operaatio äiti - Banneri

Olen koko kevään puhunut kehopositiivisuudesta ja otsikosta huolimatta puhun siitä EDELLEEN. Jokainen kroppa on kaunis juuri sellaisena kuin on, mutta tarkoittaako kropan hyväksyminen sitä, että kannattaa unohtaa samassa oma terveytensä? Onko näillä kahdella asialla mitään tekemistä toistensa kanssa?

 

Nainen sinä olet ruma, sanoin itselleni

Vuosi sitten ajattelin peilikuvaa katsoessa, että läski, pulla, merimursu, hyllyvä valas ja iljettävä rumilus. Rutistelin kolmen lapsen mahaa käsilläni erilaisiin ilmeisiin ja näytin itselleni kieltä. Nainen sinä olet ruma ajattelin ja puin päälleni kropan peittävän kaavun, jota kai mekoksikin kutsutaan. Kaavut oli yksi vaatekaappini pilareista ja niitä etsin kaupastakin aina. Oli helpompi piiloutua säkkiin kuin näyttää maailmalle se, missä kaikki pursui ja vyöryi ulos.

Fake it until you make it

Tänä keväänä inspiroiduin siitä ajatuksesta, että jokainen kroppa on kaunis ja en koskaan katso kadulla minkään mallisia ihmisiä pahalla, joten miksi katsoa omaakaan kroppaa rumasti. Kävelin peilin eteen ja tuijotin itseäni niin kauan, että aloin uskomaan omaan kauneuteen. Fake it until you make it. Ajan kanssa aloin uskoa omaan kauneuteen ja näinpä se oma positiivinen ajatustapa alkoi näkyä instassa sekä blogissakin. Opin hyväksymään kroppani juuri sellaisena kuin se onkin. Kaupassa aloin jättämään kaavut nurkkaan ja etsin vaatteita, jotka istuivat. Oma mielipiteeni on se, että istuvat vaatteet tekee ihmisestä kauniin, vaikka välistä vähän ylimääräistä pursuaisikin. Kauneutta on kantaa kroppansa ylpeydellä sen mallista ja muodosta huolimatta.

Kehopositiivisuus

Tätä ajatustapaa kutsutaan ilmeisesti kehopositiivisuudeksi. Olet sitten todella laiha, keskikäyrällä tai todella lihava, olet täydellinen juuri sellaisena kuin olet. Ei ole olemassa mitään ihannetta, johon pitäisi tähdätä tai minkä rinnalla itseään kannattaisi hävetä. Elämäntilanteet, geenit ja esimerkiksi raskaudet vaikuttavat kehon malliin, joten joskus käy niin, että me lihotaan tai laihdutaan ihan hirveästi. On raskasta katsella kuinka ihmiset soimaavat itseään kropan tai ulkonäön suhteen. Osaisipa yhä useampi tajuta, että napapaidat on kaikille ja ei ole olemassa vain tietylle kroppatyypille sopivia vaatteita. Leuka pystyyn ja ulos, juuri sinä siellä olet upea!

 

Kehopositiivisuus ja terveys – kuuluuko ne yhteen?

Kehopositiivisuus on tärkeää. Terveys on tärkeää. Onko näillä kahdella tekemistä toistensa kanssa? Ihminen voi ajatella, että ”mun ei tarvii/mä voin tehdä mitä mä haluan”. Jep, jokainen voi tehdä mitä haluaa, mutta mielestäni elämässä kannattaa aina muistaa terveyden tärkeys. Kehopositiivisuus on oman itsensä hyväksymistä ja tärkeää omana itsenään. Olen myös sitä mieltä, että kannattaa kuitenkin huolehtia omasta terveydestään niin pitkälle kuin pystyy. Ihmisen ei tarvitse liikkua laihtuakseen, mutta se kannattaa tehdä sen takia, että se tekee fyysiselle kunnolle ja jaksamiselle hyvää. Ihminen voi syödä herkkuja, mutta sitäkin kannattaa tehdä kohtuudella, koska liikasyöminen oikeasti rasittaa elimistöä. Elämän ei tarvitse olla hikitreeniä ja dieettejä. Sen ei kannata kuitenkaan olla myöskään pelkkää sokeria ja sohvanpohjaa.

