Mini Rodini Drop 1 / SS18 ja vastauksia kysymyksiin

Eilen julkaistiin Mini Rodinin kevään ensimmäinen droppi. Ostin isommalle neidille kaksi mekkoa, pojalle t-paidan ja vauvalle pari asiaa, jotka tulevat näkymään tässä postauksessa kuvissa. En tällä kertaa erityisemmin esittele merkkiä, vaan vastaan muutamaan kysymykseen, joita eräällä palstalla pohdittiin meidän vaatepolitiikasta.

Ensinnäkin moni mietti, että käytänkö vaatteita vain yhden kerran ja sitten laitan myyntiin. Lyhyesti sekä ytimekkäästi en. Tällainen käytösmalli ei istuisi omiin arvoihin eikä vaatteita osteta vain näyttääkseen, että hei mulla on tällainen!! Ne ostetaan käyttöön sekä kulutukseen. Joskus olen jonkun vaatteen myynyt suoraan pois, kun se ei vaan ole sopinut lapselle päälle. Nyt esimerkiksi jouduin myymään terälliset yökkärit pois, koska vauvan pitkät jalat ei niihin mahdu. Tiedän, että instassa on usein eri vaatteet päällä joka kuvassa, mutta käytän instaa samalla meidän arjen vilauttamiseen sekä oman luovuuden esille tuomiseen. Olen kiinnostunut lastenvaatteista ja on piristävää oivaltaa asukokonaisuuksia, joita instaan sitten kuvailen. Harvemmin lisään varsinaista asukuvaa samasta vaatteesta, mutta arkikuvissa sekä videoissa ne kyllä vilahtelee enemmän kuin kerran.

Toista ihmettelijää kummastutti tarve kuvata lapsia ja etenkin ottaa asukuvia. Tästä olen ennenkin kuullut halveksintaa somessa. Ymmärrän sata prosenttisesti, että jokainen saa olla omaa mieltä ja siksi uskallan myös olla vahva mielipiteessäni. Vaatteiden kuvaaminen ei häiritse lasta yhtään, koska meillä se tehdään aina leikin lomaan. Puetaan haalari päälle ja mennään ulkoilemaan, jolloin lapsi leikkii ja äiti kuvaa. Ei sen kuvaamisen ole pakko olla asettelua, lahjomista tai käskyä pysyä paikallaan. Hyvä kuvaaja nappaa kuvan myös vauhdista. Joskus tarvitsen ulkovaloa kuvaan ja plussan puolella uskalletaan mennä etuoven eteen ulos vähemmissäkin vaatteissa. Monikin vanhempi kuvauttaa lapsiaan ammattikuvaajilla eikä niihinkään ulkokuviin sitä rymyhaalaria tungeta. Fakta on, että kukaan ei palellu parissa minuutissa ja ulko-ovi on aina auki, jolloin meilläkin lapsi voi mennä sisälle vaan suoraan. Kuvaaminen on itselle rakasta ja lapsille järkätty niin, että se on vain hauskaa eikä koskaan pakottamista. Maailmassa on paljon isompiakin asioita murehdittavana eikä omasta mielestäni kuvaaminen mene lähellekään niitä.

Ekologisuudesta kysyttiin myös. Tiesinkö minä, että ei auta ostaa ekologisia vaatteita, jos niitä ostaa roppakaupalla? Tiesin ja hampaat irvessä olen opetellut hillitsemään askel askeleelta itseäni. Pari vuotta sitten oli sellaista kulutuksen kultajuhlaa, että melkein voisi hävetä. Nykyään en esimerkiksi pojalle osta juuri mitään, koska uusien ostoa ei pysty edes kasvulla perustelemaan. Samat paidat on mahtuneet jo vuoden ja mahtuu vieläkin. Isommalle neidille ostan enemmän, jos on koko vaihtumassa ja sitten taas hillitsen ostohimoja, jos kaappi pullottaa. Vauvalle tulee hankittua enemmän, koska vauva kasvaa ensimmäisen vuoden aikana noin neljä kokoa eteenpäin. Toki joskus myyn vaatteita, jotka on meillä ollut pitkään ja ostan uutta tilalle. Se ei ehkä kata sitä ekologisinta käyttäytymismallia ja samaa harrastaa moni muukin. Kulutus saattaisi selkeästi vähentyä, jos moni äiti, nainen ja mies käyttäisi vaatteet loppuun eikä kulkisi muodin mukana. Toisaalta muoti vaatteissa ja sisustuksessa on toisille mielenkiinnonkohde sekä harrastus.

Olen yrittänyt tätä vaatekulttuuria hillitä niin, että ensinnäkin suosin sitä käytettyä puolta. Vauvalle ostin ennen syntymää VAIN yhden uuden vaatteen ja loput kirppareilta. Meidän ostojakauma on varmaan 80% käytettyä ja 20% uutta. Uudet ostan lähinnä dropeista. Joskus oli vaikea pysyä järkevän rajoissa droppien aikana ja netti oli pahin vihollinen. Ostin summa mutikassa vähän sitä ja tätä kokeiluun enkä sitten jaksanut palauttaa niitä. Olen koittanut isoissa määrin siirtyä liveostajaksi eli lähteä hypistelemään vaatteita pitkään sekä hartaasti. Näin ei tee hätiköityjä päätöksiä, vaan saa harkinta-aikaa. Mikä on oikeasti kiva? Mitä me todella tarvitaan? Siksi oli niin taivaan lahja, että Punavuoren Peikko siirtyi tänne naapuriin. On tajuttoman helppoa siellä käydä ihastelemassa uutuudet, joista on mallikappaleet aina tosi siististi esillä.

Pari vuotta sitten olisin saattanut ostaa dropista jopa 10 vaatetta per lapsi. Nyt ostin muutaman helmen per pää ja olen silti ihan tyytyväinen. Ei se materian määrä, vaan laatu..

Ostiko kukaan muu Rodinin dropista mitään?