Kun vasen käsi lakkasi toimimasta

Pari viikkoa sitten heräsin kipuun joka halkoi järkeä. Luulin, että normaali kramppi selässä vaivaisi taas, mutta en osannut aavistaa tulevien viikkojen tuskaa. En yhtään tiennyt, että menettäisin hetkellisesti koko vasemman käteni.

Vauva-aika voi rasittaa fyysisesti

Pitkäaikainen rasitus vauvan kantamisesta, imetyksestä ja vauva kainalossa nukkumisesta teki hallaa lapaluulle. Pikkuhiljaa sen asento kääntyi väärin ja alkoi painamaan lihaksien kautta kaulalla olevaa hermoa. Hermo äityi ja kehon puolustus on lukittaa lihakset hermon ympäriltä.

Naprapaatti pelasti

Luulin vikaa tosiaan ensin lihasjumiksi, mutta pahaksi sellaiseksi. Perus niksit ei tepsineet ja ensimmäistä kertaa elämässä aloin soittamaan hierojia läpi. Päädyin tyypille, joka olikin vähän enemmän kuin hieroja; naprapaatti. Pari kertaa siellä käsittelyssä auttoi enemmän kuin kolme turhaa käyntiä lääkärissä.

Ekalla käynnillä avattiin lihaslukot ihan vain manipuloimalla lihaksia tai jotain vastaavaa. Nikamia vähän rusautettiin paikalleen ja kipua hoidettiin sähköllä. Sain kinesioteipit käteen tukemaan. Kipu paheni illalla ihan järkyttäväksi ja aloin olla jo tosi epätoivoinen. Muutamassa päivässä lihasjumi lähti kuitenkin helpottamaan paljastaen alta hermokivun. Jos kipu tuntuu pahalta, kokeile hermokipua…

Tunteiden kirjo tuli kivun mukana

Itkin. Huusin. Kärsin. Hajotin puhelimeni ylireagoinnin kautta. Kävin jaksamisen äärirajoilla ja pelkäsin. Mietin, että en todellakaan voisi kestää vuosia tällaista kipua ja harkitsin imetyksenkin lopettamista, jotta saisin lääkkeitä. Olen vieläpä tavallisesti maailman pitkäpinnaisin ihminen, joka ei helposta hätkähdä.

Käden toimintakyky katosi

Sitten lähti tunto iholta ja sitä seurasi pikkuhiljaa koko käden menetys. En pystynyt nostamaan, en puristamaan enkä liikuttamaan sormia kunnolla. Käsi oli tunnoton veltto turhake. Aloin jo epäilemään, että näinköhän tästä kättä tulisi tai itsestä elinvoimaista enää koskaan. Lääkäri laittoi hermoratatutkimusjonoon, fyssari hoiti enemmän henkistä puolta ja mies yritti kantaa koko perhettä yhdellä suurella sylillä.

Kipu lähti helpottamaan

Kävin naprapaatilla uudelleen. Tällä kertaa venytettiin vähän tilaa hermon alueelle ja paineltiin jotain trigger-pisteitä. Tuntui, että käynti oli yhtä tyhjän kanssa. Vedin täydet sallitut kipulääkkeet kolmesti päivässä ja mietin, että tätä se elämä tulee sitten olemaan. Muutama päivä meni ja ihan taikaiskusta kipu alkoi hellittämään ja nyt olen melko kivuton jo. Kaikki tämä alkoi noin kuukausi sitten eli pitkä taival on kuljettu. Saa nähdä palautuuko käsi ennalleen enää vai jääkö siihen pieni toimintahäiriö lopullisesti.

Hermopinne vei voimat

Täytyy sanoa, että tämä tapahtuma heijasti tänne blogiin. Hiljaista on ollut. Se kivun määrä veti myös mielen todella maahan ja tällä hetkellä olen ihan puhki. Kävin läpi paljon ajatuksia esimerkiksi omasta huonoudesta sekä elämän mielekkyydestä kivun kanssa. Voin sanoa, että koskaan en kamalampaa fyysista kipua ole tuntenut.

Hermopinne se oli ja toivottavasti ei uusiudu enää koskaan!