”Onko meidän lapsiluku yksi, kaksi vai kolme?”
”Miksi emme hankkisi toista heti putkeen.. saisi poikakin seuraa?!”
”Eikö ala olla jo aika toiselle?”
Vain muutama niistä kysymyksistä, joita osaan vähän jo vihata. Yksi eksynyt kyynel silmäkulmassa koitan kuitata kysymykset pois, koska eihän muut voi tietää eikä mitenkään ymmärtää.
Loukkaantuminen olisi ihan turhaa ja lapsellista, mutta joskus sitä miettii kuinka rohkeita me ihmiset ollaan, kun kysellään asioita miettimättä taustoja. Sitä pohtii kulmat kurtussa miksi lapsi juo bussissa mehua eikä tajua, että lapsella on maitoallergia. Sitä utelee toisen perheestä, vaikkei tiedä kuinka rikki asiat siellä ovat. Ja joskus tuomitsee, kun naapurin 15v tyttö sai lapsen eikä tule ajatelleeksi sitä vaihtoehtoa, että hänet raiskattiin. Paljon mennään ajatuksissa vikaan, liian vähän pysähdytään miettimään.
Aika usein noita kysymyksiä kuunnellessa havaitsen puhujan äänessä ilon ja viattomuuden. Sävyn, joka kertoo siitä onnellisesta tietämättömyydestä asiaa kohtaan. Olen vilpittömästi happy, ettei kaikki tiedä miltä ”tämä” tuntuu.
”Älä mieti sitä asiaa, se onnistuu kun unohdat.”
”Lapsi tulee, kun on tullakseen.”
”Kyllä tekin vielä saatte vauvan IHAN VARMASTI.”
Nämä sitten ovat niitä harkittuja lauseita, joita taidan vähän enemmän vihata. Miten voi olla esimerkiksi miettimättä asiaa, joka oikeasti koskettaa oleellisella tavalla elämää? Kuka sanoo, että lapsi varmasti tulee? Takaatko sinä sen meille? Lupaatko? Niin..
Tähän pätee vanha viisas sanonta; lapsia ei tehdä, vaan niitä saadaan. JOS saadaan. Lapsettomuus ja sekundäärinen lapsettomuus koskettavat laajalla mittakaavalla nykyajan ihmisiä. Johtuivatpa ne sitten epäonnistuneesta evoluutiosta, ilmansaasteista tai siitä, että maailma on ylikansoittunut, on se silti kova paikka jokaiselle, joka astuu niihin kenkiin.
En tunne yhtäkään vuosia yrittänyttä, joka ei olisi itku kurkussa miettinyt ja pyöritellyt näitä asioita… Hymyssä suin vain odotellut sitä vauvaa.
Nuo ajattelemattomat lauseet tulevat aika usein ihmisen suusta, joka ei ole tätä kaikkea itse kokenut. Tällöin väkisin tulee onniteltua päässään;
”Onneksi olkoon, et ole kokenut samaa ja varmasti raskautunut vain pesemällä alushousut samassa koneessa.”
Katkeruus tunnistettavissa. Kyllä. Hippasen sitäkin tähän soppaan tässä vaiheessa ja koko keitos maistuu aina vain kamalammalta. En toki ole koskaan vihainen kenellekään plussa -uutisista tai soisi muille näitä samoja ongelmia, mutta lähinnä hampaita kiristellen kelaan toistuvasti… MIKSI JUURI MINÄ/ME.
Vauvakuume jyllää taas. Raskauskuume jyllää taas. Se vierailee unissa ja tunkee mieleen ostoksilla. Kai ne on vaan jotenkin ne hormonit, jotka sen kaipuun tekee. Yritän ymmärtää kroppaani..
Joskus se vain on hankalaa. Ihan helvetin hankalaa.
Pahin kaikista on kuitenkin kysymys, että eikö tuo yksi lapsi riitä meille. Ei _riitä_?? En ymmärrä yhtään miten joku voi keksiä kysyä tuollaista syyllistävää kysymystä. Tottakai riittää! Poika on tärkeä ja arvokas lapsi omana yksilönään. Topi täyttää sen ensimmäisen lapsen paikan täydellisesti ja pursuaa ehkä vähän jopa yli rajojenkin! Mutta ensimmäinen lapsi ei täytä sitä toisen lapsen paikkaa. Ei tässä voi vertailla lapsia toisiinsa ja kysellä kuka riittää. Yksilöitä.
