Niin.. voiko? Pakkohan sen on olla kiva päivä kaikenikäisille.. saada heiluttaa värikkäitä oksia, pukeutua pupuksi ja kantaa korin täydeltä suklaamunia kotiin. Mutta miten näin pieni jaksaa sen, että nykyaikana tästä päivästä on kasvanut joidenkin ihmisten päässä lähinnä iso mörkö? Ovia ei avata, hymysuiset lapset häiritsee päivän normaalia rytmiä tai ovenraosta äristään, ettei virpojat ole tervetulleita.
Tänä vuonna vain 1/2 lapsista oli kotona. Isille oman prinsessan täydellisen ensimmäisen päivän järjestäminen oli hyvin tärkeää. Lapsuus koostuu erityisistä päivistä, yhteisistä hetkistä ja muistoista. Niitä sitten voi iloisena muistella aikuisena.
Pieni lapsi. Toistuvasti sulkeutuvat ovet. Kiukkuiset ihmiset. Kova temperamentti ja malttamattomuus. Onnistuukohan koko päivän viettäminen sittenkään?
Isi istahtaa koneen ääreen ja puree huultaan. Ehkä.. ehkä on mahdollista tehdä tästä päivästä mukava häiritsemättä ihmisiä, jotka eivät halua tulla häirityksi. Ehkä on mahdollista tehdä tästä päivästä toimiva ja hauska. Isin sormet laskeutuvat päättäväisinä näppäimistölle.
” Hei hyvät virvontaan valmistautuneet,
Meillä on yksi 1½v tyttö, joka haluaisi päästä kokeilemaan ENSIMMÄISTÄ kertaa virpomista! Kyseessä on kuitenkin hieman lyhyt malttinen ja temperamenttinen veijari, niin ajattelimme, että löytyiskö jostain koteja, joissa hän saisi käydä virpomassa ansaitakseen ensimmäiset suklaamunansa? 🙂
Saataisiin näin hyvä kokemus luotua ensikertalaiselle.
Kiitos jo etukäteen! :)”
Jännittyneenä isi tuijottaa ruutua ja odottaa. Ei yhtäkään kommenttia.. olikohan tämä sittenkään hyvä idea? Sitten kilahtaa. Yhden kerran, toisen kerran ja kolmannen. Hetken päästä täytyy jo todeta, että oksat ei riitä enempään. Ihmiset lähtevät iloisina mukaan järjestämään pienelle tytölle erityisen päivän. Tässä näkyy Lauttasaaren lämmin henki.
Päivä on nyt takana. Pieni tyttö jännitti ovilla oksan antamista, mutta riemuissaan syöksyi kyllä namikorille ja kuunteli ihmisiä. Lopuksi vielä vähän huiskautti kättäänkin. Isoja hymyjä jaeltiin aina rappukäytävässä ja suklaamunan jälkeen oli hyvä laittaa suuhun hammaspastilleja, joita saatiin ensimmäisen oven takaa.
Kiitos näille ihmisille. Olitte mukana tekemässä meidän Elsan ensimmäisestä virpomispäivästä muistorikkaan. Meidän perhe on tästä kiitollinen ♡
Meillä oli oven takana kori täynnä namuja mahdollisia virpojia varten. Muutama oli jättänyt oksan oven taakse ja lopulta Topikin ilmestyi illalla virpomaan meille.
Kommentit (10)
Hitsi miten hyvä idea! Täytyy muistaa ensi vuonna itsekin. Ja ensi vuonna aion laittaa omaan oveen lapun, että saa tulla virpomaan – tänä vuonna harmillisesti nukuin yövuoron päälle koko päivän ja meni ohi moiset huvit.
Ja ihana pupu teillä 🙂
Aivan mahtava oivallus teidän isiltä! Ja jotenkin ihan super ihanasti kirjoitettu postaus 🙂 Toivottavasti oli Elsalle ikimuistoinen päivä ja toki vanhemmille myös! Myös Lauttasaaren asukkaille iso peukku :)))
Varmasti oli ihana kiva päivä Elsalla ♡♡
Ihana isi! Ymmärrän täysin tuon pelkomme. Me virvottiin mummolan naapuristossa entisellä kotikunnallani, jossa ”kaikki tuntevat kaikki”. Ei paljon Helsingin kerrostalo ja yrmeät naapurit houkutelleet. :/
Uskon hyvin! :/
Voi olipas ihanaa että tuollainen järjestyi pienelle pupuselle!
Onneksi jokaista mörrimöykkyä kohden löytyy aina kaksi iloista ihmistä. Näin haluan ajatella.:)
No se on totta ♡
Ihana idea tuo nettipäivitys! Ja mä en kestä miten ihania kuvia! <3
Sanna / pannariblogi.blogspot.com
Pieni pupu oli kyllä suloinen!
Joo toi lappu on tosi hyvä idis 🙂