operaatio äiti - Banneri

Lastensuojelu on asia, joka monessa herättää negatiivisia tunteita. Lasusta puhuessa moni vääntää naamansa irveeseen eikä ymmärrä, että lastensuojelu on oikeasti ihan meitä varten auttamassa eikä kiusaamassa.

Lasua väärinkäytetään

Lasusta on tullut monelle peliväline, jota heitetään tiskiin joka välissä. Lasua käytetään uhkailuna, kun toinen toimii jonkun mielestä väärin. Kasvatuksen eroava mielipide ei ole mikään syy tehdä ilmoitusta. Tällöin tulee fiilis, että toinen yritetään kiristää lastensuojelun kautta toimimaan samoin kuin itse toimii. On erittäin väärin, että lasusta on tullut joillekin keino kostaa tai näpäyttää.

Hupihuutelulla syödään tärkeän asian pohjaa

Lasulla uhkailu ja pelottelu vie tärkeän asian sanomaa pois. Ihmisillä voi tulla pelko lastensuojelua kohtaan eikä kaikki enää uskallakaan hakea apua. Se, että lasua väärinkäytetään on todella huono juttu, koska moni lastensuojelua tarvitseva ihminen ei uskalla hakeutua sinne avun piiriin peloissaan lastensa menettämisestä. Lastensuojelu ei ole mikään mörköpalvelu, joka hakee ihmisten lapsia pois, vaan se on paikka, josta voi oikeasti saada sitä apua arkeen ja omaan jaksamiseen.

Ei lasua pidä hävetä

Lasusta on tehty turhaan häpeämerkki. Ihmiset naureskelevat tuolle ilmoitukselle, vaikka siinä ei ole mitään naurettavaa. Ei pitäisi olla häpeä kertoa kahvipöydässä, että perheellä on lasun asiakkuus. Lastensuojelu ei tarkoita sitä, että joku olisi epäonnistunut vanhempana tai lapsilla olisi hätä. Joskus ilmoituksia tehdään ennakoivana ja ihan arjen tukenakin. Miljoonat äidit ja isät kärsivät massiivisesta väsymyksestä, joka tulee lasten myötä. Aina ei vain omat voimavarat riitä ja silloin olisi todella hyvä saada apua. Mekin tehtiin meidän perheestä lastensuojeluilmoitus parisen vuotta sitten, kun ei enää osattu auttaa yhtä lapsistamme. Päästiin tätä kautta ennakoivan avun piiriin eikä yhtään hävetä kertoa tätä ääneen.

Liian vähän kerrotaan hyviä kokemuksia ääneen

Negaa pyörii ympärillä koko ajan. On aika kertoa myös niitä hyviä kokemuksiä ääneen, jotta se väärä leima lastensuojelun ympäriltä edes hieman hälvenisi. Aikanaan moni varoitti, että ei kannata tehdä lasua, koska lapset viedään, mutta mihinkäs ne vietäisiin rakastavilta vanhemmilta, jotka tekee kaikkensa lasten eteen?

Meillä tilanne oli vaikea vielä pari vuotta sitten. Vanhempana ei eväät lapsen auttamiseen riittäneet eikä apua ollut muutenkaan helposti saatavilla. Meistä vanhemmista oli tärkeä tässä välissä mennä itseensä ja tehdä tuo ilmoitus. Ensimmäisenä halusimme tietenkin selvittää, että voiko lapsen hankaluudet johtua meistä vanhemmista ja meidän puutteista. Ei johtunut, vaan lapsi itse pääsi avun piiriin ja sai arkeen tarvitsemansa tuen, joka on muuttanut elämää paljon mieleisemmäksi. Ollaan saatu paljon vastauksia kysymyksiin, meillä on käynyt kiva tyyppi auttamassa arjessa ja esimerkiksi viime keväänä hänestä oli hurjasti apua, kun olin todella väsähtänyt. Olen aina pärjännyt vanhempana ihan hyvin, mutta nyt koen pärjääväni vielä paremmin. Koko ennakoiva työ on ollut positiivisesti sävytettyä alusta loppuun asti eikä missään vaiheessa painostavaa tai ikävää.

