operaatio äiti - Banneri

* kaupallinen yhteistyö / Ipanainen

 

Kevät tuli ja nyt on aika kaivaa pyörät kaapista. Meillä on tähän mennessä ollut vasta yksi pyöräilevä lapsi eli esikoinen ja hän on harrastanut lähinnä potkupyöräilyä. Tänä vuonna potkuttelijoita on jo kaksi!

Potkupyörä vai polkupyörä

Vuosia sitten mietin pitkään, että valitsenko kaupasta lapselle pyörän, jota polkea vai sellaisen millä voi potkutella menemään. Luin sitten netistä tietoa, kuten aina teen jotain uutta hankkiessa ja vastaan tuli paljon mielipiteitä aiheesta. Yksi, joka nostettiin esiin oli etenkin hyvä vuorotahtinen liike potkuttelussa. Toki onhan polkeminenkin vuorotahtista, mutta tässä jutussa korostettiin sen etua etenkin potkupyörän kanssa. Esikoinen ei vauvana koskaan ryöminyt eikä kontannut, joten vuorotahtisuus jäi kokonaan väliin. Tämän takia lopulta valitsin potkupyörän ja sille tielle on jääty.

Lapsi, jolle kaikki uusi on vaikeaa

Keskimmäinen neiti on ollut koko ikänsä vähän hankalempi totuttaa mihinkään. Edes kenkiin tottuminen ei meinannut millään onnistua, joten pyöräilyn aloitus siirrettiin kokonaan hamaan tulevaisuuteen, joka on käytännössä nyt. Hänellä on ollut hieman ongelmia kehityksen kanssa aina ja sen lisäksi tunnesäätelytaidossa on puutteita. Tämän on perinyt varmasti meiltä vanhemmilta. Joskus tuntuu, että opetteleminen ja epäonnistuminen on tuolle 3-vuotiaalle todella vaikeita paikkoja, joten pyöräilykin haluttiin aloittaa pehmeästi sekä varovasti.

Lekkerin potkupyörä

Sain yhteistyönä meille Lekkerin potkupyörän. Pyörä, joka miellyttää ulkonäöltä ainakin omaa silmääni ja kelpasi enemmän kuin hyvin lapsellekin. Tämä pyörä on saatu Ipanaiselta, joka myy erilaisia potkupyöriä, joten kannattaa kurkata valikoima sieltä. Aloitettiin potkupyöräily varoen niin, että toinen vanhemmista käytännössä tuki pyörää koko ajan. Tällä tapaa välteltiin kaatumisia, jotka tuo neiti jo kävellessä ottaa tosi raskaasti. Siinä yhdessä potkutellessa tuli huomattua, että pyörä on painosuhteelta tosi hyvä tuollaiselle pienemmälle potkuttelijalle ja helppo pitää pystyssä. Sen lisäksi tykästyin noihin aitoihin renkaisiin!

Ensimmäinen potkuttelukerta oli onnistunut

Ensimmäinen reissu sujui siis hyvin ja pienen matkan lapsi meni myös yksin. Potkupyöräily on yksi hauskimpia asioita lasten kanssa, koska tätä on harrastettu jo monta vuotta esikoisen kanssa. Täytyy sanoa, että lapsena olisin itse tykännyt enemmän ehkä potkupyöräilystä kuin isosta ja raskaasta tavallisesta pyörästä. Tuolla potkiksella pääsee menemään haastavassa maastossa niin hyvin sekä tehtyä erilaisia temppuja. Lauttasaari on tunnettu metsäisistä reiteistä sekä kivikkoisesta ranta-alueesta ja esimerkiksi eilen lapset otti ilon irti siitä täysillä pyöriensä kanssa. Voi olla, että tämän kesän vielä saa kumpikin potkutella ja ehkä ensi kesänä sitten isompi pääsee polkimille!

Kumpi pyörä teidän lapsiltanne löytyy? Potku vai polku?

Kommentit (13)

Meillä mentiin polkupyörällä. Tuon 11v ollessa pieni ei potkupyöriä juuri näkynytköön. Oppi polkemaan ja jarruttamaan heti saatuaan pyörän pikkasta vailla 3v. Appareista oppi itsekseen 4v. Minusta ihan yhtä hyvä vaihtoehto on tavallinenkin pyörä, kunhan se on sopiva ja lapsen helppo polkea olematta raskas.

