Perhe saapuu puistoon. Lapset juoksevat joka suuntaan iloinen virne kasvoillaan. Mitä tekee lasten mukana tullut vanhempi? Onko sillä edes mitään väliä? Vanhempana toimiminen on joskus haastavaa, koska sitä voi tuntea olevansa jatkuvasti suurennuslasin alla.
Leikkipuistossa näkee kaikenlaisia perheitä
Vanhemmuuteen kuuluu ulkoilu, halusit sitä tai et. Itselleni ulkoilu puistoissa on vähän takkuavaa, mutta lasten kautta on vähän väkisin siihen oppinut. Viihdytän itseäni sillä, että vaihdellaan leikkipuistoja nykyään, koska se tuo hommaan vähän mielenkiintoa lisää. Leikkipuistoissa tulee kyllä tällaisena introverttina huomattua kaikenlaista. Olen aina ollut kova tarkkailemaan ja katselen paljon, mitä muut perheet tekevät. En tuomitakseni ollenkaan, vaan ihan vain, koska niin tulee tehtyä tällaisena tylsistyneenä vanhempana.
Kaikesta on helppo toinen haukkua
Aina ajoittain tulee vastaan somessa keskusteluja, joissa haukutaan joku vanhempi. Melko usein haukkumisen kohteena on joku, joka ei vahtinut lastaan tarpeeksi tai joku, jonka lapsi huusi liikaa. Faktahan on se, että joskus lapset onnistuu varastamaan toiselta lapion, vaikka niitä kuinka vahdittaisiin. Fakta on myös se, että lapsi saattaa huutaa silti, vaikka vanhempi olisi yrittänyt kaikkensa. Itselleni on lähiaikoina tullut tutuksi ne hetket, joissa pitelen huutavaa taaperoa ja kaikki tuijottaa ympärillä. Siinäpä sitä sitten hyssyttelee ja hymyilee tuomitseville katseille.
”Välinpitämätön roikkuu kännykällä”
Yksi isoimpia valittamisen aiheita somessa esimerkiksi on se, että leikkipuistoon tullut äiti tai iskä roikkuu puhelimella. Siis hyi häpeä sentään! Sitä parjataan aiheesta oikein tietävään sävyyn ja kerrotaan keskustelun edetessä, että kyllä vanhemman kuuluu olla lapselleen läsnä. En ole koskaan ymmärtänyt näitä paremmin tietäviä vanhempia, koska ei kukaan pääse kurkkaamaan oikeasti sitä pintaa syvemmälle.
Vanhemmallakin on oikeus hengähtää
Joskus arki lasten kanssa on tosi raskasta ja siellä kotona saa tukka putkella juosta täyttämässä lapsen tarpeita. Aamulla herätessä alkaa jatkuva lapsen viihdyttäminen ja tarpeista huolehtiminen. Sitä rumbaa jatkuessa nelisenkin tuntia, on kiva välillä pistää nenänsä ovesta ulos. Ulkomaailma tarjoaa virikkeiden ihmeellisen maailman taaperolle ja tämä kykenee edes hetken viihtymään omissa oloissaan. Silloin on enemmän kuin sallittua kaivaa esiin puhelin tai kirja tai lehti ja ottaa aikaa vähän itselleenkin.
Nykymaailma syyllistää liikaa
Nykymaailma syyllistää vanhempia liian helposti. Aina tulee joku, joka osaa kertoa paremmat tavat toimia. Aina on joku mielipide jokaiseen asiaan ja se muistetaan kailottaa kovaan ääneen. Yritänkin tässä sanoa muille vanhemmille siellä, että älkäähän syyllistykö liikaa arjessa. Vanhemmuus ei ole ylisuorittamista, vaan siihen voi kuulua virheitä, taukoja ja omaa aikaakin.
Lue myös:
Kommentit (5)
So tue. Itse kärsin äitiysmasennuksesta ja sen jälkeen lapsiluku jäi kahteen.
Menihän se ohi mutta aikaa se vei. Tsemppiä!
Itseä ei haittaa kännykän katsominen, jos edelleen katsotaan omien muksujen perään. Itse olen kuitenkin milloin huutanut parvekkeelta pihassa kännykkää räpläävälle äidille, että sun taapero juoksee tuolla autotielle tai leikittänyt rannalla/puistossa välillä neljääkin muksua oman lisäksi, kun vanhemmat ovat kännykällä (en siis omasta halusta, vaan lapset ovat selvästi kaivanneet seuraa ja väkisin juntanneet itsensä kännykättömän aikuisen kylkeen kiinni). Olen joutunut puuttumaan siihen, kun vieras lapsi potkii omaani ja lopulta huomauttamaan asiasta kuulokkeet päässä videota katsoneelle isälle. Ja vaikka aamu olisikin ollut hankala ei se tarkoita sitä, että vieras äiti uimarannalla jaksaa kaitsea sitä sinunkin muksua. Tiedän, että tämä ei ollut sun pointti, mutta tästä syystä itse nykyään kiroan heti mielessäni, kun joku kaivaa puistossa kännykän esiin. Tai skippaan puiston kokonaan. 😊
Niin,toi on kyllä vähän asia tosiaan erikseen. Kyllä ne lapset seuraakin joskus kaipaa ja sit tauko ja myöhemmälle 🙂
Kyllä välillä on ihan hyväkin vähän syyllistyä.
Kyllä minä ainakin toivon, että välillä vähän syyllistyttäisiin siktä kännykän käytöstä tai lukemattomadta iltasadusta. Pieni syyllistyminen hampurilaisateriasta tai hermojen menetyksestä voi tehdä myös hyvää.
Syyllistyminen voi parhaimmillaan johtaa muutokseen ja tsemppaukseen: hoidan tämän kyllä!
Niin. Terve syyllistyminen ja itsensä haastaminen on eri juttu, kun se, että syyllistää itsensä epäkelvoksi tai osaamattomaksi 🙂