operaatio äiti - Banneri

Kirjoitan AINA siitä, että sektio voi olla hyvä kokemus. Mielestäni on tärkeää lievittää pelkoja sektiota kohtaan ja alkuun mietinkin, että kirjoitanko tästä kierroksesta sitten mitään, koska en halua lietsoa pelkoa. Lopulta päätin kirjoittaa, koska tietoisuus vastoinkäymisistä lisää myös turvantunnetta. Kaikillahan ne sektiot tai alatiesynnytykset ei mene oppikirjan mukaan.

Neljäs sektio

Taustalla kolme sektiota

Olen käynyt läpi kolme ihan todella miellyttävää sektiota. Ensimmäinen oli kesken avautumisvaiheen tapahtunut kiireellinen sektio (36+6), koska vauvan sydänäänet alkoivat putoilemaan rajusti kesken supistusten. Vauvasta otettiin päästä muutama näyte, joiden jälkeen juostiin saliin ja kovaa. Sektio oli miellyttävä kokemus, mutta henkisesti en ollut osannut valmistautua siihen. Koin, että perhevalmennukseen pitäisi lisätä pätkä siitä, että joskus kesken synnytyksen saattaa joutua juoksemaan sektioon, jotta se sektio ei tulisi niin yllätyksenä ja järkytyksenä.

Toinen sektio oli edellistä järkyttävämmästä tilanteesta, kun jouduin 35+2 viikolla ultrasta suoraan leikkauspöydälle. Vauva ei voinut hyvin ja lopulta syynä oli revennyt istukka. Tuo revennyt istukka ei oireillut tyypilliseen tapaan vuotona, joten oli todella luojan lykky, että oma vaistoni käski oudon kivun takia näytille. Itse sektio oli kuitenkin miellyttävä kokemus, josta toivuin nopeasti.

Kolmas sektio tehtiin suunnitellusti viikolla 36+0, koska haluttiin ottaa huomioon aiemmat vastoinkäymiset ja lapsivesipunktio osoitti vauvan ahdinkotilan nousseen. Lääkärit päättivät, että ei oteta riskejä, vaan puretaan raskaus ajoissa. Rv35 sain kortisonit ja viikkoa myöhemmin syntyi äärimmäisen hyvinvoiva tyttövauva. Toivuin sektiosta nopeasti. Sairastan siis tyypin 1 diabetestä, joka aiheuttaa riskejä loppuraskauteen ja sikiön makrosomiaa eli liikakasvua.

Neljäs sektio olikin puolittainen katastrofi

Kolmannessa sektiossa tuli ompeluvaiheessa navan seudulle kova tylppämäinen kipu, joka saatiin pois lisälääkkeillä. Ajattelin silloin, että puudutuksessa oli ollut virhe, mutta enpäs osannut arvata näin käyvän myös neljännessä sektiossa, joka teki sektiosta lopulta melko kivuliaan kokemuksen. Sektiota varjosti myös muut virheet.

Sekoilua verensokereiden kanssa

Olin viikkoa ennen sektiota osastolla seurannassa raskaushepatoosin takia. Oma lääkärini oli kirjannut tietoihin, että pitäisi antaa kortisonit, jotka päivystävä lääkäri lopulta eväsi. Kortisoneilla on tarkoitus kypsyttää vauvan keuhkoja, mutta ne myös nostavat diabeetikon sokerit pilviin. Lopulta sain kortisonit vain kaksi päivää ennen sektiota, joka olikin kaiken pahan alku ja juuri. Sektioaamuna ei kuuluisi pistää insuliineja, joten menin sektioon verensokereilla, jotka huitelivat kortisonien takia noin 18.0-20.0 luokassa. Olo oli todella huono. Salissa verensokereita yritettiin saada alas, joten anestesialääkäri konsultoi toista lääkäriä. Loppulukemana sain pitkävaikutteista insuliinia raskauden aikaisen annostuksen verran (50 ky), vaikka ohje olisi ollut 50% ennen raskautta olevasta annoksesta (20 ky). Tämä virhe vaikeutti toipumistani radikaalisti.

Hoitaja ei kuunnellut

Heräämössä seurasin librellä verensokeria itse ja se kääntyi syöksylaskuun. Libre mittaa siis verensokeria reaaliajassa ja voin kännykällä lukea laitteen, joka on kiinni kädessäni. Libre näyttää nuolilla mihin suuntaan verensokeri on menossa ja heräämössä arvo näytti suoraan alas, joka tarkoittaa nopeaa laskua. Kielsin kolmesti minua valvovaa ihmistä pistämästä pikainsuliinia vedoten liian suureen annokseen sektiosalissa sekä libren syöksylaskuun. En saanut silti asiaani läpi ja pikainsuliini pistettiin tahtoani vasten.

