Mitä? Missä? Milloin? Koska lapsi tarvitsee harrastuksia? Tarvitseeko edes? Mikä on sopiva ikä aloittaa? Ryhmässä vai vapaa-ajalla?
Itse näen harrastukset tärkeänä osana arkea. Lapsi (kuten aikuinenkin) pääsee toteuttamaan itseään jonkin kivan asian parissa ja jakamaan ilonsa muiden kiinnostuneiden kanssa.
Ryhmässä toimiminen. Liikunnanilo. Terveys. Kolme tärkeää seikkaa, jotka ovat pistäneet miettimään tätä asiaa. Ja kuten huomaatte.. pohjustan tässä tekstissä selkeästi liikuntapainotteista harrastusta.
Päätin aikanaan, että lasta ei pakoteta oikein mihinkään, mutta joku harrastus on silti oltava. Liikunta on tärkeä osa terveyttä ja tulevaisuutta. Jokainen tietää perustelemattakin, että liikkuminen auttaa jokaista ihmistä monella osa-alueella. Oli kyse lapsesta tai aikuisesta, sohvalla makoilu ei tee kenellekään hyvää.
Aion pehmeästi sysiä pojan johonkin harrastukseen, mutta lajia saa vaihtaa mielenkiinnon mukaan. Tärkeä on auttaa alkuun, mutta antaa lopulta lapsen päättää. Pitää muistaa myös tukea lasta silloin, kun tämä meinaa luovuttaa harrastuksen kanssa liian helposti. Pelottavuus, osaamattomuus jne. eivät voi olla syitä siihen, ettei edes yritetä. Vanhemman tulee olla kannustava kuuntelevalla korvalla ja tukea lasta viimeiseen asti jännittävissäkin paikoissa.
Harrastukset tukevat myös lapsen sosiaalista puolta. Maailmassahan on muutakin kuin vanhemmat ja sisarukset. Kaverisuhteet voivat kehittyä harrastusten kautta jo ennen koulua esimerkiksi niillä lapsilla, jotka eivät käy päiväkodissa. Yhdessä tekeminen on tärkeä oppia.
Tiesittekö, että 3 vuotiaille on kaikkien kerhojen lisäksi tarjolla myös liikuntaharrastuksia? Olin koko kesän odotellut, että ilmoittautuminen syksyn jalkapallokouluun alkaisi ja nyt vihdoin saatiin paikka sinne. Ryhmä oli todella suosittu ja paikat menivät hetkessä! Ilmoitin pojan heti aamusta ja saatiin silti ihan niitä viimeisiä paikkoja.
Parasta näissä pienille suunnatuissa kouluissa on se, että ne tehdään lapsen ikään sopivalla tavalla. Siellä ei opetella pallon kanssa kikkailua, vaan nimenomaan sitä liikunnan iloa!
Voin sanoa, että jännittää hurjasti. Topi ei aikaisemmin ole ollut vastaavissa ryhmissä tai edes päiväkodissa. Mitenhän vuoron odottaminen ja ohjeiden noudattaminen tuollaisessa tilanteessa onnistuu? Pienen pojan maailmassa on tähän mennessä ollut ainoastaan vanhemmat, jotka ovat ohjeistaneet tavallaan. Nyt mukaan tulee lauma muita lapsia ja valmentaja. Mietin myös sitä asiaa, että suostuuko tuo poika menemään kentälle ilman äitiä?
Pallokoulu alkaa syyskuun lopussa. Poika puhuu siitä jo innoissaan ja itse olen alkanut etsimään tarvittavia varusteita. Maksukin pitää hoitaa ja voin varoittaa, että aika hintavaa touhuahan tämä on, mutta mitäpä sitä ei makselisi lapsensa takia. Tärkeä satsaus hyvinvointiin!
Oletteko te pistäneet lapsianne harrastamaan mitään? Mistä syystä joo ja mistä syystä ei? Mitä harrastuksia olette lapselle löytäneet ja mistä iästä lähtien? Mielellään kuulen myös enemmän jalkapallokoulusta, jos jollain on kokemusta!
Kommentit (5)
Aloitettiin pojan kanssa seurakunnan muskari pojan ollessa hieman yli 1v 🙂 Ainut lapsi, äiti kotona, isi töissä. Tottui ihanasti muihin lapsiin, oppi jakamaan tavaroita, leikkimään reilusti muidenkin kanssa, ja olemaan ryhmässä. Isommilta lapsilta oppi mallia ottamalla uusia leikkejä, ja ryhmäkäyttäytymistä. Oppi myös loistavasti istumaan paikoillaan. Nyt kesätauon (3kk) jälkeen muskari alkoi uudelleen, ja huomaan pojasta heti että kesän aikana on hieman unohtunut kaikki nuo opitut asiat. Nyt taas opetellaan aloillaan olemista, ja tavaroiden jakamista 🙂 Tykätään molemmat tosi paljon tuosta harrastuksesta, joka on säännöllinen mutta rento ja vapaaehtoinen 🙂
Meillä on käyty muskarissa ja vauvauinneissa. Tulevana syksynä molemmat jatkaa omissa uintiryhmissään ja esikoinen alkeisbaletissa.
Yritin saada 3-vuotiaani temppujumppaan, mutta paikat oli menneet. Nyt etsin kuumeisesti muita vaihtoehtoja. Joku vastaava olis hyvä. Leikin muodossa liikkumista 🙂 koen harrastukset positiivisena asiana. Pääsee toimimaan ryhmässä ja saa sen oman jutun. Harrastusta voi vaihtaa, jos kiinnostuksen kohteet muuttuu. Tärkeintä että harrastus tuo iloa 🙂
Me ollaan käyty taaperosirkuksessa nyt vuoden ja nyt alkoi toinen. Se on sellainen vielä jonne tulee vanhemmatkin mukaan 🙂 Tällä toivon, että Aisla oppii pienestä pitäen harrastamaan liikuntaa, sillä itselläni ei ole lapsena ollut liikuntaharrastuksia ja aikuisiällä onkin ollut haastavaa opetella harrastamaan liikuntaa!
S on harrastanu 1vuotiaasta sirkusta, toki se ollut äidin ja pojan yhteinen harrastus. Nyt 3veenä aloitti tanssin, yksin 🙂 nyt G pääsee äitin kanssa sirkustelemaan,veljensä perässä, 1vuotiaana 🙂 mun mielestä harrastukset on vaan hyvä asia, kunhan niitä ei ole liikaa ja laji on mieleinen 🙂