Näissä tunteissa, joita käyn läpi, on kyse pettymyksestä itseensä. Ihminen on tehty lähinnä lisääntymään. Mikä siinä pitää sitten olla niin vaikeaa? Miksi asiat ei vaan tapahdu, kun haluaa? Kysymys, joka pyörii lapsuudesta alkaen ihmisten päässä. Kukapa vastoinkäymisistä pitäisi..
Silti pakko sanoa loppuun, että onneksi on se yksi lapsi. Se seikka tuo tähän paljon järkeä ja elämään riittävän ilon. En ole katkeroitumassa kokonaan enkä heittämässä hanskoja tiskiin. Elämä voi olla ihan hyvää näinkin.
Kyllä se maailman tärkein aarre silti ansaitsisi sen sisaruksen, jota kiskoa hiuksista ja rutistaa lujaa. Sen ikuisen ystävän, joka ei ikinä jätä ja puolustaa isompia vastaan. Haluaisin taata Topille saman, minkä itse olen kokenut.
Sisarusta ei voi mikään korvata tässä maailmassa. Se suotakoon pojalle.
Kommentit (51)
Höh! Maailman epäreiluus tulee tässäkin ilmi. Miten teille ei suoda toista? Teille, joilla rahkeet varmasti riittäisi, olisi kunnollinen koti, hyvä isä ja paras äiti.
Mutta luotan siihen, että vielä jonain päivänä saamme täällä seurata teidän toisen odotusta!
paljon paljon paaaaaaljon sydämiä <3 <3 <3 <3
Usko pois, ootte ajatuksissa!
En löydä sanoja.. Tiedän tunteen ja hyviä pointteja. ♥
Vaikea näissä on sanoja löytää.
Jaa-a..että olisi niin tarkoitettu, että yksi lapsi olisi kohtalona..voi Luoja paratkoon mitä sammakoita, ei näitä ymmärrä, ei hyvällä, ei sitten millään.
Toivon teille Anette samaa kuin meille, kunpa se aika olisi pian.
Ei ymmättä.. ei.
Samaa toivon minä!
tuttuja tuntemuksia niin 🙁 eri syystä vain, haluaisin kovasti toisen lapsen mutta terveyteni takia emme ole uskaltaneet yritäkään.. Ehkä ensi keväänä olisi vihdoin niin että uskaltaisi! Toisaalta, jos järjellä ajattelen niin ei ehkä olisi kovin järkevää edes yrittää toista, kun terveys on varsinkin ollut mitä on.. Argh, joskus vain tekisi mieli utelijoille sanoa, että koita tajuta että MUN terveys on sellainen, että toista ei olla uskallettu yrittää ja lapsikin saattaisi vain kärsiä. Surullisinta on, että kaikki lähimmätkään ei ymmärrä. Toivon todella, että saisitte vielä toisen lapsen!
Toivottavasti pääsette vielä yrittämään ja terveyden tilanne paranee 🙂
Tuhat <3 Anette!!!
<3
Missä se uus blogi on?
Huoh… niin tuttuja kommentteja, ajatuksia ja tunteita.. Ei ihmiset ajattele, ei ymmä, jos ei ole sitä omaa kokemusta. Valitettavasti. Tai useimmiten. 🙁 Ei sitä tosiaan kukaan voi luvata – nuorellekaan – että saatte vielä lapsia. EIkä se kummene lopettamalla ajattelemasta tai ”vähentämällä yritystä ja stressiä”.
Jep. Ei ole sanoja. Komppaan vain, että tiedän tunteen. Jaksamista <3
Ootteko miettineet keinohedelmöitystä?:)
Oletko miettinyt, että ehkä näin on tarkoitettu? Ehkä teille on siunattu ”vain” yksi ihana lapsi, ja niin on tarkoitus.
Enkä tarkoita tätä millään pahalla.
Ymmärrän, että et tarkoita pahalla. Mutta en ymmärrä sanomaas yhtään. Enkä aio siitä loukkaantuakaan, kun sanoit ettet tarkoita pahalla.
Mieti kuitenkin, että kannattaako tuollaisia asioita sanoa ääneen? Lohduttaako se yhtään tai tuoko se hippusenkaan helpostusta tilanteeseen? Kaikki ei ehkä oo niin välinpitämättömiä tässä asiassa muitten sanoista kun mä ja voi loukkaantua sitten herkästi :/
Enkä mä usko, että ”joku olis tarkotettu”. Ei elämää voi ennalta määrittää vaan se etenee sattumien kautta. Toki uskon kohtaloonkin, mutta äh. VAIKEA aihe.
