operaatio äiti - Banneri

Väsynyt. Väsynyt. Väsynyt. Väsynyt. Väsynyt. Väsynyt. Väsynyt. Väsynyt. Väsynyt. Väsynyt. Väsynyt. Väsynyt. Väsynyt. Väsynyt. Väsynyt.

Screenshot_2016-02-25-17-55-33-1

Voinko kirjoittaa saman sanan tähän miljoona kertaa ja esittää, että siinä lukijoille sanavalmis ja nerokas postaus. Postaus, joka herättää myötätunnon, saa hymykuopat esiin tai sympatiakiukun leimahtamaan liekkinä pään päälle?

Voiko elämä vauvan kanssa sen kaiken täydellisyyden ja vauvantuoksuisen kuplan päälle olla näin hirveän rankkaa? Ihan oikeasti olen VÄSYNYT.

Rakastan vauvaani. Jumaloin tuota hyvältä tuoksuvaa nyyttiä. Joskus iltaisin tuijotan punertavaa hiuspehkoa, joka lepää vieressäni sängylläni ja hymyilen tyhmänä minuuttitolkulla. Miten se voi olla noin ihana! Joskus painan kasvoni pehmeää päätä vasten ja mietin, että voisin rutistaa tuota ihmeellistä olentoa koko loppuelämäni näin.

IMG_20160219_162744

Mutta meidän arki on ollut puuduttavan vaikeaa. En ole näiden melkein 4 kuukauden aikana käynyt koiran pissalenkkiä kauempana vauvasta. En ole nukkunut yhtäkään kokonaista yötä. En ole sitten syksyn käynyt kertaakaan leffassa tai syönyt yhtäkään stressitöntä ateriaa. Kirjaimellisesti olen jumissa tuossa rakkaassa pikku prinsessassa. Toisaalta en kyllä haluaisi olla missään muuallakaan.

Halu on kuitenkin ihan eri asia, kun se mitä kroppa jaksaa. Ja itse ainakin reagoin väsymyksellä. Tulipa haukoteltua äskenkin varmaan sadannen kerran ja samalla mietittyä, että miten pysyä hereillä iltaan asti.

Vanhemmuus on rankkaa. Sitä omaa aikaa voi ottaa, mutta sittenkin mukana kulkee aina se vastuun tuoma huoli. Ei sitä koskaan ole ”vapaa”. Sitä kantaa lapsen syntymästä asti painavaa kantamusta. En ainakaan itse osaa olla huolehtimatta lasteni hyvinvoinnista.

Pahinta on se, että perusasiat tökkii. Koti on aivan kamalassa kunnossa ja minähän satun olemaan sellainen ihminen, joka nauttii sentilleen omille paikoilleen laitetuista astioista, kiiltävistä tasoista ja järjestelmällisyydestä. Töissäkin kiitetään sitä pikkutarkkuutta, koska vien hulluuteni sinne asti. Rakastan siisteyttä. Rakastan järjestelmiä. Rakastan sitä, että kotiin palataan hymy huulilla. Sotku siivotaan heti ja tavarat laitetaan paikoilleen. Joskus tuntuu, että olen ainoa meidän perheessä, joka sitä seikkaa arvostaa erityisesti. Eikä se haittaa, koska mielelläni ylläpidän siisteyttä itse. Tykkään siivoamisesta! Nyt vain aika ja kädet ei riitä siihenkään. Aamu alkaa surkeasti kotona, joka ei ole uomissaan. Kotiin palataan inho kasvoilla, koska näkymä on lähinnä kuin sinkkumiehen yksiöstä.

Toinen on tämä blogi. Ainut henkireikä, jolla jaksoin aikanaan esikoisen kanssa. Se kiireisen elämän kohokohta. Oma pieni hetki omien isojen ajatusten kanssa. Tällä hetkellä nousee pettyneitä kirosanoja päästä, kun huomaan edellisestä kirjoituksesta olevan liian kauan. Ei lukijoiden takia, te olette siellä kyllä ♡… mutta oman itseni takia. Aikaa olisi, mutta vielä ei ole keksitty kirjoitusalustaa yksikätiselle ihmiselle saati kolmikätistä äitiä.

