operaatio äiti - Banneri

IMG_20170125_140416_629

”Miksi sun lapsi ei kävele vielä? Onpa hassun näköistä, että tuollainen iso tyyppi kyntää vielä maata. Eikö sua yhtään hävetä, että se oppii kaiken niin hitaasti?”

No ei kyllä hävetä ei. Sehän on vasta 1v ja melkein 3kk vanha! Koko sana ’vanha’ ei edes istu lauseeseen. Elsa on meidän perheen nuorin jäsen ja on ehkä fyysisesti pitkä, mutta muuten edelleen varsinainen kirppu. Vain puoli vuotta sitten tyyppi ei liikkunut tyyliin yhtään ja nukkui varmaan kolmet päiväunetkin vielä.

Vauvavuosi on pienelle ihmiselle hurja harppaus vauvuudesta isoksi lapseksi. Miettikää nyt, että teidän pitäisi vuoden aikana kasvaa 30cm, 5kg ja kasvattaa hiukset lähes tyhjästä. Sen lisäksi pitäisi opetella kävelemisen jalo taito ja kokonainen uusi tuntematon kieli. Vaatimukset eivät jää tähän, kun äiti haluaa, että haarukan käyttö sujuu, potallakin pitäisi joskus istua ja kyllähän 1-vuotias vähintään on tarpeeksi itsenäinen omaan huoneeseen yksin nukkumaan.

Kiire. Se on asia, joka ohjaa nykyään yhteiskuntaa. Kaikki asiat pitää tapahtua nyt ja heti eikä esimerkiksi ylihuomenna. Olen kyllä vahvasti sitä mieltä, että moni aikuinen unohtaa antaa lasten olla lapsia. Tai sitten vain unohtaa, että lapset on lapsia koko ajan. Vuorokauden jokaisena tuntina. Itsenäisyyteen puskeminen alkaa jo tosi aikaisin ja sitten ihmetellään, kun jonkun lapsi onkin toisia hitaampi oppimaan. Painekattilan perustus luotu.

Somessa saa ärtymyksen aikaiseksi, kun sanoo sanan ”vapaa kasvatus” tai ”lapsentahtisuus”. Itse kunnioitan kumpaakin sanaa ja etenkin tuota lapsentahtisuutta. Kaveri sanoi yksi päivä, että pelkkää uhmaa ei vain ole olemassakaan eikä lapsen reagointeja kuulu kuitata uhmalla. Jokaisen kiukun ja surun taustalla on syy, jonka alkulähteille kannattaa pyrkiä. Yritän tässä sanoa, että joskus sitä tyytyy katsomaan asioita pintapuolisesti, vaikka siellä voi olla syvemmällä paljon muutakin.

En siis ole huolissani siitä, että tyttö ei kävele vielä. En häpeä sitä, että tuo tyyppi vetää apinakävelyä kerhotilan poikki. En koe paineita siitäkään, että PirkkoPetterin poika osaa jo kymmeniä sanoja ja meidän Elsa käytännössä vain röhkii sekä haukkuu.

Kenenkään ei pitäisi tuntea sitä ulkopuolelta tulevaa painostusta lapsen kehityksen suhteen. Vertailla saa hyväntahtoisesti, koska siitähän tämä elämä tuntuu koostuvan.. asioista puhumisesta ja kuulumisien kertomisesta, mutta vertailu ei saa koskaan tulla nenänvartta pitkin. ”Ai eikö teillä VIELÄKÄÄN.”

Tiedän, että äitiys on ihan hirveän rankka laji joskus. Muistan tunteiden vuoristoradat ja itsevihan esikoisen ajalta. Ei se kuitenkaan ole siitä vanhemmasta kiinni, jos lapsi sattuu oppimaan asioita hitaammin. Pitäisi osata rentouttaa ajatuksensa ja luottaa lapseen, koska kyllä ne ensiaskeleet sieltä tulee juuri sillä hetkellä, kun olet esimerkiksi suihkussa etkä pääse niitä näkemään. (Minä!)