Mieti, jos menisit sanomaan syöpään kuolevalle: ”Ehkä on vain tarkoitettu, ettet koskaan päässyt naimisiin ja kuolet nuorena. Saitpahan elää edes 15 vuotta!”
Suhteutan siis tätä asiaa. Joitain asioita ei tarvi eikä kannata sanoa ääneen.
Me ollaan kyllä sujut, nou hätä 😀 Pistin vaan ajatuksia aiheesta sun päähän.
Lämpimiä ajatuksia teillä täältäkin suunnalta! Läheisten ystävien lapsettomuushoitoja seuranneena tuntuu vaikealta löytää tällaisissa tilanteissa oikeita sanoja <3
Kiitos <3
Aina ei tarvi sanoja 🙂
<3
<3
Tsemppirutistukset ♡ elämä on ajoittain niin epäreilua..
Epäreilua joo, epäreilua ei tavallaan. Ollaanhan me suht terveitä ja hengissä. Ja meillä on toisemme 🙂
Kiitos kuitenki 🙂 <3
Jotenkin nää toisten lapsettomuusjutut saa mut aina tuntemaan ihan kamalaa syyllisyyttä siitä, että mä oon itsekkäästi valinnu yks lapsisuuden. Mut vielä kamalampaa musta olis jos toinen lapsi haluttaisiin vaan lapsen takia.
Niin ja sanoin joskus tällekkin ei koskaan, mutta onneks kaikkea ei voi hallita. Mutta mielikin vois olla eri jos olosuhteet ois eri. 4kk koliikkirefluksihelvetissä ja nyt lapsi 10kk ja allergioita riittää. Mies vuorotöissä ja pitkää päivää ja 10kk ei oo lapsi ollu hoidossa koskaan ku ei oo ketään :/ varmaan voisin miettiä toista mutten koskaa näin. :/
Älä pode syyllisyyttä. Sekun on sun valinta 🙂
Jokainen tekee ratkasut elämässään itse, eikä yhteiskunnan paineiden kannata antaa vaikuttaa. Äläkä sanoa ei ikinä koskaan! Sitä ei tiedä mitä tapahtuu viiden vuoden päästä 🙂
Kirjoitat ja ajattelet kyllä ihailtavasti ♥
Lapset ei todellakaan ole itsetäänselvyys, ne on lahjoista suurinta mitä elämä voi antaa.
Mä, niinkuin kukaan muukaan ei voi Topille sisarusta luvata, mutta koko sydämestäni toivon, että hän vielä sellaisen saa ♥
Kiitän kehuista 🙂
Ei ne lapset ole itsestäänselvyyksiä, kuten ei ystävät tai ihmissuhteetkaan. Jokainen ihminen elämässä on lahja ja aarre. Eikä yhtäkään tulisi hylätä tai loukata.
Sitä voi ottaa lisää avosylin vastaan, jos mahis tarjotaan. Ja me odotetaan kyllä täällä kädet ojossa sitä toista pientä <3
Toivottavasti Topi saisi pikkusisaruksen/-ia mahdollisimman nopealla aikataululla!♥ Mulla on itsellä tavallaan kokemusta aidan molemmilta puolilta, eli lapsi on saanut alkunsa hedelmöityshoidoilla, mutta tärppäsi heti ekalla hoitoyrityksellä, eli nopeasti/helposti, miten sen nyt haluaa sanoa… Myös seuraavan lapsen/lasten kohdalla tie vie suoraan klinikalle. Toisaalta kuviot ovat selvät, mutta toisaalta raha vaikuttaa ihan liikaa siihen, milloin kakkoskierrokselle on varaa lähteä, sillä hoidot ovat niin kalliita yksityisellä puolella.
Mä toivon myös tätä. Mutta en osaa enää odottaa kärsimättömänä. Mä vaan odotan ja pohdin asiaa välillä.
Ymmärrän vähän tosta sun tilanteesta, vaikken ite ole kokenut enkä kaikkea voi tajuta. Mutta sen mitä yrität sanoa.
Toivottavasti toinenkin nappaa heti, kun sen aika on!