Lopulta osastolla verensokeri putosi radikaalisti ja joudun olemaan vahvassa sokeritipassa aamuun asti. Verensokerin raju putoaminen aiheutti pahoinvointia ja oksentelin koko illan tästä syystä. Toipuminen ei päässyt näiden virheiden takia toivotulla tavalla käyntiin.

Sektio

Sektio, jossa puudutus ei tehonnut joka paikkaan

Tässäkin sektiossa sama kohta navan vierellä alkoi oirehtimaan kivulla. Olin varoittanut anestesialääkäriä viime sektion kokemuksesta ja hän sanoi, että voi nukuttaa HETI, jos alkaa kipua tuntua. Vauvaa painettaessa ulos tunsin sitä samaa kipua ja taisin ulvahtaa ääneen, kun anestesialääkäri tuli tyrkyttämään nukutusta. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kieltäydyin nukutuksesta. Vauva syntyi, itki ja pääsi rinnalleni. Ensimmäinen lapsi, jonka sain salissa jo syliin.

Pian vauva kuitenkin vietiin teholle ottamaan happea ja haavan kursiminen kasaan alkoi. Kipu tuntui yhä uudelleen, joka kerta kuin lääkärit venyttivät tai painoivat. Haavan alue oli täysin puutunut, mutta kipu tuntui ylempänä ja jälkeenpäin lääkärit tuumasivat syyksi esimerkiksi sektiosta johtuvaa hermovikaa kohdun jossain yläosassa. Anestesialääkäri oli pistänyt spinaalin vahingossa verisuonen läpi eikä ollut varma voiko antaa enempää lääkettä, mutta testasi sen ilmeisesti adrenaliinilla (jos muistan pökkerössä kuulleeni oikein). Lääkkeen anto oli okei ja pian aloin saamaan yhtä sun toista lääkettä kipuun. Vielä kaksi kertaa anestesialääkäri ehdotti nukutusta, jota en enää loppusuoralla halunnut. Ajattelin, että kestän kivun, vaikka huutaen, mutta nukutuksesta en jaksa repiä itseäni hereille. Olen huomannut, että itselleni on tärkeää kontrolloitu tilanne, jota yhtäkkinen nukutus ei olisi ollut. Anestesialääkäri piti usein kädestäni kiinni ja zemppasi sektion loppuun saakka. Sitten kaikki oli ohi ja kipukin katosi.

Lääkkeet kostivat takaisin

Sain sektiossa sen verran lääkettä, että ne kyllä myös kostivat hieman takaisin. Jouduin osastolta vielä heräämöön uudelleen, kun olin mennyt sekavaksi ja nukahdellut kesken lauseiden. Hengitystiheys oli liian hidas ja saturaatio liian matala, joka viittasi siihen, että reagoin isoon annokseen morfiinia. Lopulta pääsin uudelleen osastolle ja toipuminen lähti käyntiin, vaikka en illalla päässytkään kävelemään. Painotan aina, että sektio on iso leikkaus, mutta kävelemään lähteminen auttaa toipumaan siitä parhaiten. Päässä kuitenkin vain pyöri koko illan, joten nousin ylös vasta aamulla.

Kokemus ei ollut traumaattinen

En traumatisoitunut, vaikka olisin halunnut tämänkin olevan helppo sektio. Itsehän kestän kipua sen verran hyvin, että lopulta tämä meni näin ihan okei. Anestesialääkärikin tuli vielä jälkeenpäin kysymään, että menihän salissa kaikki varmasti minun tahtoni mukaan ja kuittasin asian menneen näin sekä kiitin häntä. Halusin jakaa tämän kokemuksen lähinnä siksi, että jokainen voi tietää olevansa turvallisissa käsissä, JOS SEKTIOSSA tulee kipuja. Heti, kun avaat suusi, saat apua kyllä ja sinut voidaan nukuttaa siinä hetkessä. Halusin myös kertoa, että kolmen sektionkin jälkeen neljäs voi joskus olla täynnä huonoa onnea. Kaikkeen kannattaa valmistautua ja tiedostaa sekin, että joskus kesken sektion pitää vain nukuttaa. On silti äärimmäisen harvinaista, että näin edes käy, mutta tulipahan kerrottua toisenlainenkin kokemus niiden kivuttomien helppojen sektioiden päälle.

Sektio on nyt takana ja siitä on kaksi viikkoa. Haava oli täysin kivuton 4 vuorokauden jälkeen, jolloin lopetin lääkkeet (burana/panadol). Olen jo vajaa viikon käynyt vaunulenkillä päivittäin eikä tuo sektio rajoita enää elämääni. Fiilis on todella hyvä. Lopulta toipuminen lähti vastoinkäymisistä huolimatta käyntiin hyvin!

