Moi vaan vuosi 2019. On jännittävää aloittaa uusi vuosi taas ja todeta, että aika menee eteenpäin. Moni tekee vuoden vaihtuessa lupauksia laihtumisesta, terveyden suhteen tai aloittaa karkkilakon. Tänä vuonna oma lupaukseni koskee tätä blogia.
28-vuotias materialisti, joka myös ekoilee
Olen siis tänä vuonna 29 täyttävä kolmen lapsen äiti. Sometan, kirjoitan blogia ja olen hieman materialisti. Tämän viimeisen piirteen kanssa riitelee se seikka, että toisaalta rakastan ympäristöä ja pyrin moniin ekologisiin valintoihin elämässäni. Sanon aina seuraajille, jotka tätä ristiriitaa ihmettelee, että en ole vielä onnistunut olemaan niin täydellinen kuin ihanteessani voisin olla. Silti jokainen pienikin teko on tärkeä, koska ei ole olemassa vain kahta ääripäätä. Täällä blogissa on nähty viime vuosina paljon juttua lastenvaatteista ja vähän omistakin. Kirjoitan myös sisustuksesta sekä lasten leluista.
Blogin paine vei voimat
Aloitin blogin aikanaan hyvin päiväkirjamaisena höpinäpaikkana. Sitä se oli pitkään ja tänne vuodatin aivan kaiken vailla filtteriä. Tuli paljon surua, vihaa ja iloa liitettyä teksteihin. Kerroin itsestäni henkilökohtaisia asioita ja lopulta taisin jäädä vähän somen jalkoihin. Tilanne karkasi pahasti käsistäni ja päädyttiin tilanteeseen, jossa paine kävi sietämättömäksi. Melkein jätin yhden pienen pojan äidittömäksi sen aikaisilla sekoiluillani, joten oli aika tehdä päätös ja sulkea some. Sen taas avatessani päätin, että omaa mielenterveyttä sekä perhettä täytyy suojella. Paluu olisi mahdollista vasta, kun olisin itse omassa hallussani enkä fiilisten vietävissä.
Ensin olin lopettaa kirjoittamisen kokonaan, mutta lopulta päätin jatkaa. Kirjoittaminen on oikeastaan ainut asia, joka auttaa itseäni kanavoimaan ajatuksia ja se tuo myös sisältöä päiviin oli päivät sitten hyviä tai huonoja.
Muutaman vuoden olen haparoinut eteenpäin, suoristanut ryhtiäni ja löytänyt tieni oikealle polulle. Olen opetellut kanssakäymistä somessa, harjoitellut ymmärrystä toisen pahasta sanasta ja kasvattanut itseluottamusta. Tämän ajan olen pitänyt blogia yllä pääosin sen toisen asian turvin, joka on itseäni. Vaatteet, sisustus, valokuvaaminen ja kaikki kepeä. En ole tarkoituksella päästänyt ihmisiä pintaa syvemmälle, koska itseään pitää suojella, jos tietää olevansa heikko. Sen olen tehnyt.
Nyt loppuu pinnalta raapiminen
Lupaukseni tulevalle vuodelle on kuitenkin kaataa tuo aita välistä ja astua rohkeasti enemmän esiin omana persoonana. Tämä blogi on kertomus äitiydestä, lapsista ja myös siitä pinnallisesta puolesta. Tulevaisuudessa tämä blogi on kaiken sen ohella myös kertomus omasta itsestäni, arjesta realistisena ja aitona. Aion uskaltautua hiljalleen ulos kolostani ja puhua yhä enemmän asioista enkä raapaista enää vain pinnalta. Aion puhua lapsiarjen nurjista puolista, menneisyyden haamuista ja tulevaisuuden toivosta.
Instagramissa pohdin tätä aihetta jo aiemmin. Siellä kirjoitin, että selfieissä naama voi olla meikattu, vaikka kotona pääosin kulkee silmäpussit roikkuen. Videoilla puhuu avoin ja rohkea tyttö, joka tosi elämässä jännittää sekä pelkää. Aina reipas, ehtiväinen ja kova tekemään.. mutta joskus oikeasti myös tosi väsynyt, puhki ja ärtynyt. Itsessäni on nämä kaksi puolta, joista kummankin pitäisi antaa myös täällä somemaailmassa näkyä. Se meikkaava tyyppi ja se meikkisotkusilmäinen tyyppi. Se iloinen ja se surullinen.
