operaatio äiti - Banneri

Olen äiti ja se tarkoittaa aina ajoittain lievää hermoromahdusta, mustia silmänalusia sekä loputonta väsymystä. Äitiys käy oikeasti työstä ja, jos et usko niin tervetuloa kokeilemaan!

Äitiys on yllättävän yksinäistä

Äitiys on kaiken kuluttavuuden ohella myös todella monen kohdalla yksinäistä puuhaa. Ei ole työkaveria, jolle heittää kuulumisia kahvihuoneessa, lounaita kavereiden kanssa keskellä työpäivää eikä myöskään muita kontakteja kuin ehkä postinkantaja, joka tuo taas turhautuneen yöllä valvoneen äidin shoppailuja kotiovelle. Itselle isoin ja vaikein kohta äitiydessä oli kohdata ne pitkät päivät, jotka huokuivat yksinäisyyttä. Aina voi mennä ja tehdä ystävien kanssa, mutta ei kaikilla ole joka päivälle tai viikolle omaa kaveria, jonka kanssa mennä. Ja sitten tulee myös vastaan se jaksaminen.

Oletko koskaan istunut yhden tai kahden tai ehkä kolmen lapsen kanssa lounaalla ja katunut syvästi sitä, että luulit lounaan lasten kanssa piristävän päivääsi? Kaksi lapsista ei meinaa pysyä aloillaan, kolmas kitisee ja koko ajan joku hyörii ruokaa odotellessa. Sitten kaatuu maitolasi, perunassa tarvitaan apua ja yhdeltä pitäisi vaihtaa vaippakin. Lopulta kaiken huitomisen, pyyhkimisen ja auttamisen jälkeen olet saanut lapset syötettyä. Edessä pöydällä lojuu vain yksi täysi lautanen – se on sinun lautasesi.

Joskus ei vain jaksa lähteä lasten kanssa

Olen melko menevä ja tekevä ihminen, mutta joskus silti lasten meneväisyys nujertaa jaksokyvyn lähteä minnekään. Usein tämä tapahtuu kausissa ja huomaan kyhjöttäväni kotona lelumeren keskellä kiroten sitä, että elämä menee ohi. Kaunis päivä ulkona, mutta en jaksa tapella kolmen lapsen kanssa pukemisesta ulos. Tapahtuma kauppakeskuksessa, mutta yhtä lasta kiukuttaa koko ajan ja toinen ei jaksa pysyä aloillaan. Ollaan sitten kotona ja nieleskellään turhautumista.

Niinä synkkinä kausina, kun annan luvan itseni olla väsynyt, saamaton ja lopen uupunut kaipaan silti joskus happea. Kaipaan sitä happea helpotetusti ja niin, että mielenterveys yltää seuraavaan päivään. Silloinkin, kun keskimmäinen itki KOKO ajan, halusin edes joskus paeta jonnekin, jossa voin uskotella olevani ihmisten ilmoilla. Se paikka oli yleensä meidän saarella sijaitseva Picnic-kahvila, jossa oli tilaa lapsen haahuilla, muutama kirja sekä sellainen pelikone, jolla lapsi voi piirtää, tehdä palapelejä tai muita tehtäviä.

Todella usein, kun käyn edelleen väsyneenä ja turhautuneena tuossa samassa paikassa huomaan sen olevan täynnä. Täynnä äitejä, isejä ja isovanhempia lastensa kanssa. Leikkinurkkaan on tunkua, monet aikuiset juttelee tuttavallisesti keskenään eikä lasten eteen laskettu uuniperuna-annoskaan ole hinnalla pilattu. Miksi tällaisia paikkoja ei ole enemmän? Kehittäisin tätä ideaa nimittäin vielä vähän pidemmälle helposti. Ajatus liitää jo ties missä.

Rauhallisia kahviloita aikuisille, lapsekkaita kahviloita lapsille

Olen sitä mieltä, että aikuisille pitää saada olla rauhallisia kahviloita, joissa näpytellä graduaan tai työtehtäväänsä rauhassa. Mutta lapsille (lue väsyneille vanhemmille) pitäisi myös olla kahviloita, jotka antaa enemmän kuin muutaman väsyneen lelun rikkinäisessä korissa ja ylihinnoitellun croisantin. Kysyntää olisi varmasti, jos joku uskaltaisi kokeilla siipiään ja levittää mainettaan puhkipalaneiden vanhempien päivän piristäjä -kuppilana.

