operaatio äiti - Banneri

Elämä on jännä. Tosi jännä. Se tuo eteen mitä ihmeellisempiä asioita ja mitä rankempia vastoinkäymisiä. Yksi asia on ainakin tasan varma.. elämä ei koskaan mene niinkuin sen olet suunnitellut.

Viime aikoina on ollut ilmassa sellaista vastoinkäymisten ketjua havaittavissa. Tämä vuosi ei alkanut mitenkään helpoimmalla tavalla toisen lapsen sairastuessa ja toisen lapsen temperamenttikin on vahvistunut kevään myötä. On ollut jatkuvaa kiirettä, hankaluuksia saada oma äänensä kuuluviin ja epäonnistumisia monella saralla.

Sitä yrittää parhaansa kirjoittaa elämänsä toiveiden ja haaveiden mukaan. Sitä lähtee opiskelemaan, mutta vuoden päästä tajuaa, että olenkohan mä tämän haaveen päähenkilö. Sitä kihlautuu, mutta tajuaa, ettei naimisiinmeno tule onnistumaan vielä vuosiin käytännön asioiden takia. Sitten sitä haluaa vielä yhden kerran nähdä jotain positiivista tikussa, jota pitää kädessään, mutta maailmankaikkeus on päättänyt sun puolesta toisin.

Vauvan tuoksu. Pienet pehmeät sormet. Ensi-imetys. Yöherätykset. Maailman suloisimmat vauvan vaatteet. Parkaisu synnytyssalissa. Tutkaileva katse. Hentoiset haituvat. Vauvakupla.

Kolme kertaa syttynyt kipinä. Kolme kertaa sammuksiin puhallettu kipinä. Määrittämätön menetys. Mitään ei edes ehtinyt olla, mutta unelmat syntyivät heti siitä hennosta jäljestä valkoisen pahviliuskan päällä. Ajatukset kasvavasta vatsasta, tehdyt suunnitelmat ja toivon hento kosketus. Revitty pois.

Kolmas kerta ei totuutta sano. Eikä ehkä neljäs, viides tai kuudeskaan. Tähän pitäisi melkein jo turtua, mutta kipinä pistää terävästi ohi kulkiessaan. Viiltää niin syvältä, että jalat ei meinaa pettymyksestä kantaa.

Tämä kerta kouraisi kovimmin. Yleensä ilo ja suru ovat tarttuneet toisiaan käsistä saman päivän aikana. Nyt viime keskiviikkona nousin hymyillen jaloilleni ja kysyin kirkkaisiin silmiin katsoen, että näetkö sinäkin – näethän? Koko päivä meni pelon ja kauhun sekaisin tuntein, mutta seuraava aamu tuli ja ilta meni. Kaikki hyvin. Koko päivä tuli hoettua itselleen, että toivoa on.. tämä kerta on erilainen. Erilainen kyllä, mutta ei yhtään sen parempi..

Olisihan se pitänyt arvata. Takaraivossa kolkutti sama asia koko tämän ajan. Viiva on liian heiveröinen.. ihan liian heiveröinen. Tänä aamuna se parilla päivällä lykätty pettymys syleili kylmällä otteellaan jälleen. Ei taida meille tulla marraskuista.

On vain yksi kysymys. Mikä mua vaivaa? Miksi mä teen ainoastaan heikosti positiivisia testejä ja päädyn joka kerta itkemään vessaan? Miksi mä koen olevani epäonnistuja tässä asiassa? Miksi..

Kommentit (39)

Onnea ja jaksamista! ❤ Todennäköisesti teille kolmaskin tulee, kun oot jo kaksi saanut ja olet nuorikin vielä! Se vaan voi viedä aikaa. Samaa turhautumista oon kokenut itekin. Toisella kerralla kesti huomattavan paljon pidempään tulla raskaaksi kuin ekalla. Mulle ovulaatiotestit olivat kuitenkin ihan kiva juttu, näin ettei ovulaatio olekaan siinä ihan kierron puolivälissä vaan vasta myöhemmin. Mutta eihän sillä niin väliä ole, milloin se on, jos jaksaa hässiä joka toinen päivä. Miten moni, jolla on pieniä lapsia, sitten mahtaa jaksaa 😀

Jos jatkossa tekisit sen testin silloin, kun menkat on myöhässä 1½ viikkoa… tai vaikka reilut pari viikkoa. Jotenkin tuntuu ihan älyttömältä tuhlaukselta tehdä testejä parin päivän myöhästymisen jälkeen. Harva nukahtaakaan minuutilleen samaan aikaan, eihän se keho mikään kello oo.

