operaatio äiti - Banneri

Meinasin purskahtaa itkuun, kun astuin ulos ultrahuoneesta. Kyyneleet pyrkivät väkisin ulos, kun hain poikaa äitiltäni. Suljettuani kotioven takanani ja jäädessäni vihdoin yksin.. hanat aukesivat. Itkin melkein tunnin. Ihanaa aikaa tämä loppuraskaus hormooneineen.

Tänään oli sitten vihdoin se tärkeä ultra, jonka oli tarkoitus näyttää tulevaa. Toivoin koko aamun, että vauva olisi pieni eikä kasvu olisi kiihtynyt. Ajattelin vain, että en halua vielä synnyttää. En olisi siihen valmis näillä viikoilla. En henkisestä enkä fyysisesti, kun osa tavaroistakin on hankkimatta.

2

Huoneen ovella oli vastassa mieslääkäri, joka kyseli kuulumisia. Raskaus voi hyvin, diabetes voi hyvin ja raskausmyrkytyskin on pysynyt poissa jaloista. Siirryttiin nopeasti ultraamaan. Lääkäri katseli vauvaa hetken laitteellaan ja kokeili myös käsillään. Ensimmäinen kysymys oli, että tuntuuko vauva mielestäni kovin suurelta. Tuntuuhan se – ihan valtavalta. Ei ollut tässä vaiheessa vaikea arvata, että mitat ruudulla tuskin miellyttäisivät ketään. Tänään raskausviikkoja on kertynyt jo 34+1. Vauvan pää vastasi edelleen noin viikkoa pienempää, reisiluun mitta kulkee oikeissa mitoissa, mutta kropan mitta sai suuni loksahtamaan; babyn vatsan ympärys vastaa noin raskausviikkoa 39!! Järkyttävää. Painoarvioksi lekuri sai 2800g ja lisäsi oman arvionsa mukaan siihen vielä parisen sataa grammaa päälle. Tässä masussa asuu siis noin kolmikiloinen jytky.

Tiedän, että joillain on voinut olla vauva samoissa mitoissa samoilla viikoilla ja syntymäpaino on silti ollut maltillinen. Käyrät kuitenkin lasketaan vauvan persoonallisten mittojen ja alun kasvun mukaan. Meillä vauva on kasvanut alakäyrillä koko ajan ja kasvu on kiihtynyt sieltä ihan yläkäyrän ylimmälle viivalle. Kasvutahti on noin 300g viikossa, joka on ihan liikaa. Kaikenlisäksi käyrä nousee jatkuvasti hitusen eli ensi ultrassa rikotaan käyrien yläraja. Lekuri veikkasi, että rv36 saatetaan olla siinä 3800g kohilla jo.

1

Olen turhautunut. Olen pettynyt. Olen katkera. Tuntuu, että vihaan itseäni ja tätä raskautta sekä koko vauvaa. Olen pitänyt mielettömän hyvää huolta verensokereistani, tarkkaillut ruokavaliotani ja jättänyt herkut suoraan sivummalle. En ole vetänyt mielitekoja napaa täyteen ja painoakin on tullut sellaiset 6kg vasta. Silti epäonnistuin ja sisälläni kasvaa pieni aikapommi. Riski, joka pelottaa, ahdistaa ja itkettää.

Vauva voi hyvin juuri tällä hetkellä. Lääkäri kuitenkin sanoi, että makrosominen vauva on todella suuressa riskissä niinkin ikäviin asioihin, kun hapenpuute, ahdinkotila, stressitila tai vaikkapa sitten vielä joku vakavampi. Tilanne voi olla hyvä tänään, mutta huono ylihuomenna. Nyt tulevina viikkoina vauvan vointia seuraillaan ja tärkein tehtävä on huomioida liikkeet. Miten ahdistavaa! Kykenen ajattelemaan vain sitä, että tämä vauva kupsahtaa sisälleni ja kaikki on syytäni, kun en tajunnut liikkeiden vähenevän tai vastaavaa.