Löin laimi terveyden, koska olin muka tarpeeksi hyvä tällaisena

Keväällä itselläni kehopositiivisuus meni vähän yli. Päähän nousi lievä ylimielisyys, jonka hinta oli vain omassa terveydessäni. En mennyt lenkille, koska ajattelin olevani hyvä tällaisena. Söin suklaapatukan toisen perään, koska mitä väliä. Henkinen terveys kärsii fyysisen terveyden perässä ja oikeasti voin aika huonosti loppukeväästä. Olin lihava, turvonnut ja koko ajan pahalla mielellä. Elimistö oli täynnä kaikkea epäterveellistä ja epäsäännöllisyyttä eikä voinut ollenkaan hyvin.

Edelleen ylipainoinen, mutta terveempi

Tein ryhtiliikkeen ja aloin liikkumaan edes vähän enemmän. Tarkoitan ihan vain sellaista portaat hissin sijaan, ulkoilemaan lasten kanssa, kotilihastreeniä ja vastaavaa. Muutin myös hieman ruokailutottumuksia ja kasvatin vihannesten määrää lautasella pienentäen samalla hiilihydraatteja. Lopetin leivät, otin tilalle näkkärit. Vähensin limua, aloin juomaan vettä. Siirsin herkut iltaan ja lopetin päivällä napostelun. Laihduin todella nopeasti viisi kiloa ja tuntui kuin elimistö olisi taas herännyt eloon. Olen edelleen painoindeksin mukaan ylipainoinen, mutta en häpeä itseäni yhtään. Tykkään kropastani ja puen itseäni miten haluan, mutta silti yritän elää terveemmin. Kehopositiivisuuden ei tarvitse sulkea pois terveyttä eikä terveys tarkoita suoraan keskikäyrälle menoa.

Kommentit (10)

Hei.

Ensinnäkin, perheenne on ihana ja seuraan aktiivisesti niin blogia kuin instaakin! Ihailen etenkin sitä, miten lapset saavat touhuta rannoilla missä tahansa vaatteissa ja miten omistautuneita olette miehesi kanssa lapsillenne ja perheellenne.

Tästä tekstistä heräsi samoja ajatuksia, kuin minulle ennenkin tähän kehopositiivisuuteen liittyen. Olen hieman huolissani siitä, mihin tämä kaikki hyväksyntä meitä ohjaa.

Jokainen keho ei ole terve. Kaikkien kehojen hyväksyminen ja ”salliva” terveys on vähän ristiriitaista ja harhaanjohtavaa – edelleen on yhtä haitallista olla liian laiha tai ylipainoinen, vaikka olemme oppineet näkemään kauneutta ihanteiden ulkopuolella.

Ehkä tässä kaikessa on kyse juuri jokaisen kehon arvokkuudesta. Kenenkään arvokkuutta ei pitäisi koskaan mitata painossa, numeroissa. Omaa itseä täytyy oppia arvostamaan, etenkin muulla kuin kehollisuuden tavoin. Silloin tavoitteena on lopulta myös terveys, eikä kehon huonovointisuuden hyväksyminen.

Kehopositiivisuuden täytyisi aina kattaa koskemattomuus. Kenenkään asia ei ole tulla kertomaan, että jonkun toisen keho on huono tai väärä. Milloin toiselle voi silloin sanoa, että on huolestunut ali- tai ylipainosta?

Kaikki kun eivät huomaa, tai eivät halua huomata vaaroja, joita kehollisuuteen liittyy. Me olemme vastuussa siitä omasta, mutta osin myös lastemme kehollisuudesta. Mihin saamme puuttua, miten ohjata niin, että hyväksymme ja opetamme arvostamaan, mutta pidämme turvassa?

Tämä on niin kovin vaikeaa. Kiitos silti näistä ajatuksista Anette, sinulla on upea keho, ja olet mielestäni omien ajatustesi kanssa aivan asian ytimessä.

