Kumpi on parempi synnytystapa – mitäpä, jos lopetettaisiin vertailu

Voin sanoa, että yleisin väittelyn aihe synnytyksen suhteen on taistelu siitä, kumpi synnytystapa on parempi. Onko sektio helpompi tai alatiesynnytys turvallisempi?

ÄLÄ DEMONISOI synnytystä

Aloitetaan ihan siitä, että synnytystä ei pitäisi koskaan demonisoida toiselle. Kamalia synnytyskokemuksia on ja aina kaikki ei mene hyvin, mutta kannattaako näitä asioita lähteä käyttämään pelotteluun? Olen aina uskonut siihen, että kokemuksista puhuminen on tärkeää, mutta senkin voi tehdä monella tapaa. Sitä voi kirjoitella vauvaryhmään kuinka sektio oli niin maanpäällinen helvetti, ettei kenenkään pidä valita sitä tai kuinka oma vauva oli menehtyä, kun jäi jumiin alatiesynnytykseen eli ehdottomasti täytyy toivoa sektiota. Tai sitten voi jakaa oman synnytyskertomuksensa ja muistuttaa, että riskejä on kummassakin yhtälailla.

Jokainen synnytys on ihan oma tarinansa

Kun astut synnytyssaliin, sinun tarinasi alkaa siitä. Et voi mitenkään ennustaa seuraavaksi tapahtuvia asioita. Kaikki voi mennä hyvin tai jotain ikävääkin voi joskus tapahtua. Synnytystapakin vaihtelee ja toisille on ilmiselvää, että haluaa esimerkiksi suoraan sektion. Toiset valitsevat alatiesynnytyksen ja päätyvät silti sektioon. On niitäkin kertomuksia, joissa sektion valinnut on huomannut juuri synnyttäneensä huoltoaseman pihassa alateitse, kun synnytys on käynnistynyt aivan yllättäen.

Kyse ei ole kilpailusta

Kyse ei ole missään nimessä kilpailusta. Se, että ryhmä naisia väittelee siitä, että kuka toipui nopeasti mistäkin tavasta synnyttää, on mielestäni järjetöntä. On vain fakta, että toiset toipuvat toisesta nopeammin ja toiset toisesta. Yksikään synnytystapa ei ole parempi kuin toinen. Olen äitiyden aikana kuullut niin monia kertomuksia, missä alatiesynnytykset ovat menneet pahasti pieleen ja sektiot myös. Olen kuullut myös kertomuksia, joissa kumpikin tapa synnyttää on ollut toimivaa, helppoa ja toipuminen ollut nopea.

Älä päätä toisen puolesta!!

Vaikka sinulla menisi synnytys huonosti, älä päätä toisen puolesta, että hänelläkin tulee menemään. Kun kaverisi kertoo valinneen synnytystavan, jonka suhteen sinulla on traumoja, älä keskity muuttamaan kaverisi mielipidettä kertomalla kuinka kamalaa se sinusta oli, vaan tue ja zemppaa mukana! Jos kaveri kysyy omat kokemuksesi, voit tottakai ne jakaa, mutta muistuta, että hänellä voi silti mennä hyvin.

Synnytyksen ei tarvitsisi olla mörkö

Joskus tuntuu, että synnytyksestä tehdään mörkö etenkin uusien äitien keskuudessa. Synnytys on asia, joka tuntuu jännittävän todella montaa äitiä ja tästä syystä pitäisi vahvistaa sitä luottoa asiaan kaiken kokemuksen jakamisen ohella. Olen kyllä sitäkin mieltä, että asian romantisointikaan ei välttämättä ole se paras mahdollinen, vaan tasainen määrä luottoa ja sitä tietoa, että jotain voi aina käydä. Itselleni isoin järkytys ekassa sektiossa oli se, että en saanutkaan lastani syliini, kuten elokuvissa. Ensisynnyttäjänä en ollut osannut kuvitellakaan tällaista vaihtoehtoa.

Kolme hyvää sektiota takana

Itselläni on kolme sektiota takana ja olen toipunut niistä todella nopeasti. Tämä synnytystapa on ollut itselleni positiivinen kokemus. Tiedän kuitenkin ystäviä, joilla sektiossa on tullut komplikaatioita. Sama pätee alatiesynnytykseen – niissäkin tulee joskus komplikaatioita, mutta ne voivat myös olla täysin mutkattomia. Keskimmäinen synnytyksistäni oli hurjin, koska istukka repesi, mutta sitäkin tarinaa kerron ajatuksella, että kaikki hoito Suomessa on hyvää eikä meillä ole hätää, vaikka synnytyksessä tulisi yllättäviä käänteitä.

En kaipaa sääliä sektioiden takia

En koe itse jääneeni sektioiden takia paitsi mistään. Kuulen usein pahoittelua siitä, että en ole synnyttänyt alateitse. Voin rehellisesti sanoa, että en ole pahoillani ollenkaan. En varmaan näiden kokemusten perusteella edes valitsisi alatiesynnytystä, vaikka saisin. Olen tykännyt sektiosta synnytystapana, mutta ei minulle tulisi mieleenkään pahoitella, ettei joku ole saanut kokea sektiota. Hyviä synnytystapoja molemmat.

