operaatio äiti - Banneri

Raskaus tuo mukanaan hormoneja ja se melko usein muuttaa ihmisen käytöstä. Olen neljännen kerran raskaana ja muistelen välillä menneitä raskauksia verraten niitä siihen millainen odottaja nyt olen.

Älä tee pilkkaa hormoneista

Jokainen odottaja on erilainen, mutta uskallan väittää, ettei monikaan halua kuulla pilkkaa omasta käytöksestään raskaana. Raskaus ei tietenkään ole myöskään mikään etuoikeustila, jossa voi käyttäytyä aivan miten huvittaa. Itsellä saa olla hankalaa, mutta se ei oikeastaan ole kenenkään muun vika siinä ympärillä. Eikä mikään myöskään oikeuta toista väheksymään raskaana olevan sen hetkistä tunnetilaa. Koen ulkopuolisen päätyessä vetoamaan ”hormoneihin”, että mielentilani sivuutetaan. Myös raskaana oleva voi ärsyyntyä, surra ja innostua aidosti eikä vain hormonien takia.

Esikoisen aikana olin seesteinen odottaja

Kun odotin esikoistani, olin kuin viilipytty. Muistan, että sain kotona kiitosta siitä, että se pieni osa kipakkaa minää oli hetkellisesti kadonnut. Näin jälkeenpäin mietin tuota lausetta kirjoittaessani, että miksi seurustella sellaisen ihmisen kanssa, jonka jostain piirteestä ei pidä? Se on kyllä sitten jo aivan oma tarinansa.. Muistan, että odottajana olin tosiaan tavallista minää rauhallisempi, mutta itkin joskus hassuille asioille. Isoin itku syntyi siitä, että kaupasta oli kerroskiisselit päässyt loppumaan. Tässä raskaudessa kieltämättä ruoka maistui ja söin ihan tavallista kotiruokaakin varmaan kolmen edestä, koska jatkuva nälkä jäyti sisuskalujani.

Toisen kohdalla olin pieni ja kiukkuinen

Toisessa raskaudessa odotin vuorostaan tyttöä ja voin sanoa olleeni koko raskauden aivan tuhottoman vihainen kaikelle kaikesta. Kävin kireänä jopa siitä, jos mies hengitti väärin. Tähän hetkeen sopisi se alun lause, jossa sanon, ettei raskaus ole mikään toisen höykyttämiseen oikeuttava tila. Ärsytys roikkui mukana koko raskauden, laihduin alussa paljon ja koin olevani jotenkin todella epämiellyttävässä olotilassa jatkuvasti. Kun raskaus vihdoin oli ohi, kumppani kirjaimellisesti huokaisi helpotuksesta.

Kolmas raskaus vei toimintakyvyn

Kolmatta odottaessa koin fyysisen ja henkisen burn outin samaan aikaan. Kroppa sanoi itsensä irti melko alkumetreillä enkä yksinkertaisesti jaksanut tehdä yhtään mitään. Tuntui haasteelta nousta edes sohvalta ja loppuraskaudessa alkoi raju oksentelu. Luulen oireiden johtuneen matalasta ferritiinista (3) sekä närästyksestä. Myös henkisesti raskaus oli vaikea, koska olin saanut juuri kolme peräkkäistä keskenmenoa. En voinut millään uskoa saavani sitä lasta syliini elossa ja kieltäydyin luomasta selkeää tunnesidettä koko vauvaan. Edellisessä raskaudessa tapahtunut istukan repeäminen oli myös jättänyt pahat jälkensä. Mies muuten arvasi, että odotan tyttöä, koska kävin lähes koko raskauden taas kireällä mielentilalla.

Neljännen kohdalla luotan huomiseen

Nyt olen ollut todella rauhallinen ja seesteinen odottaja jälleen. (poika) En kehitä ylimääräistä stressiä juuri mistään asiasta, vaan pysähdyn ennemmin hengittelemään. Olen nauttinut siitä, että saan olla raskaana ja luottanut kaiken menevän hyvin. Hieman enemmän itkeskelen, mutta sekään ei ole sellaista vakavaa itkua, vaan enemmän luonnollista tunteiden purkua. Erona muihin raskauksiin on se, että en haluaisi synnytyksen vielä lähestyvän, koska en ihan vielä ole valmis vauvan saapumiseen. Jotenkin kaikki on mennyt niin omalla painollaan, että olen unohtanut keskittyä valmistautumiseen.