Se tunne, kun tehdään perätön lasu

Viime viikolla meidän perheestä tehtiin perätön lasu somepalstojen perusteella. Tulin tästä ilmoituksesta lähinnä vain surulliseksi. Miksi lastensuojelun hyvää työtä halutaan nakertaa ja viedä mahdollisuus apuun niiltä, jotka sitä oikeasti tarvitsevat? Meistä tehty lasu oli väännetty jotenkin todella väkisin ja se sisälsi monta kohtaa. En muista tuota aivan sanasta sanaan, mutta tällaisia kohtia siitä esimerkiksi löytyi:

”Perhe suunnittelee neljättä lasta ja muuttoa pienempään asuntoon. Mies on liian paljon läsnä arjessa lasten kanssa eikä tajua voimavarojansa. Äiti ei ole vuorovaikutuksessa lapsiinsa. Sukulaiset syytävät tuhansittain tähän perheeseen rahaa. Vanhempien työllistyminen näyttää epärealistiselta. Äiti kirjoittaa someen perheensä asioista. Esikoinen kulkee yksin kouluun liian pitkän matkan. jne.”

Jokaisesta ilmoituksesta tulee aina perheelle soitto. Vähän jo odottelinkin noiden palstoilla riehuneiden anonyymien seuraksena ilmoitusta. Virkailijan luettua ääneen tuon ilmoituksen sisällön, naurahdin kyllä ääneen, vaikka ei se kovin asiallista ollut. Yllätyin, että joku aikuinen ihminen luulee, että lastensuojelu on sitä varten, että joku toinen ihminen voidaan vääntää samaan ajatusmalliin, mitä hän itse toteuttaa.

Miksi lasua kiinnostaisi tehdäänkö me lisää lapsia vai pitäisikö sieltä tulla nyt postissa kondomipaketti? Tai miksi lastensuojelua kiinnostaisi, jos joku saakin rahallista tukea jotenkin? Eikö se vain aja perheen hyvinvointia eteenpäin. Ei se lastensuojelu sieltä ketään tänne kotiin lähetä valvomaan, että otanko koneen syliin ja mitä kirjoittelen somessa tai kaadunko mieheni kanssa lakanoiden väliin tekemään lisää lapsia. Ymmärrän, että joillakin on mielipiteitä meidän elämästä ja se on aivan täysin okei ollut aina. Se sitten taas menee jo pakkomielteiseksi, että ne mielipiteet yritetään saada läpi hyödyntäen lastensuojelua.

Tuossa ilmoituksessa ei ollut yhtäkään kohtaa, joka olisi mennyt läpi huolenaiheena. Jokainen ”lasun syistä” oli tällä kertaa lähtöisin juoruista, joita somessa nyt näköjään tuppaa kiertämään. Me ollaan oltu ennakoivassa työssä jo pitkään vapaaehtoisesti ja siellähän ne huolet olisi jo nousseet esiin, jos sellaisia olisi.

Älä pelaa, vaan kerro ennemmin huolesi

Ei lasun tekemistä pidä pelätä. Jos joku on aidosti huolissaan meidän perheestä, olen tästä otettu. On hienoa, että me täällä pidetään toisistamme huolta ja autetaan etsimään sitä apua. Mielummin oikeastaan se ilmoitus kannattaa tehdä kuin jättää tekemättä, jos huoli herää, koska siitä ei aiheudu mitään haittaa kenellekään. Kiristäminen, hupihuutelu ja pelaaminen taas kannattaa jättää pois, koska se voi aidosti haitata lastensuojelutyötä.

Uskalla hakea apua ajoissa

Lopuksi vielä haluan kannustaa siihen, että sitä apua kannattaa uskaltaa hakea, jos huomaa ongelmia omassa arjessaan. Lasusta ei pidä olla huolissaan, vaan se apu ottaa vastaan avoimesti. Miksi olla ihan väsynyt ja lopussa, kun voi myös saada apua? Lastensuojelu ei ole leima huonouteen tai tarkoita, että olet epäonnistunut. Jos joku läheinen tekee yllättäen perheestäsi ilmoituksen, siihen kannattaa suhtautua myönteisesti oli se sitten perätön tai ei. Joskus läheinen ehkä näkee sivusta enemmän kuin ihminen itse ja joskus taas läheinen haluaa aiheuttaa teollaan kiusaa. Tällöin usein työntekijä soittaa ilmoituksen saatuaan ja kartoittaa tilanteen. Jos ilmoitus on perätön, ei asiakkuutta synny. Jos jaksamisessa taas on ongelmia, sitä voi vihdoin hengähtää, koska apua on tulossa.

Haluan herättää keskustelua aiheesta. Laittakaahan asiasta kommenttia tulemaan!