Hyvää kesää!

Yt. Heidi

Kehopositiivisuudella ei ole mitään tekemistä terveyden kanssa. Et voi toisen painosta tai ulkonäöstä päätellä kuinka terve henkilö on, paljonko hän liikkuu tai mitä hän syö.
Kehopositiivisuus on kannanotto yhteiskunnallista ongelmaa eli kehosta johtuvaa syrjintää vastaan, joten kehopositiivisuus ei voi missään tilanteessa mennä yli.

Hyvä kirjoitus!! Itse olen pohtinut tätä samaa, koska koitan pudottaa painoa itseni takia, mutta saan kommentteja ”ei sun tarvi laihduttaa, ole tyytyväinen itseesi, älä tuijota vaakaa” jne.
Ihmisten tuntuu olevan vaikeaa ymmärtää, että haluan painoa pois, koska haluan välttää ylipainosta johtuvat terveysongelmat/suuremman riskin niihin, haluan jaksaa hyvin ja olla energinen….!! Ja tää kaikki tuntuu musta hyvältä ja oikealta, teen sen itseni vuoksi – en muiden mielipiteiden vuoksi.

Toivottavasti elintasosairaudet ei lisäänny, kun sekoitetaan kehopositiivisuus ja terveysasiat.

Laiha ei välttämättä ole kaunis eikä ylipainoinen automaattisesti ruma! Kauneus tulee myös siitä millainen ihminen on sisältä! Ja siitä, että hyväksyy itsensä ja miten ”kantaa” itsensä.

Juuri näin!!

Kehopositiivisuus on tervetullut ilmiö, toki monet pitävät sitä liikalihavuuden ihannointina. Luulen että yksi syy mun painon kanssa kamppailuun on ollut siinä, että naisihanteet on (usein) ollut mun lapsuudessa ja nuoruudessa alipainoisia. Minä olen ollut aina normaalipainon yläkäyrillä tai ylipainon puolella, joten olen pitänyt itseäni ”läskinä”. Mä aloitin elämäntaparemontin maaliskuussa, aloin syömään terveellisemmin ja hiljalleen lisäämään liikuntaa, nyt kesällä palkitsin itseni personal trainerillä että saan uutta puhtia salitreeniin. Ensimmäinen havainto elämäntaparemontin alkaessa oli kohonnut energiataso, tuntui että se paha sokerikoukku oli imenyt musta kaikki mehut ja olin jatkuvasti väsynyt ja kiukkuinen. Seuraavaksi huomasin että iho alkoi kirkastumaan. Tottakai senttejä on lähtenyt ympärikehoa, mutta suurin syy juhlaan on tyyntynyt mieli ja se että mussa on niin paljon voimaa mistä olen elänyt täysin tietämättömänä. Elämäntaparemontit ottaa alkuun aika paljon energiaa, kun keho ja mieli ei ymmärrä mitä tämä uusi ravinto sekä kasvanut liikunnan määrä on, mutta on kyllä ehdottamasti sen arvoista! Enään en treenaa ”peilinkautta” eli hakien niitä ulkoisia muutoksen merkkejä, vaan liikunnan ilon ja hyvän tasapainoisen ruokavalion kautta, jolloin mun mielellä ja keholla on hyvä olla. Ulkoiset muutokset seuraa ajan kanssa mukana! Kivaa kesää sulle ja sun perheelle.

Ihanaa kesää!!

Kiitos kommentista ja sun näkökulmista!!!

Vastaa käyttäjälle Heidi H. Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Anette - Operaatio Äiti.

Anette - Operaatio Äiti.

Lauttasaarelaisen perheen elämää ja arjen kiemuroita höystettynä lastenvaatteilla sekä lukemattomilla kuvilla. Blogi sisältää paljon pohdintaa sekä realistisen katsauksen perheen arkeen.

Äiti -90. Isi -96. Poika 10/12. Tyttö 11/15. Tyttö 12/17. Poika 02/21. + 🐕🐕🐰🐰🐹

Arkisto

X