<3
<3
<3
<3
Aivan ihana ja tunteita herattava postaus. Voi, halaisin jos pystyisin! Mina toivon etta teille suotaisiin toinen lapsi.. Pidan peukkuja, laitan toiveen tahdille. Itse olen pyoritellyt samoja asiota mielessa vahan eri nakokulmasta, ja raskaus on tullut uniinkin. Olen unessani ollut viimeisillani raskaana, ja mennyt innokkaasti synnarille. Pidellyt Dania kadesta kiinni ja sanonut, etta saan vihdoin tietaa, etta mita on oikea supistus. Etta saan kokea luonnollisen synnyttamisen. Ja samalla ilmoittanut kuinka pelkaan, etta jotain menee vikaan, etta seuraavakin syntyisi jonkinlaisilla haasteilla..
Ajatukset peilautuvat unissa.. Ja ovat monella tapaa vayla meidan kokemusten ja ajatusten ja pelkojen kasittelyyn.
Voimia sinulle! <3
Kiitos, kun annoit palautetta 🙂 Ja kiitos hali -ajatuksesta!
Tosta luonnollisesta synnytyksestä pakko sanoa… OLISHAN se tosi hienoa päästä kokemaan 🙂 Tietäis sitten minkälaista sekin on.
Ajatukset menee uniin, tiedän… Mutta onhan se ihan kiva uneksia pienistä vauvoista <3
<3
En osaa oikeasti sanoa mitään kauhean rakentavaa. Toivon, että saatte haluamanne… pian!
Ihmettelen, miten ihmiset voi olla ajattelemattomia – siis esimerkiksi tuo ”EIkö teille riitä yksi lapsi?”- kysymys, tosi ajattelematonta. Kyllä lähtökohtaisesti varmasti jokaiselle ”riittäisi” yksi lapsi, mutta moni haluaa toisen. Ja kolmannen. Ja niin edelleen… Ja saa halutakin. Omituisesti kysytty.
Äh, mulla ei ole kokemusta pitkällisestä vauvan yrittämisestä. Me yritettiin vain puolisen vuotta, mutta tuokin aika tuntui ikuisuudelta ja koska se raskautuminen oli aiemmin onnistunut tyyliin nappia painamalla, niin nyt turhautti. Ja harmitti kuunnella, kun muut raskautuivat ja itsellä ei tuntunut tärppäävän. Totta kai sitä oli iloinen toisten onnesta sinänsä, mutta oma tilanne teki surulliseksi. Tämä ei tosiaankaan ole mikään vertaus teidän tilanteeseen, kysehän on eri asiasta… pointti onkin siinä, että vaikka tuo eräänlaista odottamisen ja yrittämisen tuskaa olikin, niin en edes osaa kuvitella miltä teistä tuntuu.
Halaus, voimia ja iloisempia päiviä <3 Ja se haikara… <3
Kuten ylläkin sanoin… Aina ei tarvitse sanoa mitää… riittää, että lukee ja on siinä. Kuuntelee mitä sanottavaa on. Se itsessään helpottaa.
Puolen vuoden yritys on myös pitkä aika.. muistan ne tunteet silloinkin, enkä hyppinyt riemusta vaan itkua väänsin. Ja onneks kuitenkin teillä ei sit menny pidempään!! 🙂
Kiitos vielä <3
Kirjoituksesi kosketti suuresti. ♥
Aloitettiin just käymään läpi kevyitä hoitomuotoja (vika minussa by PCOS) saadaksemme vielä jonain päivänä esikoisen ja välillä saadaan molemmat niin sisun kuin tuskankin puuskia. Sukulaislasten synttärit, lastenvaateosastot, läheisten vauvauutiset ja kyselyt… Tuntuu, että niin monen haikaralla on gps-signaali hukassa ja sitten niin monet muut silti päätyy johonkin surulliseen ratkaisuun raskauden osalta. Miten tää maailma voi olla näin ristiriitainen?
Paljon voimia, onnea ja onnistumisen iloa matkallenne! ♥
Maailma on ristiriitainen. NIIN monessa asiassa.
Kurja kuulla, että sulla on toi PCOS. Toivottavasti kuitenkin siitä huolimatta saavutatte jonain päivänä (pian!) unelmanne ja plussaat 🙂 !
♥♥
Ihana teksti, sulla vaan on kirjoittaminen hanskassa ♥
Kovasti haluaisi sanoa jotain mikä auttaisi, tai vaikka sitten juuri luvata, että se vauva varmasti tulee ♥
Halit ♥ en mä oikein muuta osaa sanoa.