Esikoisen (10) aikana ei vielä hirveästi potkupyöriä ollut, joten hän sai polkupyörän. Oppi 5-vuotiaana polkemaan ilman apupyöriä. Nuorempi sai potkupyörän ja oppi 3-vuotiaana hetkessä polkemaan ilman apupyöriä. Luulen potkuttelusta olleen tässä apua. Teidän esikoinen on vuoden nuorempi kuin meidän kuopus, eli suosittelisin kyllä polkupyörän hankintaa jo nyt. Mitä vanhemmaksi polkupyöräilyn jättää, sitä hankalampi se on oppia, toki hälläkin useampi potkutteluvuosi takana niin siitä on varmasti apua 🙂 ja meillä lapset pyöräilee myös kouluntoimesta, joten ei kyllä onnistusi enää potkuttelu. Mietin myös potkupyörän kokoa, onko 7-vuotiaallekin potkupyöriä? Meillä junior vaihtoi juuri 24″ ja 21-vaihteiseen maasturiin ja on ihan onnensa kukkuloilla. Tämä vain ja ainoastaan hyvällä 🙂 Aurinkoista kevään jatkoa!

Hän ainakin tykkää kun potkupyörällä pääsee menee metsissä ja vaikeissa paikoissa ja kallioilla. On ollut aina temppuilija ja ninjailija. Noissa paikoissa ei normipyörällä taas pääsis 😀

Meillä kumpikin lapsi aloittanut potkupyörällä hiukan alle 2v iässä ja seuraavana kesänä just 3v synttäreiden aikaan oppineet ajamaan ilman apupyöriä tavallisella pyörällä. Nuorempi täyttää kesällä 4v ja siirtyi juuri Frogin 16tuumaiseen joka kevyt polkea ja hyvin sujuu 5km lenkit. Eli kun pyöriin siirrytte niin tärkeää on että pyörä on kevyt polkea ja luultavasti teidän isoin jo helposti pyöräilyn oppisi kun potkuttelua ilmeisesti takana useampi kesä.
Itse koen potkuttelun olevan hyvä keino oppia ajaman tavallisella ilman apupyöriä. Myös hiihtoon ja luisteluun potkuttelu kehittää hyvin tasapainoa.

Molemmat aloittanut potkupyörällä 2-vuotiaana. Poika siirtyi polkupyörään 4-vuotiaana ja tyttö heti 3-vuotta täytettyään. Kumpikin lähti heti ajamaan ilman apurattaita.

Meiltä löytyy sekä potkupyörä & polkupyörä. Lapsen on ollut aika helppo oppia ajamaan myös polkupyörää kun on pari vuotta jo painellut menemään potkupyörällä. Esikoisen aikaan ei ollut vielä potkupyörät IN, mutta hän oppi jo 3v polkemaan ilman apupyöriä. Nuorempi väliin polkee ja väliin potkuttelee.

Toi on kätevää jos nopeuttaa oppimista! 🙂

Potkupyörällä aloitettiin. Esikoinen ei siitä tykännyt yhtään ja siirryttiin nopeasti polkupyörään. Myös nuorempi aloitti potkupyörällä ja vauhdikkaasti menikin. Polkupyörään siirtyi kun halusi polkea niinkuin isoveli. Luulen, että potkupyörä auttoi tasapainon löytymisessä polkupyöräilyynkin. Meillä pyöräily on iso-osa arkea kesät talvet, koska meillä ei ole autoa. Nyt 6-vuotias ja 3-vuotias ajavat taitavasti ilman apurattaita omilla pyörillään. Pitemmillä matkoilla pienenpi istuu lasten istuimessa. Esikoisen kanssa tarvittiin alkuun kannustusta ja patistusta kovastikkin, mutta se kannatti, sillä hän nauttii nyt taidoistaan.

Kiva kuulla kokemuksia 🙂 Pitää varmaan ensi keväänä kokeilla meillekin ihan tavallista pyörää!

Meidän lapsilta on löytynyt sekaisin vähän kaikkia.
Potkupylrä on hyvä vaihtoehto pyöräilyn harjoittelemiseen. Siinä oppii tasapainon ja ohjauksen.
Polkupyörä apurattailla taas opettaa ohjaamisen ja polkuliikkeen sekä jarruttamisen.
Itse pyörällä ajamisessa taas yhdistyy tämä kaikki, kaikkia taitoja tarvitaan, mutta se, mikä taito on parempi opetella ennen toista, on sitten ihan makuasia.
Ehkä pääasia on, että menopeli on lapselle oikean kokoinen ja toimiva. Niin, ja että sitä käytetään myös.

Joo juuri näin! Tärkeää, että pääsee käyttöön 🙂

Vastaa käyttäjälle Nimetön Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Anette - Operaatio Äiti.

Anette - Operaatio Äiti.

Lauttasaarelaisen perheen elämää ja arjen kiemuroita höystettynä lastenvaatteilla sekä lukemattomilla kuvilla. Blogi sisältää paljon pohdintaa sekä realistisen katsauksen perheen arkeen.

Äiti -90. Isi -96. Poika 10/12. Tyttö 11/15. Tyttö 12/17. Poika 02/21. + 🐕🐕🐰🐰🐹

Arkisto

X