Kumpikin on synnyttämistä

Joskus ihmiset jaksavat vinoilla siitä, ettei sektio edes ole synnyttämistä, koska äiti ei joudu tekemään mitään. Tälle naurahdan ääneen, koska kyseessä on lapsen syntymä, vaikka lapsi tulisi vatsan kautta. Sitä faktaa ei voi kenenkään mielipide muuttaa.

Myös pettyä saa

Synnytys on hieno kokemus, mutta joskus se ottaa henkisesti koville. Ihmisellä on oikeus myös pettyä synnytykseen synnytystavan tai esimerkiksi kokemansa kivun vuoksi. Ei synnytystä tarvitse hehkuttaakaan, mutta kannattaa silti muistaa, ettei sitä pitäisi demonisoida ja vannottaa, että tapahtuma tulee menemään huonosti myös sillä kaverilla. Jokainen synnytys on edelleen uniikki ja siihen kannattaa valmistautua positiivisella mielellä.

Minkälaisia kokemuksia teillä on ollut aiheeseen liittyen? Onko synnytystapa ollut paljon puhuttanut asia kaveriporukoissa?

Synnytystapa

 

SEURAA MYÖS  :  INSTAGRAM @operaatioaiti

 

Kommentit

10 kommenttia
Anette - Operaatio Äiti.

Ei missään nimessä. Olet äiti siinä missä muutkin ❤

Avatar

En minä ainakaan saanut synnytystapaani valita 😳.
Käsitykseni mukaan ne ystävänikin, jotka pelkoperustein halusivat sektion, saivat nähdä sen päätöksen eteen melkoisesti vaivaa.

Anette - Operaatio Äiti.

Mulla on pari ystävää, jotka saaneet pyytämällä. Kai se riippuu vähän sitten päätöksentekijästä 🙂

Avatar

”Synnytystapakin vaihtelee ja toisille on ilmiselvää, että haluaa esimerkiksi suoraan sektion.”

Ei taida pelkkä haluaminen riittää syyksi päästä sektioon, joka on jo itsessään huomattavan paljon kalliimpi toimenpide kuin alatiesynnytys. Sektioon on oltava syy, joka on sitten voimakas synnytyspelko, liian ahdas lantio tai mikä tahansa muu terveydellinen peruste. Lääkäri tekee lopullisen päätöksen sektiosta ja synnyttäjän pelkkä halu ei ole syy sektioon.
Ehkä kannattaa miettiä miten asian ilmaisee, ettei anna väärää käsitystä esimerkiksi ensiodottajalle.

Anette - Operaatio Äiti.

Mun ymmärtääkseni nykyään halukin riittää. Ainakin muutama ystävä on sanonut sitä pyytäneensä ja sen myös saanut. Tiedä sitten onko jättänyt mainitsematta siihen päälle perusteet 🙂

Avatar

Eipä onneksi kukaan ole mulle tullu mussuttamaan sektiosta ja olenko oikea äiti kun ei alatietö tullut. Sitä mussutusta nimittäin riitti ihan itseltäni käsitellessä tapahtumia ja pettymystä. En itsekään ole kelleen mennyt sanomaan että toi tapa olisi oikeampi kuin toinen. Riskit on molemmissa ja pääasia että syntyy tavalla tai toisella. Olen myös vältellyt pelottelemasta uusia odottajia vaikka itselläni menikin mönkään ja toipuminen kesti.

Anette - Operaatio Äiti.

Joo niitä kokemuksia on kyllä erilaisia. Ja tottakai silti omaan kokemukseen saa olla pettynyt.

Avatar

Hieno postaus Anette! Itsellänikin yksi sektio takana ja jos joskus saisin lisää lapsia olisi sektio edessä rakenteellisen vikani vuoksi. Sektio oli itselleni hyvä kokemus, mutta osa ystävistäni ei yhtään ymmärrä kuinka sektio voisi olla hyvä kokemus. He itse ovat kokeneet ”helpot” alatiesynnytykset, joten heidän mielestään on epäonnistumista, kun päätyykin leikkurin pöydälle. Tälläinen sattuu varsinkin nuorena äitinä todella paljon. Miksi ei saa olla onnellinen oman lapsen syntymästä tavalla kuin toisella.

Anette - Operaatio Äiti.

Ja tietenkin saa! Sektiosta toipuminen voi olla käytännössä yhtä nopeaa kuin alatiestäkin.

Avatar

Oma lapsi ”syntyi” adoption kautta enkä minäkään koe menettäneeni mitään 🙂 enemmän naureskelen näille ”rakastan sinua näin paljon koska vain sinä tiedät miltä sydämeni kuulostaa sisältä päin”-hömpötyksille. En voisi rakastaa mitään enempää kuin lastani vaikka en ole häntä itse kantanut eikä se vähennä minun asemaani äitinä.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä