Uskaltaisitko asua veden äärellä lasten kanssa?

Kun kirjoitin meidän tulevasta asunnostamme, törmäsin erääseen seikkaan useamman ihmisen kohdalla. Olin yllättynyt, että moni sivusi tekemässäni piha vai neliöt -gallupissani sitä, ettei uskaltaisi muuttaa veden äärelle lapsen kanssa.

Vettä

 

Vesi on pelottava elementti

Muistan jo esikoisen kohdalla pitäneeni kunnon koulutusta tulevalle isälle siitä, että lapsi voi sitten hukkua tilkkaankin vettä. Jonnekin takaraivoon oli iskostunut tieto siitä, että lapsi + vesi on vaarallinen yhdistelmä. Muistin aina kertoa, että kaikki ammeet on tyhjennettävä öisin ja lapsi ei pärjää edes matalassa kylvyssä itsekseen. Hukkuminen on hiljainen tapahtuma, joka menee vanhemmilla helposti ohi silmien. Nykyään kolmen lapsen kanssa olen kotona hieman rennompi, mutta en koskaan antaisi lasten kylpeä ovi kiinni. Pidän heitä jatkuvasti silmällä kylpemisen tai suihkun ajan. Kerran pienin lapsista sai mielettömän raivarin ja otin kummatkin pois kylvystä. Lähdin jo olohuoneeseen rauhoittelemaan hermostunutta taaperoa, kun isompi tytöistä oli päättänyt kiivetä takaisin kylpyyn. (Kyseessä oli sellainen pieni lasten amme.) Melko nopeasti tajusin, ettei isompi seurannutkaan perässä ja lähdin ihmettelemään, minne tämä oli jäänyt. Siellähän hän nuokkui ammeessa lähes unessa ja säikähdin aivan hirveästi sitä, mitä olisi voinut käydä. Tämän takia vedän nykyään tulpan HETI irti, kun kylpeminen loppuu.

En uskonut muuttavani veden lähelle

Vielä muutama vuosi sitten kauhistelin ajatusta, jossa lapsiperhe asustelee veden äärellä. Miten sitä voisi koskaan luottaa, ettei lapsi livahda ohi katseen rantaan ja huku sinne? Karkaa kotoa aikaisin aamulla ja mene keikkumaan rantakiville? Pelkkä muistokin tästä pelosta puistattaa, mutta samalla voin myös todeta, että tuo pelko ei jyllää enää läsnä samalla tapaa. Todella moni muu kuitenkin siinä keskustelussa sivusi, ettei koskaan voisi muuttaa vesistön lähelle ja jakoi omia pelokkaita ajatuksiaan toisilleen. Nyt olen kirjoittanut vuokrasopimuksen asuntoon, jonka taloyhtiön pihaa ympäröi meri.

Veden äärellä kasvaminen opettaa

Nykyään olen oppinut ymmärtämään, että lapsi oppii melko hyvin sellaiseen, jonka äärellä kasvaa. Jos on elänyt koko ikänsä paikassa, jossa ei ole vettä läsnä, saattaa se rantaan meno ilman järkeä kiehtoa. Jos taas on koko ikänsä leikkinyt, oppinut vanhempiensa varoituksista, kokeillut ja tutustunut siihen veteen, voi suhtautuminen rantaan olla kypsempi. Joku seuraaja joskus tuumasi, ettei voisi koskaan antaa lastensa kulkea yksin metrolla ja itsehän pidän tätä todella arkipäiväisenä enkä ollenkaan pelottavana. Samaan hengenvetoon hän myös totesi, että hänen lapsensa kulkee kouluun isoa tienvartta pitkin (ei kävelykaistaletta), jota ei ole edes valaistu. Tähän minä totesin, että en uskaltaisi päästää lapsiani tuollaiselle koulumatkalle, koska en uskoisi heillä olevan eväitä sellaiseen. Sitten tuumattiin yhdessä, että lapsi elää niillä eväillä, jotka on annettu. Väitän siis meidän lasten sisäistäneen  tärkeitä sääntöjä veden läheisyyteen. Ollaan koko lasten elinikä asuttu tässä saarella, joka tarkoittaa leikkimistä, ulkoilua ja yhteisiä retkiä rantakallioita myöten. Meidän suosikkimme leikkipaikoista sijaitsee hiekkarannalla, jossa ei ole aitoja ja jopa mökilläkin on iso ranta käytettävissä.