Mä en voisi kuvitellakaan tekeväni testiä sitten vasta kun menkat on pari viikkoa myöhässä, haluaisin todellakin tietää raskaudesta mahd pian ihan siksi, että katsoisin mitä syön vähän tarkemmin ja mitä lääkkeitä tarvittaessani suuhuni laitan. Jos menkat on 2 vk myöhässä, niin ollaan jo rv 6, jolloin tapahtuu tosi paljon kaikkea tärkeää kehitystä alkiossa, neuroputken sulkeutuminen yms. Rv 4 ehtii vielä alkaa ottaa foolihappoakin, joka on sulkeutumishäiriöiden ehkäisyssä tosi tärkeää. Minulle on ihan käsittämätön ajatus, miksi pitäs odottaa kaksi viikkoa että menkat on myöhässä, ennen kuin testaa, nuo ekat viikot on tosi tärkeitä.

HölpönPölpön;-) Foolihappolisää voi alkaa ottaa jo kun jättää ehkäisyn pois, ei siinä tarvitse odotella että on tukevasti raskaana. Ja turhia lääkkeitä ei taas kannata ottaa, olipa raskaana tai ei. Mutta ehkä toi ”haluun tietää heti, oitis” liittyy siihen ”kaikki mulle tänne heti oitis” -syndroomaan;-)
Kai sitä mieli pysyis rauhallisempana, jos aattelis, että jos menkat on kolme päivää myöhässä, niin ne on vaan myöhässä. Oikeesti, kuukautisten alla tuntemukset on aika samoja kuin alkuraskaudessakin.

Samaa mieltä!

Siis mulla oli oireet ollut jo viikon, kun testin tein. Ja laskin vasta niin mun kierron mukaan olisi pitänyt alkaa lauantaina menkat ja mä tein testin keskiviikkona. Eli raskaus meni kesken 4+6. En koe olleeni mitenkään hätiköivä.

Tsemppiä sulle kovasti❤️Mä uskon että asiat menee juuri siinä aikataulussa kun on tarkoitettu. Yritä nauttia lapsistasi, kyllä teille se vauva tulee sittenkun sen aika on. Naimisiinmenosta, mitkä käytännön asiat teitä estää? Kai naimisiin voi mennä jos niin todella haluaa❤️

Toki, mutta kaikesta ei tänne viitsi kirjoittaa 🙂

Paljon tsemppiä Anette teille, mie niin tiedän tuon tunteen.. meillä on takana 4 vuotta lapsettomuutta, ties miten monia pettymyksiä, negoja raskaustesteissä, kyttäämistä, pohdintaa, varovaisia toiveita ja oireiden tunnustelmista. Viimein meille suotiin tyttö, joka nyt jo 8 kk. En tiiä auttoiko meillä yrittämisen lopettaminen, käytiin kaikki tutkimukset ja aika oli inseminaatioon kun päätettiin vähän lykätä sitä myöhempään. Seuraavaksi tulikin yllätysplussa testiin pari kuukautta siitä. Pidän teille peukkuja pystyssä että tärppää! <3

Kiitos ♡♡♡

Voimia! Noihin testien tekemisiin liittyy kyllä tosi suuria tunteita, odotuksia, pettymyksiä.. Toivotaan että seuraavan testin jälkeen onkin jo juhlimisen paikka! 🙂

No niimpä .. :/

Voimia ja tsemppiä! Toivottavasti pian tärppää <3

Tiedän, että ei auta sun tunteisiin se, että sanon: onhan teillä jo onneksi kaksi lasta. Mutta siinä on oikeasti se hyvä puoli, että sun on kuitenkin mahdollista saada niitä omia biologisia lapsia. 5 vuotta lapsettomuutta takana, vaikka ikää vasta 24. voin kertoa, että joskus toivoisi näkevänsä ne viivat siinä tikussa vaikka viikon tai kahden ajan, ihan vaan tietääkseen, että se on mahdollista. Mutta ei, ei viivan viivaa koko aikana. Ehkä se vielä iloksi muuttuu, meillä molemmilla ? Tsemppiä jatkoon, toivotaan kahta viivaa molemmille!