Noh, ei aina tarvi sanoa mitään 🙂 Oikeastaan on helpompaa, että saa kirjottaa ja ainoastaan tietää jonkun lukevan ja välittävän jotenkin.
Kiitos silti <3
Samoja asioita omassa mielessä liikkui viitisen vuotta sitten… ”eikö olisi jo teidän vuoro” , ”mummi haluaisi lisää lapsenlapsia” , ”jokos teille pikkuinen on tulossa (hierotaan vatsaa) ” yms… se tunne kun et osaa enää vilpittömästi iloita ystäväsi vauvauutisesta, se tunne kun et enää pysty kaupassa kulkemaan lapsenvaateosaston läpi… tiedän ja ymmärrän tunteesi. Kirjoitus kosketti, vaikka nykyään olen äiti kahdelle ihanalle lapselle.
Kurja, että jouduit kaiken sen kokemaan. En haluaisi sitä kenellekään. Tätä siis.
Ihana kuulla, että sulla on kaksi lasta! Tosi ihana!
Eiks se sanonta menny, että lapsia ei tehdä, niitä saadaan? 😮
No eipä sillä niin väliä, ahdistavaa lukea, kun toisella on paha olla 🙁
Ei sitä voi edes kuvitella, miltä lapsettomuudesta kärsivästä tuntuu, kun ei sitä ole itse kokenut.
Paljon voimia teille ja toivotaan, että Topillekin vielä suodaan se pikkusisarus joskus!
Totta totta.
Vähän riippuu tilanteesta 🙂 Meidän tilanteeseen sopi nyt tää kanta katsoa tota lausetta 🙂
Anteeksi hiukan ot, mutta tuohon ”lapsia saadaan, ei tehdä” -lauseeseen eräs tuttavani, joka muutaman vuoden toivoi toista lasta ja päätyi lopulta hoitoihin, totesi, että heillä on kyllä lasta oikein tekemällä tehty – lopulta lääkärin kanssa. 🙂 Että siis noinkin päin.
Siis noin päin tässä tilanteessa mun piti se laittaakin. Oli ajatusvirhe ja korjasin sen. Kirjotin tän yöllä.
Luulen, että se pätee molemmin päin! Toisaalta me tehdään ja tehdään, mutta tässä tilanteessa on vaan odoteltava.
Toisaalta, jotkut joutuu nimenomaan tekemään hoitojen kautta :/
Itse kyllä näen sen niin, että lapsia saadaan, ei tehdä. Tai voi niitä tehdä, mutta ei ne ains tekemällä tule 🙁
Niin mäkin. Mulla oli vaan todellakin ajatusvirhe ja tarkotin sen noin päin miten sanoit!!
Korjattu 🙂 Meni oikolukiessa vaan ohi..
<3
<3
ihana postaus jota luin kyynel silmäkulmassa. Maailma voi olla niin epäreilu! Eikä sitä aina voi ymmärtää. Itse en ole samassa tilanteessa, en siis mitenkään voi väittää ymmärtäväni miltä teistä tuntuu. Ystäväpariskunta on haaveillut lapsesta jo monta vuotta mutta ei vain onnistu, sitä kautta olen ”tutustunut” näihin ajatuksiin. Toivotan teille iso annos tsemppiä asian kanssa, vaikka eihän se mitään muuta….
Itsekin olen miettinyt tuota, eikö yksi lapsi RIITÄ? Mutta minullakin on veli, ja sen takia haluan, että myös poikani saisi joskus nauttia sisarusrakkaudesta.
Kirjoitat muutenkin niin hienosti ja oivallisella tavalla tunteista ja muista asioista. Huomaa, että kunnioitat muita ihmisiä ja heidän päätöksiään etkä ole heti tuomitsemassa. Se on hienoa, ja se tekee sinun blogista ilo seurata!! 🙂
Kiitos ensinnäkin kommentista!
Kaikkea ei aina voi ymmärtää tosiaan, jos ei itse koe. Siihen voi kuitenkin saada näkökulmaa ympäristöstä ja yrittää miettiä miltä asia omalla kohdalla tuntuisi.
Kyllä moni kaipaa sitä sisarusta. On toki kunnioitettavaa, ettei kaikki halua toista lasta ikinä. Eikä se huono valinta ole.
Loppuun pakko sanoa, että mukava kuulla mielipiteitä blogin suhteen 🙂
Kiitos <3
En ollu tajunnu tätä kommenttia anteeks! Mut kiitos kiitos kiitos!