operaatio äiti - Banneri

En ymmärrä kauheasti perinnöllisistä asioista tai siitä, mitä vanhempi voi geeneissään viedä lapselle. Usein ajattelen vain kevyesti, että samankaltaiset asiat on tietenkin suoraan perittyjä. Siinä, missä näköjään periytän omaa vahvaa hiusten kasvua, voi isä periyttää aistiyliherkkyytensä eteenpäin.

Like father, like daughter.

Meidän perheessä asuu kaksi aisteiltaan herkkää tyyppiä. Seuraan joskus hymyhuulilla noiden kahden samankaltaisuutta ja tunnistan jatkuvasti samanlaisia aistirajotteita. Kuvitellaan tilanne, jossa tulee kuivia lehtiä puhaltava kone vastaan valliten kovalla hurinallaan koko tilaa. Meistä viidestä kaksi on peittänyt korvansa.

Aistiyliherkkyys on sitä, että aistit käy ylikierroksilla. Joku normaali ääni kuulostaa rasittavalta korvissa tai jopa kivuliaalta. Isi tuskastelee usein tuulettimen hurinan kanssa ja neiti taas toteaa kellon nakutuksesta, että kello on mennyt hänen päähänsä ja päähän sattuu. Sen lisäksi yliherkkyyksiä voi olla maku-, tunto- tai näköaistissakin. Jokaisella aistiärsytykset tulee eri asioista ja erilaiselle voimalla.

Meillä on usein hiljaista ja pesen pyykitkin öisin. En soita jatkuvasti musiikkia, anna television pauhata taustalla tai pidä tuuletinta päällä kuin pakon edestä. Jokaisella on oikeus viihtyä omassa kodissaan eikä ihminen aistiärsytyksiään valitse.

Aistiherkän kanssa eläminen on jatkuvaa toisen huomioonottamista. Se on ymmärtämistä, tulkitsemista ja sanatonta rakastamista. Rakkaushan on pusuja ja haleja, mutta myös sitä, että auttaa toista pyytämättäkin vaikeilla hetkillä. Olen oppinut tarkalleen esimerkiksi vaatteita ostaessa valitsemaan juuri ne vaatteet, jotka eivät purista väärästä kohdasta ja ovat sitä oikeaa miellyttävää matskua. Niin isälle kuin tyttärellekin. Kaupassa miettiessäni ruokaa ajattelen silmät kiinni ruokien makuja ja koostumuksia yrittäen päästä kiinni siihen, että jokainen ruokapöydässä kykenee nauttimaan siitä valmistetusta ruoasta. Toki jokainen joutuu myös taipumaan vuorollaan.

Makuyliherkkyys ei ole nirsoutta tai ylimielisyyttä ruokaa kohtaan. Se on kuvotuksen tunne rakeisesta rahkasta tai limaisesta kesäkurpitsasta. Se on herkkyys tulisuutta kohtaan tai pelko uusien makujen kohdalla. Mun tehtävä kumppanina ei ole nauraa ja pakottaa syömään vasten tahtoa, vaan pikkuhiljaa tukea sietämään enemmän erilaisia makuja. Sama koskee meidän pienempää aistiyliherkkää. Hän ei ole nirso, vaan hän on äärimmäisen tarkka. Pakottamalla suhde ruokaan vääristyisi, joten tässä edetään maistamisen ja kehumisen taktiikalla.

Aistiyliherkkyys ei ota valtaa koko elämästä, jos sen kanssa opettelee elämään. Ihmisen muottiin pakottamisessa ei ole mitään järkeä, vaikka pienimuotoinen siedätys onkin hyvästä. Se, että on rajotteita ei tee ihmisestä erikoista. Se, että ei jaksa samalla tapaa ympäröiviä ärsykkeitä ei tee ihmisestä heikkoa. Se, että mieli joskus romahtaa ärsykkeiden tulvasta eikä tunteet meinaa pysyä hallinnassa on vain väsymystä ja silloin on tärkeintä olla tukena, ottaa syliin tai ojentaa kättä. Se jäykkä friikki sun luokalla, se kaupassa täydellä volalla huutava lapsi tai se omituinen syrjäytynyt työkaveri voi oikeasti vain olla aistimaailman uhri. Johtopäätökset ei palvele ketään, vaan ennemmin ihmisen erilaisuuden ymmärtäminen.

Meidän tie on ollut pitkä tämän aistiherkän tytön kanssa, mutta isän ymmärrys näitä herkkyyksiä kohtaan on ollut valtava apu. Varmaan omakohtainen kokemus antaa hirveän paljon ymmärrystä toisen käyttäytymistä kohtaan. Minä puhisen kiukuttelevan lapsen pahantuulisuutta ja isi tulee paikalle riisumaan sukat lopettaaksen kiukun. Minä en saa lasta syömään ja isi tulee paikalle vaihtamaan lusikan haarukkaan. On valtavasti hyötyä siitä, että edes toinen meistä ymmärtää katsoa asteen syvemmälle lapsen käyttäytymistä. Näin olen itsekin oppinut lukemaan ja ymmärtämään.

Aistiherkkyyksiä on meidän ympärillä enemmän kuin varmaan kukaan osaa ajatella. Kiinnostaakin kuulla muiden kokemuksia aistiyliherkän kanssa asumisesta. Onko lukijoiden lapsilla tai kumppanilla todettu aistiyliherkkyyttä?

Kommentit (3)

Mulla ei oo todettu mutta hirvee melu ja hälinä (jopa huuto ym) saa mun hermot kireelle heti ja tekis mieli vetää kuulosuojaimet päähän, oon ollu muksusta asti samanlainen. Musiikkia voin kyllä kuunnella isollakin, mut joskus siihenkin tulee stoppi. Joskus jotku valot ärsyttää kans hirveesti, samoin jotkut inhottavan tuntoiset vaatteet 😀 ja jos sukat on väärin nii ei vaan pysty olemaan 😀 ja just jotkut ruuat on vielä aikuisenakin sellasia et vaikka maku ei oo paha niin tekee mieli oksentaa 😀

Minulla äitinä aistiyliherkkyyksiä kuulo, haju, maku ja tunto. Lapsella puolestaan aliherkkä tunto ja on hyvin kovaääninen.

Joo noi on kyl tyypillisiä kertomaan just 🙂

Vastaa käyttäjälle Anette - Operaatio Äiti. Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Anette - Operaatio Äiti.

Anette - Operaatio Äiti.

Lauttasaarelaisen perheen elämää ja arjen kiemuroita höystettynä lastenvaatteilla sekä lukemattomilla kuvilla. Blogi sisältää paljon pohdintaa sekä realistisen katsauksen perheen arkeen.

Äiti -90. Isi -96. Poika 10/12. Tyttö 11/15. Tyttö 12/17. Poika 02/21. + 🐕🐕🐰🐰🐹

Arkisto

X