operaatio äiti - Banneri

Kaksi isoa muutosta on nyt takana taaperon elämässä. Ne on niitä muutoksia, joita odottaa innolla ja toisaalta sitten kohtaa ne haikeana. Oli vihdoin aika muuttaa unitottumuksia ja nyt entinen perhepeti on historiaa.

Olen aina ollut lapsentahtinen

Lapsentahtisuus on asia, jonka puoleen olen aina vannonut. Jotenkin kaiken esikoisen aiheuttaman alkupaniikin ohella oli yksi asia, joka ohjasi toimintaani äitiydessä ja se oli tunne siitä, että jokainen lapsi on yksilöllinen olento. Olen edelleen sitä mieltä, että oli kyse tarpeista, oppimisesta tai jostain pois tottumisesta, niin jokaisella lapsella tulee ne herkkyyskaudet luonnostaan jossain vaiheessa ja niitä voi rauhassa odotella.

Lapsentahtisuus on tarkkailua

Olen aina odottanut sitä, että lapsi on valmis johonkin. Oli kyseessä omaan sänkyyn nukkuminen, iltamaidon lopettaminen tai tutti, niin asiat ovat menneet hyvin omalla painollaan. Lapsentahtisuus ei tarkoita mielestäni sitä, että odottaa lapsen toimivan täysin itse. Lapsentahtisuus on lapsen tarkkailua ja lukemista, jonka päälle voi antaa sen pehmeän töytäisyn. Esimerkiksi tutista ollaan aina luovuttu niin, että olen huomannut tarpeen muuttuvan siihen, että tuttia lähinnä kannetaan mukana ja vain joskus sujautellaan suuhun. Tällöin päädyin leikkaamaan tutista pään irti ja tutti jatkoi noin kaksi viikkoa kädessä kulkemista vaihtuen lopulta pehmopupuun.

Kolmas lapsista ollut eniten kiinni

Tämä kolmonen on ollut lapsista eniten takertuva tapaus. Siinä missä esikoinen kulki yökylässä jo puolivuotiaasta lähtien, ei tämä kolmas ole sitä vielä koskaan tehnyt. Kyse ei ole siitä, ettenkö uskaltaisi päästää lapsiani yökylään isovanhemmille, koska tosiaan ensimmäiseen yökyläänsä tuon pojan vein jo likelle puolivuotiaana. Olen vain huomannut, että kuopus on todella varautunut ja kova jännittäjä. Hän on muutaman tunnin hoidossa käynyt, mutta itkee siellä lähes aina. Myös ihmisten joukossa neiti vetäytyy lähelle vanhempiaan ja tulee mielellään istumaan ujona syliin.

Imetys jatkui tavoitetta pidemmälle

Olin ajatellut lopettaa imettämisen, kun lapsi täyttää 2 vuotta. Kahden vuoden kohdalla tajusin, että hän ei ole vielä valmis. Aina voi unikouluttaa tai itkettää lasta, mutta meille se ei ole koskaan ollut sopiva tapa. Päätin vielä odottaa, vaikka yöt oli yhtä heräilyä ja tissin repimistä raivolla koko ajan. Keväällä päiväimetys rupesi jäämään hiljalleen pois ja huomasin enää imettäväni illalla, yöllä ja aamulla. Yöimetys jätettiin vähän vahingossa pois, koska en tarjonnutkaan tissiä heräämiseen ja taapero ei suuttunutkaan. Aamuimetystä jatkettiin, jotta päästäisiin yöunissa pidemmälle, mutta nyt voin kertoa, että sekin jäi pois! Uskon, että kesän jälkeen on koko imetys loppunut.

Perhepeti on tuntunut tärkeältä

Perhepeti on ollut itselleni tärkeä eikä kaksi lapsistani ole edes omistanut omaa sänkyä ennen parin vuoden ikää. Se lapsen lähellä oleminen ja imetyksen helppous on vaikuttanut päätökseen ottaa vauva vierelle nukkumaan. Meillä on sujunut kasassa nukkuminen hyvin, vaikka rankaiseehan se aina vähän kunnon syvistä yöunista.