Raskaudet vaihtelevat

Pakko todeta, että etukäteen ei voi ennustaa tulevan raskauden mielentilaa. Kyllä sitä on ollut niin erilainen odottaja eri raskauksissa. Olen aina miettinyt onko muilla sama asia vai toistaako toisilla raskaudet toisiaan? Vaikuttaako asiaan sukupuoli? Kuulisin kyllä mielelläni, millaisia odottajia te siellä olette olleet!

Odottaja

SEURAA MYÖS INSTAGRAM  @operaatioaiti

Kommentit (6)

Ekassa raskaudessa olo oli mitä mahtavin, tuskin edes huomasin olevani raskaana (paitsi naaman finniarmeijasta) ja liikuntaa pysyi koko raskausajan mukana. Paino nousi tosi vähän eikä puhettakaan raskausarvista, tyttö tuli. Toinen rakkauskin meni ihan ok, liikunnalle ei enää ollut aikaa taaperon ollessa koko ajan minun kanssa. Olin tässä raskaudessa älyttömän väsynyt ja olo oli epämiellyttävä ja raskausarvista toivottivat itsensä tervetulleeksi, poika tuli. Kolmas raskaus vei toimintakyvyn rv 22 alkaen. Selkä petti, hermosäryt jaloissa, jalkapohjat tulessa ihan koko ajan ja painoa tuli aivan liiiikaa, hirvee närästys päällä koko ajan ja olo sen mukainen, halusin tämän raskauden päättyvän heti kun mahdollista, poika tuli. Fiilis kahdessa vikassa raskaudessa ovat olleet lähinnä ”tulis nyt äkkiä vaan pihalle”, että elämä oman kropan suhteen palaisi takaisin normiarkikuntoon ja pystyisi tekemään asioita itse, eikä tarvita apua esim kaupassa käymiseen tai jalkojen kuivaamiseen suihkun jälkeen😳

Kolme onnistunutta raskautta ja yksi keskenmennyt viikolla 11. Epäilen että keskenmennyt enkelivauva oli myös tyttö, ihan omaan oloon nojaten.
Olin myös poikaa odottaessa viilipytty enkä jaksanut ottaa mistään herneitä nenään 😀 Tyttöjä odottaessa fyysisestikin olen voinut huonommin, alkuraskauden vellova olo, kestokrapulaksi nimetty olotila 3 raskaudessa, myös keskenmenneessä. Poikaa odottaessa vähän heikotti jos en syönyt tasaisesti mutta krapulamaista oloa ei lainkaan. Henkisestikin tyttöjä odottaessa oli rankempaa koska oma itse myös muuttui: olin takakireä piru. Onnea vaan mies…

Joo mullakin tytöissä selkeästi se kireys ja krapulaolo oli tuttu!!

Ja hei oon pahoillani keskenmenosta ♡

Kiitos <3 Aika onneksi parantaa haavoja vaikkei niiden arpia poistakaan. Sain km kahden ekan raskauden jälkeen ja sen jälkeinen raskaus oli kyllä pelkoa täynnä. Ihan kuten itsekin kirjoitit, ei vaan voinut uskoa että se vauva päätyy onnellisesti syliin saakka. Tsemppiä sinulle odotusaikaan 🙂

Joo, se on rankkaa. Mulla kans tänä vuonna meni kesken ja olin tosi hajalla. Jotenkin sitä ei koskaan muista kuinka hirvee menetys se on.

Se on jännä, että voi raskauksissa tuntemukset vaihdella niin paljo!

Vastaa käyttäjälle M Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Anette - Operaatio Äiti.

Anette - Operaatio Äiti.

Lauttasaarelaisen perheen elämää ja arjen kiemuroita höystettynä lastenvaatteilla sekä lukemattomilla kuvilla. Blogi sisältää paljon pohdintaa sekä realistisen katsauksen perheen arkeen.

Äiti -90. Isi -96. Poika 10/12. Tyttö 11/15. Tyttö 12/17. Poika 02/21. + 🐕🐕🐰🐰🐹

Arkisto

X