Sektio kokemukset

SEURAA MYÖS INSTAGRAM @operaatioaiti

Kommentit (12)

Mielenkiintoista lukea kokemuksiasi sektiosta! Miten itse leikkaus toimenpiteenä sujui? Mikä oli kohdun kunto kun sektio oli jo neljäs? Kestikö leikkaus pidempään kuin aiemmat? Mikä oli kiinnikkeiden määrä verrattuna aikaisempiin kertoihin? Oliko kiinnikkeitä enemmän, vähemmän vai saman verran kuin aikaisemmin?

Kannattaa käydä tuo sektion diabeteksen hoito läpi vielä kätilön tai hoitavan lääkärin kanssa. Sinun tapauksessa ollut niin monta muuttujaa, että tapauksessa on tarvinnut tehdä yksilölliset päätökset. Ensin ajateltu toimia varmasti yleisten ohjeiden vuoksi mutta koska kortisoni nostanut sokerit liian korkealle on ollut pakko pistää insuliinia. Useat virheet ja radikaali vaikutus toipumiseen on aika voimakkaita ilmaisuja. Itsellä esim. sisin sektiohaava aukesi ja sen takia olin kaksi viikkoa vuodepotilaana. Omaa toivettasi kuunneltiin eikä sinua nukutettu, vaan annettiin voimakkaita kipulääkkeitä. Nämä kipulääkkeet aiheuttavat monelle pahoinvointia ja oksentelua.

Kävin D-kätilön kanssa läpi tapahtuneen ja hän sanoikin, että päivittävät tietoja eteenpäin, kun tällaista mokaa ei saa käydä uudelleen 🙂

Mietin juuri tässä yhtenä päivänä, miksei synnytysvalmennuksessa puhuta sektiosta yhtään mitään. 12 vuotta sitten esikoiseni synnytys pitkittyi, jouduin kiireelliseen sektioon ja sitä seurasi järjenvastainen pettymys ja synnytyksenjälkeinen masennus, joka oirehti pitkään.

Tuo kaikki olisi varmasti ollut helpompaa, jos en sektioineni olisi kokenut olleeni epäonnistunut ja huono.

Ehdottomasti siis pitäisi asiasta puhua neuvolassa ja perhevalmennuksessa. Vai pelätäänkö, että odottavat äidit alkavat vaatia sektioita?

Kiitos postauksestasi ja onnea perheellenne!
T. Sanna

Kyllä! Mun mielestä sektion pitäisi olla puheissa enemmän!

Ihanaa oli lukea sektiosta, itselläni ensimmäinen lapsi syntyi suunnitellulla sektiolla 13 päivä perjantaina(kaikkeni yritin muuttaa päivää) , kun vauva oli perätilassa. Kaikki meni myös niin päin honkia kun voi olla. Puudutusta laitettiin yli tunnin ajan neljän eri lääkärin voimin. Viimein kun puudutus ”toimi” ja alkoi leikkaus, niin eipäs toiminutkaan vaan tunsin veitsen. Sitten sain lisää jotain ja minut nukutettiin. Lapsi oli teholla 4 päivää ja minä sänkyssä vuotavan selkäydinkanavan takia. Täytyy sanoa, että vaikka migreeniä sairastan, niin se päänsärky oli ihan karmeeta ja kesti noin 2 viikkoa. Tätä ennen olin katsonut iholla sarjassa kun Maria Nordin synnytti sektiolla ja minun odotus oli sektiosta samankaltainen☺

Mulla hei tuli kans se spinaalisärky! Se oli kamala!

Hui miten hurjaa, ei siis tuo sektio niinkään, vaan insuliinin laitto kielloista huolimatta. Tuntuu melko ahdistavalta että täysissä järjissään olevalle ihmiselle noin.
Kiitos kun kirjoitit tämän! Monipuolisempaa puhetta sektioista kaivataan 👍

Joo oli se ahdistavaa!

Iso kiitos tästä postauksesta. Täällä tulossa eka elektiivinen sektio (toivon mukaan ainakin), ja postaus ei millään tavalla ollut pelotteleva, vaan päinvastoin koen todella hyväksi lukea myös mitä ongelmia tai komplikaatioita voi tulla, niin osaa niihinkin varautua 🙂
Kiva kulla, että toipuminen silti lähti käytiin aika kivasti. Ja onnea pienestä 💛

Kiitos ja kiva kuulla 🙂

Kiinnikkeitä ei ollut paljoa ja sektio oli nopeampi kuin edellinen. Kohtu oli kuulemma uudenveroinen ja vielä saisi tehdä lisää 🙂 muuten toimenpide oli oikein sujuva!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Anette - Operaatio Äiti.

Anette - Operaatio Äiti.

Lauttasaarelaisen perheen elämää ja arjen kiemuroita höystettynä lastenvaatteilla sekä lukemattomilla kuvilla. Blogi sisältää paljon pohdintaa sekä realistisen katsauksen perheen arkeen.

Äiti -90. Isi -96. Poika 10/12. Tyttö 11/15. Tyttö 12/17. Poika 02/21. + 🐕🐕🐰🐰🐹

Arkisto

X