Mihin tässä valmiissa maailmassa siis olisi kiire? Ota kuppi kahvia ja nauti. Niin itsekin opin tekemään etenkin näin toisen lapsen kohdalla.

Kommentit (40)

Meidän paatintappi kuopus täyttää viikon päästä 1v2kk. Kävelee tukia vasten ja konttaa kovaa, siinä se. Esikoinen oli aikanaan 1v1kk, kun lähti kävelemään ilman tukea ja sitten meno olikin suhteellisen varmaan melkein alusta asti.

Meidän paatintappi ei myöskään sano vielä yhden yhtäkään sanaa. Ymmärtää kyllä puhetta ja on paljon vuorovaikutuksessa omalla tavallaan, joten en ole huolissani.

Jokainen ajallaan 🙂 Kuopuksenkin perässä saan juosta aikanaan ihan tarpeeksi ja ihan tarpeeksi saan kuunnella hänen höpöttelyä. Mikäs kiire tässä on.

Pituus kyllä tekee hämää muille. Mun pojan uhkasi neuvolatäti panna pöydän alle kasvamaan kun on sattunu perimään isänsä geenit pituudessa. Minkäs sille voi. Kyllä sain kuulla ihmettelyä kun noin iso syö tuttia ja käyttää vaippoja?? Hepulla ikää siis huimat 1,5v tuolloin. Uimahallissa joku täti alkoi tentata pojalta ikää ollessamme suihkussa,selvästi epäili että ei ole 6v kuten lapsi sanoi olevansa ja olikin. Vaan että olin pojan raahannut omalle puolelleni liian vanhana. Ja tosiaan, kävelemään Tyttösi vallan ehtii,huolimatta taivastelijoista että eikö se vieläkään.

Se ois helpompaa kun ihmiset ei vaan puuttuis muiden asioihin 😀 Ei tulis esim noita virheaeviointeja iästä jne…

Onko sun lapset olleet ns.peppukiitäjiä? Elsan istuma-asento näyttää siltä, että hän pääsee liikkumaan istuvalleen :). Peppukiitäjäthän usein lähtee kävelemään myöhemmin.

Mun esikoinen lähti kävelemään 15 kuukauden ikäisenä hitaasti ja kömpelöstikin. Liikkuvainen poika on nykyään. Kuopus otti ensiaskeleet 13 kuukauden iässä, mut ei näytä innostuvan hommasta. Jännää, koska muuten on aika rämäpää. Mä odotan, että pääsisi jaloilleen. Ulkona olis helpompi olla jne. Mut jokainen omassa tahdissaan :).

Topi ei ollut; mutta Elspare on edelleen joskus 😀

Mun esikoinen rupesi kävelemään ilman tukea noin 1v3kk ja toka 12kk. Kyllä ne taitaa melkein kaikki oppia puolitoistavuotiaaks mennessä 🙂 Lähipiirissä ainakin. Ei Elsalla ole mikään kiire vielä! 🙂

Ei onneks ookaan kiire 🙂 Ja ihan justhan se kävelee oikeesti.

Mun lapset oli 1v3kk (keskonen tosin) ja 1v1kk kun alkoivat kavella. Ei kukaan ihmetellyt tai kysellyt.. Tuntuu, etta sut on otettu hampaisiin ja sun tekemisia arvostellaan ja annetaan kommentteja lapsista pahan mielen tuottamisen tarkoituksella. Surullista, mutta pida leuka pystyssa edelleen 🙂

Leuka pysyy pystyssä 🙂 Ihmeellisiin kommentteihin tottuu kyllä!