3

Miksi pitää olla riskiraskaus? Miksi en voi kitua ja kärsiä tätä raskautta yliajalle ilman ylimääräistä huolta? Miksi riskiluvut pyörivät päässäni seuraavat viikot ja tunnen syyllisyyttä vauvan huonosta kasvupaikasta? Mielummin odottaisin aidosti sitä, että synnytys käynnistyisi spontaanisti, kun sen aika sattuu olemaan. En haluaisi täristä ahdistuksesta kotisohvalla ja miettiä riittääkö järki tähän.

Pahinta tästä tekee se, että vastaanoton lääkäri oli nihkeä ja iski seuraavan ajan yli kahden viikon päähän. Näillä tiedoilla ja näillä viikoilla?! Ei tunnu kauhean hyvältä ja turvalliselta ajatukselta. Käynnistys saa puolestani mennäkin sinne rv36-37 tienoille, mutta olisin toivonut välissä kontrollikäyntiä, joka helpottaisi omaa taakkaani. Nuo erikoislääkärit tuppaavat usein hoitavan vain vauvoja eivätkä äitiä ollenkaan. Tunteet, fiilikset ja asiat sivuutetaan. Sitä ei saa kysyä, pohdiskella eikä kertoa. Liukuhihnafiilis jäi tästäkin käynnistä. Sain onneksi diabeteskätilön luona ajatukset hieman paremmiksi ja siirrettyä seuraavaa aikaa lähemmäksi. Juteltiin muutenkin paljon kaikesta ja hän painotti, että äidinkin jaksaminen pitää huomioida.

4

Seuraava aika on siis 16.11., jolloin on rv36+1. Lääkäri ultraa, tekee lapsivesipunktion ja sen jälkeen makoilen käyrillä. Jos tulokset ovat hyvät, varataan aika käynnistykseen. Siinä tämän hetken ehkä mahdollisesti luultavasti -suunnitelma.

En ole tosiaan kamalan tyytyväinen. Tuntuu, että kädestä kiskotaan lujaa, mutta silmät on sidottu. Sitä vain täytyy mennä ja odottaa ja sitten yhtäkkiä löytääkin itsensä salista. Osaako lääkärit kuunnella haluni synnyttää alakautta? Vai annetaanko painon vain lisääntyä ja sitten voivotellaan sektioon menoa? En vihaa sektiota ja ottaisin sen mielelläni, mutta en halua missata mahdollisuutta edes kokeilla synnyttää alateitse. Pelkään vain mielettömästi ajatusta yli neljäkiloisesta synnytettävästä.

5

Loppuviikkojen tärkein tehtävä on valmistautua synnytykseen etenkin henkisesti. Sitä pitää osata olla valmis ja kasvattaa itsevarmuutta. Nyt lähinnä on tosi kurja fiilis. En halua, en pysty enkä ainakaan selviä tästä. Itken tätä postausta kirjoittaessa ja mietin vain, että MITÄ nyt tapahtuu?!

Kommentit (41)

Mulla tuhisee kotona nyt 7-viikkoinen tyttö. Kokoa seurattiin koko raskausajan mun verenohennuslääkitykseni takia ja joka kerran tyttö kasvoi alle keskikäyrien – tasaisesti omaa tahtiaan, mutta toistuvasti ennusteltiin sironpuoleista vauvaa, jonka syntymäpaino voisi ehkä olla jopa 3500g. Mulla paino nousi raskausaikana vain 2kg (toki ylipainoa oli ennen raskautta) eikä raskausaikana todettu radia. Tyttö syntyi 40+6 mitoilla 4155g ja 53cm, se siitä sironpuoleisesta vauvasta 😀 lääkärien ultraustulokset voi välillä heittää suuntaan tai toiseen, joten vielä ei kannata liikaa ultratuloksia jännittää 🙂 ja vaikka mulla ei muuya vertailukohdetta ole, en kokenut yli 4kg vauvan synnyttämistä mitenkään kamalana. Uskoisin, että jos lantion koko katsotaan riittäväksi, ei sen nelikiloisen synnyttäminen ole sen kummallisempaa kuin pienemmänkään. 🙂 lähempänä viittä kiloa tosin minäkin jo huutelisin sektion perään! 🙂