Normi ei saa tarkoittaa kunnioituksen puutetta

Se, että vesi on meidän perheelle normaali arjen asia, ei saa tarkoittaa kunnioituksen puutetta vettä kohtaan. Luotan omiin lapsiini, mutta en koskaan täysin. En ikinä antaisi heidän ulkoilla takapihalla, joka loppuu mereen, ilman valvontaa. Olen aina ollut tarkka, että rantaan mennään yhdessä ja vanhemman tehtävä on silti vahtia lasta jatkuvasti veden äärellä. Tästä syystä en ota torkkuja rannalla, pelaa kännykällä tai käännä selkääni lapsille. Istun valppaana ja seuraan ehkä hieman kauempaa lasten touhua valmiina nousemaan, jos joku kompuroi tai yrittää lähteä veteen. Laiturille en heitä päästä ilman vanhemman seuraa, vaikka olen itsekin saanut siellä lapsena pyöriä.

Osaisitko sinä muuttaa lastesi kanssa lähelle vettä vai pelkäisitkö jatkuvasti, että jotain voisi sattua? Onko teillä jotain muita kammotuksia lasten suhteen kuin tämä vesi?

 

Veden äärellä asuminen

 

SEURAA MYÖS INSTAGRAM  @operaatioaiti

Kommentit

4 kommenttia
Anette - Operaatio Äiti.

Olen samaa mieltä. Kiitos ❤

Avatar

Mä oon kanssa pienestä asti oppinut, että vesi ja lapset on huono yhdistelmä. Kuitenkin olen itse kolmannesta luokasta lähtien pyöräillyt uimaan kavereiden kanssa ilman aikuista. Ja hyviksi uimareiksi sitä lopulta opittiinkin (tajusin vasta sen armeijassa kuinka hyvä uimataito oli ilman mitään tekniikkaakin, taisin olla uintikisoissa toinen,koska muut eivät juuri osanneet uida :D)

Mutta nykyään asun kohta kolmen lapsen kanssa järven rannalla. Aluksi pelkäsin muuttoa tänne, koska ajattelin että miten lapset pärjäävät. Mutta sitten tajusin, että harvoin ne hukkuneet on niitä, jotka asuvat veden äärellä – juurikin siksi että veteen ja sen kanssa oleskeluun on totuttu.

Omat lapset eivät vielä ui ilman apuvälineitä (vauva, 4 ja 5), mutta rannassa pyöritään vuoden ympäri. Mutta AINA aikuisen valvovan silmän alla.

Anette - Operaatio Äiti.

Joo juuri näin!!

Avatar

Hei
Silloin kun kolme lastamme olivat pieniä asuimme siten, että omalta pihalta mentiin kadun yli omaan rantaan.
Oleilimme rannassa lähes kaiken ulkona oloaikamme.
Lapset oppivat liikkumaan rannassa. Ei ollut mitään ylenpalttista koheltamista vaan liikuttiin varoen ja asiallisesti.
Lapset oppivat sen olevan luonnollista.
Nuorimmainen oli ekaluokkalainen kun muutimme siten, että on oma ranta. Hyvin kätevää. Saamme kaikki veneemme omalle pihalle ja ranta on luonnollista.
Pojan koulukaverit olivat aivan järjettömiä liikkeissään kun tulivat meille leikkimään. Ei minkäänlaista malttia.
Nyt lastenlapset oppivat luonnostaan rannassa liikkumisen.
Pitävät sitä luonnollisena ja tietävät, että laiturille saa mennä vain jos vaari tai eno mukana.
Vanhempi täyttää maaliskuussa kolme ja nuorempi tammikuussa vuoden.
Ainakin jo viime kesänä vanhempi ymmärsi ja totteli miten rannassa ollaan.
Mielestäni turvallisempaa kasvaa rannassa kuin tottumattomana satunnaisesti vierailla; se huomattavasti vaarallisempaa.
Tähän epäilyyn ja huomautteluun olen törmännyt nyt myös mummona, että vaarallinen mummola.
Ei ole kun säännöt opitaan jo samalla kun opitaan kävelemään❤️❤️
Lapset oppivat kuinka oma ranta ja laiturissa veneet ovat normaalia.

Onnea teille ihanasta asuinpaikasta🙂❤️

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä