Mielenterveys ei määritä ketään

Tänään on kansainvälinen mielenterveyspäivä ja tämän päivän tarkoitus on vähentää ennakkoluuloja sekä leimaa, jonka moni tarpeettomasti saa. Jokainenhan toivoo elävänsä pitkän, terveen ja onnellisen elämän, mutta valitettavasti kaikki sairastuu joskus. Osa sairastuu fyysisesti ja osa psyykkisesti. Miksi me paijataan päähän, kun kaveri yskii limaa ja niistää paperiin, mutta käännetään selkä, kun toinen sairastuu henkisesti? Mielenterveys on asia, josta pitäisi puhua enemmän.

Vanhempana huomaa ne ihmisten ennakkoluulot

Vanhemmuudessa korostuu parhaiten, miten ihmisten ennakkoluulot näkyy näissä asioissa. Faktahan on, että anoreksiaa sairastava äiti voi ruokkia lapsensa ihan hyvin, vaikka ei omaa kehonkuvaansa osaisikaan katsoa oikein. On totta, että masennus voi viedä toimintakyvyn, mutta hetkeksi pysähtyminen paikalleen ei tarkoita sitä, etteikö silti olisi kiinni elämässä. Jokuhan voi saada esimerkiksi hermoromahduksen töissä olematta siltikään huono työntekijä. Ei ole huonoutta väsähtää, lysähtää kasaan ja joskus voida pahoin.

Mielenterveys on pettänyt, mutta tässä ollaan

Itse OLEN kärsinyt elämäni aikana selittämättömästä ahdistuksesta, pakko-oireista sekä paniikkikohtauksista. Silti olen tässä hyvin kiinni elämässä kolmen lapsen äitinä ja kaikesta hyvin selvinneenä. Osaan rakastaa, haluan ottaa lähelle ja olla oikea äiti juuri omille lapsilleni. Menneisyyteen kuuluu hetkiä, jotka ei ole menneet kuten olisin kuvitellut, mutta toisaalta ei kaikki aina ole sitä ruusuilla tanssimista. Menneestä ja tulevasta huolimatta olen hyvä äiti lapsilleni, hyvä työntekijä, hyvä puoliso ja myös hyvä ystävä. Sitä ei voi kukaan tai mikään viedä pois.

Älä pelottele – kannusta ennemmin

Some on täynnä pelottelua siitä, että mielenterveyden keikatessa lapset viedään pois tai vanhempi ei kykene hoitamaan hommaansa. Joskus ei ehkä kykenekään, mutta pääosin kyllä kykenee. Kun terveys pettää, siihen tarvitaan jotain tukemaan sitä jaksamista. Pelottelut, naureskelut ja väärät ennakkoluulot aiheuttavat sitä, että apua on pelottava hakea. Viime keväänä paniikkikohtaukset palasivat enkä jaksanut joka hetki ihan täysillä voimilla, mutta pelkäsin hakea jeesiä. Lopulta uskaltauduin päivystykseen juttelemaan päivystävän psyk. hoitajan kanssa ja myöhemmin vielä päädyin lääkärinkin luokse. Juttelin myös noista peloista ja kumpikin sanoi, että heillä ei ole mitään syytä epäillä ihmisten kykyä hoitaa lapsia eikä tehdä mitään ilmoituksia minnekään. Ihmiset sairastuu eikä mistään isommasta fyysisestäkään taudista aleta kyseenalaistamaan vanhemman pärjäämistä.

Täysin normaali ihminen

Mielenterveys on osa ihmisen terveyttä eikä sen rakoilu kerro mitään ihmisen hyvyydestä tai huonoudesta. Tapaukset on aina erilaisia, joten älkää tuomitko tietämättä. Jotkut pärjää paremmin ja jotkut tarvitsevat apua enemmän. Tätäkään asiaa en häpeile kertoa ääneen, koska koen silti olevani täysin normaali ihminen, joka vain sattui hetkeksi sairastumaan.

Muistakaahan jättää ennakkoluulot romukoppaan!

Lue myös : Tiikerinraidat