Tsemppiä ja pitkiä hermoja loppuraskauteen 🙂

Mulla tuhisee kotona nyt 7-viikkoinen tyttö. Kokoa seurattiin koko raskausajan mun verenohennuslääkitykseni takia ja joka kerran tyttö kasvoi alle keskikäyrien – tasaisesti omaa tahtiaan, mutta toistuvasti ennusteltiin sironpuoleista vauvaa, jonka syntymäpaino voisi ehkä olla jopa 3500g. Mulla paino nousi raskausaikana vain 2kg (toki ylipainoa oli ennen raskautta) eikä raskausaikana todettu radia. Tyttö syntyi 40+6 mitoilla 4155g ja 53cm, se siitä sironpuoleisesta vauvasta 😀 lääkärien ultraustulokset voi välillä heittää suuntaan tai toiseen, joten vielä ei kannata liikaa ultratuloksia jönnityää

Suinä et oo tehnyt mitään väärin. ♡ Joskus vauvat kasvaa, vaikka sitten kuinka hyvin pitäisi ruokavaliosta huolta. Niin vain käy. Vauvalla ei ole nyt mitään hätää. Tottakai pitää liikkeitä seurata, mutta vauva on ihan turvassa kohdussasi. Ei hätää. ♡ Joitain riskejä on juu, mutta paljon, paljon suuremmalla todennäköisyydellä kaikki menee hyvin. Lääkäri ei voi päättää puolestasi, joten ilman muuta saat lähteä alatiesynnytkseen, jos vauvan vointi sen sallii. Tsemppiä loppuodotukseen!!

Siis sinä et oo… kännykkäkirjoittaminen. 🙂
Dm1:ssä vauvat vaan kasvaa herkästi, ei sille mitään voi vaikka kuinka hyvin itseään hoitaisi. ♡

Meillä esikoisen kasvua seurailtiin ultrilla parin viikon välein ja vikassa ultrassa arvioitiin poika 5,2-kiloiseksi ja leikattiin ulos. Olikin ”vain” 4,7kg, mutta ei olisi kyllä mahtunut syntymään. Kuopus oli myös isohko kaikissa ultrissa, rv38+0 saatiin arvio 4,2kg ja kaksi päivää myöhemmin syntyi oikein passeli 3,5kg pakkaus 🙂

Eikä radia kummassakaan ja esikoisen raskaudesta keräsin vain 4kg raskauskiloja. Napanuora oli ollut joku megapaksu mutta vaikea siihenkään on ite vaikuttaa. Ei nää aina mee tasan :/

Hesarissa on tällänen juttu sekundaarisesta lapsettomuudesta: Toista lasta kaipaava: Tuntuu kuin surusta ei olisi oikeutta puhua http://www.hs.fi/elama/a1446611899894?jako=38dd5d6aaa1131e6952df9b7c42280e4
Aattelin linkata sulle, jos et oo vielä nähnyt. Muistan kun kirjoitit aiheesta ja sanoit samaa mitä tuossa jutussakin, että ihmiset eivät aina oikein ymmärrä tai vähättelevät sitä tunnetta, että puuttuu lapsi, vaikka yksi sellainen jo on.

Tiesittekö että suuren sikiön kohdalla käynnistys on todennäköisesti riskialttiimpaa, kuin mahdollisesti hieman oletettua käynnistysajankohtaa suuremman vauvan synnyttäminen spontaanisti. Käynnistäminen altistaa aina komplikaatioille spontaania alatiesynnytystä enemmän. Etenkin jos lähtökohtana on täysin epäkypsä kohdunsuun tilanne. Usein kuitenkin on niin, että gynekologit tietävät mitä tekevät, eivätkä kiusallaan kiellä käynnistystä. Kaikki ei ole aina mustavalkoista. Tsemppiä ja kaikkea hyvää loppuraskauteesi!