IMG_20160217_163359

Elämää suuremmat ongelmat täällä hei. Tottakai on rankkaa olla kohta 4 kuukautisen ja 3,5 vuotiaan lasten äiti. Joskus aidosti mietin, että kuka hullu tähän lähtee. Ja yön pahin painajainen on plussa testitikussa. Nyt ei kyllä pysty enempää ainakaan hetkeen. Haluan saada asiat rullaamaan ensin kunnolla ihan kaiken suhteen ja vasta sitten uskallan sekottaa pakan kolmannella tahmasormisella hurrikaanilla.

Tiedättekö mikä kruunaa viime viikot! Se, että tammikuun rs-viruksen jälkeen epäilin neidillä korvatulehdusta jälkitautina, koska hän hylki systemaattisesti toista rintaa. Lekurissa kuitenkaan ei missään nimessä voinut olla kyse siitä, kun ei ollut oireita ja blaablaa. Nyt sairaalaseurannassa korvat kurkattiin ja kunnon tulehdushan sieltä löytyi. Tulee kyllä sellainen olo, että missä on ilmottautumiskaavake vuoden äiti palkintoon? Pieni ihana E on huutanu nämä huutonsa kivun takia. Eikä kukaan ole auttanut. Vie järjen ajatella kuinka p***aa voi pieni vauva saada kontillensa.

No päivän positiivisuudet loppuun. Kofeiinilääkitys ja hengitysongelmat ovat poissa. Niitä ei enää kontrolloida. Antibiootti on vähentänyt huutoa ja hengissä ollaan edelleen. Neiti on saanut maistella päärynää ja tykkää siitä. Kohta on tämä viikko pulkassa ja voin taas huokaista ääneen, että hyvä minä.. selvisin siitäkin!

Screenshot_2016-02-24-18-51-07-1

Ja siltikään en vaihtaisi päivääkään pois. Rakastan olla äiti, vaikka se joskus vie kuulon, järjen ja oman ajan. Olen tässä elämässä edelleen varma vain yhdestä (tai tässä tapauksessa kahdesta) asiasta ja se on lapset. Äitiys ei olisi äitiyttä ilman sotkuista kotia ja samaan aikaan huutavia lapsia.

Väsymystä kevennetty – check. Nokka kohti ensi viikkoa!

(Ps. Parhaani mukaan repeän ja kirjoitan. Toiveet on otettu huomioon. Enempää en voi yrittää kuin parhaani.)

Kommentit (17)

7.5kk ei yhtään nukuttua yötä. En jaksa edes enää kertoa miten huonosti edelleen nukutaan

I feel you! 6v ja 5kk äitinä revin päästäni hiuksia, kun koti on koko ajan sekainen, mitään asiaa ei saa toimitettua rauhassa loppuun ja se hemmetin väsymyskin vielä. Mutta eihän noita vaihtaisi pois, vaikka pahimpina hetkinä sekin ajatus saattaa käväistä mielessä. Tsemppiä!

I feel you! 6v ja 5kk äitinä revin päästäni hiuksia, kun koti on koko ajan sekainen, mitään asiaa ei saa toimitettua rauhassa loppuun ja se hemmetin väsymyskin vielä. Mutta eihän noita vaihtaisi pois, vaikka pahimpina hetkinä sekin ajatus saattaa käväistä mielessäZ tsemppiä!