Meillä on Elsan kanssa saman ikänen tyttö eikä hänkään vielä kävele! Itseasiassa lähti vasta syntymäpäivänään konttaamaan enkä ota paineita. Ennen sitä näki lapsen oman turhautumisen kun ei päässyt minnekkään ja voi sitä iloa kun sen hoksasi. Oon huomannut että jos vähänkin liikaa patistaa oppimaan alkaa hän stressata mikä ei todellakaan ole hyvä juttu noin pienelle. Kyllä hän sen oppii ajallaan enkä mäkään sitä stressaa sen enempää 🙂 alusta asti se oppiminen on ollut tärkeämpää muille…. Meillä nyt vaan sattuu asumaan vähän arempi lapsi

Meillä alkoi kanssa konttaa about siinä vuoden iässä. Nyt tekee sitä kävelemään lähtöä kyllä hitaasti.. seisoskelee ainakin ilman tukea, mutta jännittää tosi paljon kävellä. Varmaan toi arkuus on monella se, että vähän funtsii pidempään ennenku lähtee liikkeelle 🙂

Hyvä kirjoitus! Itse olen panostanut lapsentahtisuuteen. Kasvatus on vapaata siinä mielessä, että haluan lapsen oivaltavan itse juttuja. Myöskin uhmasta olen sitä mieltä, että jos kasvatus on onnistunut, perusturvallisuus luotu onnistuneesti, huomiota ei tarvitse hakemalla hakea jne, uhmakohtauksiin on aina syy. Väsymys, nälkä, stressi, huomionhaku, jokin syy miksi pienellä on paha olla. Rajoja koetellaan, mutta kun on selvät rajat ja luottamus vanhempaan, ei niitä tarvitse koko aikaa koetella.

Näinhän se on.. juuri näin 🙂 Meilläkin Topi ’uhmaa’ kun on esimerkiksi ateriavälistä aikaa. Aina siihen löytyy se syy.

Niin ja piti kirjoittaa vielä, että meilläkin poika on ollut aina todella pitkä ikäisekseen, joten häntä todella usein luullaan yli vuotta vanhemmaksi. Toki minulta ei olla ikinä kysytty miksi hän ei osaa jotain tms. Itse huomaan myös että luulen usein samanikäisiä lapsia paljon nuoremmaksi, ja sitä kautta aina alkuun hämmästelen (itsekseni), miten he ovat niin taitavia, haha! 😀

Vaikeahan se on ulkonäön perusteella arvuutella lapsen ikää ja joskus tulee arvioitua väärin 😀

Ihan käsittämätöntä tuollainen. En ymmärrä. Antaa lapsien kehittyä omaan tahtiinsa! Elsakin niin hienosti jo kävelee tukea vasten 🙂 Neuvolat ovat juuri sitä varten että lähettävät fyssarille jos näkevät ettei kehitystä tapahdu oikeassa tahdissa.

Hyvä ettet ota itseesi noita kommentteja, en ottaisi minäkään 🙂 Ymmärtääkseni muutenkin 9kk-1,5v on normaali aika lapselle alkaa kävelemään. 1,5 vuotta on vielä siis normaali ikä, ei myöhäinen. En ymmärrä miksi pitää aina vertailla ja hoputtaa.

Joo ja kyllähän Elsa kävelee jo hienosti, mutta ei uskalla. Tarvii jostain syystä aina pitää sormesta kii. Kyllä se silti teputtais varmasti ilman sormeakin, mutta arkailee vaan 🙂

Meiltä kysellään että jokos toi pieni kävelee, ja se on 8kk…:D joo siis seisoo jo ja tuettuna ottaa askeleita mutta jotenkin toi ”no jokos sitä, jokos tätä” välillä ärsyttää. Kyllä ne oppii, ja jos ei opi niin kyllä sen osaa lääkärit jne. tutkia, mutta tarvitseeko jokaisen mummon ja vastaantulijan sitä tiedustella.

Ilmeisesti tarvii 😀 Tuntuu että niin moni sitä tekee.

Nauti siitä kun lapsi on vielä pieni, vauva! Hän oppii kyllä. Ihan varmasti. Ajallaan. Katsele ja seuraa sitä mahatma tyyppiä ja ole onnellinen siitä mitä hän on, hänen ei pidä olla mitään muuta. Älä pilaa teidän hienointa aikaanne toisten vasurilla heitetyillä kommenteilla.