Lue myös : Tein meistä lasun

 

Seuraa myös INSTAGRAM :  @operaatioaiti

Kommentit (37)

Korjausta vielä kaikkiin edellisiin. Lastensuojeluilmoitus ei tee asiakkuutta lastensuojeluun. Ilmoituksen kiireellisyyden arvioinnin (7vrk) jälkeen joko alkaa sosiaalihuollon alainen asiakkuus, jossa tehdään palvelutarpeen arviointi tai syytä palvelutarpeen arvioinnille ei muodostu. Lain mukaan pta on tehtävä 3kk aikana, jonka jälkeen joko asiakkuus loppuu, jatkuu sosiaalihuoltolain mukaisena asiakkuutena tai lastensuojelun asiakkuutena.

Lastensuojeluun pääsy nykylain puitteissa vaatii jo aika paljon, ensisijaisesti on ensin oltava shl-asiakkuus ja jos se ei riitä ja muutama muu kriteeri täyttyy niin sitten asiakkuus lastensuojelussa on paikallaan. Poikkeuksena toki kiireellisen sijoituksen kriteerit, jotka nekin on jo jonkin verran vaativat.

Meillä oli pari vuotta eron jälkeen tilanne että oltiin sovittu koska lasten isä tapaa lapsensa ja kaikki muut menot ja lomalennot oli rakennettu sen ympärille. Yhtäkkiä isä soitti että haluaa lapset eri aikaan. Sanoin että ei onnistu, kaikki suunnitelmat on tehty hänen halujensa mukaan ja ei pysty enää vaihtamaan juuri tähän ajankohtaan. Johonkin toiseen kylläkin. Ex suuttui ihan pirusti ja huusi että hän vaihtaa työtä ja siksi meidän lomajutuilla ei ole väliä vaan pitää tehdä kuten hän sanoo. Seuraavana päivänä soitettiin että oli tehnyt lasun lasten henkisestä väkivallasta.
Meinasivat aika kumileimasimena tehdä päätöksen että ei huolta (oltiin jo oltu asiakkaana koska lastenvalvoja teki lasun isästä joka uhkaili tappavansa kaikki) mutta pyysin että oikeasti selvittävät esim hoidosta ja eskarista mitä mieltä siellä ollaan ja tulevat meille käymään,niin ei sitten tarvitse tähän asiaan ihan heti palata.
Tulivat siihen lopputulokseen että ei pienintäkään huolta.Asiaan ei olla sen jälkeen palattu ja lapset voi edelleen hyvin.
Mua ei pänni sinänsä yhtään että teki kiusalasun, osoittipa vaan oman idiotisminsa.
Pahinta on nämä nimettömät huutelijat. Näille ilkiöille ei tule mieleen että he vievät resursseja ihan oikeasti apua tarvitsevilta. Nimettömyys pitäisi poistaa ja selvästi kiusaamistarkoituksessa tehty lasu laittaa rangaistavaksi.

Meistäkin on tehty ilmoitus ja ihan luvalla. Jotta saimme lapsen tarpeellisten tukitoimien piiriin. Asiakkuus kesti joitain vuosia ja saimme todella paljon apua ja tukea sieltä. Emme ole enää asiakkaita ja lapsen asiat ovat hyvin. Vain hyvää sanottavaa sossusta. Tuonkin kyllä sanoin ääneen alussa että pelottaa jos otatte lapsen meiltä. Tähän työntekijämme tuumi että se vaatisi kyllä sellaisia asioita joita hän ei meidän kodissa näe tai epäile.
Tuo on ihan totta että ilmoituksilla kiusanteko on typerää ja kuormittaa entisestään sossun liikatyöllistettyä porukkaa.

Hetken aikaa pohdin kehtaanko kommentoida, mutta pakkohan mun on.

Toisin kuin kuvitellaan, lastensuojeluilmoituksen tekeminen on myös tavalliselle kansalaiselle ”velvollisuus” jos lakia katselee. Ajatuksena on, että myös yksityishenkilö saa ja pitää tehdä ilmoitus kun huoli lapsesta herää. Huolen aiheet voi olla tapauksesta riippuen oikeastaan mitä vain, mutta ilmoitus on silti tärkeä tehdä. Tämähän nyt aiheuttaa sitten myös kuvaamasi haasteen, että niitä ilmoituksia tehdään myös kiusallaan ja ns. väärin perustein. Mitä itse olen huomannut, niin ne ilmoitukset joissa ilmoittaja jättää tietonsa näkyviin, ovat usein myöskin lähempänä aitoa huolta, kuin ne, jotka tehdään nimettöminä. Toisaalta nimettömyys on tärkeää niissä tapauksissa, joissa on aito huoli lapsesta, mutta esimerkiksi aikuisten väliset suhteet voivat olla muutoin esteenä ilmoituksen tekoon.

