Meille tuli pari päivää sitten uusi perheenjäsen. Se on karvainen, ruskea ja päästää suloista ääntä. Mikä meille tuli?
Koiranpentu tuli taloon
Haettiin meille pari päivää sitten uusi perheenjäsen Lappeenrannasta asti. Matka oli aika pitkä ajaa lasten kanssa edestakaisin, mutta puolessa välissä odotti palkinto; pieni koiranpentu. Tätä päätöstä oli jo pitkään pyöritelty ja nyt vihdoin päästiin vaiheeseen, jossa koira meille haettiin. Varmaan kaikilla oli vatsat täynnä perhosia, kun tuo karvainen otus iskettiin syliin ja oli tarkoitus ajaa takaisin kotiin.
Harkinta oli pitkä
Tätä pentua oli odotettu pitkään, koska päätös toisesta koirasta otettiin harkintaan parisen vuotta sitten. Meillä oli halua hankkia toinen koira ennen meidän vanhuksen menettämistä, koska pentu on jotenkin kymmenen kertaa helpompi sisäistää perheeseen toisen koiran avulla. Pitää kuitenkin muistaa, että uusi perheenjäsen on aina pitkän mietinnän tulos, jonka kanssa ei pitäisi hätiköidä. Nyt vihdoin vanhemman koiran täyttäessä kahdeksan vuotta ajateltiin ajan olevan juuri oikea.
Suomenlapinkoira
Haluttiin hankkia juuri meille sopiva rotu. Ei liian isoa koiraa, mutta kuitenkin sellainen turvallisen kokoinen tapaus, joka helpottaa jännitystä mökillä. Tarkoitus oli myös löytää koira, joka sopeutuu kerrostaloon sekä ison perheen koiraksi. Meidän valinta osui suomenlapinkoiraan, joka on ystävällinen, rohkea, uskollinen ja yhteistyöhaluinen. Ainut iso ongelma tällä rodulla on haukkuherkkyys, joka pitääkin työstää heti alusta asti pois, jotta naapurit eivät häiriintyisi. Koirasta kasvaa keskivertoa vähän pienempi noin 20 kiloa painava ja karvainen koko perheen koira.
Uusi perheenjäsen
Nyt hän on täällä. Ruskea ja utelias pieni vintiö. Hän tottelee nimeä Esme, touhottaa hirveästi ympäriinsä ja rakastaan meidän lapsia. Helposta tuo koira ei tunnu hätkähtävän, koska näin kolmilapsisessa perheessä sitä ääntä ja vilskettä tuppaa joskus olemaan todella paljon. Alusta asti kaikki on mennyt todella hyvin, vaikka meidän vanhuksella oli ensin lieviä ongelmia jaksaa ajatusta, että hänen kuningastuolinsa on menetetty. Nyt kolmantena päivänä pentu saa jo mennä lähemmäs tätä vanhusta ilman murinaa ja muutenkin kaikki tuntuu sopeutuneen astetta paremmin.
Itse aina jännitän alkuun
Itse olen kaikissa kivoissakin asioissa ihan hirveä jännittäjä. Olen iloinen, että hankittiin uusi koira, mutta hetkittäin tuntuu kuin voisi hyperventiloida, että meneehän kaikki hyvin. Olen samanlainen aina uusien lastenkin kanssa ja ehkä viikon jälkeen voin jo hengittää rennosti.
SEURAA MYÖS : INSTAGRAM
Kommentit (6)
Onnea hyvän rodun valinnasta 😀🐕 meillä 5 v. lapinkoira uros ja muutenkin kokemusta rodusta, ja täytyy kyllä sanoa että haukkuherkkyys on myös yksilöllinen ominaisuus. Meidän koira ei ”turhia” räksytä, metsän elukoille kyllä ja joillekin toisille uroskoirille.
Tsemppiä pentuvaiheeseen, meillä se oli vähän rasittavaa aikaa vaikka pennut lutusia onkin 🥰 nyt 5 vuotiaan oikein lupsakka tapaus!
Mainio rotuvalinta lapsiperheeseen, lapinkoirat on luonteeltaan niin lempeitä ja kärsivällisiä 🙂 Turkki voi olla ongelma lähinnä ehkä jos koira joudutaan steriloimaan ja kehittyy tuuhea hormonitukki. Meillä hormoniturkkiin on auttanut trimmaamossa alkukesästä suoritettu pohjavillapesu, joka irrottaa tehokaasti sen pohjavillan, joka ei meillä kastroinnin takia itsestään irtoa. Tätä kannattaa kuitenkin kokeilla normaaliin turkkiinkin, tai toki sen voi itsekin tehdä hyvillä tuotteilla ja riittävästi aikaa varaamalla. Toinen mikä meillä on auttanut, on ”lämpöaukon” tekeminen vatsaan, eli vatsakarvojen lyhentäminen niin että koira viilenee vatsan kautta maatessaan viileällä alustalla. Onnea ihanasta pennusta ja tsemppiä jaksamaan pentuajan kaikki tempaukset!
Kiitos vinkeistä!! 🙂
En voi kuin ihmetellä rotuvalintaa… Siis muidenkin kuin teidän kohdalla.
SuomenLAPINkoira etelään, kerrostaloon. Onnea kuumiin kesiin tuon karvan kanssa.
Uskon että koira saa luonanne seuraa ja ulkoilua, ahdistaa vaan ajatus koiran pärjäämisestä lämpimillä keleillä…
Älkääkä vaan trimmatko sitä. Se ei ole rodulle tarpeellista.
”Suomenlapinkoira on ystävällinen, rohkea, itsenäinen, nöyrä ja yhteistyöhaluinen. Sillä on suuri halu miellyttää omistajaansa ja sen vuoksi sitä pidetään helposti koulutettavana. Se sopeutuu varsin helposti erilaisiin ympäristöihin ja tulee hyvin toimeen muun muassa lasten kanssa.
Se viihtyy hyvin ulkona, mutta tarhakoiraksi se ei käy, koska se kaipaa ihmisen seuraa. ”
On olemassa sanonta, että suomenlapinkoira viihtyy siellä missä laumakin.
Me ulkoillaan paljon eikä kesäisin olla vain sisällä. Ensi kesäkin ollaan kokonaan mökillä.
Kiitos! Rauhoittumista odotellessa 🙂