No worry, mä nautin! Topi lähti aikanaan kävelemään, kun oli 1v6kk. Silloin olin hermoheikko kaiken suhteen. Nyt oon tyytyväinen tähän tahtiin.. ei tässä kiire ole aikuiseksi lapsia saada 🙂

En häpeäisi lasta (ylipäätään, miten typerä ajatus??), mutta häpeäisin ihan älyttömästi jos jotain noin tyhmää olisi lipsahtanut näppikseltä. Onneksi ei lipsahtele.

Olen koulutukseltani lto ja työskennellyt pienten lasten parissa noin 13-14 vuotta. En jaksanut nyt laskea tarkkaan, se ei liene olennaista. Anette, olen kanssasi pitkälti samaa mieltä. En ymmärrä miksi jo pienen lapsen pitää taipua aikuisten odotuksiin kelvatakseen. Siinä on jotain yhtäaikaa absurdia ja kipeää. Oppia kuivaksi, syömään, pärjäämään, nukkumaan yksin, tissiä nyt ei ainakaan. Se on jotain kulttuuriimme kuuluvaa, jota en ymmärrä ollenkaan. Annetaan lapsille kasvurauha, annetaan jokaisen kasvaa omassa tahdissaan. Ihan jo lasten temperamentti vaikuttaa tähän.

ps. Jos tyttäresi ei opi tuossa kommentissa mainitsemassasi kolmessa kuukaudessa, ei siinäkään ole mitään vikaa. Silloin hän saattaa ehkä kaivata siihen esimerkiksi fysioterapeutin tukea tms., mutta mitäpä tuosta? Ihana, täydellinen tyttö sinulla on.

Totta joka sana!!

Toki jos 2-vuotias ei osaisi kävellä, niin siitä pitäisi jo huolestua, mutta ei vielä tämän ikäisellä, kuten kirjoititkin. Esikoiseni oppi kävelemään 1v 5 kk ikäisenä ja vaikka nuo kuukaudet tuntuivat silloin pitkiltä, niin hyvin hänkin ehti kävelemään ennen tuota puolitoistavuotisneuvolaa, jossa asia tarkistetaan.

Näinhän se on 🙂 Tosin on niitäkin lapsia, jotka lähtee kävelee 2v ja silti on normaalia 🙂

Voi ei, kun pitää tahallaan tulla pahoittamaan toisen mieli. 🙁 Voi meitä ihmispoloisia.

Sellasta se some tuppaa olemaan :/

Ehkä sitä kävelyä kysellään, kun oikein muuta ei osata kysyä ja kun se on niin odotettu taito. Ei Elsa kyllä oo mitenkään poikkeuksellisen hidas kävelemään oppimisessa, jos ei kävele tuon ikäisenä. Kuulostaa aika oudolta, jos kysyy, eikö äitiä hävetä, ettei pieni taapero kävele. Siis miksi ihmeessä hävettäis? En tajua logiikkaa. Ja eipä tuossa iässä niitä sanoja yleensä vielä montaa ole, kyllähän se ensimmäinen iso sanaston kehitys tulee vasta lähempänä kahta kuin yhtä vuotta.

Huoh, en kyllä tajua, miksi sulla on niin paljon nettikiusaajia kommentoijissa. Miten kukaan jaksaa käyttää omaa aikaansa sellaiseen? Täällä kyllä sais olla joku moderoija, joka huoletta heittäisi nuo alatyylin kommentit menemään, ettei sun – eikä asiallisten lukijoidenkaan – tarvis niitä suodattaa. Aivan käsittämätöntä, että täällä aikuiset (?) ihmiset anonyymisti esimerkiksi haukkuvat sun lapsien ulkonäköä tms. Aivan asiatonta sontaa.

No, mutta blogimaailmassakin tulee sitä kurjaa kommenttia ja kai se on tän työn varjopuoli, joka pitää oppia kestämään 🙂

Meillä toinen lapsista oli melkein 1 v 2 kk ja toinen melkein 1 v 5 kk, kun oikeasti kävelivät ilman tukea. Toki jo tuota ennen mentiin seiniä ja huonekaluja pitkin sekä kävelyttämällä. Itse en ollut lainkaan huolissani eikä onneksi lähipiirikään.