Ilmoituksen tekeminen on helppoa, mutta aina kannattaisi kuitenkin harkita ennen ilmoituksen tekoa. Niissä tilanteissa, joissa tilanne on mahdollisesti niin kriisiytynyt että ilmoitus on tehtävä heti, voikin soittaa suoraan häkeen, muutoin voi odottaa hetken ja pohtia asiaa. Ihmisten täytyisi muistaa se, että sosiaalipuolen työntekijätilanne on paikoitellen kriittinen eri puolilla Suomea. Kaikki ilmoitukset on käytävä läpi, siihen on aikaa se 7vrk. Kuitenkaan henkilöstöä ei ole tarpeeksi. Ns. Turhat ilmoitukset vain entisestään ruuhkauttavat jo ennestään ruuhkaista sossua ja ne tapaukset jotka aidosti tukea tarvitsevat jäävät herkemmin kaikkien ilmoitusten alle piiloon.

Lastensuojelu ei kuitenkaan tosiaan ole mikään mörkö, eikä sieltä suoraan tulla hakemaan lapsia pois kotoa (poislukien kriisitilanteet, joissa kiireellinen sijoitus on ainoa ratkaisu). Laki lähtee siitä, että lapselle ja tämän perheelle on aina ensin tarjottava kevyintä mahdollista tukitoimea, ja huostaanotto on siis siellä toimenpiteiden häntäpäässä, koska on se järein. Huostaanotto on myös prosessina yllättävän pitkä ja usein kiertää hallinto-oikeuden kautta, joten ennen tätä on yleensä lapsen historiassa pitkä lista erilaisia tukitoimia joita on tarjottu.

Siinä olen kanssasi samaa mieltä, että lastensuojelua ei pitäisi hävetä. Me ollaan vanhempina kaikki ihmisiä ja vaikka kuinka parhaansa yrittää, voi lapsen haasteet olla toisinaan sellaisia, että vahvempikin tarvitsee tukea. Oma mielipide on, että parasta mahdollista vanhemmuutta on tunnistaa ja tunnustaa omat heikkoudet ja pyytää tilanteen niin vaatiessa apua. On surullista, että vanhemmat ympäri Suomen joko kokevat huonoutta lastensuojelun asiakkuuden takia, mutta surullisempaa on, että ulkopuoliset vielä kritisoivat ja ylenkatsovat perhettä jossa tällainen asiakkuus on, syystä taikka toisesta. Kaikista surullisimpia ovat ne tilanteet, joissa ulkopuoliset eivät edes tunne perhettä, taustoja, haasteita, vaan luovat mielikuvia esim. Somen kautta saaduista tiedoista, jotka lopulta ovat julkaisijan itsensä valitsemia paloja elämästään. Eivät koko totuus.

Lopuksi vielä se, että meillä ei ole muilla tässä perheessä asiakkuutta lastensuojeluun paitsi minulla joka olen siellä töissä. 🙈 Tsemppiä Anette!

Kiitos kiitos kattavasta kommentista! Avasit asiaa hyvin!

Yhtään en häpeile että itse olen lapsestani lasun tehnyt mieheni kanssa.Kyseessä teini joka ei asetu rajoihin ja on aggressiivinen.Parhaiten apua saa kun on lastensuojelun asiakas,perheneuvola olis toiminut varmaan ennen kuin lapsi kasvoi teiniksi sillä olihan noita ongelmia jo vuosia.
Yksin en enää osaa enkä jaksa!

Hyvä sinä ❤

Mun siskosta tehtiin lasu koska sillä oli näppyjä naamassa (varhaisteini) ja sit ne vei sen pois koska hän ei muka käy suihkussa kotonaan. No kun näpyt ei hövinny lastenkodissa alettiin vanhempia syyttää juopoiksi ja kun tämä todettiin vääräksi alettiin keksimään muita syitä miksi lapsi ei pääse kotiin vaikka itkee ikävää. Meni usko lastensuojeluun, aina kun heiltä kysyy lasta kotiin nii tämä kaikki tehdään ”lapsen parhaaksi”, puheluja kuunnellaan kun soitetaan ja lapsen tekstiviestit luetaan. Hän ei myöskään pääse näkemään meitä muita sisaruksia kuin kerran kuukaudessa valvotusti 2 tunnin ajan.