Siis tämähän käynnistetään anyway. Siihenkun vaikuttaa toi D1 🙂

Voi että, hurjasti tsemppiä sulle! Ei tosiaan kiva noin loppuvaiheilla stressata yhtään mistään, saati sitten noinkin isoista jutuista. Mulla oli homma oikeestaan päinvastoin, tosi pieni ja alakäyrillä kasvava vauva. Epäiltiin vielä lyhytraajaiseksi. Käynnistystä väläyteltiin vk 35, mutta onneksi kasvua kuitenkin vielä tuli. Taisin saada kortisonipiikin suunnilleen noilla viikoilla juurikin keuhkojen kypsyttämiseksi. Kas kun sulle ei sitä annettu jos kuitenkin käynnistys on ensisijainen vaihtoehto. 😮 Muutenkin makoilin käyrillä ja ultrassa viikoittain jostain vk 29 asti, ei kuulookaan kahden viikon välistä. Lopultahan vauva syntyi 38+2 ja oli alle 2,5kg. Hirveen pieni pirpana, mutta kovasti on kasvanut. Toivottavasti teillä kaikki menee kaikesta huolimatta hyvin ja synnytyksestä jää hyvä fiilis. 🙂

Helpommin sanottu, kuin tehty, mutta koita olla stressaamatta!
Vaikka painoa on nyt tullut reippaammin, ei se välttämättä meinaa että sama meno jatkuisi loppuun asti. Ja hei, ei se yli neljäkilonenkaan mikään maailman loppu ole! 😉

Ja vaikka sulle on annettu aika, niin heti jos susta vaan tuntuu eiltä, että haluut päästä tsekkaa tilanteen niin sithän meet, ei ne voi kieltää pääsemästä! 🙂

Yleensä toinen synnytys on vaan paljon helpompi kuin eka (jos vaan vauvan tarjonta oikea), niin mullakin 2 kk sitten. Sitä on rennompi ja osaa vaan homman paremmin, ei jännitä supistuksia vastaan. 🙂 Keskikokoiseksi ultrattu ja myös sellaiseksi kätilön arvioima syntyikin 4100- grammaisena. Synnytys oli kuitenkin miljoona kertaa helpompi kuin eka, jonka tuloksena se 3,5-kiloinen. Ei repeämiä, ei tikkejä. Kummatkin ovat olleet kyllä isopäisiä vauvoja. Mut eikö suureksi vauvaksi luetakin vasta yli 4,5-kiloinen? Mut tsemppiä loppuun ja älä stressaa kokoa. Et voi asialle sen enempää kuin jo teet ruokavalion kanssa.

Kannattaa vaatia synnytyksen käynnistys. Mullakin turhaan pitkitettiin vaikka iso oli tulossa ja se näkyi. No sektioon meni tämän takia. 4345g oli painoa mutta minunkokoiselle aivan liian iso.

Kyllä ne tän käynnistää, mutta toivottavasti ajoissa! Idea on lapsivesipunktio rv36+1 ja jos keuhkot kypsät voidaan aloittaa käynnistys 🙂

Toivottavasti voin valaa hieman luottoa tulevaan. Meillä oli myös epäilys makrosomisesta vauvasta. Ei tosin diabeteksen vaan muun syyn takia. Pidin itse henkisenä kokorajana alatiesynnyykseen neljää kiloa kun esikoinen oli syntyessään vajaa 3800g. Järkytyksekseni viikolla 38 painoarvio olikin jo selkeästi päälle neljä kiloa.

Lääkäreiden suosittelusta suostuin kuitenkin käynnistysajatukseen sillä lupauksella, että käynnistystä ei yritetä kauaa vaan siirrytään nopeasti sektioon jos homma ei etene. Käynnistys silti pelotti paljon (eikä se sektiovaihtoehtokaan riskitön ole) ja yhtenä päivänä iski suoranainen kuolemanpelko.. Yritettiin sitten paria päivää ennen käynnistystä kaikki mahdolliset poppaskonstit luonnolliseen käynnistymiseen. Liekö niillä ollut vaikutusta, mutta synnytys käynnistyi omia aikojaan päivää ennen sovittua käynnistysaikaa. Homma eteni vauhdilla ja lähes 4,5kg vauva syntyi lopulta ongelmitta ja vaurioita aiheuttamatta (toisin kuin pienempi sisaruksensa).

