Äitiys on melkoinen polku, jossa monesti lipsuu ulos tieltä, pyörtää päänsä vaihtaen toiselle reitille ja seisoo sormi keskellä suuta, koska ei todellakaan tiedä seuraavaa siirtoansa. Äitiys ei ole valmis paketti, joka tulee lapsen mukana, vaan se täytyy opetella. Jokainen ympärillä oleva äiti on varmasti yhtä hukassa kuin sinäkin, osa vain peittää sen paremmin.
En tiedä lohduttaako tämä sinua… mutta moni uusi asia ei tule sujumaan helposti, voi aiheuttaa omasta mielestäsi noloja tilanteita ja valtavaa epävarmuutta. Kuinka moni muistaa, kun lapsena täytyi ekaa kertaa kassalla maksaa omat ostoksensa itse ihan yksin? Nolotti ja sitä oli niin varma, että kaikki menisi pahimmalla tavalla pieleen. Kolikot putoaa, sanat ei tule suusta ulos eikä myyjäkään kuule asiaasi. Jonoa kertyy, tyypit tuijottaa arvostelevasti ja joku neropatti yrittää huudella välistä neuvoja vain pahentaen asiaa. Sitä ei jännitä tilannetta itsensä takia, vaan lähinnä muiden. Tämä sama ilmiö on tuttua myös äitiydessä.
Erehdyt esimerkiksi kysymään soseista vauvaryhmässä ja voit olla varma, että sota on irti. Kysymyksen sijaan saat miljoona neuvoa aiheen vierestä ja kuulet kuinka huono äiti olet, jos teet juuri niin kuin olit ajatellut. Tai kun annat uhmaavan lapsen kieriä lattialla tunteensa sammuksiin, voit olla aivan varma kourallisesta turhia neuvoja, kiukkuisista katseista ja kanssaihmisten huokauksista. Näitä tilanteita tulee riittämään. Kaivat pullon laukusta ja ihmiset tuijottavat kysyvästi. Laitat lapsellesi valjaat ja ihmiset pyörittävät silmiään. Myös ekat imetyskerrat julkisesti on vähän samaa kastia. Yrität saada tissin esille epävarmana uutena äitinä ilman vilauttamista, koska pelkäät ympäristön reaktioita. Paita ei aukea oikein, vauva hermostuu ja heiluu, tyypit tuijottaa ja syöksyt vessaan imettämään ympäristön paineen takia. Vaikka näin ei tarvitsisi olla.
Kukaan ei osaa opettelematta
Fakta on se, että haparointia kaiken uuden oppiminen on eikä se pieni haparointi oikeasti kaada maailmaa. Ei kukaan ole seppä syntyessään ja moni asia helpottuu kokemuksen kautta. Muutaman epävarman imetyskerran jälkeen esimerkiksi voit huomata läväyttäväsi tissiä pöytään rennosti ja joskus kulkevasi kaupungilla vahingossa niin, että imetysluukku on jäänyt auki. Etkä enää jaksa edes nolostua asiasta, vaan se lähinnä naurattaa. Itsevarmuus äitiydessä kasvaa ajan myötä eikä jossain vaiheessa muiden tavat toimia tai mielipiteet juurikaan haittaa, koska on löytänyt ne itselleen sopivat tavat. Mitä tulee niihin ihmisiin, jotka tuijottaa? Yllättävän usein jopa toiset ihmiset ei tuijota, vaan ihminen itse epävarmassa tilanteessa kuvittelee toisten ihmisten katseet ja on näkevinään tuijottamista. Aina toki löytyy niitä, joiden maailmankuva on tosi ahdas, mutta antaa niiden elää omaa elämäänsä.
