuttaa raskaaksi tulemiseen, jos lääkitys ei ole kunnossa. Niinku jossai kommentissa jo kirjoititki niin suomessa terveyskeskuslääkärit tietää hyvin vähän kilpirauhas sairauksista.. Kävin itse ensimmäistä kertaa viime kesänä yksityisellä ja sain kuulla niin paljon uusia asioita tästä sairaudesta, esim. Minkälaisia ruokia kannattee syödä ja mitä ei. minun lääkitystä muutettiin myös vaikka arvot olivat viiterajojen sisällä, mutta oireet kerto muuta. ensimmäisen kerran sairastumisen jälkeen olen tuntenut oloni ”normaaliksi”, vaikka olen sairastanut jo 5vuotta. Muutama kk tämän yksityisellä käynnin jälkeen, huomasin olevani raskaana ja nyt on viimeset viikot menossa. 🙂

En muista tarkkoja arvoja, mutta toi TSH oli vähän yläkanttiin (kuitenkin viitearvojen sisällä). Jos TSH lähtee nousemaan niin se kertoo vajaatoiminnasta. Kannattee googlettaa hyviä ykstyisellä olevia kilpirauhassairauksiin erikoistuneita lääkäreitä.. Minä löysin Oulusta tällä tavalla erään huippu lääkärin.

Mitkä sun arvot muuten oli?

Noniin.

Lekuriin siis vaatimaan lääkitystä 🙂

Paljon voimia sulle <3 Oot aito ja rehellinen ja niin saakin olla!

Kiitos 🙂 Haluan olla rehellinen.

mulla on ollut ainakin raskauden aikana liian alhainen t4v arvo ja sain silloin tyroksiinin. Yksityiseltä sain sen, julkiselta en varmaankaan olisi saanut.. Ei se lääkitys tosin mun kaikkia oireita poistanut, koska mulla on lisäksi tai pääsairautena krooninen väsymysoireyhtymä.. Tosin siitä ei taida helpolla saada suomessa diagnoosia.

muistaaksei se oli 10,2 kun 12 oli rajana heillä, julkisella puolella taisi raja olla 10.. Kumma kun nuo viitearvotkin niin vaihtelee. Ei siitä koelääkistyksestä mitään haittaakaan olisi!

Paljon sulla se t4v arvo sitten oli?

Äh, haluisin niiiin koelääkityksen.

Samantapaisia tuntemuksia on. Olen epäonnistunut nainen, ainoa mitä kehoni aikaansaa on kysta ja toistuvat keskenmenot.

yksityiselle hoitoon? Kalliimpaa mutta kannattavaa. Ei tarvitse odotella.

🙁 Äh.. ihan paskoja juttuja nää oikeesti!!

Sinne pitäs lähteä. Säästämisen kautta…

Äh. Mä en kaikkia kommentteja julkaise.

Semmosia, missä henkilökohtaista tietoa. Otan mieluummin teihin yhteyttä erikseen! 🙂

Kyllä ne lääkärit hommansa osaa ja nykyisin tuntuis olevan jo jonkinlainen trendi että jos on hieman vähänkään ylimääräistä painoa ja väsyttää niin automaattisesti se on kilppari eikä elämäntavat. Sinuna tsekkaisin kuntoon ihan ensimmäisenä unirytmin ja unimäärän, sen jälkeen tasainen ja terveellinen ruokailu, limsat, karkit, pullat, energiajuomat ja muut roskat pois jotka vaikuttaa terveyteen ja vireystasoon. Puhdasta ja terveellistä ruokaa, kasvista, vihannesta ja hedelmää että saat varmasti kaikki vitamiinit. En tiedä juotko paljon kahvia/juotko ollenkaan, mutta sen vaihtaminen vaikka vihreään teehen vois olla hyvä, ei tosin mikään ”pakollinen”. Sitten vielä ulkoilu, ulkoiletko tunnin päivittäin, vaikka reippaan vaunulenkin muodossa? Kaikki tämä vaikuttaa sun kroppaan ja sen vireystasoon, jos kaikki tämä on hallinnassa ja arvot olisi silti viitearvot rajalla tai yli niin siinä tapauksessa pyytäisin lääkäriä tsekkaamaan uudestaan. En sano tätä todellakaan pahalla, mutta tosi harva ihminen oikeasti ymmärtää että pelkästään tälläsillä pikkujutuilla todella suuri vaikutus kroppaan ja sen oikein toimimiseen. 🙂 Mulla itselläni on tosi suuri vaikutus kroppaan jos nukun yhtenäkään yönä huonosti, syön roskaruokaa tai jätän ulkoilut väliin, hyvät elämäntavat on tavoittelemisen arvonen juttu! Ja vaikka kilppareissa oliskin häikkää niin nää tälläset perusjutut pitää saada kuntoon sillonkin. 🙂 Muistelisin että sulla on diabetes, onhan ne jutut kunnossa? Mun yksi ystävä meni tosi huonoksi kun hoiti sitä vuoden verran ”vähän miten sattuu”, laihtui rajusti, oli koko ajan todella väsynyt ja kalpea. :/ Toivottavasti saat ratkaisun näihin juttuihin! 🙂