Kiitos 🙂 Se on kyllä totta, että ei se paino aina vaikuta siihen miten synnytys menee. Ehkäpä siinä enemmän on se, että koen olevani ”ensisynnyttäjä” koska taustalla onnä sektio. Jännittäis ekaa kertaa pusertaa juurikin iso vauva ulos 🙂

Hyvä pointto, että käytännössähän sulla on eka synnytys. Sitten on vaan ehkä syytä muistaa, ettei alatiesynnytys ole mikään välttämtön tavoite. Itse ehkä tuossa tilanteessa mielummin valitsisin sektion ja enemmän viikkoja vauvalle. Oma motivaatio alatiesynnytykselle oli lähinnä todennäköisesti nopeampi toipuminen, joka olisi kiva esikoisen kannalta.

Ensi raskauteni aikana iski rd. Lopputulos oli 41+6 biikoilla syntynyt 4.kg tyttö kiireellisella sektiolla. Seuraava raskaus tulee olemaan myös taakka. Tsemppaan täällä sulle kyllä se siitä

Zemppiä seuraavaan raskauteen! Mulla esikoisen kohdalla oli myös tämä Diabetes 1, ollut jo 7 vuotiaasta asti.. mutta eka raskaus meni mittojen suhteen tosi paljon paremmin. Onneks aina ei tarkota jättivauvaa 🙂

Painoarviot on aina arvioita. Meillä toinen lapsi meni 10 pv yli lasketun ajan, käynnistys aamuna painoarvio 3,7 kg ja illalla syntyikin 4.5 kiloinen poika.. 😀

Nojoo, mutta jos ollaan ultrattu monta kertaa eri lekureilla niin aikalailla ne sinne suuntaan kuitenkin menee 😀 Tai siis kyllä tää isolta tuntuukin tää vauva!

Voi että ♡Tekis mieli halata oikein kunnolla.Mä kans sain ison vauvan.Tuo tunne ultrien jälkeen,niin tuttu.Ja miten ärsytti ku ei saanu normi raskautta.Nyt se vauveli tuhistaa tällä puolella,ja arki kotona alkanut, nuo fiilikset on kummasti unohtuneet. Toivottavasti sullakin♡

Kiitos kommentista ja onnea vauvasta ♡

Voimia ja vahvuutta loppuraskauteen, usko itseesi <3

Kiitos <3

Tsemppiä ja eiköhän kaikki mene hienosti <3 , mä olen itsekin ollut kyllä hysteerikko, olen edelleen…. neljässä raskaudessa jotka kaikki olleet erilaisia olen saanut vaikka mitä itkuja tirautella. VOIMIA <3 <3 😉 JOS HUOLI ALKAA PAINAA VÄHÄÄKÄÄN NIIN ULTRAAN VAAN SE ON VELVOLLISUUS TARJOTA KUN/JOS RISKIRASKAUS. EI ODOTTAVAN ÄITIN KUULU PELÄTÄ!!!

Kiitos 🙂

Ja kyllä mä sinne aion soittaa heti, jos tuntuu etten oo varma ja tarvii päästä tarkastaa vauvan oloa ja kuntoa 🙂

Kolme lasta synnyttäneenä voin myös rohkaisten todeta, että se kakkonen, pitkälti yli neljäkiloinen, oli kaikkein helpoin, nopein ja rauhallisin synnyttää. Päähän siinä alatiesynnytyksessä on se ”juttu”, ei pehmeä massu.