Joskus harmittaa, että pysähdyin esikoisen kohdalla kuuntelemaan muiden mielipiteitä ja yhteiskunnan paineita. En uskaltanut itse tehdä virheitä enkä kokeiluja, vaan yritin kuuliaisesti noudattaa muiden neuvoja. Sitä halusi hirveästi olla täydellinen äiti, joka ei koskaan tee muiden silmissä mokia ja osaa hommansa. Näin jälkeenpäin tuntuu, että kaikki meni ihan väärin. Ei perhepetiä, pulloa naamaan ja heti omaan huoneeseen nukkumaan. Itkevää lasta läheisyyden sijaan heijasin rattaissa, koska ”muuten vauva oppii liikaa syliin”. Vieroitukset hoidin kertalaakista, koska ”äidin pitää olla jämpti ja päättäväinen.” Kadun jälkeenpäin sitä, että en kuunnellut omaa sydäntäni ja seuraavien lasten kohdalla löysinkin itselleni sopivamman tien olla äiti. Olen nykyään hyvällä omallatunnolla enemmän läheinen, lapsentahtinen ja hellä kasvattaja enkä kuuntele muiden marmatuksia aiheesta. Jos voisin muuttaa mennyttä, sulkisin korvat sekä silmät ympäristöltä ja kokisin lapseni kanssa yhdessä sen kasvamisen äitiyteen.
Älä pyri täydellisyyteen
Eli sinä uusi äiti siellä tai sinä, joka kohta olet äiti! Naapurisi, anoppisi eikä tuntematon kauppakeskuksessa tiedä lapsestasi mitään eikä voi päättää puolestasi, miten haluat hänet kasvattaa. Kasvatus on monikirjoinen asia ja siihen kuuluu miljoonia virheitä, epävarmuutta, itkua ja myös onnistumisen tunnetta. Älä yritä olla täydellinen ja paras, vaan ole juuri sinä. Lapsesi ei tarvitse mitään tehokasta supermutsia, vaan ainoastaan juuri sinut. Samalla, kun sinä opetat lastasi tätä elämää varten, lapsesi opettaa sinua. Se polku on vanhemman ja lapsen yhteinen polku, jota oikeastaan kukaan muu ei voi kulkea. Äiti saa olla joskus väsynyt, äiti saa itkeä lapsen edessä tai joskus vähän suuttuakin joissakin tilanteessa. Äiti saa myös tehdä vääriä ratkaisuja ja äiti on hyvä äiti, vaikka ei kaikkea osaakaan.
Äitiys on polku, joka ei koskaan tule tiensä päähän ja täysin valmista äitiä tässä maailmassa ei varmasti ole. Aina voi oppia uutta ja näin kolmen lapsen äitinä teen itsekin edelleen virheitä. Älkää siis kuunnelko liikaa niitä ilkeitä sanoja ympärillä, älkää ottako paineita toisen äidin sanoista tai älkää tunteko huonommuutta someryhmissä. Some on paikka, jossa mielipiteet riitelee jatkuvasti ja riidan keskellä voi joku pahoittaa mielensä. Olkaa mielummin epävarmoja sotureita, jotka lähtee kohti tehtävää tietämättä lopputulosta. Kyllä se äidin vaisto ja rakkaus lasta kohtaan saa meidät selviytymään tehtävästä ihan kunniallisesti. Miljoonat virheet olen tähän päivään mennessä tehnyt, mutta silti olen onnistunut kolme lasta kasvattamaan hyvin ja jokainen on ihan onnellinen.
”While we try to teach our children all about life, they teach us what life is all about.”
Kommentit (2)
Meidän vilkkaalla juuri 2 vuotta täyttäneellä pojalla oli valjasreppu titinalle konsertissa. Se oli super kätevä vilkkaassa espoossa, mutta sitten kuulin kommentin joka jäi mieleeni ja piti ihan kiukkua ja raivoa pidätellä.. Tässä kommentti: noin 20 v nainen tokaisi ke ties poikaystävälleen: siis miks tolla lapsella on koiran talutushihna? Onpa tyhmän näköistä. Kyllä todella sain pidättää
Ikävä kommentti. 🙁 Tottakai lapsella voi käyttää valjasreppua, jos sille on tarve!