Potilasta pitäs kuunnella ja lisää tutkimuksia teettää!!

Mä aion varata lekuriin ajan ja vielä saada tätä asiaa eteenpäin, Mitä pahaa kokeilemalla voi aiheuttaa?

Todellakin aion siis yrittää!

Niin, minullehan syötettiin masennuslääkkeitä vaikka tarvitsin kilpparilääkkeet. Sattumalta raskauslääkärissä sattui tämän asian händläävä lääkäri ja oli ihan järkyttynyt, miksi ei mun kilppari arvoihin ole puututtu, totesin, että aina on sanottu niiden olevan juuri niissä viitearvoissa. Todellakin suosittelen käymään toisella lääkärillä, koska olen todennut, että eri lääkärit jopa tulkitsee nämä viitearvonsa aivan erilailla. Toisen mielestä se on ihan jees ja toinen sanoo, että todellakin tarvitaan lääkkeet.

Niin ja potilasta pitäisi kuunnella ja toimia hänen toiveiden mukaan. Sanot seuraavalla kerralla jos aletaan urputtamaan jotain viitearvoista, että eikö sitä lääkitystä nyt voisi edes kokeilla!
Tiedän nimittäin niitäkin, kellä arvot on oikeastui hyvät vaikka kuka katsois, mutta silti tarvitsi lääkkeet, kun vihdoin sai ne, kummasti alkoi oireet katoamaan 🙂

Hyvä jos näin on! 🙂 Sit vaan reippaasti vaatimaan lisää tutkimuksia, ei tee kellekkään hyvää pidemmän päälle jos kroppa oireilee. :/

Kiitos kommentista 🙂 Mutta Suomessa aika huonosti tunnetaan tämä kilppari asia ja sitä harva osaa lähteä tarpeeksi ajoissa hoitamaan. Olen keskustellut asiasta monen ihmisen kanssa, jotka ovat saaneet lääkityksen osaavalta lääkäriltä (asiantuntijalta) paljon paremmilla arvoilla mitä mulla on.

Mähän siis nukun 6-8 tuntia yössä ja joskus päiväunetkin. Katkeamatonta hyvää unta. En syö erityisen epäterveellistä ruokaa. En syö esimerkiksi perunaa, pastaa, riisiä tai leipää juuri yhtään. Kasviksia ja lihaa. Hedelmiä. En juo myöskään kahvia enkä herkuttele juuri ollenkaan.

Diabetes on hyvässä tasapainossa nykyään. Olen myös liikkunut todella aktiivisesti.

Uskon, että on kyse kilpirauhasesta. Lihosin 2kk aikana 10kg yhtäkkiä. Ja kovalla kuntoilulla eikä ruokavaliolla tunnu paino tai turvotuskaan lähtevän.

Ei tämä siis huuhaata ole. Olen satavarma, että arvoni ovat pielessä vaikka NIPPANAPPA rajojen sisällä ovatkin.