Joo onneks tää vaikuttas olevan pienipäinen 🙂

Tsemppiä! <3 pystyn hyvin samaistumaan noihin loppuraskauden fiiliksiin, hyvin paljon samanlaisia tuntemuksia oli itselläkin. Mulla siis myös diabetes. Vaikka raskaana oleminen oli mun mielestä ihanaa, niin silti sitä varjosti aika usein stressi ja itsensä syyttely jos verensokerit heitteli vaikka kuinka yritti parhaansa. Meidän vauva syntyi rv37+2 käynnistettynä ja painoi 3970g. Lapsivesipunktio ei onnistunut vauvan asennon takia, mutta lääkäri päätti että käynnistetään silti kun oli tarpeeksi viikkoja, mutta keuhkot ei sitten olleetkaan ihan kypsät ja vauva vietiin heti teholle 🙁 Toi on asia, mikä mua painaa vieläkin, koska oisin niin kovasti halunnut saada vauvan vierihoitoon.

Mä rakastan olla raskaana myös. Mut tavallaan just oon katkera, ku tää ei voi olla mutkatonta. Harmittaa. Ja kuulostaa niin tutulta toi suru siitä, kun vauva viedään vaan.. mulla esikoinen kans läks salista suoraan. Eka synty siis sektiolla :/

Mulla on kaksi lasta,diabetes itellä. Eka oli 3900g ja toinen 4900g 😀 käynnistetty rv35+2. Alatiesynnytykset jotka päätyneet sektioon. Mullakin ollut hyvä tasapaino,sokrut kohillaan mutta silti pullukka vauvat 😀

Hui kuin iso arvio!! Vissiin kaikki meni kuitenki hyvin? 🙂

Kyllä vain 🙂 mä voin loistavasti,lapset terveitä suuresta koosta huolimatta. Nyt ei ikinä uskois että olivat pullukka vauvoja 😀

Kiva kuulla 🙂 Ja joo toi painohan yleensä kyllä tasaantuu.

Mutta ymmärrän kyllä huolen,murehtimisen ja ajattelun ”mitä tein väärin”..siihen minäkin sorruin molemmissa raskauksissa. Parhaansa yrittää ja haluaa vain pienelle parasta 🙂

Totta. Jokainenhan sitä lapselleen parasta haluaa 🙂

Voi, koita olla murehtimatta turhaan! Meillä pojat ollu 3930g ja 3925g. Ekan piti olla vaan alle 3kg.. Jepjep. Mutta! Pointti oli että en pelkäis synnyttää nelikiloista vaan omasta mielestä oli pahempi kun nuoremmalla oli iso pää!! Mut hengissä ja ilman haavoja selvittiin.
Mulla kans vauva oli lopussa tosi vaisu enkä sitä ees tajunnu! Onneksi johtui vaan siitä et oli ahdasta mut oli kaikki hyvin.

Tässä vaan kamalinta, että rv40 arvio olis joku 5kg ja se on iiiihaaan liikaa kyllä mulle! 😀 Siihen en kykenis!!

Iik! No en kyllä minäkään! Mut eikö saa oman mielenrauhan takia käynnistyksen? Mun äidillä oli piilevä diabetes ja pikkuveli oli just sen 5kg. Kannattaa kyllä vaatia jos ei sektioo suunnittele.

No 36+1 on lapsivesipunktio. Jos keuhkot on kypsät niin käynnistetään viikon sisään esim. Jos ei oo kypsät niin pakko jättää kasvamaan ja sit sektiol ulos. Jos ei oo kypsät, mut vauva stressaantunut niin pakko silti ottaa ulos.

Vastaa käyttäjälle Höpsö Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Anette - Operaatio Äiti.

Anette - Operaatio Äiti.

Lauttasaarelaisen perheen elämää ja arjen kiemuroita höystettynä lastenvaatteilla sekä lukemattomilla kuvilla. Blogi sisältää paljon pohdintaa sekä realistisen katsauksen perheen arkeen.

Äiti -90. Isi -96. Poika 10/12. Tyttö 11/15. Tyttö 12/17. Poika 02/21. + 🐕🐕🐰🐰🐹

Arkisto

X