Mä ymmärrän olevani onnekas ja mä olenkin. Mä olen pahoillani siitä mitä oot kokenut ja toivon täysillä teille sinne onnistumista ♡

Tutulta kuulostaa :/ meillä esikoista yritettiin vuosi ennen kuin plussa tuli testiin. Toiselle kun annettiin lupa tulla niin sepä tärppäsi heti toisesta kierrosta. Plussan jälkeen minulla oli tosi epäileväinen ja outo olo ja sitten kun nt-ultraan mentiin niin matkalla jo ajattelin pahinta. Ultrassa sitten todettiin ettei pienen sydän lyö, kehitys loppunut noin rv9. Keskenmenon jälkeen odotettiin yksi kierto ja taas jatkui yritys. Pari kuukautta kkm.stä plussasin ja kyllähän sitä samantien ehtii tehdä vaikka ja mitä suunnitelmia vaikka omien huonojen kokemusten takia voisi vähän hillitä ajatuksia. Plussa haaleni parin päivän kuluttua ja vuoto alkoi. Taas parin kuukauden päästä uusi plussa ja taas sitä ehti suunnitella jo tulevaa. Ajattelin ettei meillä voisi niin huonoa tuuria olla että kolme kertaa putkeen olisi epäonnea. No, jälleen vuoto alkoi parin päivän päästä. Epätoivo alkoi olla jo kova ja kasvoi kasvamistaan kun vuoteen ei plussia testeihin tullu (saati että olisin liiemmin ehtinyt edes testailla). Söin terolutia lyhyen kuurin jolla kierto tasoittui ja sitten vihdoin ja viimein saimme plussan testiin. Rv.llä 7 kesken työpäivän alkoi vuoto ja tuntui että romahdan. Sain yksityiselle ultraan ajan vasta seuraavalle päivälle. Kävin ultrassa ja siellä onneksi näkyi pieni sykkivä sydän. Ultraaja kehoitti varaamaan uuden ultra-ajan viikon päähän jotta nähdään kehittyykö sikiö vai onko mennyt kesken. Kävin sitten toisella ultraajalla viikon päästä ja se heti sanoi että oli kaksoset tulossa, joista toinen meni kesken. Tällä hetkellä raskaus on loppusuoralla ja toivon todella että loppuraskaus ja synnytys menisi hyvin. Mutta oli kyllä henkisesti todella kuluttavaa kuukaudesta toiseen odotella plussaa. Toivon ettei teidän vauvan saaminen ole yhtä pitkän matkan päässä kuin meillä, tsemppiä!

Onpa raskas taival takana! On varmasti ollut tosi rankkaa 🙁 Paljon hyviä tuulia teille loppuraskauteen ♡♡♡ Kiitos kun jaoit sun kokemuksia.

Voimia <3 Todennäköisesti sä olet sorrtia joka raskautuu helposti, mutta luonto korjaa "huonot alkiot" heti alkuunsa pois. Toivoa on vielä vaikka muille jakaa, vaikka siltä ei kyt tunnukaan! Tsemppiä! Sä oot vaasti pian raskaana <3

Kiitos ♡

Minulla kävi onneksi tuuri ja viisas lääkäri otatti verikokeen jonka seurauksena havaittiin että minulla on APC-resistenssi eli kohonnut riski saada veritulppa. Aina kun raskauduin jossain vaiheessa veritulppa päätti sen. Kolmannen keskenmenon jälkeen kun tulin uudelleen raskaaksi, aloitettiin välittömästi verenohennuslääkitys ja kas, terve poika syntyi… Harmi kun tästä mahdollisuudesta puhutaan aivan liian vähän 🙁

Oho! En oo kuullutkaan tästä!

Paljon voimia❤️ vaikea nähdä asiaa tuollaisessa tilassa mutta ehkä on ollut hyvä ettei kehitys ole jatkunut. Itse vammaisen lapsen rv 17 ”synnyttäneenä” mietin miksei voinut mennä kesken jo alussa. Niin kuin lääkärien mukaan yleensä käy niin vakavissa vammoissa mitä meidän lapsella oli. Toivon kuitenkin kaikkea hyvää, että ensi kerralla se viiva on ja pysyy❤️

No siis siinä suriessa mä kyllä aloin miettimään, että ehkä ei pitäisi toivoa ihmettä, koska muuten voi juurikin käydä niin, että rv12 ultrassa todetaan pahoja vammoja esimerkiksi. Kyllä mä mietin sitä, että näin on tarkotettu ja ymmärrän sen hirveen hyvin. Mutta enemmän ehkä sattuu se, kun ehti suunnitella vähän tulevaa vuotta ja se, että ilo murtuu palasiksi. Niin ja oon pahoillani mitä sulle kävi 🙁

Meillä meni vuos ensimmäiseen positiiviseen testiin. Odottavan aika on pitkä, mut oman kokemuksen kautta myös stressaaminen vaikuttaa raskaaks tuloon. Vuos kun tuli yritystä täyteen sain vakituisen työsopimuksen kahen pätkäsopparin perää ja se varmaan omalta osaltaan vei työstressin pois mut sit toinen juttu oli samaan aikaan kun mentiin ekaan lapsettomuuslääkäriin (ei siis mitään keretty ees tutkia, kuhan juteltiin) niin samalla viikolla tää vauva hedelmöittyi ja muutama viikko siitä oli tummanpunanen plussa tikussa! ? lääkäri sano että tyypillistä et raskaaks tulee kun jotenkin mielessä ”antaa periks” tai helpottuu siitä et asia menee vihdoin eteenpäin.