Vaikea sanoa näihin mitään,kun en tapausta tunne ❤

Meillekin tehtiin perätön ilmoitus lasuun ja tulivat kotiin asti keskustelemaan asiasta. Varmasti joku lapsia inhoava naapuri oli soittanut että lapsi huutaa yöt ja päivät kuulemma. Silloin oli kuuma kesä ja lapsi tuskissaan kuumuudessa ja hampaita tuli ja eka uhmis. Tottakai se vähän huusi, mutta ei yötä päivää eikä erityisen paljon. Vieri naapurit oli ihan ihmeissään ja kertoivat että normaaleja lapsi perheen ääniä vain kuuluu. Toinen naapuri oli vielä päiväkodissa töissä ja hänellä oli lapsenlapsia jotka pitivät kyläillessä kovempaa meteliä kuin meillä pidettiin. Toisella puolella asuva naapuri sanoi että eivät ole kuulleet mitään ihmeellistä tai huolestuttavaa. Hohhoijaa sanon vaan. Tuli huono äiti fiilis vaikka mitään ei oikeasti ollut tapahtunutkaan. Lasun työntekijät laittoivat kyllä heti väärähälytys merkinnän ja pahoittelivat. Heidän on pakko reagoida jokaiseen hälytykseen vaikka olisi aiheeton.

Joo niin täytyy reagoida! Eikä siitä perheille ole haittaa, mutta lastensuojelu kyllä kuormittuu melkoisesti..

Tein myäs itse lasun perheestämme ja se oli paras päätös ikinä! Saamme perhetyön kautta apua meidän vanhempien väliseen vuorovaikutukseen ja tukea kasvatuksen haasteisiin. Miehen itsetunto isänä on kasvanut ja riidat saamme loppumaan lyhyeen entisen päiviä kestäneen valtataistelun sijaan. Ilman perhetyötä olis varmaan jo erottu. Nyt asiat on valoisia ja me saatiin yhdessä kriisi selätettyä ennen kuin se kunnolla edes alkoi.

Kuulostaa mahtavalta ❤

Tein joku aika sitten ilmoituksen itsestäni, tai meidän perheestä siis. Noin viikon sisään mulle soitettiin ja pääsin heti juttelemaan asioista kahden lasten suojelun työntekijän kanssa. Tuli sellainen olo että ei tarvitse jaksaa yksin kaikkea, vaikeisiin tilanteisiin saa ja pitää hakea apua. Sain apua ja olisin saanut sitä varmasti enemmänkin mutta siihen hetkeen meille riitti että pääsin itse juttelemaan ammattilaisten kanssa asioista jotka vaivasivat ja mulle jäi pelkästään positiivinen kuva tästä. Hyvä että myös otit kantaa tähän, näin tosiaan varmasti saa sitä negatiivista leimaa pikkuhiljaa hälvenemään ja varmasti kynnystä hakea apua alennettua. Tsemppiä teille syksyyn 🍁

Kiitos ❤❤

Pitäisi saada ihan tuntuvat sakot jos näitä ilmoituksia tekee ihan huvikseen, tää aika mikä menee näiden käsittelyyn on aina pois sieltä missä sitä apua todella tarvitaan. Lastensuojelun tarkoitus on tukea eikä viedä niitä lapsia pois, tää oli todella hyvä pointti tuolla tekstissä, ja todella hyvä että joku tuo tätä esiin, jotta ihmiset eivät pelkäksi apua hakea☺

Samaa mieltä!

Uskomatonta, miten toiset kehtaavat ja viitsivät! Tsemppiä, teillä on ihana perhe!
T. Sari pikkuleijonatblogi.fi

Kiitos ♡

Hyvä postaus tärkeästä aiheesta! En ymmärrä kans näitä turhia ilmoituksia juorujen perusteella tms tehtyjä, ne vie resursseja oikeilta avuntarvitsijoilta. Lasu ja sen kautta saatava perhetyö on aivan loistava etuus suomessa! Auttaa monia perheitä ennen kuin hätä ois oikeasti liian suuri.

Samaa mieltä! 🙂

Normaalin ihmisen näkökulmasta tämä on todella kummallinen ilmiö ja aivan vieras aihe.
Harva tavallinen ihminen edes tietää, mitä lasu tarkoittaa tai mistä sanoista se on lyhenne. Tämä on pienen piirin ilmiö – ei todellakaan arkipäivää kaikille vanhemmille ja perheille.