Kuulostaa tutulta. Meillä kyllä vaan yksi lapsi, maailman ihanin ens viikolla 6kk poika, mutta mulle ne nukkumattomat yöt alkaa olla liikaa. Voishan se nukkua vieläkin huonommin, tiedän, mutta mä en osaa nukkua päivisin ja poika on perustempperamentiltaan vaativa eikä viihdy hetkeäkään ilman hömpöttämistä. Hereillä olo ajat on siis todella intensiivisesti vauvassa kiinni ja se on yllättävän rankkaa.
Mulla oli joskus haaveissa lapset pienellä ikäerolla, mutta ne haaveet on karissut jo ajat sitten. Musta ei vaan kertakaikkiaan olis siihen kun nytkin tää väsymys on niin uuvuttavaa.
Ja kyllä, rakastan poikaa enemmän kun mitään muuta maailmassa enkä vaihtais tätä hetkee mihinkään, mutta kyllä, se on myös rankempaa kun olisin ajatellut.

Tsemppiä siis teidän arkeen! Hyvä kuulla, että neidin lääkityksiä on saatu purettua, toivottavasti korvatulehduskin helpottaa. Topin kuulumisia olis myös kiva lueskella, kun aikaa blogiin löytyy. 🙂

Ei voi kun (kuvitteellista) hattua nostaa. Mä hajoilen tänne tän ´´hiukan” normaalia haastavamman lapsen kanssa. Huom. lapsen. Yhden lapsen. En tiedä, enkä tosiaankaan edes halua tietää kuinka loppu olisin jos näitä olis kaksi..
Vuvakuume on ihan kamala, mutta pakko miettiä myös omaa jaksamista, jos jo nyt mennään välillä äärirajoilla niin olen melko varma etten selviäisi vauvavuodesta täys järkisenä.

Onneksi Topi vissiin suht normaali ja helppo/kiltti lapsi? Ajattele sitä vaikka voimavarana/positiivisena asiana 🙂 Kyllä se vauvankin kanssa helpottaa ja sitten voit olla ihan hiton ylpee itestäs!

Kaikki sympatiat sulle! Meillä 2v 9kk ja 9kk ja nuorimmainen huutaa kaikki yöt enkä koko 9kk aikana oo nukkunut vuorokaudesta yli 5tuntia enkä sitäkään koskaan heräämättä useanmaan kertaan. Eikä se lepää kun vauva nukkuu päivällä toimi meillä kun ei silloin voi esikoista väkisin tunkea mihinkään. Päivisinkin viihtyy nuorempi lähinnä sylissä tai mun jalkaa vasten seisten. Silti vaikka väsyttää en missään nimessä vaihtaisi<3 joskus se alkaa nukkumaan ja pakko sen joskus on helpottua

Toivotan kovasti tsemppiä sinulle <3 Toivottavasti teillä on tukiverkko sellainen, että pääset välillä lepäämään, jos lapset eivät anna levätä päikkäriaikaan eikä iltaisin/öisin. Mä olen valvonut oman kropan kantokykyyn nähden aivan liikaa, ja kyllä se sitten ilmoittikin siitä erinäisillä ei-niin-mukavilla sairauksilla ja muilla jutuilla :-/

Tsemppiä! Kamalan ihanaa ja toisinpäin, sitähän se on <3

Tsemppiä ihan kauheasti! <3 Jos yhtään helpottaa, niin yleensä tuo vaihe alkaa pikkuhiljaa helpottamaan siinä vaiheessa kun puoli vuotta tulee mittariin… Meillä ainakin. Kuukaudet 1-6 olivat rankimmat, sitten pikkuhiljaa alkoi elämä helpottamaan. Tiedän tuon väsymyksen, voi tiedän sen liiankin hyvin. Nyt vaan hurjasti voimia sinne päähän ruutua!

Ja siis teidän tyttö on vaan niin syötävän suloinen <3

Tulee niin mieleen vuosi 2008, kun olin kotona samassa jamassa 1v6kk pojan ja 4kk vauvan kanssa, joka kärsi jatkuvasta korvatulehduskierteestä. Mieleen ovat piirtyneet selkeinä yöt, jolloin nukuin vauva sylissä olohuoneen keinutuolissa jalat sohvalla ja odotin, että kello löi 8, jotta pääsin soittamaan tk:sta aikaa. Loppuviimein ne alkoivat jo linjan toisessa päässä kysyä ”Akseliko?” kun esittelin itseni. Asiaa tietysti pahensi se, että esikoinen oli vielä ihan vauva hänkin.