Mä en kyllä kertaakaan tikutellu oviksia tms. kun se vaan olis tehnyt hommasta enemmän pakkopullaa… nyt siis rv 25 ja kaikki menny hyvin alusta asti.

Kyllä se sieltä vielä tulee <3

Joo stressi on melkein pahimpia. Eihän me olla vielä edes mitenkään hampaat irvessä yritetty eli ei olla mitään oviksia tikutettu tai sillein. En usko, että vielä stressaan, mutta kieltämättä tän viimesimmän jälkeen iski sellanen stressin poikanen päälle. En tiedä, tekisi mieli alkaa yrittää oikein kunnolla, mutta pelkään sitten sitä, että menee ahdistuskierteeksi. Ei oo mikään kiire ja en oo normikierroissa edes testannut raskautta. Mutta näissä missä tullut oireita tottakai oon 🙂

Testi voi muuttua positiiviseksi jos sen lukee liian myöhään.. Eli jos ohjeessa on että esim. 10 min kuluessa virtsaan kastamisesta on luettava niin 10 min jälkeen voi sen testikasetin kemikaalit reagoida niin että muodostavat viivan vaikka ei olisi raskaana..

Siksi mä taisin tossa kommentoida, että pitää testiajan sisällä se viiva katsoa, että on luotettava. Yleensä se aika on vaan 5min.

Miksi teet testin niin aikaisin? Etkö voi odottaa hetken?

No yleensä oon tehnyt, jos menkat on myöhässä päivän ja on oireita. Nyt mulla tuli oireet jo viime torstaista vahvana ja tiesin olevani raskaana, joten miksi en olis tehnyt? 🙂

Voimia tilanteeseen. Tiedän, miltä testien tiirailu ja haaleiden viivojen saanti ja pettymys tuntuu… Kemiallisia raskauksia ne on. Meillä myös oikea plussa tuli lopulta, tosin vasta IVF-hoidon jälkeen. Lapsettomuuden syynä oli mun endometrioosi. Toivon että saatte vielä vauvan!

Niinhän ne on. ”Määrittämätön menetys.” :/

Tsemppiä todella, todella paljon ❤️ Voin samaistua tilanteeseesi, itsekin sain aikoinaan neljä peräkkäistä keskenmenoa ja lopulta kuopus sai alkunsa hoidoilla. Nyt odotan kuitenkin sitten taas yllätysluomuvauvaa… niinkuin sanoit: elämä on jännä ? Häntä pystyyn! Kyllä se vahva plussakin sieltä aikaan tulee, avun kanssa tai ilman ❤️

Kiitos. Kyllä tässä järjellä eteenpäin mennään, mutta tunnepuoli ottaa kolhuja. Nokka kohti uusia pettymyksiä.. 🙂

Voimia sinne, täällä kans yks joka useamman hailuran testiin olen saanut ja sitten ne vaan on hävinneet. Veikkaan että testeissä on myös vikaa, koska meillä n. vuosi sitten todettiin miehen siittiöissä olevan vikaa ja näin ollen luomulapsia ei meille synny. Kolme vuotta yritimme, kunnes sain sen ihan oikean plussan siihen testiin. Että kyllä ihmeitä tapahtuu, tosin kehittynyt lääketiede auttoi meitä tässä. Voimia sinne sinulle! ?

Testithän ei muistaakseni koskaan näytä väärää positiivista. Vaan sillon ne olis kemiallisia. Toki varmaan riippuu onko viiva tullut testiajan sisällä vai ei? Vaikee sanoa 🙂 Onneksi kuitenkin vihdoin teillä onnistu, se on pääasia 🙂

Hurjasti tsemppiä teille, toivotaan että teillekin vielä vauva suotais!

Joskus mietin, että meneekö ovistestit herkästi just sovittuun petihommaan. Elämä on kivaa, kun sen tekee spontaanisti. Mutta ehkä kohta vois miettiä sitä oikeeta yrittämistä 🙂

Vastaa käyttäjälle Jenni Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Anette - Operaatio Äiti.

Anette - Operaatio Äiti.

Lauttasaarelaisen perheen elämää ja arjen kiemuroita höystettynä lastenvaatteilla sekä lukemattomilla kuvilla. Blogi sisältää paljon pohdintaa sekä realistisen katsauksen perheen arkeen.

Äiti -90. Isi -96. Poika 10/12. Tyttö 11/15. Tyttö 12/17. Poika 02/21. + 🐕🐕🐰🐰🐹

Arkisto

X