Kyllähän lastensuojelu jää suurimmalle osalle lapsiperheistä täysin vieraaksi toimijaksi. Aika pieni prosentti heidän kanssaan koskaan asioi. Tämän vuoksi hyvin harva myöskään näitä lastensuojelun kuvioita hahmottaa.

Totta tuokin.

Niin 3 % maamme lapsista on LSV:n asiakkaana. Eli jos kokee että tähän joukkoon kuuluminen on jotenkin hienoa ja arvostettavaa, niin se on jo kummallista. Postauksista näkee hyvin teidän perheen haasteet, ja on aika kamalaa että ajattelet ratkaista ongelmat tekemällä lisää lapsia.

Olisi kyllä mielenkiintoista saada esimerkiksi sinut meidän arkeen katsomaan vierestä ja kertomaan ne ongelmat. Somenko perusteella tiedät meistä 100% 🤔 Siksi me sitä apua haluttiin, jotta voitiin selvittää onko meillä kipukohtia ja enemmänkin se apu sieltä on ollut usko omaan hyvyyteen ja siihen; että on äärimmäisen hyvä vanhempi 😊

En oikein ymmärtänyt sun kommenttia, oon pahoillani. Haluutko vähän tarkentaa 🙂

Väsynyt äiti ja lisää lapsia haluaa? Rahat vähissä ja ulkomaanmatkaa suunnitellaan? Mikä tässä perheessä oikein mättää?

Väitän, että lähes kaikki äidit ja isät on vähän väsyneitä, kun lapset heräilee yms 🙂 Ei fyysinen väsymys ole sama asia kuin henkinen loppuunpalaminen. Mulla on ihan energinen ja hyvä fiilis tällä hetkellä, rautakuuriki tuntuu auttavan kivasti väsymykseen. Varastorauta oli päässy laskemaan sinne kolmeen. Joo, ei meillä ookaan kauheesti rahaa, mutta matka ei meille maksa mitään.

Lasu – siis mikä?
Tuota nelikirjaimista yhdistelmää voidaan käyttää lyhenteenä sanasta LAsten SUojelu. Vähän samaan sapaan, kuin arkikielessä lyhennä me sosiaalitoimiston muotoon sossu.

Lastensuojeluilmoitus ei ole ”lasu”. Itse asiassa lastensuojeluun voidaan tehdä eri nimisiä ilmoituksia, vähän tapauksesta riippuen. Viranomaisilla on aina velvollisuus ilmoitus tehdäkin, kun heillä herää huoli lapsen tai perheen tilanteesta. Muille kansalaisille ilmoituksen tekeminen on mahdollista myös, mutta vapaaehtoista.

Lasu on lähinnä puhekielen ilmaisu 🙂

Faktahan on se, että kaikilla ei ole todellakaan hyviä kokemuksia lastensuojelusta ja ihan syystä. Ne tekee todella paljon virheitä ja laittomuuksia lasten ja perheiden asioissa. Jopa sellasia virheitä, jotka vaikuttaa lapsen/perheen elämään koko loppuelämän, vaikka lastensuojelusta eroon pääsisikin. Yleensä ne, joilla on hyviä kokemuksia lasusta/tai ei kokemuksia ollenkaan, niin ne ei suostu edes uskomaan niitä, joilla on huonoja kokemuksia.

Nimim. Elinikäiset kivut ja kiitos niistä kuuluu lasten”suojelulle”.

No tottakai joo näinkin voi olla ♡

Meidän uusioperheestä tehtiin perättömiä lasuja usein. Tekijänä miehen lasten mumma. Yhteisistä lapsista ei tehty. Lapset eivät saaneet ruokaa, meillä oli likaista, ja muuta saman tapaista. Ja joka kerta meille tehtiin tarkastus. Kerrankin kun eivät saaneet meitä puhelimella kiinni, tulivat oven taakse. itsellä kädet taikinassa ja ruokaa tulossa hellalla ja mies töissä. Tulivat tarkastamaan kun lapset eivät saa ruokaa

Okei 🙈

Vastaa käyttäjälle Mimmu Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Anette - Operaatio Äiti.

Anette - Operaatio Äiti.

Lauttasaarelaisen perheen elämää ja arjen kiemuroita höystettynä lastenvaatteilla sekä lukemattomilla kuvilla. Blogi sisältää paljon pohdintaa sekä realistisen katsauksen perheen arkeen.

Äiti -90. Isi -96. Poika 10/12. Tyttö 11/15. Tyttö 12/17. Poika 02/21. + 🐕🐕🐰🐰🐹

Arkisto

X