Vai väitätkö, ettei joskus tekisi mieli välttää ne haalaritaistelut, märät sukat ja loputtomat leikit hiekkalaatikolla? Paristi kuussa viskata kattilat kaappiin ja kurvata hyökkäysvaunuilla sisään tilaan, jossa lapsi viihtyy, saa hyvää ruokaa jonkun muun tekemänä ja ehkäpä pari kaveria kaupan päälle. Mun ainakin tekee mieli! Joten huhuu, missä olet arkeni pelastava enkeli? Otapa joku tästä ideasta koppi!

Kommentit (14)

Tämä on niin totta! <3 Asutaan itse myös saarella ja täällähän on vielä tosi paljon lapsiperheitä – luulisi, että erityisesti täällä uudelle tällaiselle paikalle olisi tosi paljon kysyntää..!

Jenni Mutsimediasta

https://www.mutsimedia.fi

Musta kans tuntuis, että tällaisille paikoille ois kysyntää mutta kai Muumikahviloiden konkurssi todistaa ettei kuitenkaan. Toisaalta siinä oli minusta jäänyt konseptointi puolitiehen kun lapsia ei oltu huomioitu menussa (eikä oikeastaan ketään muutakaan kun tarjolla oli lähinnä eilisiä berliininmunkkeja). En ole mitenkään ehdoton suolan tai edes sokerin kanssa mutta siellä tarjonta oli sitä luokkaa, että jos useammin olisin käynyt olisi lapsille pitänyt olla omat eväät (ja tämä eväiden pakkailu ei taas sovi väsynyt äiti -konseptiin..)

Muumikahvilan menu oli huono. Näin siellä käyneenä. Eikä pullapaikka toimi, kun moni ei halua tosiaan muuta kuin lounasta. Ja siis siinä kaatumisesta oli taustalla muutama epäonnistuminen. Vesivahinko esim yhdessä kohteessa, joka keikutti veneen ja perustamisvaiheessa tällainen on usein ns kohtalokasta.

Ah, ihanaa, meillä on käynyt mielessä täysin samanlainen ajatus! Valmistuin juuri ennen äitiyslomaa kotitalouden ja terveystiedon opettajaksi ja jokin tämänkaltainen yritys on ollut haaveenani! 😍

Aamupäivisin pyörivät perhekahvilat ja muut, mutta iltapäivisin ja viikonloppuisin lapsiperheet ovat ”tavallisten” kahviloiden varassa.

Entäs ne perheet, joissa on edelleen pienet lapset, mutta vanhemmat jo töissä? Perhekahvilat ja muut mahdollisuudet verkostoitua ovat paljon huonommat. Tai ne perheet, joille viikonlopun päivät ovat pitkät ja yksinäiset. Perhepalvelut ovat huonommin saatavilla, ainakin meidän pienessä kaupungissa. Kaikki vähintään maksaa paljon.

Mielestäni tarve lapsiystävälliseen kahvilaan / paikkaan, joka olisi lisäksi myös ilta-aikaan auki, on ilmeinen. Sellainen matalankynnyksen olohuone, jonne viitsii lähteä sellaisenkin yön jälkeen, jolloin tehtiin hampaita.

Oma haaveeni olisi ihana ja värikäs tila, jonne lapset ja vauvat olisivat toivotuimpia vieraita. Sormiruokaa, terveellistä välipalaa pienille koululaisille (vaikka välipalalipuilla!), imetystyynyjä, kirjoja, pelejä ja ehkä jopa nuoria kahvilatuutoreita. Ihana, inspiroiva ja valoisa tila, jossa on luksusta vaihtaa vaippa ja josta saa kantorepun lainaan vierailun ajaksi. Tiskiltä voisi ostaa myös unohtuneen vaipan tai valita hedelmät smoothieen omien mieltymysten mukaan. Joinakin iltoina olisi myös erilaista toimintaa, kuten vauvahierontaa ja satutuokioita.

Kaupunki tietenkin tukisi paikan pyörittämistä, koska se aktivoisi perheitä ja tarjoaisi matalankynnyksen palveluita. Hinnat olisivat sellaiset, että myös kotihoidontuella raaskisi käydä kahvilassa.

Epärealistisia haaveita, mutta onneksi unelmointi on ilmaista 😊 Ehkä voitan lauantaina lotossa ja avaan Porvoon lisäksi myös muualle lapsekkaan olohuoneen, perustan siis suoraan ketjun!! Hah 😁

https://tuplav.blogspot.com

Oi juuri tuollaisia ajatuksia itsekin mietin! Ihanan kuuloinen sun haaveilema paikka!!