Taapero siirtyi omaan sänkyynsä

Parisen viikkoa sitten haistoin taaperosta sen, että hän olisi valmis omaan sänkyyn. Yöt ovat olleet täysinäisiä ilman heräilyä ja hän on alkanut päivisin istumaan kerrossängyn alapedissä kertoen, että se on hänen sänkynsä. Kaksi yötä sitten huokaisin syvään ja vein lapsen sängylle kertoen, että siinä hän nyt sitten jatkossa nukkuisi. Nämä kaksi yötä ovat sujuneet ilman heräilyjä ja aamulla olen hakenut heräilevän taaperon viereeni köllöttelemään. Taapero on siis vetänyt sellaiset 12 tunnin yöunet ja itselläkin on löytynyt öihin se vahva sekä syvä uni.

Olen iloinen, että olen uskaltanut malttaa mieleni odotellen lapsen kehittymistä omaa tahtiaan. Nämä vaiheet on ollut kiva käydä läpi ilman taistelua. Miten teillä on erilaiset vaiheet menneet?

Perhepeti

 

SEURAA MYÖS  :  INSTAGRAM  @operaatioaiti

Kommentit (6)

Lapsen tahtiin on menty kaikessa paitsi kuopuksen imetyksen lopettamisessa, joka loppui tasan 2-vuotiaana rintarakkulaan, joka ei parantunut millään. Imetys muuttui niin tuskallisesti, että se oli pakko lopettaa vaikka olisin halunnut antaa sen loppua lapsentahtiin. Tässä olisi mennyt varmaan pari kuukautta enää. Esikoinen lopetti 2,5 -vuotiaana. Lapset ovat nukkuneet aika vanhoiksi samassa sängyssä ja syliin pääsee aina.

Vakaasti uskon että lapsentahtisuus auttoi lapsia selviämään meidän vanhempien erosta tasapainossa.

Onko tissi korvike tutille. Eihän ravintoarvolta ole enää syytä jatkaa imettämistä. Kyllä se luokitellaan 2v tavaksi ja voi olla myös vaikea vieroitus tuossa iässä. No kaikki tekee omat ratkaisunsa.

Kannattaa ihan tehdä tutkimusta aiheesta, koska ravintoarvoja on rintamaidossa niin kauan kuin imettää. Turhaa imetystä ei koskaan olekaan 🙂 Itse imetän kerran päivässä ja se on ollut meille rauhoittumisen hetki. Tärkeä ja arvokas! ❤

Harmittaa ettei meillä tällainen lapsentahtisuus ole toteutunut ainakaan tämän esikoisen kanssa oikeastaan missään. Kaikki vaiheet on rämmitty läpi (lapsen sekä äidin) itkun ja huudon kautta kun on lopulta tajuttu ettei kenelläkään ole enää kivaa – oli kyse imetyksestä, nukkumajärjestelyistä tai tutista.

Luulen toki, että joskus on myös tärkeää tarkastella lapsen persoonaa ja joillain se omaa tahtia eteneminen on helpompaa ja joillain sitten siirtymät ehkä hankalampia. Toki aina voi sallia imetyksen jatkuvan pidempään tai antaa lapsen tulla viereen pidempään, mutta ymmärrän tosi hyvin, että joskus tuntuu tärkeältä jo siirtyä seuraavaan vaiheeseen 🙂

Joo noi kiputilat on kyllä sellasia, joiden takia haluaa imetyksen lopetella.

Kaupallinen yhteistyö

Anette - Operaatio Äiti.

Anette - Operaatio Äiti.

Lauttasaarelaisen perheen elämää ja arjen kiemuroita höystettynä lastenvaatteilla sekä lukemattomilla kuvilla. Blogi sisältää paljon pohdintaa sekä realistisen katsauksen perheen arkeen.

Äiti -90. Isi -96. Poika 10/12. Tyttö 11/15. Tyttö 12/17. Poika 02/21. + 🐕🐕🐰🐰🐹

Arkisto

X