Blogin kaupallisuus
Samaan lupaukseen kuuluu myös selkeä avoimuus yhteistöiden ja kaupallisuuden suhteen. Tarkempi seula yhteistöiden valinnoissa, jotta kohdeyleisö tavoitetaan ja se, että mainostus näyttää varmasti itseltäni. Hyvät merkinnät, selkeät ilmoitukset kaupallisuudesta ja se, että ketään ei huijata blogiin sisälle. Haluan seisoa 100% sanojeni takana ja olla tämän asian suhteen luotettava.
Haluan tehdä tätä blogia itseäni varten, jotta elämä jatkuu. Haluan tehdä tätä lukijoitani varten, jotta se itsensä huonoksi tunteva voi saada voimaa. Haluan tehdä tätä työkseni, koska nautin siitä. Haluan uskaltaa olla minä, koska se on osa toipumista.
Te seuraajat olette tärkeitä
Vuosi 2019 astuu siis syvemmälle. Olen valmis. Nämä viime vuodet ovat osoittaneet kuinka upeita seuraajia mulla on. Pelkään vähän tätä tekstiä kirjoittaessa, mutta toisaalta luotan juuri teihin. Olen osana tätä lupaustani päättänyt alkaa vastavuoroiseksi ja haluan oppia tuntemaan teitä. Älkää siis pelästykö, jos instassa tulee kommenttia tai seurauspyyntöä.
Toivottavasti jokainen, joka kokee saavansa blogista jotakin pysyy meidän matkassa vielä tänä vuonna. Tämä vuosi on suorasanaisuuden vuosi höystettynä sillä Anetella, jonka jo tunsittekin. Lastenvaatteet ja kuvaaminen tulee pysymään, koska blogi tulee aktivoitumaan entisestään. Olisin todella kiitollinen, jos seuraajat siellä laittaisi toiveita ja terveisiä vielä postauksen kommentteihin.
Hyvää Uutta Vuotta 2019 kaikille!
• FOLLOW • INSTAGRAM • FACEBOOK •
Kommentit (4)
Olisin kiinnostunut lukemaan,että mitä eroa on olla kolmen lapsen äiti verrattuna kahteen lapseen ja muutenkin 3 lapsiperheen hyviä ja huonoja puolia.Mietin itse kolmatta lasta..haluaisin niin,mutta pystynkö ja jaksanko?! Hyvää alkavaa vuotta teidän ihanalle perheelle!❤
Ihana kuulla, että otat avoimemman ja realistisemman linjan. Blogisi oli vuosia sitten lempiblogini, kunnes siitä tosiaan hävisi se syvyys kokonaan enkä pitkään aikaan lukenut sitä ollenkaan.
Sitä pinnallista kiiltokuvahöttöä tulee muutenkin joka tuutista, joten sitä ei kaipaa yhtää lisää. Toki se on myös kaiken realismin seassa kivaa näkökulmaa, mutta kun nykyään tekeminen tuntuu olevan pelkkää sitä ja kaikki realismi peitellään näkymättömiin. Eihän oikea elämä ole sitä, kaikilla meillä on omat ongelmamme. Itse olen aina kertonut suoraan ihmisille, kuinka toisen lapsen vauva-aikana parisuhde oli pelkkää p*skaa, kuinka uuvuin, enkä enää lapsia sen takia halua. Enkä minä koe että se olisi heikkous, ennemminkin vahvuutta on kertoa asioista niinkuin ne on, olla hymyilemättä jos ei hymyilytä. Jännitin myös itse sosiaalisia kohtaamisia, joskin siinä on tapahtunut jokin omituinen muutos, niistä on tullut luontevia. Koen myös itsetuntoni vahvempana kuin koskaan, minulla kiinnostaa yhä vähenevässä määrin mitä muut ajattelevat, eikä ole tarvetta peitellä, millainen olen.
Mutta ehdottoman ihana kuulla uudesta linjauksestasi, ja tsemppiä haastavaan elämäntilanteeseen, pienten lasten kanssa on välillä melkoista sirkusta 😄
Joo sun sanat on kyllä totta! Lähinnä on pitänyt kypsyttää itseä sitä varten, että kaiken someen tuominen aiheuttaa usein myös sen, että kaikki ilkeydet löytää myös blogiin. Pitää olla vahva sitä varten. Mutta onhan tää elämä vuoristorataa. Iloja ja surujua. Ja joskus hermojakin kiristää 😀
Kiitos hyvästä ideasta 🙂