Toi mitä kuuluu? -kysymys olisi kyllä hyvä osata. Toisaalta riippuu paljon kaveripiireistä, onko sitä tarpeen esittää lainkaan. Esim. minä ja lähimmät ystäväni emme normaalisti koskaan kysy toisiltamme mitä kuuluu. Kerromme kuulumisemme aina kun näemme, ja tiedän, ettei ystävilläni ole asioita joita he eivät kokisi voivansa kertoa minulle ilman, että erikseen kysyn heidän vointiaan ja sama toisinpäin. Jos joku painaa minua, koen oikeudekseni jutella asioista ystävieni kanssa ilman, että minusta tuntuu, että häiritsen tai rasitan jotenkin heitä omilla ongelmillani. Tietysti tämä asia on ehkä toisin, jos näkisin ystäviäni vähemmän. Mutta silloin tuo kysymys tulee yleensä automaattisesti kysyttyä, kun ei ole toista hetkeen nähnyt.

Meillä ihmisillä on muutenkin yleensä sellainen piirre, että tykkäämme puhua eniten omista jutuistamme ja silloin ystävän kuulumisten kysyminen saattaa unohtua. Se ei siis välttämättä ole merkki siitä, että ystävääsi ei kiinnosta sinun juttusi, hän vain saattaa olettaa, että kerrot niistä asioista, ilman erillistä kuulumisten kysymistäkin. Huomaat kyllä, jos jotain ihmistä ei kiinnosta sinun juttusi. Yleensä ihmiset eivät tällöin halua viettää aikaa kanssasi ja keksivät kaikenlaisia tekosyitä ja vaikuttavat kyllästyneiltä seurassasi. Tällöin on ehkä parasta jättää tällaiset ”ystävät” oman onnensa nojaan. Sinuna avautuisin vaan rohkeasti niille ystävillesi, keiden kanssa tykkäät viettää aikaa. Ystävyyden tulisi olla molemminpuolista, ja samalla tavalla kun sinä kuuntelet heidän ongelmiaan ja kuulumisisaan, hekin mielellään varmasti kuuntelevat sinun juttujasi.

Mulla ei ole paljoa läheisiä ystäviä sinänsä. Vasta tutustun porukkaan jne. Siksi tavallaan tuntuu, että tyrkytän asioitani jos ei kysytä. Siksi toivoisin, että kysyttäisiin.

Kiitos silti kommentista. Sanoissasi on PALJON järkeä!

Me raskauduttiin luomusti 3 vuoden odotuksen jälkeen, odotetaan nyt ensimmäistä ja olen päättänyt olla avoin tulevaisuudessa asioille. Niitä tuntuu tapahtuvan sitten ajallaan. 10 vuotiaasta asti toivoin omaa hevosta, viime syksynä vasta ostin sellaisen. Koita löytää voimia asioista, jotka tekevät sut nyt onnellisiksi, kaikki muu tulee sitten ohella. Joku päivä huomaat eläväsi unelmaasi. 🙂

Kiitos viisaista sanoistasi. Menin sanattomaksi 🙂

Voi ei 🙁 Se on kyllä kamalaa ku kukaan ei kysy tota kysymystä.. mulla oli monta vuotta niin että mä olin aina se joka pitää yhteyttä, se on rasittavaa :/ tulee fiilis, että kiinnostaako tota nyt oikeesti ollenkaan ees olla yhteydessä, ku ite tekee aina alotteen :/

Pitää muistaa taas kysyä toi tärkee kysymys parilta kaverilta! 🙂

Tsemppiä ja hali sinne, toivottavasti asiat selvii parhain päin koko perheelle! 🙂

Nimenomaan tollanen fiilis tulee 🙁 Pitäs iteki vielä petrata asian suhteen enemmän.

Kiitos zempeistä taas! 🙂

Hei, voimia sinulle! Mutta nyt tyttö ota vähän aikaa, lapsettomuushoidot ovat rankkoja. Kun teidän elämäntilanteenne on tuossa jamassa, niin kannattaa odottaa. Ei se lapsi korjaa mitään. Ja voihan olla, että kun muut asiat selkenevät, ei hoitoja edes tarvita. Suosittelen teille kyllä ammattiapua, ei maallikot oo sama asia, niinkuin varmaan oot huomannut.

Mitä lapsen pitäisi korjata? Häh? En ymmärtänyt ollenkaan :O

En yhtään ymmärtänyt kommenttiasi itseasiassa. Maallikot, ammattiapu? Öh.

Missä jamassa meidän elämäntilanne on?

Voimia Anette <3 Harmi ettet ole saaneet kunnollisia ystäviä, niitä jotka jaksavat aina tsempata ja kysyä kuulumisia, niitä joiden kuulumisia odotat itse innolla…. Tsemppiä murheiden kanssa, toivottavasti huomenna on parempi päivä!