Noh, nuo ajat ovat takanapäin! Pojat ovat reippaat eka- ja tokaluokkalaiset, joilla on pikkuveli ja -siskokin.. taidan olla riskinottaja 😉 Mutta pikkusisarukset ovat olleet ”helpopoja” vauvoja enkä ole niin väsynyt ollut koskaan enää kuin toisen lapseni syntymän jälkeen.

Ja kyllä – aika kultaa muistot suurilta osin 🙂 Tsemppiä <3

Onneksi, jos ja kun siitä selviää nii sitä ei enää muista mitä se todellisuudessa oli. Meillä nuorimmainen oli koliikki vauva plus siihen synnytyksen jälkeinenmasennus. Muistan elävästi ku ajoimme autolla ja jotenki havahduin et olin nii jännittynyt ja oven kahvassa kiinni et kohta rauhotteleen lasta mut ku sillä kertaa sitä ei tapahtunut mutta ite ihan lukossa odotin et millon se alkaa. Tsemppiä teille ?.

Tsemppiä kovasti!! Huippu hienoja uutisia, että hengitysongelmat ohi:) Pieni kasvaa päivä päivältä ja elämä helpottuu.. Vaikka nyt raskasta niin myöhemmin luet hymyssä suin näitä kirjoituksia.

Hahaa.. varmana luenki 😀 Ja sit aika kultaa muistot… ja sit huomaakin olevansa kotona sohvalla hajoilemassa kolmen kaa 😀

Mitä jos menisit yksin vaikka ravintolaan. Kyllä ne tunnin pärjää.

No ehkä se yksin ravintolassa ei oo mua, mutta kyllä tää tästä. Tää on vaan vaihe ja neitiki kasvaa. Ja oppii vielä saamaan ravintonsa muuta kautta ku rinnalta ;D

Tsemppiä sinne! Samanlaisen väsymyksen kanssa täälläkin painitaan, enkä silti vaihtaisi hetkeäkään pois tämän pikkunyytin kans. Välillä mietin et onko tässä jotain kevätväsynystäki, ku niin VÄSYTTÄÄ.? No ehkä se tästä alkaa helpottaan, kun saadaan tuota aurinkoakin enemmän.

Tiedän niin mistä puhut! Aivan kuin tää ois mun kirjoittama teksti. Mulla on myös kaksi lasta, 4-vuotias ja 5 viikon ikäinen. Lapset on maailman rakkaimpia, mutta oon niin poikki! Välillä koti tuntuu taistelutantereelta kun uhmis huutaa ja kiukkuaa ihan pikkuasioiden vuoksi ja itse koitan säilyttää vauvan kuulon normaalina ja pitää oman pinnan, vaihtelevalla menestyksellä. Yöt on tosi rikkonaisia ja toissayönä taisin mukkua tunnin. Meillä kaiken lisäksi huudetaan n. 3h joka ilta. Koliikkia tää kai on. Rintaraivareitakin on ja vauva piti syömislakkoa eilen. En uskalla vauvaa vielä mihinkään kauppoihin juuri viedä virusten pelossa ja kotona olo vain pahentaa väsymystä. Mutta kesää kohti mennään ja uskon ja toivon tilanteen helpottavan sitä myöten. Hirmuisesti tsemppiä sinne! <3

Vastaa käyttäjälle Sade_ Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Anette - Operaatio Äiti.

Anette - Operaatio Äiti.

Lauttasaarelaisen perheen elämää ja arjen kiemuroita höystettynä lastenvaatteilla sekä lukemattomilla kuvilla. Blogi sisältää paljon pohdintaa sekä realistisen katsauksen perheen arkeen.

Äiti -90. Isi -96. Poika 10/12. Tyttö 11/15. Tyttö 12/17. Poika 02/21. + 🐕🐕🐰🐰🐹

Arkisto

X