Lapsiperheille profiloituja paikkoja ovat kai lähinnä Hesburgerit ja mäkkärit.
Khvilan pitäminen on liiketoimintaa, ja sen tavoite on tuottaa voittoa. Valitettavasti lapsiensa kanssa liikkuvat vanhemmat eivät ole aina kovin ostovoimiasta porukkaa, joten heille harvoin kannattaa ihan omaa paikkaa laittaa pystyyn. Lisäksi joka puolelle säheltävät lapsiseurueet eivät ole aina muiden asiakkaiden mieleen.
Lapsiseurueesta tulee valitettavasto melun lisäksi helposti myös runsaasti sotkua siivottavaksi, mikä sitoo henkilökuntaa ja tekee tätän asiakaskäynnistä vielä vähän kalliimman.

Meidän kylillä oli kyllä kahvila ja lounaspaikka, johon lapsetkin olivat tervetulleita. Lisäksi käytiin paljon seurakunnan perhekerhossa, jossa kahvin lisäksi sai nauttia auttavista käsistä.

Kuten postauksessa jo totesin niin aikuisille pitäs sallia ne rauhalliset kahvilat, mutta sitten myös lapsiperheille vois olla omansa. Ei aina huvita tunkea mäkkiä ja heseä lasten kitusiin 😀 Kyllä mä ainakin olen valmis ruoasta maksamaan, jos sillä saa lapset hetkeks hiljaseks ja itse huokaista, kun välissä pääsee tyypit puuhaamaan!

Haha! Tää ois voinu olla mun suusta 😀 JA ihan viimeks eilen kun oli nätti ilma ulkona ja suunnittelin seesteistä lumikävelyä niin jokainen kolmesta muksusta souti eri suuntaan heknisesti ja fyysisesti! Kyllä pinnaa koeteltiin mutta lumimaisema auttoi äitiä rauhoittumaan 😀 Oon muuten usein nähnyt sut just ko. paikoissa kun asutaan samoilla kulmilla ja nyt vasta menneellä viikolla yhdistänyt sut tähän blogiin 🙂 Kirkkokahvila ja avoimet kerhot on toinen mihin mä raahaan trioni kun haluan itse vaan istuskella ja antaa niiden juosta ja melskata 🙂 siellä ei kukaan kato pahalla 🙂 kirkolla tosin portaita kun on paljon niin pienimpien perässä saa kulkea mutta noh, ainakin välttyy kuravaateshowlta ja ulkoilulta joka ei aina oo ton 1v lempipuuhaa hanskoineen.

Joo me joskus aina käytiin siellä! Nyt jotenki en saa aikaseks vaan lähteä sinne ja muutenki ku liikkuisin mielellää iltapäivällä 😀 Ai oot nähny? Hauska ajatus, että joku tunnistaa mut.. mä oon se joka käy iltasin yökkärihousuissa kaupassa 😀

Joo oon LIDLessäkin nähnyt 🤣 sitä jotenkin kiinnittää huomiota perheisiin jotka yrittää handlaa meininkiä kolmen nakertajan kanssa! Mekin tosi vähän käydään missään kun aikataulut menee niin ex tempore eikä sitä arkena oikeestaan muuta tee kun kuskaa A:ta tai B:tä C:n kanssa johonkin suuntaan…

Tulee mieleen viime viikolta kerta,kun hermostuin ihan täysiä lidlssä lapsille… olitkohan sitä todistamassa 😀 😀

en ollu 😀 viimeks näin teidät joulukuussa Paseossa vaan yhen lapsen ja koirankaa tosi seesteisesti ja rauhallisesti 😀 hahhaha I’m everywhere 😀 Tuun ens kerral moikkaan sua!

Joo tervetuloa 😀 toinen varmaan nukkui rattaissa sillon 😀

No niinpä!! Ai samalla saarella asutte? 🙂

Vastaa käyttäjälle Anette - Operaatio Äiti. Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Anette - Operaatio Äiti.

Anette - Operaatio Äiti.

Lauttasaarelaisen perheen elämää ja arjen kiemuroita höystettynä lastenvaatteilla sekä lukemattomilla kuvilla. Blogi sisältää paljon pohdintaa sekä realistisen katsauksen perheen arkeen.

Äiti -90. Isi -96. Poika 10/12. Tyttö 11/15. Tyttö 12/17. Poika 02/21. + 🐕🐕🐰🐰🐹

Arkisto

X