Saanko kysyä että minkä takia teiltä evättiin nyt hoitoon pääseminen? Ettekö ole kuitenkin yrittäneet jo reilun vuoden? Mielestäni teillä olisi todellakin jo oikeus päästä hoitoihin… Jatkuva odottaminen ja epätietoisuus on turhauttavaa, tiedän 🙁

Onpa epäreilua. Koita vaatia itsellene hoito – tai ainakin kunnon selitys miksi hoito evättiin. Tuo ei todellakaan ole reilua 🙁

Kiitos!! Ja toivotaan, että huominen paistaa kirkkaammin 🙂

Mä en tiedä miksi evättiin, ei siinä syytä ollut. Ollaan yritetty joo yli vuosi jo. Ihan … paskaa.

Höh kuulostaa tutulta.. toivon sinulle tulevaisuuteen hyviä ystäviä ketkä ehdoitta ja aidosti ovat läsnä ja muutenkin mukavia asioita kaiken tuon kamalan keskelle :/ itse olen pian tuleva äiti ja huomasin lähes alkuraskaudessa jo että ihmiset ”hylkäsivät”, jopa jotkut niistä joista ei olisi ikinä uskonut. Olen jäämässä yh.ksi (joka on kyllä parempi koska poikani isää ei ole koko raskaus tai mikään muukaan kiinnostanut.) Kuten itse sanoit, nämä asiat tekstissäsi oli sellaisi jotka olisi pitänyt saada kertoa ja jutella jonkun kanssa kahden, niin hen.koht asioita, mutta olet rohkea kun avasit mielesi näin avoimesti sos.mediaan! Kauheesti tsemppiä sinulle ja teille 🙂

Zemppiä yh-äitiyteen ja toivottavasti lähelläsi olisi vertaistukea ja ihmisiä äitiyden polulla tukemaan, ettei kaikki siis kaikkoaisi!!

Ja joo. Jotkut asiat ehkä pitää jättää kertomatta julkisesti, mutta minkäs sille mahtaa, kun pakko avautua 🙂 Kiitos zempeistä oikein kovasti!

Mulla on ollut monesti samanlaisia ajatuksia, siis että kun ihmiset ei kysy kuulumisia ja itse saa olla ottamassa muihin päin yhteyttä. No, täällä missä nyt asutaan, asia ei onneksi ole noin vaan yhteydenottoja tulee myös sieltä toisesta päästä eikä niin että aina mun tarvitsisi soittaa, lähettää viestiä tai jotain muuta.

Sä oot ihana kun kirjotat aina niin avoimesti ja rohkeasti siitä, mitä sun mielessä liikkuu.

Ja täytyy sanoa, että mulle tuli hieman huono omatunto. Lisäsin sut Facebook- kaveriksi, koska halusin vilpittömästi tutustua suhun ja siten myös olla perillä sun kuulumisista. Kuitenkaan en oo vielä kertaakaan esimerkiksi nyt siellä lähestynyt sua juttutuokiolla tms. Mullakin on vähän se, että kun haluaisin jutella ja kuunnella, kertoa omiakin juttujani, mutta en tahdo tuppautua. Pelottaa että häädän mahdolliset ystävät pois heti kertaheitolla. Monena iltana mun on tehnyt mieli painaa sitä keskustelu- nappia siellä sun nimen kohdalla ja tulla juttelemaan, mutta mä oon tämmönen nynny 😀 Mutta ehkäpä mä nyt tästä sain sen tarvittavan rohkeusannokseni 🙂

Mä kirjotan avoimesti joo. En tiiä onko se aina niin hyvä? Ehkä..

Tiedätkö.. en edes osannut yhdistää sua 😀 Sori.. Tajusin vasta myöhemmin, että sinähän se siinä! HUPS.

Mua ei muuten ainakaan kannata pelätä. Samanlainen ”nynny” mä olen 😀

Mä ymmärrän niin ton kohdan ystävistä, kavereista! Mua itseäni harmittaa että taas palannut takasin töihin ja oikeesti on vaikeeta edes löytää kunnolla aikaa pojalleni saatika sitten kavereille ja se harmittaa todella paljon! Toi on todella kurjaa että ei nähdä tarvetta kun kuitenkin olette jo pitkän tovin yrittäneet. :/ Minä olen ainakin täältä käsin nähnyt että te olette olleet aivan parhaat ja loistavat vanhemmat Topille ja niin toivon että teillä vielä tärppäis! Ja kovasti tsemppiä ja jaksamista!