Kyllä meilläkin nyt parin viikon aikana on alkanut ylipäätään viilettää jaloillaan. Tänään seisonut pitkiä aikoja ilman tukea; mutta jännittää. Rauhassa siis ootellaan 🙂

Minua arvosteltiin kaupan edessä kun laitoin tyttöni rattaisiin, että eihän noin vanhaa lasta rattaisiin kuulu laittaa.. Noh minua ärsyttää tämä täti niin että kysyin, minkähän ikäisenä häntä pidät? Täti vastasi 4vuotta.. Vastasin että hänpä onkin 2 vuotta, mutta pitkä ikäisekseen ja tukkakin oli jo pitkä tuolloin. Kyllä jotkut ihmiset ovat vaan niin ärsyttäviä:/

Toi muuten on jännä, että ihmiset tuomitsee usein oman arvion perusteella. Toiset lapset näyttää vanhemmilta mitä on!

Meinasin tulla kysymään että onko ingressin kysymyksen joku oikeesti esittäny, mutta sitten luin ekan kommentin ja tajusin että on :-O
Mun kuopus oppi kävelemään viime kuussa viikkoa ennen puoltoistavuotisneuvolaa. Kakskielisessä perheessä kumpikin lapsista on puhunut tosi myöhään, esikoinen vasta lähemmäs kaksvuotiaana ja kuopuksella nyt 1v7kk iässä on vasta kolme sanaa.
Oon ajatellu että tuo lapsen taitojen kiirehtiminen ois sellanen alitajunen mammavertailu,mutta kai sitten on ihmisiä kellä on kiire hoputtaa (muiden) lapsia oppimaan.
Oon siis ehdottomasti samaa mieltä siitä, että antaa lapsen tehdä ja oppia omassa aikataulussaan. Neuvolassa pidetään kyllä huoli siitä mitä kehityksessä tapahtuu ja milloin. Vanhempien tehtävä on tukea ja rakastaa.

Totta totta ja totta 😀 Neuvola on sitä varten, että lapsen kehitystä seurataan. Ei naapuri, anonyymi kommentoija tai joku muu. Äidin (tai isän) tehtävä on sitten vaan rakastaa 🙂

Entäs jos lapsi ei opikkaan? Tai taustalla on jotakin mikä vaikuttaa? Jännä juttu että et ota paineita ja stressaa. Onhan sun mielialaan liittyvisyäkin häiriöistä kuullut somessa juttua.

No sit se varmaan tutkitaan, kun jos huoli tulee ajankohtaiseksi. Sitä varten lasten kehitystä neuvoloissakin seuraillaan. Tämän ikäisen ”ei kuulu” vielä osata kävellä. Osa osaa, osa ei. Mun mieliala ei kai liity lapsen kävelyyn mitenkään :’D

Apua!! Nimenomaan, hän on vasta 1v3kk. Jos 1v6kk ei tuetta kävele, pyydetään fysioterapeutilta arviota asiasta. On niin suuri ikähaitari tuon kävelemään lähdön kanssa. Toiset 10kk, toiset 17kk, ja molemmat ihan normaaleja. Älä välitä 🙂

En itseasiassa välitäkään, sain vaan hyvän aiheen kirjottaa omia ajatuksia aiheesta ylös 🙂 Meillä ei oo mikään kiire mun puolesta. 3kk neuvolankin puolesta aikaa vielä oppia 🙂

Jokainen ajallaan ja aivan oikein, kiire ei ole 🙂

Vastaa käyttäjälle Minna Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Anette - Operaatio Äiti.

Anette - Operaatio Äiti.

Lauttasaarelaisen perheen elämää ja arjen kiemuroita höystettynä lastenvaatteilla sekä lukemattomilla kuvilla. Blogi sisältää paljon pohdintaa sekä realistisen katsauksen perheen arkeen.

Äiti -90. Isi -96. Poika 10/12. Tyttö 11/15. Tyttö 12/17. Poika 02/21. + 🐕🐕🐰🐰🐹

Arkisto

X