Kiitos zempeistä!

Toivottavasti sulla alkais löytymään aikaa jossakin vaiheessa, jos vaikka omaa fiilistä helpottais?

Taas kirjotit niin osuvasti.. välillä kun on surullinen niin miettii että kelle vois laittaa viestin,tai kellä vois soittaa sit tajuaa eihän mulla ole ketään 🙁 Tai onhan mulla ihana mies ja lapsi mut ei se riitä ihminen tarvii ystävän/ystäviä ollakseen onnellinen. Uskon kyllä että teille vielä toinen lapsi suodaan ja toivon sitä koko sydämmestäni 🙂 <3

Kyllä jokainen tarvitsee ja ansaitsee ystäviä <3 Kurja kuulla ettei sulla oo ketään 🙁

Mulle saa pistää viestiä 🙂

Olisiko sulla mahdollisuutta mennä yksityiselle tuon kilpirauhasongelman kanssa? Jollekin joka on perehtynyt asiaan, saisit sen kuntoon niin voisi raskautuminenkin olla todennäköisempää. Tsemppiä teille 🙂

Se olis varmaan edessä. Siis jollekin asiantuntijalle meno.

Mahtanee tosiaan raskautumiseen vaikuttaa!

Voi Anette <3 musta tuntuu että sä et itse enää edes huomaa jos joku välittää.
Mäkin oon kysellyt kuulumisia säännöllisin väliajoin mutta vastaat ehkä yhdellä virkkeellä.
En kysy kohteliaisuudesta vaan kiinnostuksesta.
Olen ehdottanut tapaamista ja koittanut olla kuuntelija.
Toki on varmaan hankala kaikkea sanoa kun olen kuitenkin vieras.
Mutta sellainen vieras joka välittää.
Älä ummista silmiä niiltä joita sulla on lähellä ja nää vain sitä ketkä olet menettänyt ja ketkä sulta uupuu<3

Mä tiiän että kyselet joskus. En vaan tunne sua niin hyvin, joten en aina osaa vastata paljoakaan. Olen sulle kiitollinen <3

Mä olen kiitollinen susta kuten sanoin. Enkä ummista silmiä. Joku päivä mä vielä uskallan sut nähdä. Oot kiva!

Voi Anette <3 Toi sun tekstin alku ois voinu olla täysin mun kirjottama, niin samoin ite ajattelen omasta elämästäni.. Tuuen et aina ite kutsun itteni kavereitten luo kahville eikä mua koskaan pyydetä.. kerron ite asioistani eikä multa useinkaan mitään kysellä 🙁 Oon tosi yksin oikeesti vaikka joka pvä melkeen naapurissa kahvilla käynki, mut en tunne et saisin jakaa ajatuksiani oikeesti kenenkään kans 🙁 Toivon sulle Anette ihan hirmusesti voimia ja jaksamista, ja mulle saa aina puhua ja toivonki sitä.. mä jaksan kuunnella AINA ja osaan myös kysyä kysymyksen jonka sulta nyt kysyn : Mitä sulle kuuluu? <3

Lohdullista kuulla.. harmittaa vaan etten tiedä edes kuka olet..

Ja mitä mulle kuuluu. Väsyttää, kiukuttaa. Harmittaa. Just tällä hetkellä. Ehkä tää tästä. Kun nukkuu.

Kiitos <3 Voimia sun arkeen. Toivottavasti löydät vielä jonkun joka sua jaksaa muistaa!!

Vastaa käyttäjälle Anonymous Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Anette - Operaatio Äiti.

Anette - Operaatio Äiti.

Lauttasaarelaisen perheen elämää ja arjen kiemuroita höystettynä lastenvaatteilla sekä lukemattomilla kuvilla. Blogi sisältää paljon pohdintaa sekä realistisen katsauksen perheen arkeen.

Äiti -90. Isi -96. Poika 10/12. Tyttö 11/15. Tyttö 12/17. Poika 02/21. + 🐕🐕🐰🐰🐹

Arkisto

X